Heartless Olipa "helvetillisen" hyvä elokuva. Genrevalinnat yllättivät ainakin allekirjoittaneen täysin. Juonesta en viitsi kertoa oikeastaan mitään enempää kuin takakansi sanoo, katsokaahan itse. Sturgess onnistui oikein hyvin monitasoisessa pääosaroolissaan. Pari kertaa katsoessa oikeasti jännitti..:thumbsup: Väkivalta on sitten aika rujoa, joten K18 leima paikallaan. Btw ohjaaja tekee leffoja harvakseltaan, Malickin tyyliin. 5/5 I Spit on your Grave Pitkään tullut välteltyä tämän katsomista, mistähän johtuis Ihan onnistunut "kauhu"leffa tästä kuitenkin saatiin, peittoaa kyllä karmeudessaan aika monta nykyajan verikekkeriä, ellei jopa kaikki (jos nyt ne kannibaali-jutut sun muut jätetään laskuista pois). Kuinkahan paljon Amerikan raitilta löytyy nuita syrjäseutuja..missä asustaisi oikeasti tollasta..sakkia. Se munanleikkuu aiheuttaa vieläkin kylmiä väreitä..hrr 3/5 Shark Night 3D Hehheh, olipa melkoinen camp-leffa. Onnistui olemaan niin jo huono, että tuli hyväksi. Jonkunlaista osviittaa antaa esim. tämä. 2,5/5, jossa 1,5 tähteä camp-ekstraa The Reef Toinen haikategoriapätkä olikin sitten huomattavasti vakavampi yritys. Tyylistä tuli välittömästi mieleen joku vuosi sitten tehty Open Water. Oikean hain käytöstä voi tietysti antaa plussaa, mutta liian pitkäveteinen tämä silti oli. Jännityskohtaukset menivät saman kaavan mukaan joka kerta, tosin loppupuolella muutamat kohtaukset pelastivat leffan tason kelvolliseksi. 2,5/5 Forced Vengeance 2€ investoinnilla Chuck Norris-potkintaa alkuvuosilta. Ei varmaan läpäissyt aikoinaan kovaa sensuuria, kun en muista nähneeni tätä aiemmin. Perinteistä menoa silti tämä tarjoaa, ja on huonompiakin nähty. 2/5
Ravenous (1999) Guy Pearcen ja Robert Carlylen tähdittämä kauhujännäri vartioaseman sotilaspoppoosta jonka leiriin eksyy henkitoreissaan oleva matkalainen, jolla on kerrottavanaan hyytävä pakokertomus kannibaalin kynsistä. Tarina perustuu enemmän painostavaan tunnelmaan kun varsinaiseen kauhutoimintaan, niinkun tietysti hyvän kauhuelokuvan pitäisikin. Rock/pop henkinen soundtrack kantaa hyvin elokuvan fiilistelevää tunnelmaa. Spoiler Toisaalta eloonjäämistaistelutarinoissahan on se idea että taistellaan eloonjäämisestä, mutta minua hiukan häiritsee se kun on päähahmo tai hahmoja jotka tekevät kuolemaa koko elokuvan ajan. Pearcella ei taida montaa ruutuminuuttia olla jossa ei veri virtaisi pitkin naamaa, ja muutenkin mennään kokoajan siinä kunnossa että henki pihisee 3,5 / 5
Phantasm - yön kauhut (1979) Tämä olisi luultavasti aiheuttanut kauhun väristyksiä, mikäli olisin nähnyt kyseisen elokuvan 80-luvulla. Näin jo vanhemmallaiällä elokuva ei tuonut sitä tunnetta, kuten nuorena nähdyt Evil Dead, Superstition, Vaihdokas ymn. Leffa ei missään tapauksessa ole huono. Elokuvan omaperäinen juoni oli virkistävä kokemus. Pienellä budjetilla kasattu kauhuilu oli positiivinen yllätys. Elokuvahan kertoo hautausurakoitsijasta joka tunnetaan paremmin nimellä Tall Man ja hänen orjista, jotka ovat kuolleista ihmisistä tehtyjä "kääpiöitä". Näitä vastaan taistelevat veljekset Mike ja Jody, apurinaan jäätelömyyjä Reggie. Leffan parhainta osuutta edustaa lentävät metalliset pallot. Nämä pallot iskeytyvät ihmisten päähän terillään ja pallon sisältä tuleva pora, porautuu uhrien päähän. Elokuva on yleistunnelmaltaan unenomainen. Katsoja ei tiedä mikä on totta ja mikä jotain muuta. Tunnusmusiikki vetää vertoja Halloweenin ja Manaajan tunnetuihin sävelmiin(elikkä tulee muistamaan lopun ikänsä)http://www.youtube.com/watch?v=i3ieQxm_M2I Phantasm II (1988) Isompi budjetti, enemmän metallisia palloja, enemmän huumoria(ei kumminkaan liikaa), enemmän kääpiöitä, parempi ohjaus, parempi kuvaus ja kaikkea muuta. Phantasmin toinen osa ei ole niinkään ykkösen kaltainen kauhuelokuva. Vaan enemmänkin Evil Dead kakkosen tapainen huumorilla höystetty kauhuilu. Edellisessä elokuvassa esiintynyt jäätelömyyjä Reggiestä on kuoriutunut Evil Dead kakkosessa ja kolmosessa esiintyneen Ashiin( Bruce Campbell)verrattavissa oleva demoneja päähän potkiva antisankari. Tämä jatko-osa upposi itseeni jo 80-luvulla ja voin ilokseni todeta, että uppoaa vieläkin. Efektit ovat perinteistä käsityötä(mitä muutakaan olisivat 80-luvulla)ja loistavasti toteutettu. Tall Man jatkaa kääpiöineen ihmiskunnan kurittamista, kaupunki-kaupungilta, hautausmaa-hautausmaalta. Phantasm III: Lord of the Dead (1994) Elokuva jatkaa siihen mihin kakkos-osa jäi(jokainen elokuva jatkuu edellisestä). Ei tämä aivan huono ole, mutta ei missään nimessä pärjää aikaisemmille osille. Elokuvassa on TV-mäinen tunnelma. Reggie jatkaa Tall Manin metsästämistä hylättyjen kaupunkien halki. Mukaan liittyvät orpo lapsi ja nainen, kyseiset hahmot ovat kolmannen osan heikoin lenkki. Lapsinäyttelijä menettelee, mutta miesmäinen(ei ulkonäkö)nainen ei herätä riemunkiljahduksia. Kun viellä huumoria on lisätty roimasti, homma ei toimi. Ohjaajakin(Don Coscarelli)on menettänyt osan ohjaaja lahjoistaan(verrattuna kakkos-osaan). Phantasm IV: Oblivion (1998) Sitten päästään pahnan pohjimmaiseen. Naurettavalla budjetilla tehty ja tällä hetkellä viimeinen Phantasm elokuva, ei vakuuta missään osa-alueella. Lähestulkoon koko elokuva tapahtuu aavikolla(budjetti syistä johtuen)muutaman näyttelijän voimin. Kunpa Roger Avaryn(Pulp Fiction)käsikirjoituksen pohjalta oltaisiin tehty tämä Phantas IV. Avary käsikirjoitti tarinan nimeltä Phantasm 1999 A.D. Elokuva olisi sijoittunut post-apocalyptiseen tulevaisuuteen. Missä suurin osa amerikkaa olisi Tall Manin hallussa. Reggie ja hänen armeijansa kohtaisivat Tall Manin kääpiöt ja zombit. Budjetti ei saatu kokoon ja siksi Coscarelli päätyi ohjaamaan tämän kaikin puolin huonon Phantasm IV: Oblivionin. Tämä kertoo sen perimmäisen syyn miksi Phantasm IV tehtiin, budjetista riippumatta: 1998 interview, writer director Don Coscarelli stated Phantasm IV was being filmed "just to make money out of the series". Toivottavasti jokin päivä saamme nähtäväksi Phantasm 1999 A.Dn(ennen kuin näyttelijät siirtyvät mananmaille(Angus Scrimm/The Tall Man synt. 1926, Reggie Bannister/Reggie synt. 1945). Mutta luultavasti tulemme näkemään re-maken Phantasm elokuvasta. Phantasm - yön kauhut (1979) 2,5/5 Phantasm II (1988)3-/5 Phantasm III: Lord of the Dead (1994)2+/5 Phantasm IV: Oblivion (1998)1/5
Kyllä läpäisi, leikkauksia saattoi tosin olla. Tässähän se onkin: http://www.fixgalleria.net/release.php?id=2924
Palindromes Todd Solondzin leffoista olen jollain oudolla tavalla pitänyt, vaikka niiden aiheet ovatkin yksinkertaisesti kamalia. Tässä ei päästy yhtään helpommalla, vai miltä kuulostaa juoni jossa on 12-vuotiaalle tehtävä abortti, pedofilejä, jeesustelua, yhteisön ulkopuolelle eristämistä... kaikkea mistä suhteellisen normaalia elämää elävä ihminen ei tiedä mitään. Eikä haluakaan tietää. Elokuvan huumori on äärimmäisen mustaa. Mikä tällaiselle sitten pitäisi antaa arvosanaksi.... no 0/5 tai sitten 5/5. En tiedä. Leffa toimi hyvin, mutta nuo aiheet aiheuttavat hieman vastareaktioita. This Happy Breed Davis Lean on yksi elokuvan suurista nimistä. Aivan oikein, hän on se mies joka toi meille markkinoiden parhaan unilääkkeen, elokuvan nimeltä Arabian Lawrence. Jotta uskaltaa kertoa mielipiteitään DVDPlazan kaltaisella sivustolla, piti siis kaivaa esiin herran vanhempaa tuotantoa. This Happy Breed on pateettinen ja tylsä pikkuelokuva, joka ei millään tavalla kerro Leanin tulevasta neroudesta. Elokuvahistorioitsijan mielenkiintoisesta urasta haaveilevat varmaan katsovat tämän mielissään, mutta muut voivat keskittyä parempiin elokuviin. Eihän tässä teknisesti ollut moitittavaa, tylsä tämä vaan oli. 2/5.
Ranskalainen toimintapläjäys Forces Spéciales. Melko kova on taso ranskalaisella elokuvalla tänäkin päivänä. Harmillisen vähän tulee katsottua näitä nykyään. Tällä kertaa etenkin lentokoneet ja kopterit olivat erityisen hienosti toteutettuja. Kuvauksissa oli selkeästi käytetty ihan oikeita oikeassa ympäristössä lentäviä koptereita, eikä jenkkityyliin vihreän kankaan edessä nosturista roikkuvia muovikopperoita. Vuoristomaisemat olivat myöskin pääsääntöisesti aidoissa oloissa kuvatun oloisia ja hienon näköisiä. Näiden seikkojen avustamana tuli paikoitellen mukavan autenttinen fiilis. Mietityttäviä seikkoja: Spoiler Vuorilla pariin kertaan, esim kivivyöryn aikaan, oltiin tapahtumien kannalta epäloogisissa paikoissa. Vyöryn aikana henkilöt vaikuttivat olevan melko lähellä kukkulan huippua. Mistä tyhjyydestä ne kivet suoraan sinne huipulle vyöryivät? Miksi ammuttu kaveri ei ollut iglussa (kai se iglu oli?) muiden kanssa vaan pihalla pakastumassa? Ennen kaikkea: Miksi he lähtivät ylittämään vuorta? Eikö todellakaan ollut mitään muuta suuntaa johon lähteä? Pitäisin lumihuippuiselle vuorelle vähillä varusteilla lähtemistä aika viimeisenä vaihtoehtona. Ennemmin voisi kokeilla jotain lenkkiä tai kaarrosta takaisin noutopaikan tienoille tai johonkin kaupunkiin radiota etsimään. Vuoren ylitykseen liittyen; kuinka pääpahis kiersi vuoren ja päätyi juuri oikeaan kohtaan odottamaan sankareitamme? Turbaanihattujen stunt työskentely jätti paikoitellen toivomisen varaa. Näkyy mitä kummallisimpia kuperkeikkoja ja vastapainona rauhallisesti istuutumaan asettuvia "ammuttuja". Enimmäkseen osumilla ja sopivilla hidastuksilla ryyditetty toimintakuvaus onkin sitten erittäin toimivaa. Hitaammissa kohdissa olisi toki toiminut hitaampikin leikkaus. Porukan toisilleen heittämät läpät eivät toimineet ihan täysillä, mutta ryhmähenki kuitenkin välittyi hyvin. Tarina olisi hyvinkin voinut olla tositapahtumiin perustuva. Djimon Hounsou ja Denis Menochet tuntuvat jostain syystä olevan melkein jokaisessa pätkässä tyrkyllä, vaikka ei olisi niin väliksi.. Muutamista pikkuseikoista huolimatta erittäin näpsäkkä leffa. Hyvällä tavalla kaikkein keinotekoisimmista hollywood tuotoksista erottuva. 4-/5
Pathfinder Eilen tuli televisiosta ja muistin joskus nähneeni leffan trailerin ja päätin katsastaa. Visuaalisesti hieno ja toiminta on näyttävää, valitettavasti nämä ovat ainoat positiiviset asiat. Elokuva on kliseinen, ennalta-arvattava ja hieman siirappinen. Paikoin ei myöskään meinaa saada selvää, mitä tapahtuu kun hahmot sulautuvat maisemiin. Välillä tuli myös naurettua "väärissä" paikoissa, kun toteutus oli mitä oli. Lopusta olisi voinut leikata 10-15 minuuttia pois, kun sitä lopetusta viivyteltiin ihan turhaan. Hahmot ovat erittäin yksiulotteisia ja dialogia on erittäin vähän, mikä on oikeastaan hyvä juttu koska se ei ole mitenkään erityisen hyvää. Näyttelijöiltä ei vaadita mitään eivätkä he tuo hahmoihinsa mitään. Karl Urban näyttää elokuvan läpi vihaiselta ja Moon Bloodgood näyttää huolestuneelta. Loput näyttelijöistä ovat yhtä unohdettavia. 1,25/5 Tästä olisi voinut saada hyvän, jos käsikirjoittajat olisivat edes yrittäneet. Visuaalisuudesta pisteet ja siitä ettei tämä tuntunut niin kauhean pitkältä, vaikka ei tämä järin viihdyttänytkään.
Black Dynamite Tässäpä todellinen harvinaisuus - tarkoituksella huonoksi tehty elokuva, joka kaikessa huonoudessaan onnistuu olemaan jo varsin hyvä. Spooffaaminen on vaikea laji, mutta Black Dynamite tuntuu löytävän juuri oikeita blaxploitaation heikkouksia ja vahvuuksia ja olemaan kaikkine älyttömyyksineenkin myös riittävän uskollinen esikuvilleen. Kahden miehen helvetti (Hell in the Pacific) Alun kohkaamisesta ja uhittelusta kasvaa onnistunut sotaelokuva vastapuolten sotilaiden selviytymisestä muusta maailmasta eristäytyneinä. Muistaisin pitäneeni Wolfgang Petersenin scifiversioinnistakin. ½ Snow Cake Onnettomuuden seurauksena menneisyytensä riivaama mies ystävystyy autistisen naisen kanssa. Syrjäseudun talvisena indiedraamana tämä ei pääse Frozen Riverin tai Winter's Bonen karun realismin tasolle, mutta hyvää pikkuelokuvan tunnelmaa on tässäkin aivan riittämiin. ½
The Rock. Aivan mielettömän hyvä elokuva. Onhan se vanha, mutta silti hyvä. Sean Connory tekee kyllä taas huippu suorituksen Ei voi olla tykkäämättä. Elokuvan tarinassa Vietnamin ja Persianlahden sodan veteraanikenraali yhdessä palkkasotureiksi ryhtyneiden entisten Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaiden kanssa kaappaa museoidun Alcatrazin vankilasaaren ja ottaa panttivangeikseen siellä turistikiertueella olevat ihmiset. Kun hän vaatii Yhdysvaltain hallitusta luovuttamaan maksamaan yhdysvaltalaisissa sotilasoperaatioissa ympäri maailmaa nimettömästi kadonneiden sotilaiden omaisille suuret summat rahaa, häntä vastaan lähetetään kokematon FBI-agentti, ainoana Alcatrazista paennut brittivakooja sekä Yhdysvaltain laivaston Navy SEAL -erikoisjoukkoja. Tällöin kehkeytyy tilanne, jossa yhdysvaltalaiset joutuvat taistelemaan omia sotilaitaan vastaan.
1996 tehty on vanha? Ja "silti" hyvä? No, niin kai sitten. :thumbsup: Katselin antiikkiset Bruce Leen elokuvat Enter The Dragon ja Way Of The Dragon, ja huippuviihdettähään nuo edelleen ovat. Enter on suurimpia taistelulajielokuvien klassikoita ehdottomasti. Enterin blu-rayn kuva oli välillä jopa liian hyvä sikäli, että veren näki nyt turhan selvästi olevan jotain ihan muuta punaista mönjää.
Page One: Inside the New York Times Toimitusta seurataan vuoden päivät keskellä printtimedian murrosta. Mukaan mahtuu kiinnostavia tapauksia, mm. Wikileaksin nousu laajempaan tietoisuuteen. Ehkä vielä vähän enemmän lehden jokapäiväisiä rutiineja valottanut ote olisi vielä miellyttänyt enemmän, mutta tällaisenaankin toimittajapersoonineen varsin kiinnostava dokumentti. - The Walker Snobihomo tarjoaa (ei seksi) seuraa hienostorouville. Tapahtuu murha ja kaikenlaista harmia seuraa. Kyllä tämän Paul Schraderin työksi tunnistaa, mutta harmi kyllä tietynlaisen tunnelman tavoittamiseksi käytetty kerronnan laiskuus ei tällä kertaa toimi. Woody Harrelson hoitaa kyllä pääroolin sangen hyvin.
Cell (2000) Tuli kolmatta kertaa katsottua tämä Tarsem Singhin ohjaama ja Jennifer Lopezin tähdittämä sarjamurhaaja leffa Cell. Olen joka näkemälläni tykännyt Singhin antamasta kuvallisesta annista. Onhan tämä elokuva aivan loistava niin ohjauksen, näyttelemisen, kuvauksen ymn. osalta. Aivan liian aliarvostettu elokuva yleensäkin. Kyllä se Lopezkin osaa näytellä paremmin kuin monet muut laula/näyttelijä kolleekat. Singh antaa sellaista kuvallista ”taiteellista” antia, että jokaisesta elokuvan ”ruudusta” voisi tehdä taideteoksen. Juonikaan ei aivan perus sarjamurhaaja kamaa ole(kuten tv-sarja criminal minds) ja jopa keskimääräisesti umpisurkea Vince Vaughnin on hyvä roolissaan. Cell 3+/5
Titanicin kohtalonyö (A Night to Remember) Vaikuttava katastrofielokuva ei Cameronin versiolle häviä. Elokuva keskittyy enemmänkin tapahtumien kuvaukseen kuin henkilöhahmoihinsa, mikä on toimiva ratkaisu. Suuri hahmojoukko luo juuri kylliksi tarttumapintaa, mutta ylidramatisointi pysyy loitolla. Ajolähtö Armeijasta päässeet pojat etsivät itseään rakennemuutoksen vallassa olevassa Suomessa (ja naapurimaissa). Elokuva on Niskaselta paluu onnistuneeseen nuorisokuvaukseen ja samalla tulee kuvattua laajemminkin 80-luvun alun tunnelmia. ½
Kyllä ainakin ekaan jatko-osaan voi siirtyä tuon maratonin jälkeen, viihdyttävämpi. Ei olekaan tullut tv:stä taas vähään aikaan.
Perhonen lasikuvussa. 3,5/5. Tositarinaan perustuva ranskalaiselokuva Ranskan Ellen päätoimittajasta, joka kokee massiivisen aivoinfarktin ja saa sen seurauksena locked-in-oireyhtymän. Miehellä toimii vain toinen silmä, muuten koko keho on halvaantunut. Mieli on kuitenkin terävä ja kirkas. Lopulta mies sitten kirjoittaa - "sanelee" silmänliikkeillä - kokemuksestaan kirjan Perhonen lasikuvussa. Leffa on kohtalaisen tunnelmallinen ja ihan kauniskin, mutta en kuitenkaan kokenut sellaista tunnekuohua tai "valaistumista", että haluaisin antaa täydet pisteet. Kyseistä kirjaa en ole lukenut, mutta en usko, että se toimisi yhtään elokuvaa paremmin - ei ainakaan omalla kohdallani. Toisaalta henkilöhahmon kuvaamisessa on mielenkiintoista se, ettei häntä esitetä vain säälittävänä uhrina vaan jopa hitusen vastenmielisenä henkilönä. Tällainen tuo hahmoon pientä särmää ja tarinaan kai jonkinlaista aitouden tunnetta. Ymmerrettävistä syistä johtuen tarina on kuvattu kokonaisuudessaan päähenkilön näkökulmasta - ajoittain kirjaimellisesti näin, sillä välillä maailmaa avautuu katsojalle päähenkilön silmän kautta.
Eilen tuli tv vitoselta heräämisiä. Olin nähnyt leffan joskus aikasemmin ja katoin sen nyt kostox uudestaan. Leffa oli suht pitkä ja eteni rauhallisesti, silti se ei missään vaiheessa tuntunut tylsälle. Roobertti Niro ja Roobin Williams veti molemmat aika kovat roolit leffassa. Meinas leffan lopussa itku päästä isolta mieheltä Leffa kesti heittämällä uudelleen katsomisen ja se oli vielä parempi mitä muistin. Arvosanaksi 4 tähteä. Mä oon aika heikkoina khyll tän tyylisiin leffoihin.. Muhun on kolissu aika lujaa esim. Gilbert grape ja tietty legendaarinen Forrest Gump.
Food, Inc. Ruoan massatuotantoa kritisoiva dokumentti. Sama asia tämän paljastuksissa ärsytti kuin viime vuosien talousdokumenteissakin - valvovien tahojen läheiset kytkökset valvottaviin, jolloin kyse on enemmänkin valvottavien edunvalvonnasta kuin mistään sen laajemmasta yhteisestä hyvästä. Kelpo dokumentti aiheestaan, vaikka näkökulmaa olisi voinut laajentaa globaalimmellakin tasolle. ½ That Thing You Do! Pikkukaupungin bändi nousee maineeseen 60-luvulla. Tom Hanksin ohjaus on varsin sujuvan kepeää omenapiirakantuoksuista hyvänmielen elokuvaa, keskusroolin Tom Everett Scott toimii selvästi ohjaajan alter egona. Muuten oikeinkin pikkukiva elokuva, mutta lopetus ärsytti suunnattomasti. Spoiler Ei itse tapahtumissa mitään vikaa ollut, pusuun on aina hyvä lopettaa, mutta reaktiokuvat ovimieheltä ja loppuun tämän virnistys kohti kameraa oli kyllä sellainen tyylirikko, että onnistui nollaamaan lopetuksen tunnelman. ½ Kahdet kasvot (Raising Cain) Brian De Palman trilleri leikittelee ohjaajan aiempien elokuvien tunnelmilla tuntuen hetkittäin jopa jonkin sortin parodialta niistä. Mukana on todella kökköjä kohtauksia siinä missä De Palman osaamisen osoituksiakin (taas mm. mainio pitkä kamera-ajo). Kylmiltään katsottuna elokuvaa voi pitää melkoisena roskanakin, mutta ohjaajalleen tuttujen aiheiden kierrätyksenä tämä on mainiota ja juuri sopivissa määrin kieroutunutta viihdettä. John Lithgow on taas hyvä. ½
Paranormal Activity Yleensä tällaiset elokuvat ei toimi ja tämäkin vaikutti aluksi todella, todella huonolta elokuvalta. Eihän fiktiivisten hahmojen näytellylle pelolle voi muuta kuin nauraa. Kuitenkin jossain vaiheessa tässä tuli jopa melkoisia jännityksen tunteita, eli onnistui siinä missä piti. Parhaita kauhuelokuvia mitä olen nähnyt. 3½/5
Mrs. Miniver Sota on ikävää aikaa. Toisen maailmansodan aikaan tehty hengennostatuselokuva ei aivan kanna klassikkostatustaan, vaikka hyvin britti-idylliä ja sen särkymistä kuvaakin. Tarina ei kuitenkaan tempaa mukaansa, ruova Miniver varsinkin jää hahmona etäiseksi. Sinänsä kiinnostavana huomiona ruusukisakohtaus käänteineen toisinnettiin lähes sellaisenaan Downton Abbeyssa. Lakko (Stachka) Työläisiä kohdellaan kehnosti tehtaalla, joten lakkohan siitä seuraa. Hengennostatuselokuva tämäkin, vaikka rankkoine käänteineen lieneekin nostattanut pikemminkin vihaa kuin yhteishenkeä. Eisenstein ensimmäisellä pitkällä elokuvallaan osoittaa teknisen osaamisensa, leikkaukset ovat yllättävän vikkeliä ja rytmitys on kohdallaan. Sisällöstä löytyy kuitenkin omat pöhköilynsä ("agitaattorit levittävät sanomaa" = telmivät uimapaikalla), jotka haittasivat katselukokemusta. Viimeinen osuus on vaikuttava. +