The Darwin Awards. Idioottimaisella tavalla kuoleminen on aika noloa, mutta kyseisellä tavalla kuolemisesta saatavan palkinnon myöntäminen on hauskaa. Aiheesta tehty elokuva ei ollut nolo tai hauska. Se oli tylsä. Leffa vilisi b-luokan tähtiä, mikä tietysti oli kiva juttu. 1/5. Runaway Train Jostain kumman syystä tämä on jäänyt mieleeni klassikko-osaston leffana, mutta ilmeisesti vanhemmiten muisti tekee tepposia. Tämä oli nimittäin aivan umpisurkea leffa. Elokuvassa on jotain todella pahasti pielessä, jos päähenkilöiden kohtalo ei kiinnosta piirun vertaa. Tässä onnistuttiin rakentamaan tarina, jossa yhdenkään henkilön kohtalo ei merkinnyt mitään. Soppaan kun lisätään typerä ja epäuskottava juoni sekä äärimmäisen ärsyttävä kasari-musa, saadaan leffa jota en katso enää ikinä. Vaikka lunta tuiskusi, niin täydellisen hienosti onnistuttiin välttämään kylmyyden tunnelma. Ja muka klassikko... 1/5.
Blitz Stathamia vähän pienemmällä rymistelyaspektilla, tämä oli enemmänkin sellanen tavallinen serial killer -raina. Melko paljon vielä pieniä sivujuonia kaupan päälle. Jokseenkin turha julkaisu, mutta kuitenkin kertakatsottava. 2/5
Lapualaismorsian Niskas-sarjassa jälleen pätevä aikakauden nuorisokuvaus. Paljon hyviä irtokohtauksia ja varsin vähän Lapualaisoopperan paasausta. Nuori Heikki Kinnunen ensimmäisessä elokuvaroollissaan oli niinkin nuoren näköinen, että hyvä kun tunnisti. Veskua ei tunnettujen laulukohtaustensa ulkopuolella elokuvassa nähtykään. ½ MacGruber Onneksi näin huonoja elokuvia tulee katsottua todella harvoin. Idioottikomediaa odotin, mutta idioottimaisuudetkin olivat niin vähissä, ettei tästä paljoakaan iloa irronnut. MacGyver-parodiana tämä ei toiminut millään tasolla (muistaisin sentään SNL-sketseille joskus hymähtäneeni), sillä yhtäläisyydet hahmoon olivat takatukkaa ja pukeutumista lukuun ottamatta kovin pieniä.
Ottolapsi Mukajännää kauhua. Leffa kertoo siis perheestä, joka ottaa ottolapsen perheeseen ja sen jälkeen alkaa tapahtumaan hassuja. Leffan pahin kohtaus on ekalla minuutilla, minkä jälkeen leffa ei kyllä pelota yhtään, lähinnä naurattaa välillä typeryydellään. Lopussa haetaan mielenkiintoista twistiä, mikä voisi jopa olla jees, jos se olisi vain toteutettu oikein. Leffassa on paljon kohtauksia, joissa kamera lähestyy henkilön selkää, jonka jälkeen henkilö kääntyy ympäri, mutta takana ei ole ketään. Näitä kohtauksia on laitettu ihan joka paikkaan sekaisin siten, että henkilöt vaikuttavat välillä jo vainoharhaisilta, vaikka syytä ei olisi. Kaksi pojoa viidestä. Yksikin kyllä riittäisi. Spoiler On se vaan jännä, että jenkeissä ei omaa lasta (joksi tuo ottolapsi lienee lasketaan, kun se puhuttelee uusia vanhempia äidiksi ja isäksi) nähdä alasti. Se olisi heti paljastanut paljon ja herättänyt kysymyksiä. Ja jostain syystä taas kerran pikku "tyttö" voittaa helposti tappelussa aikuiset, kuten niin monessa kauhuleffassa...
J. Edgar. Ihan pätevä elämäkertaelokuva, joskin näkökulma oli ehkä hitusen raadollinen (vaikka kyllä tästä myös Hooverin inhimillisyys kävi hyvin ilmi). Leonardo DiCaprio tekee minusta ihan hienon suorituksen, mutta mielestäni Leonardon ja Naomi Wattsin ynnä muiden maskeeraus vanhoiksi ei näyttänyt riittävän aidolta. Lisäksi mietiskelin sitä, missä määrin elokuva avautuu kunnolla sellaisille, joilla ei ole kovin laajaa käsitystä USA:n (lähi)historiasta (Pari teinijäbää lähti noin 20 minuutin jälkeen pois.) Aika paljon meni itseltänikin ohi, ja välillä elokuva tuntui melko pitkäveteiseltä. Ja onko J. Edgar Hoover kuitenkaan niin kovin tunnettu hahmo? Tai oikeastaan voisi kai miettiä sitä, puhutteleeko elokuva juuri muita kuin amerikkalaisia - ja heistäkin ehkä vain tiettyä, melko rajattua ja pientä segmenttiä. Nimittäin tällä saralla elokuva ei iskenyt kyllä yhtään, eli ei se oikein puhutellut. Itse suhtauduin elokuvaan lähinnä eräänlaisena oppimiskokemuksena ja näkemyksenä USA:n historiaan. En oikein osaa tätä pisteyttää. The Change-Up. Kakka-, pissa- ja muuta alapäähuumoria a la Ryan Reynolds ja Jason Bateman. Aika väsynyt leffa. Reynolds ja Bateman ovat kaveruksia. Bateman on konservatiivinen juristi ja uraohjus, jolla on perhe ja nätti vaimo. Avioliitto on kuitenkin hieman kriisissä. Reynolds on Batemanin äijäkamu - renttu pössyttelijä, jolla riittää naisia. Eli kunnon ääripäät, ettei katsojalle vain jäisi epäselväksi, mistä on kyse. Jutun juonena on, että Reynolds siirtyy mystisen pissauskohtauksen myötä Batemanin kroppaan ja Bateman Reynoldsin kroppaan ja sitten kohelletaan oikein kunnolla. Alapääjutut on vedetty tässä mielestäni kyllä asteen verran liian roiseiksi - en ainakaan ennen ole valtavirtaelokuvassa nähnyt esimerkiksi supistelevaa vauvan peräpäätä. Ja tissejä ja perseitä (muitakin kuin vauvojen perseitä) tietysti riittää. Tylsänä iltapäiväni tuli kuitenkin katsottua koko leffa. Vastaavantyyppisistä örvellysleffoista esim. Hangoverit ovat mielestäni paljon parempia tai esim. Horrible Bosses. 1/5 Beginner's Guide to Endings. Tämän nappasin vuokraamosta Harvey Keitelin pärstän takia. No, Keitel on tässä lähinnä sivuosassa ja kertojahahmona. Keitel on epäonnistuja, joka päättää tehdä itsemurhan. Hänellä on viisi poikaa, joista neljä on aikuisia ja yksi varhaisteini. Keitel on aikanaan rahapulassa ilmoittanut kolme poikaansa lääketieteelliseen kokeeseen ja saanut sitten kokeen myötä tietää, että poikien nappaamat pillerit aiheuttavat sydänvian. Testamentissaan hän sitten kertoo tästä poitsuille, ja leffa kertoo oikeastaan siitä, miten pojat tähän tietoon suhtautuvat. Tämä oli ihan piristävä "indie"pätkä, mutta ei mikään huipputapaus. 2,5/5
Samaa mieltä tästä elokuvasta. Kuinka monta pissa/kakkavitsiä oikein mahtuikaan ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin? Kerrassaan surkea, ei voi millään tavalla verrata edes noihin mainitsemiisi pätkiin, jotka ovat viime vuosien komedian parhaimmistoa. Perjantai on Pahin oli paljon parempi kuin tämä ja se kertoo jo paljon.
Akvaariorakkaus. No joo... Olihan se elokuva. Taisi yhdessä kohtaa jopa naurattaa. Elokuvasta jäi vain mieleen komea herätyskello. 1/5
Viimeinen heitto (Hoosiers) Gene Hackman 50-luvun Indianassa pikkukaupungin uutena korisvalmentajana. Kyllähän tämä onnistui sisältämään melkoisen nipun urheiluelokuvan kliseitä, mutta toisaalta moisten voi katsoa kuuluvankin tällaiseen elokuvaan. Ympäristö tarjosi kuitenkin hyvää vaihtelua useampaan muuhun joukkuelajielokuvaan verrattuna. ½ Asfalttilampaat Niskasen kesäisessä nuorisokuvauksessa parin suhde ei saa kaupunkilaisilta hyväksyntäänsä. Aloitus oli hyvä mainioine hahmogallerioineen, mutta loppua kohden tunnelma latistui kun hahmojen tuskankuvaus meni överin puolelle. - Kierreportaat (The Spiral Staircase) Kartanon mykkää palvelustyttöä vaanii sarjamurhaaja. Hyvällä tyylitajulla tehdyssä kauhun rajamailla hetkittäin liikkuvassa trillerissä hyödynnetään hyvin tiettyjä elokuvallisia tehokeinoja, esim. tapahtumien näkeminen murhaajan silmin ei liene 40-luvulla ollut vielä kovinkaan käytetty kuvakulma. ½ Jos puu kaatuu (If a Tree Falls: A Story of the Earth Liberation Front) Dokumentti yhdysvaltalaisten ekoterroristien edesottamuksista. Tämä oli kohtalaisen kiinnostavasta aiheesta ehkä hitusen jäsentelemätön dokumenttielokuva. Lähestymiskulma vaikutti kohtalaisen neutraalilta kaikkien osapuolten päästessä ääneen.
An Education Nyt kyllä pitää nostaa hattua ja suositella. Erittäin onnistunut ja kaikin puolin toimiva draama, joka sijoittuu 1960-luvun Lontooseen. Elokuva vangitsee hyvin mukaansa ja pitää otteessaan koko kestonsa ajan. Pituus on siis hyvä ja etenemistahti loistava. Aikakausi on hyvin läsnä ja tuo tapahtumiin omat vivahteensa, mutta ajan menoa myös kritisoidaan. Elokuvan nähtyäni sain selville että se perustuu tositapahtumiin. Harmi ettei tämä ilmestynyt aikakaudella, jolle tämä sijoittuu, olisi aiheuttanut kohua varmasti. Carey Mulligan on pääroolissaan loistava ja valloittava. Hänestä on vähitellen nousemassa yksi tämän hetken suosikki naisnäyttelijöistä. Muissakaan näyttelijöissä ei ole valittamista, Sarsgaard on miespääosassa hyvä, mutta jää Mulliganin varjoon. Kaksikon yhteistyö ja kemiaa pelaa loistavasti. Loput porukasta on hyvin roolitettuja. Kaikki toimii erittäin hyvin. Teoksen nimi on aika monimerkityksellinen. 4,75/5 Tämähän hipoo täydellisyyttä, olisi ehkä kaivannut jotakin jonka takia haluaisin nähdä tämän uudestaan, mutta muuten tämä kyllä osui ja upposi. En tiedä pitäisikö sitten huolestua, kun pystyin samaistumaan elokuvaan, joka kertoo 16-vuotiaasta tytöstä. Luultavasti se on kumminkin merkki onnistuneesta kokonaisuudesta.
Eilen tuli subtv:ltä bondi Quantum of Solace. Leffassa oli kyllä ihan mukavasti toimntaa ja se eteni kokoajan. Näin tämän rainan nyt toistamiseen ja se oli jopa parempi, kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta vanhana bond diggarina leffa oli vähän kaksijakoinen. Leffasta oli jätetty pois lähes kaikki bondimaiset elementit. Ei ollu härpäkkeitä, missä herra Q, ravistettuna ei sekoitettuna ja tärkein missä oli bondi isku? Leffasta puuttu täysin letkee tunnelma ja huumori. Kaikki oli tehty niin hampaat irvessä. Eli joudun antamaan leffalle kaksi arvonsanaa. Vanha bond-diggari takaraivossani antaa leffalle yhden tähden ja ilman bond röngtenlaseja leffa saa kolme tähteä.
Legenda suojelijoista tuli katsottua Canalilta. Oli hyvä leffa ja hienosti tehty. Todella tarkasti oli saatu kaikki karvat, höyhenet ja muut pöllöjen yksityiskohdat näkyville. Paras kohta leffassa oli kun perheen nuorin pöllö oksentaa ensimmäisen karvapallon ulos. 4/5
Bekushiru: 2077 Nihon sakoku (2007) Harmiton mutta nätti cgi-anime jossa mellastetaan robottipukujen ja suuryritysten salaliittojen parissa. Jotenkin näissä tämän tyypin animeissa on sellaista lyhytelokuvan tuntua, elokuvan jälkeen tuntuu kun olisi katsonut vähän pitemmän jakson tv-sarjaa. Eipä tuo tosin kovin pitkä ollutkaan, mitä sitä tietysti turhaa venyttämäänkään. Ihan katsomisen arvoinen ainakin lajityypin ystäville. 3,5 / 5
The Intouchables (2011) Tositapahtumiin perustuvassa tarinassa neliraajahalvaantunut mies palkkaa yllättäen uudeksi henkilökohtaiseksi avustajakseen sosiaalipummin katunuoren, eli äärimmäisen perinteinen "vastakkaiset luonteet kohtaavat" juoni, mutta miten siitä onkaan onnistuttu tekemään näin toimiva leffa? Elokuva jotenkin lipuu perinteisten kliseemonttujen yli ja onnistuu olemaan äärimmäisen hauskan lisäksi myös todella sujuvankulkuinen. Yksi parhaista leffoista lähimuistiin, 4/5 Pääroolien esittäjistä tuli mieleen että.. Spoiler ...sitten kun tästä tehdään jenkkiversio (ei siis jos vaan kun ) tämän version perusteella pääosiin voitaisiin palkata Dustin Hoffman ja Ozin Adebisi
The Devil`s Double (2011) Lee Tamahorin(Kuolema saa odottaa, kerran sotureita) ohjaama elokuva Uday Husseinista(Sadamma Husseinin poika). Elokuva kertoo "tositarinan" Latif Yahianista, joka omien kertomusten mukaan toimi Udayn (body double) "sijaisnäyttelijänä" Irakissa. Useat muut lähteet ovat kieltäneet Udayn koskaan edes käyttäneen "sijaisnäyttelijää". Elokuva näyttää Udayn täysin psykopaattisena henkilönä. Hän noukkii kadulta koulutyttöjä, jotka hän raiskaa ja tappaa huume päissään. Ihmishenki on löysässä Udayn vaikutuspiirin läheisyydessä. Elokuva näyttää myös sen yltäkylläisyyden, mistä Saddamin lähipiiriin kuuluvat nauttivat. Luultavasti elokuvassa annettu kuva on lähellä totuutta. Alkuun elokuva toimii harvinaisen hyvin. Näyttelijät hoitavat roolinsa hyvin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta(esim. Ludivine Sagnier Sarrabin roolissa). Lee Tamahorin ohjaus toimii kaikin puolin ja kuvaus myös. Loppua kohden elokuvan "tempo" muuttuu. Tuntuu siltä, että elokuva halutaan nopeasti päätökseen. Tästä johtuen leffa olisi saanut olla pidempikin. The Devil`s Double 3/5
Lahjotut (Eight Men Out) Vuoden 1919 White Sox -skandaali hyvän näyttelijäjoukon ja John Saylesin laadukkaan käsikirjoituksen ja ohjauksen siivittämänä. Aikakausitunnelma on elokuvassa vahvasti läsnä ja värikäs hahmogalleria kuljettaa tarinaa sujuvasti. ½ Talo joen rannalla (House by the River) Elokuvan alkutilannettakaan ei sen kummemmin kannata spoilata, mutta onnistuneen synkissä tunnelmissa Fritz Langin veljestrilleri liikkuu. Puolivälin jälkeen tapahtuu pieni herpaantuminen, mutta loppua kohden intensiivisyys onnistutaan tavoittamaan uudelleen. ½ Die Hard 2 Joko tästäkin on aikaa 22 vuotta. Renny sai uransa huipulla aikaiseksi aivan kelvollisen jatko-osan, toiminta toimii kaikkine pienine, mutta sinänsä ihan asiaankuuluvine hölmöyksineenkin.
Jooh itsekkin tuli tuo Kuole kovaa 2 katsottua, kun viime kerrasta oliki aikaa. Leffa oli ihan katsottavaa ja sen jaskoi katsoa aivan heittämällä uudestaan.. Jipikajee mother... Perus hyvälle rymistelylle kolme tähteä. Eilen tuli subbarin puolelta Sunshine. Leffa oli aika positiivinen yllätys. Leffa oli saatu toimimaan aika kivasti ja avaruus kohtaukset oli tehty mallikkaasti. Leffan loppu ei khyll aivan ollu mun mieleen, tosin tällä ratkaisulla leffaan saatiin jännitystä ja jopa ahdistavia piirteitä. Ilman leffan loppusäntäilyjä olisin antanut leffalle 4 tähteä, mutta viimeiset kaksikymmentä minuuttia laskevat arvosanaa puolella tähdellä.. Eli lopullinen arvosana 3 ja puoli.
Sunshine Mukiinmenevä elokuva joskaan ei ohjaajan parhaimpia. Täynnä semitunnettuja näyttelijöitä. Visuaalisesti oikein vaikuttava ja hyvin tehty. Juonellisesti ihan ok, itseäni ei loppu häirinnyt niin kuin toista plazalaista, mutta ymmärrän jos joku ei siitä pitänyt. Täytyy kyllä olla pitkästä aikaa NYT -lehden arvostelun kanssa että hahmot jäivät erittäin ohuiksi. Miljöötä olisi voinut myös hyödyntää paremmin ja sen avulla luoda jännityksen ja ahdistuksen tunnetta, kun tyhjähkö avaruusalus liitää keskellä avaruuden pimeyttä ja yksinäisyyttä. Sinänsä siis olisivat voineet tähdätä enemmän "Avaruusseikkailu 2001" -tunnelmaan. Musiikista plussaa. 2,75/5 Ihan rattoisasti kului aika tätä katsellessa. Ihan kiva jännäri, muttei mikään maailmaa mullistava. Parempaan olisi ollut potentiaalia. Spoilerissa juttua eräästä elokuvan kliseestä. Spoiler Kannattaa olla valkoihoinen, jos meinaa säilyä mahdollisimman pitkään hengissä avaruudessa . Lisäksi ei kannata olla kapteeni ihon väristä riippumatta.
Paris, je t'aime 4/5 Mainio kokoelma pariisiin sijoittuneita lyhäreitä rakkaudesta. Osui väleihin pari vähän mitäänsanomattomampaakin pätkää, mutta parhaimmillaan erinomainen. Vei voiton saman elokuvasarjan New York, I Love Yousta, josta kyllä myös pidin. Breakfast Club 4-/5 Viimeinkin sai aikaiseksi katsottua tämän kasariteiniklassikon. Yleissivistävä jo siinäkin mielessä, että elokuvaan tunnutaan viittaavan joka toisessa komediassa tai nuorisodraamassa (ja Psychissä lähes viikottain). Olihan tämä ihan draamallisesti onnistunut tapaus ja maineensa veroinen, joskin Ferris Bueller's Day Off pysyy mielestäni vielä tämänkin nähtyäni genren kunkkuna. MacGruber 2½/5 Pidennetyksi SNL-sketsiksi yllättävän "hyvä". Tarjosi muutamat naurut, mikä on enemmän kuin mihin valitettavan moni nykykomedia pystyy.
Sky Blue (2003) Korean pojat ovat väsänneet nätit CGI:t, mutta muuten jäi aika tyhjäksi tämä. Juoni vielä menetteli näin lyhyenä pläjäyksenä, mutta dialogi oli suurimmaksi osaksi vähän kökköä. Useassakin kohtaa tuli mieleen että ennalta-arvattavat onelinerit olisi voinut jättää tyystin pois ja yrittää rakentaa tunnelmaa ihan vaan tapahtumien painolla. 3/5
Eilen tuli telkusta hieman erilainen vämppyyyri pätkä. Leffa oli Daybreakers, jossa ihmisten ja vampyyrien voimasuhteet oli käännetty katolleen. Suht naurettavasta aiheesta oli saatu ihan kohtuu hyvä leffa aikaan. Mua ei naurattanu tän leffan parissa ihan niin paljon ku yleensä näitä verenimijöitä seuratessa. Tämä leffa kiilasi mielestäni vampyyrileffojen kärkikastiin, mutta hämärästä aamunkoittoon pysyy silti voittajana. Mutta ihan viihdyttävä pätkä tämäkin oli ja hyvin tehty! Annan rainalle 3 torashammasta viidestä.