The Mist - Usva(2007) Kun tuo 4kino on Welhon kk-kanava niin tuli jonkin aikaa sitten tuo tallennettua ja katsottua. Ja tämähän onkin aikas kova. Loppu aika jäätävä, siis hyvässä mielessä, ei mitään jenkkien vakio nami-namia. En näköjään ole ainoa joka on tätä mieltä, aika suitsutusta tämä saa monellakin arviosaitilla. Itse lähden vitun nopeasti evakkoon jos tänne Vantaalle moinen usva iskee.
Miehestä mittaa (On a Clear Day) Miehestä mittaa edustaa hieman Housut pois -koulukunnan brittiduunarit tavoitteen perässä -lajityyppiä, vaikka nyt mukana onkin runsaammin tiskiallasta. Hyvä meininki, Peter Mullanin johdolla sopivan karut pääosanesittäjät ja hetkittäisiä turhia pehmoiluja lukuun ottamatta kelpo elokuva. - Morsian pukeutui mustaan (La mariée était en noir) Sulhonsa menettänyt morsian lähtee tappamaan syyllisiä yksi kerrallaan. Truffautin Hihtcock-kunnianosoitus lähtee käyntiin tunkkaisissa uuden aallon merkeissä, mutta ensimmäisen iskun jälkeen elokuva asettuu raiteilleen ja kostoretki tempaa mukaansa. ½
Arn -Temppeliritari Laadukas keskiaikaan sijoittuva ruotsalainen elokuva. Jaksoi kiinnostaa koko kestonsa ajan. Näyttelijöissä ei ollut vikaa, mutta kukaan ei oikeastaan loistanut. Tehtäispä Suomessakin tämmöisiä. 3,25/5 Jebajee! Arn -Pohjoinen Valtakunta Arn -leffojen toinen osa toimii myös itsenäisenä leffana, koska siinä kerrataan ihan hyvin aiempia tapahtumia, mutta katsojan tulee olla hereillä, koska pari juttua saattaa mennä ohitse. Tyyliltään tämä oli hyvin samanlainen kuin aiempi ja tarina jatkuu siitä mihin jäätiin. Oikeastaan tässä osassa tuo juoni oli eniten ongelmallisin, koska tuntuu että tässä tapahtuu ihan liikaa ja mihinkään ei osata keskittyä. Spoiler Aluksi Arn on siellä Pyhällä maalla ja ei sitten pääsekkään lähtemään, mutta hetken kuluttua pääseekin. Sitten mennään kotiin ja hankitaan vaimo sekä rakennetaan talo ja kaikki on hyvin ja kivaa. Sitten ykskaks tulevatkin tanskalaiset ja pitää heitä vastaan sotia. Kaikki tämä parin tunnin sisään. Tästä olisi mielestäni voinut tehdä kaksikin elokuvaa, joiden ei olisi kestoltaan tarvinnut olla niin pitkiä, mutta altaisiin voitu keskittyä paremmin Arnin seikkailuihin. Nyt lähinnä edettiin paikasta toiseen mahdollisimman nopeasti. 2,5/5 Kelvollinen jatko-osa, mutta poukkoilevan juonen takia piti vähän rokottaa. Muutenkin tämä toinen osa ei tuonnut oikeastaan mitään uutta tarinaan paria hahmoa lukuunottamatta.
Cargo Hieno sveitsiläinen avaruusseikkailu, jossa The Matrix ja The Moon kohtaavat toisensa 2001: Avaruusseikkalun tyylisessä elokuvassa. Teos pitää otteessaan ja etenee hyvää vauhtia ja on juuri sopivan pituinen, mikä välillä tuntuu olevan tällaisten elokuvien ongelma. Näyttelijät hoitavat tonttinsa hyvin ja tunnelma on kohdillaan. Tehosteissakaan ei ole mitään valittamista. Juoni onnistuu hieman yllättämäänkin. 3,75/5 Kiva, näppärä elokuva joka kiinnostaa alusta loppuun. Ei tämä ole kumminkaan sellainen, jolla olisi suurta uudelleenkatsomisarvoa eikä tämä ihan huippuelokuvien joukkoon yllä. Hyvä kokemus kumminkin. Iron Skyn tekijät saisivat ottaa mallia, miten tehdään scifi -elokuva.
Sininen salama (Blue Thunder) Sotatraumoista kärsivä poliisipilotti saa testattavakseen huipputeknisen kopteriuutuuden, jonka taustalta paljastuu hämäryyksiä. Helikopteri tuo kirjaimellisestikin tyypilliseen poliisileffajuoneen uutta näkökulmaa. Ei lainkaan hassumpi aikakautensa toimintatrilleri. New Yorkin kuningas (King of New York) Vankilasta vapautuva huumepomo pistää tuulemaan. Elokuva on pitkälti Christopher Walkenin show (jep, tanssiaskeliakin tapaillaan useaan otteeseen) monista tutuista sivuroolinaamoistakin huolimatta. Kökköestetiikka puree ja toiminta on tylyn suoraviivaista. + Year of the Dog Yksineläjän koira kuolee ja siitäkös harmia seuraa. Aluksi elokuva vaikuttaa melkoiselta eläinystävyyden ylistykseltä, mutta sen edetessä mukaan tulee levottomampia juonteita ja lopputulos muistuttaakin pitkälti sitä, millaiseksi Todd Solondzin koiraelokuvan voisi kuvitella. Kuten aina, niin John C. Reilly on mukava nähdä vakavassa roolissa.
Gattaca Muistaakseni ainoastaan kerran olin tämän aiemmin katsonut ja vaikka elokuvan yleisfiilis oli jäänyt syvälle mieleen, niin olin sopivasti unohtanut suuren osan tapahtumista. Vähäeleisyydessään ja todella mielenkiintoisesti valitussa visuaalisessa tyylissään Gattaca on yksi harvoista elokuvista, joista ei mielestäni juuri huomautettavaa löydy. Aihe on mielenkiintoinen (ja jopa uskottava) ja toistuvat uintikohtaukset tuovat yksinkertaista symboliikkaa ilman että ainakaan minä olisin kokenut ne mitenkään keinotekoisiksi tai turhaan päälle liimatuiksi. Ehkä jos jotain negatiivista hakemalla hakee, niin päähenkilöiden (Hawke & Thurman) kemiat eivät tuntuneet toimivan mitenkään loistavasti, tai sitten esittivät tarkoituksella loppuun asti kylmiä ja estyneitä (joka toisaalta sopi elokuvaan, mutta ehkä lopussa olisi voinut esittää enemmän tunnetta). Loppukohtaus kruunasi elokuvan. 4.5/5
Katsoin juuri ekaa kertaa vuodelta 1994 elokuvan Kalavelkoja hollywoodilaisittain, alkuperäisnimeltään Swimming with Sharks. Hyvä leffa, 4 tähteä, Kevin Spaceyn parhaimpia roolisuorituksia (ja loistavia roolisuorituksiahan Spaceylla riittää). Spaceyn v-mäisen pomon roolisuorituksesta tuli paljon mieleen Kaameat pomot -elokuva, jossa Spacey:llä on samantyyppinen rooli v-mäisenä pomona siinäkin. Tämän Kalavelkoja hollywoodilaisittain -elokuvan nähneiltä kysyisin lopusta: Spoiler A) Miksei Kevin Spaceyn näyttelemä Buddy paljastanut poliiseille, että Frank Whaleyn näyttelemä Guy (eikä Michelle Forbesin näyttelemä Dawn) oli se, joka otti Buddyn panttivangiksi? B) Miten Guy pystyi olemaan varma, ettei Buddy paljasta poliiseille, että Guy (eikä Dawn) oli se, joka otti Buddyn panttivangiksi?
Lucky You Isäongelmainen korttihai pyrkii isoon pokeriturnaukseen. Elokuvan alkupuolen peleihinkin olisi mielellään ottanut mukaan lisäjännitystä, nyt näinkin vahvasti pokerielokuvaksi identifioituvassa elokuvassa itse pelikuvaus hieman takelteli loppua lukuun ottamatta. Draamapuoli oli kepeän pikkukivaa. Hansonilta odottaisi parempaa otetta, mutta tällaisenaankin sinänsä ihan kohtalainen kepeily. Bottle Shock 70-luvulla kalifornialainen viini joutui sokkotestiin arvostettuja ranskalaisia vastaan. Pikkukivailu jatkuu tässäkin. Kepeät tunnelmat menivät kyllä vaivattomasti kera viinipullon. Rouvani sulhanen (The Awful Truth) Avioliitto päättyy eroon, mutta vanha suola jne. Raikkaan komedian vitsit toimivat mainiosti. Cary Grantista tämä teki tähden, mutta hauska roolisuoritus myös Irene Dunnilta. -
Turha joukko (The Dream Team) Ryhmä mielisairaalan potilaita päätyy kaupungille ja taustalla kierot kytätkin juonivat omiaan. Michael Keaton toimii Jack Nicholsonina tälle hullujoukolle. Lähtökohdasta saisi tietenkin aikaiseksi kaikenlaista hauskaa, mutta aika puolivaloilla ja köykäisin sketsein tämä komedia etenee. ½ Elämän kevät (The Yearling) Uudisraivaajaperhe yrittää pärjäillä Floridan pöpelikössä. Elokuva on nätti kuin mikä hienoissa technicolor-väreissään ja vaikka hetkittäin kaikkine elukoineen tunnutaan lipsahtelevan disneypiirretyn puolelle, pysyy elokuva kaikessa kirkasotsaisuudessaankin mukaansatempaavana kuvauksena "karuissa" oloissa elelystä. Ongelmien ja tavoitteiden arkisuus tässä miellytti erityisesti. ½ Ei minua kukaan rakasta (Je ne suis pas là pour être aimé) Elämässään jämähtänyt viisikymppinen löytää jotain uutta tanssitunneilta. Tuttu juonikuvio (mm. Shall we dansu?) saa kylliksi omanlaisensa käsittelyn tässä. Sanattomat kohtaukset ja niissä kumpuavat tunteet onnistutaan välittämään tässä lähes eleettömästi. Hyvä pienimuotoinen draama. ½
Majava (The Beaver). Jodie Fosterin ohjaama, ja hänen ja Mel Gibsonin tähdittämä elokuva syvän masennuksen kourissa kärsivästä Walter Blackistä (Gibson). Walter löytää masennuksen pahimmissa syövereissä ollessaan roskiksesta vanhan käsinuken, majavan, josta kehkeytyy hänen selviytymiskeinonsa, keino ulkoistaa Walterin persoonan terveet puolet. Kerrassan loistava ja elämänmakuinen elokuva keskivertoperheen kamppailusta vaikeiden asioiden parissa. Olen vältellyt tämän katsomista lähinnä Gibsonin takia, mutta kyllä lopulta kannatti. 4,5/5
Terri Oudolla pullealla pojalla on koulussa vähän vaikeaa, varareksi John C. Reilly koittaa auttaa parhaansa mukaan. Oppikirjamaista jenkki-indietähän tämä on. Onnistuneita hahmoja ja outoiluruuvi melko sopivaan asentoon väännettynä (päähahmon jatkuva pyjamaanpukeutuminen menee jo yli). + Murphyn sota (Murphy's War) Sukellusvene upottaa sotalaivan Venetsuelassa ja Murphy selviää ainoana hengissä ja päätyy kosto mielessä parantelemaan haavojaan jonkin sortin lähetysasemalle. Yhden miehen sota -tematiikkaa käsitellään sopivan seikkailullisella otteella. Saksalaisiakaan ei vihollisina demonisoida, vaikka pahojaan tekevätkin. ½ Smaragdimetsä (The Emerald Forest) Viidakon heimo kaappaa patoinsinöörin pojan hoteisiinsa, isä sitkeänä etsii poikaansa vuosikymmenen. Boormanin viidakkoseikkailu on visuaalisesti hieno ja mukaansatempaava, heimoelämän kuvauksessa on mukana sopiva ripaus uskottavuutta.
No mitä vittua näistä leffoista sitten saa sanoa tässä ketjussa, jos yksi lausekin on liikaa. Katsoin kaksi leffaa arvosanat 3,5/5 ja 4/5. Ps. En ole kyllä huomannut käyttäjä mookidillä mitään moden statusta. Yleensä tapana on, että mode huomauttaa, jos on jotain huomautettavaa.
Muistutetaanpas jälleen kerran, että jos elokuvasta löytyy oma viestiketjunsa Elokuvat-alafoorumilta, niin kommentit mieluummin sinne.
Hrm. En tiedä muista mutta minun mielestäni eikö tuommoiset lyhyet fiilistiivistelmät elokuvasta pistearvosanan kera ole tämän koko threadin idea? Välillä sitten jollain menee vähän pitkäksi ja kirjoittaa kokonaisen arvostelun elokuvasta tänne, se tietysti kuuluu elokuvan omaan viestiketjuun, mutta eikö tässä ole juuri ideana kerätä yhteen paikkaan viestit ettei niitä tarvi joka paikasta erikseen koluta?
Kannattaa lukea myös se threadin aloitusviesti: Muuten olen kyllä samaa mieltä kanssasi, en ymmärrä miksi kommentit eivät voisi olla tässä ketjussa. Mutta noin se on jostain kumman syystä alunperin pyydetty...
Extreme Prejudice Hieman unohduksiin jäänyt Walter Hillin ohjaustyö vuodelta 1987. Nick Nolte esittää yhdellä yrmeällä ilmeellä Texas Rangeria, vastassaan entinen lapsuuden ystävänsä (mainio Powers Boothe), joka toimii nykyään lain väärällä puolella. Oman osansa soppaan tuo Michael Ironsiden esittämä, "kuolleiden armeijaa" (mm. Clancy Brown ja William Forsythe) johtava majuri. Maria Conchita Alonson paljasta pintaa nähdään juuri sen verran, että hänen läsnäolonsa tässä miehisessä yhteenotossa on perusteltua. Tarina, joka ei aina noudata normaalin ihmisen ajatusmaailmaa, räjähtää lopussa Peckinpah-pastissiksi. ****
^Huh huh, vaikuttaapa kovalta leffalta, erityisesti näyttelijöiden osalta! Pitää tutustua, kiitos vinkistä. :thumbsup:
Aleksanteri Nevski (Aleksandr Nevskiy) Saksalaisritarit uhkaavat 1200-luvun Venäjää, puolustautumista kutsutaan johtamaan sankaritekoihin aiemminkin yltänyt ruhtinas. Sujuvaa toimintaelokuvaa osattiin tehdä 30-luvullakin. Isänmaallinen paatos nousee tasaisin väliajoin pintaan, mikä elokuvan taustat tuntien on ymmärrettävää. Einsensteinin "300:ssa" olisi opittavaa monelle nykyajan toimintaelokuvalle, vaikka genren heikkoudetkin olivat jo tuolloin löytyneet. Jack Goes Boating Jack suunnittelee treffejä kaverinsa vaimon duunikaverin kanssa ja sen myötä sitten mm. opettelee uimaan ja kokkaamaan. Pienimuotoinen näytelmään pohjautuva draama on sinänsä luonnikas valinta Philip Seymour Hoffmanin ensimmäiseksi ohjaustyöksi. Parhaan roolin ohjaaja on tietenkin valinnut itselleen, mutta kyllä muutkin hyvää työtä tekevät. ½ Huuto vapaudelle (Cry Freedom) Attenboroughin apartheid-eepos on vieläkin vaikuttava, samalla toki myös ohjaajalleen tyypillisen paisuteltu kokonaisuus. Tapahtumista hieman sivulliseen hahmoon keskittyminen tähän tapaan on lajityypin elokuvissa yleistä. Se tarjonnee katsojille helpomman samaistumisen kohteen, mutta samalla itse asia jää hetkittäin taustalle, mitä takaumat eivät aivan riittävästi korjaa. ½
The Killing Kubrickin varhaisempi elokuva, pätevä taidonnäyte aikaansa suhteutettuna hienolla kerrontatyylillä. Kertojaääni toimi kivasti. Vähän tunnettu Sterling Hayden vetää hyvin pääosan eivätkä muutkaan kalpene. Löytyipä tästä huvittavasti Zizekin oloinen filosofikin sivuroolista. **** Breaking and Entering Lupaavamman alun jälkeen keskinkertainen ja hölmöihin epäloogisiin käänteisiin jumittuva draamajännäri, mutta katseli tämänkin kerran. *** Cell 211 Vuoden espanjalaiseksi elokuvaksikin valittu vankilatrilleri alkoi sekin lupaavasti, muttei noussut kovin kummoiseksi vaan kömpelyys ja keinotekoinen fiilis vaivasi joten alkoi puuduttaa. Kuvittelin että tämä olisi jotenkin rankempi, vaikka hetkellisesti jännitettä löytyikin. *** Tsingis Kaani Historiallinen eepos mongoliruhtinaan noususta valtaan jäi vähän tapahtumien läpikertaukseksi, mutta kivahan tällaista vanhantyylistä spektaakkelia on sinänsä katsoa ja ristikoista tuttu Omar Sharifkin sai vihdoin kasvot. **½ Pelon ilmapiiri Ihan kivaa draamajännäriä, kun hyvää isää (Travolta) ei usko kukaan mutta kun paha isäpuoli (Vaughn) vie pojankin pois on aika toimia. Näppärän hauskoja kohtauksia ja lopustakin taisi jäädä kiva fiilis. *** Rush of Fear Tämmöinen Rosanna Arquetten nimeä hyödyntävä myöhäisillan b-indiejännäri, jossa tyypeistä paljastuu uusia puolia ja lopussa niiltä lähtee henki. Ei tästä nyt oikein muutakaan muista. ** Infamous Se toinen vai miten mones leffa Truman Capotesta. Katselihan tämän läpi kun käsikirjoituksessa on ihan ytyäkin hauskan dialogin kera, vaikka pääosasankari onkin tällä kertaa ihan mahdottoman rasittava mutta itsetietoisella tavalla sympaattinenkin, ja jäipä ainakin mieleen kuin Repe Sorsa konsanaan. Craigin vankirooli oli mainio. Vanhan ajan tunnelma oli kanssa fine. ***½ Eichmann Ehkä ikonisimmasta natsimetsästyksen kohteesta saa varmasti lähtökohtaisesti kiinnostavan tarinan, no nyt meni vähän kuitenkin hirviön kummastelun puolelle kun kuulustelijan hermostuneisuuskin kävi piinallisen selväksi. Ihan ok henkilödraama muttei sen enempää. *** The Fourth Protocol Caine ja Brosnan kunnon 80-lukulaisessa kylmän sodan vakoilutrillerissä. Tämä avasi miksi Brosnan palkattiin Bondiksi vaikka hauskasti tässä rooli olikin hieman erilainen. Caine myös totutun varma hauskoine vuorosanoineen. ***½ Jesse Stone: Night Passage En muista rehellisesti sanoen tästä mitään mutta oli yllättävänkin toimiva tällaiseksi tv-leffaksi. Selleckin pääosahahmo on hyvin ja särmikkäästi tehty mikä selittänee lukuisat leffat samalla nimellä. ***½ Rakastunut bestman Tämä inhorealistinen fantasiakauhu ei ihan uponnut, kenties oudon romantiikkateemansa takia. Tarina oli helvetin laiskasti kirjoitettu. Leffa tiivistyy typerän bestmanin toteamukseen ryntäiltyään kuokkavieraana häihin ja yllättyessään morsiamen sulhasesta: "Voi ei." Täysin Patrick Dempseyn nimellä rahastusta. * Jesse Stone - kadonnut poika Väsyneenä läpi katseltu enkä muista tästäkään yhtään mitään paitsi joku poika tässä taisi tosiaan olla. Jääköön arvosanatta mutta heikompi leffa oli kuin tuo aiempi. Murhaajan merkki Ihan mielenkiintoinen pikkujännäri jossa DeNiron poliisi oli varsin sympaattinen ordinary guy etsimässä elämäntarinaansa ja isä-poika-suhteisiinsa mielekkyyttä. *** Noiduttu Hitchcockin freudilaisen psykologinen draamadekkari, jonka keskiössä on Dalin mahtavan nautittava ja hauska unijakso. Kenties tavallista kevyempi elokuva tuotannossa tarinallisesti mutta erittäin tyydyttävä niin mukavasti pääteltävine käänteineen kuin henkilöineenkin. ****½ Papillon Vasta nyt (alkukeväällä) tuli katsottua tämä alusta loppuun kokonaan. Vaikuttavimpia vanhaan maailmaan sijoittuvia elokuvia. Hyvin keskittynyt tunnelma. Tuli oikein ikävä Pirunsaarta. Katsokaa vaikka itse. ***** Turistas Lomalle kaipasi porukka ja päätettiin mennä seikkailulle jonnekin päin viidakkomaisemia, sitten menikin jännäksi ja valkoiset riistäjät saivat mitä kaipasivatkin. Tällainen läntisen ajatusmaailman turtuneista fiiliksistä kumpuava pelkofantasia, jossa ne maisemat oli parasta eli naiset vakuuttivat tältä osin. ** Uhrilampaat Ei kai tästä tarvitsisi muuta selitellä kuin että katsottu jälleen. Pirullinen kaveri tuo Hannibal kun pakenee joka kerta ja vielä samanlaisella tavalla. Ainut heikkous oikeastaan mielestäni sen pahiksen oleminen sellainen sekoilijanarttu, enemmän nasty vähän erilaisella tavalla tekisi leffasta vielä tylymmän. ****½ Scarface Voi olla, että rikon joskus omat ennätykset katsotuimman elokuvan kohdalla tämän kanssa. Ehdottomasti parhaita remakeja. Kaikkihan tässä toimii 80-luvun tapaan, tarina on suuri kuten myös henkilöt, Pacinon loistorooli keskiössä, ja niitä nautittavia kohtauksia kuin liukuhihnalta. ***** Lonesome Jim No tämäpä olikin sitten taas kerrassaan pikku taidepaukku. Täysin mitäänsanomaton tekele alusta loppuun, jota sitten koitettiin väkinäisesti pelastaa joillain tyhmän turhilla seksikohtauksilla. Syntinen olo kun tällaiseen roskaan tuhlaa aikaansa. Eihän tässä haahuilussa ollut mitään pointtia. * Nainen kedolla Alennuin joskus katsomaan tällaisenkin kotimaisen roskafarssin. Alussa asetelmat olivat vielä jotenkin järjelliset, mutta sitten kun alettiin apinoimaan nähtyjä ulkomaisia jännäreitä mentiin metsään todella rumasti. Tiina Lymi naamioitumassa toiseksi naiseksi tukan leikkaamalla, eikä kukaan huomaa mitään? Voi helvetti. No tätäkin huonompia toki löytyy joten siitä toinen tähti. ** Kierreportaat Kauhuleffaksi mainostettu mutta tämähän olikin vanha kunnon trilleri, ja aika hyvä sellainen koska edellähän aikaansa tämä oli. Jännitettä rakennettiin ja hyödynnettiin rauhassa, mikä toimi. Hyvin toimiva psykologinen kuvaus tämä on, vailla nykyaikaisen turhia kikkailuja. **** Takaa-ajettu Tämä on niitä elokuvia, jotka tuntuvat aina toimivan. Takaa-ajoelokuvien kiistaton klassikko. Ford ja Lee Jones ovat uskomattoman karismaattinen vastinpari, tarinassa on ytyä, toimintaa käytetään oppikirjamaisesti jännitteen luomiseen eikä älyttömyyksiin sorruta matkan varrella. **** Kahden miehen helvetti Erottuva leffa tämä eräänlainen sotakuvaus ainakin on. Minimalistisuudessa on kieltämättä oma vahva viehättävyytensä, ja jännite oli mukavasti läsnä. Ei tässä kuitenkaan myöskään mitään elämää suurempaa ollut vaan koko homma perustuu pitkälti täysiin itsestäänselvyyksiin, jotka nyt kuvattiin elokuvan muodossa, joten tämä muodostui myös katsojalle pieneksi kestävyyskokeeksi. *** Kill Bill: Volume 1 Tuli katsottua paremman tekemisen puutteessa. Ninjakikkailua nyt seuraa ehkä juuri aikansa, muttei enempää kun tällaisesta tulee vain niin aivoton ja halpa olo. Todella itsetarkoituksellista masturbaatiota alusta loppuun siis, mikä huipentui niihin älyttömän groteskeihin animaatiopätkiin. Kerran kaikki kuitenkin tapetaan niin miksi dialogit?! Musiikin väärinkäyttö pudottaa pisteet lähes lattiatasolle hyvistäkin kappaleista huolimatta. *½ Hyvät pahat ja rumat Tälle en yksinkertaisesti osaa antaa vähemmän kuin täydet pisteet, kokemuksesta riippumatta. Länkkärileffojen kulminaatiopiste, jonka kruunaavat täydellisen legendaariset näyttelijät ja score. ***** Conan barbaari Toimi yllättäen paremmin kuin joskus aiemmalla katselukerralla (joita on toki lukuisia) nimittäin leffa laahaa ajoittain ollen vähemmän viihdyttävä kuin myös hyvä jatko-osansa. Conanhan on kunkku. ***½ The Omega Man Varsin mukava dystopialeffa, joka menikin sitten johonkin uskonnollissävytteiseen scifistelyyn. Hestonilta mainio pääosa, ja 70-luvun tunnelman kuvaus autiossa kaupungissa antaa jo paljon. Kyllä tämä pysyi ihan viihdyttävänä loppuun asti, uusintaversioita en ala kuitenkaan katselemaan. ***½ The Notebook Katsoin, kun tämän piti olla romanttinen leffaklassikko oikein viimeisen päälle. No lopputulos olikin sitten lässyttelyklassikko viimeisen päälle. Voi helkkari sentään millaista tapahtumaa tarjottiin lopussakin, olihan se hieman liikaa (tai liian vähän). Äh. Ihan kivaa menneisyyden ajankuvaa kuitenkin tarjoiltiin vaikka nuoret käyttäytyivätkin typerän oikullisesti, mitä romantiikkaa siinä nyt on. En siis tajunnut. **½ The Tenth Man Hopkinsin aiempia töitä metsästäneelle tämä tv-elokuva oli varsinainen helmilöytö. Toiseen maailmansotaan sijoittuva tarina oli mainiosti kirjoitettu (Graham Greene), ja näyttelijät pääsivät loistamaan. Todella herkullinen, ajattelemaan laittava elokuva ainakin omaan makuun. **** Man from Earth Kehuttu oli ja ei täysin ilman meriittejä. Pikkunäppärä tarina ja leffa jossa on ainakin kivan omaperäinen tunnelmansa, miellyttäneestä alkuasetelmasta lähtien. Tietynlainen poskettomuus sopi tähän joten viihtyvyyskerroin oli korkea, painotuskin kun oli vahvasti dialogissa meuhkaamisen sijaan. Näitä leffoja jotka jäävät mieleen, vaikkei tässä ihan klassikkoon asti oikein yllettykään. ***½ Princess Bride Ihastuttava elokuva. Joka etsii esimerkkiä miten käyttää hyvin lainauksia, niin tässä sellainen. Kaikki toimii alusta loppuun, ja leffa sopii monipuolisuudessaan laajalle katsojaryhmälle. Samalla tämä on niitä tapauksia jotka vaan osuu ja uppoaa itselle täysillä kuin tilaustyönä. Mitä muuta sanoisi, näyttelijöiden riemujuhlaahan tämä ennenkaikkea on loistavan käsikirjoituksen ansiosta, aina Peter Falkin sivuroolia myöten. ***** Monte Kriston kreivi Tarina oli jäänyt hämärän peittoon, joten oli aika katsastaa se tämän uudehkon version myötä. Ja toimihan tämä. Eli pidin. Klassiset tarinat kun ovat mukavia ja todellisuuden suhteen älykkäitä, ilman tarantinomaisia yliampumisia. Näyttelijätkin oli just jees tähän. ***½ Hatchet For The Honeymoon Giallo, Columbo ja American Psyko. Melko tuore yhdistelmä näinkin vanhaksi leffaksi. Klassiset bavamaisuudet löytyivät tästäkin piristävän vahvoina ja tunnelmanluonti on vain viehättävää katseltavaa. Olihan miehellä silmää väreille ja (nais)kauneudelle groteskia puoltakaan unohtamatta. ***½ Henry V Shakespearea... No oli tässä ainakin taistelun tunnelmaa ja kiihkoilua. Muttei oikein ominta leffaa. Sinänsä ihan hyvin tehty sovitus kaikesta päätellen kuitenkin. Branagh oli erinomainen pääosassa ja ohjauksesta lisäksi moraalinen puolikas. ***(½) Hirttäkää heidät Clintin pääosittama vähemmälle huomiolle syyttä jäänyt länkkäriklassikoksi lukemani leffa, joka toimii yhä. Kuvaus oli mielestäni erityisen rikasta, Ted Postin ohjaus pysyi jäntevänä loppuun asti ja perkeleet saivat maistaa kaupittelemaansa oikeutta. **** 300 Erityisesti historiallisen sarjakuvaelokuvan ehdoton klassikko ja Zack Snyderin tuotannon kulmakivi. Muiden leffojen viihdyttävyys asettuu katselun jälkeen kyseenalaiseksi. Ei tätä varmaan juuri kukaan muu olisi pystynyt näin onnistuneesti toteuttamaan. Kuvaavaa on sekin miten moni näyttelijä tuli tämän jälkeen tunnetuksi (Gerald Butler, Lena Hedey). Prepare for Glory! ****½ Tesis Espanja-kauhua sieltä paremmasta päästä, suoraan 90-luvulta. Erityisesti eka puolituntinen oli kieltämättä säväyttävää matskua. Sitten vastaavasti vika puolituntinen olisi voitu pätkiä poiskin ja homma lopettaa sopivasti kynttilän kanssa tunnelmointiin. Mutta genressään katselusuosituksen ansaitseva ja tunnelmanluonnista sekä hahmoista/näyttelijöistä plussaa. ***½ Rushmore Monien ykköseksi nimeämä Anderson-leffa. Omalla kohdalla tämä jäi kuitenkin vielä vaisuhkon harjoitustyön asteelle. Tottakai välissä oli hupaisia pätkiä ei vähiten Murrayn ansiosta mutta kokonaisuus antoi laimean kokemuksen. Kuitenkin ne tutut trademarkit oli selvästi jo nähtävissä. *** Primal Fear Gere, Norton ja oikeusdraamatrilleri 90-luvulta, siinäpä ainekset vaikka mihin. Tykkäsin kyllä kun tarina oli tarpeeksi twisted ja tähän samaistui hyvin, rooleissaan onnistuneen pääosakaksikonkin takia. Miellyttävää nähdä mistä Nortonin maine lähti aikoinaan. ***½ The Time Traveler´s Wife Pidän näistä romanttisista draamoista, ja kun mukana oli vielä sopivasti scifiä niin kuin luotu omaan käyttöön. Eric Bana ja nainen sopivat hienosti tähän ja hommaa ei lähdetty vesittämään liikaa, vaan kyynel saattoi vierähtää ja laittoihan tämä jännästi miettimään ajan ja elämisen luonnetta. ***½ Matrix Pitkästä aikaa tuli tiirailtua, ja on tämä vaan edelleen lajityyppinsä (mikä se tarkalleen onkaan) Klassikko. Mahtavasti vaan kestää aikaa kun näyttää ja tuntuu edelleen pirun siistiltä. Tarina on ihana kaikessa groteskiudessaan, hahmot megalomaanisia, kohtaukset mieltä järisyttäviä, kuvaus ja ohjaus täydellisen toimivia... Tähän olisi melkein voitu lopettaa scifi-leffojen tekeminen. ***** American History X Ihmisrotukuvauksen hienoimpia hetkiä, tuskin tiedän parempaakaan. Paksun uusnatsipomon karikatyyrimaisyys kenties pieni heikkous, mutta tarinahan on harvinaisen valaiseva ja koskettava. ****½ Threads Alussa homma kytee kivasti kun katsoja tietää vain "joskus" mutta ei "milloin". Sitten sitä kärsimystä riittääkin. Noh, Englannissa on tylsää, se kai se pääanalyysi on. Ihan passeli teos paitsi masennuspotilaille. *** Lucky You Ei nyt mitään pokerileffan saatika urheilukuvauksen suuria klassikkohetkiä, mutta mainettaan parempi nyt kuitenkin. Ok vähän tönkköä ja väkinäistä ajoittain, mutta jotenkin kohtaukset tuppasivat koskettamaan tästä kaikesta sivuhauskuudesta huolimatta vaiko senkin takia. *** Wolf Creek Aussimenoa ainakin, jos ei muuta. Inhottavia hetkiä myöskin. Suru tuli kyllä vähän puseroon kun ei ollutkaan enää hauskaa. Mutta kai se näinkin käy. Patikointi seuduilla tietämättömillä taisi jäädä sittenkin seuraavaan elämään. *** Network Tämähän osoittautuikin melkoiseksi klassikkoleffaksi 70-luvulta. Television dystopia tuli kuvattua hurjan hyvin. Miinusta kyllä kuvaustavasta nimittäin jopa omiin silmiin tekninen jälki oli huomattavan kehnoa ja leikkauksessakin oli jotain parantamista. Osui kyllä, profetioineen kaikkineen. Oikeastaan tuntui pieneltä ihmeeltä ettei tiettyjä kohtauksia ole tullut nähtyä missään ennen. ***½ Lifeforce No tässä sitten tönkköscifistelyn ihailijoille suositustavaraa. Olipahan mahtavan aneemista kamaa alusta loppuun! Tietyt kohtaukset olivat tosin vakavuudessaan ja samanaikaisessa surkeudessaan loistavia. Ei tapahtumien kehityksessä loppua kohden ollut järjen hiventäkään mukana mutta ehkä niin oli tarkoitettu. ** Pahan jäljillä Typerä ja mitäänsanomaton filmatisointi, miljoonaan kertaan nykyisin nähty tarina. Lisäpuolikas Gerestä, toinen siitä että katsoin kuitenkin loppuun. ** Somersault Hei, tän piti olla hyvä. Mutta sitten tää paljastuikin jonkun aussiamatöörinaisen kirjoittamaksi ja ohjaamaksi. Voi lysti millaista sosiaalihuttua ja keinopornoa. Katsoin kuitenkin masokistisesti taas loppuun. *½ Black Book Verhoevenin leffoista tämä oli katsomattomista kehutuimpia, ja fanithan ovat oikeassa. Toinen maailmansota on tarinoiden Mekka ja hollantilainen ohjaajasuuruus sai mielenkiintoisen tarinan sujumaan kuin Robocop. Tuntemattomat näyttelijät onnistuivat mainiosti myöskin. Ihanaa juonenkuljetusta ja miljöön kuvausta. **** Seraphim Falls Mukavasti paritettu nuo Brosnan ja Neeson tähän, ja hartiathan kantoivat. Tarina ei myöskään ollut toteutukseltaan aivan niitä nähdyimpiä. Tietty jylhyys ja karuus miellytti, ja lopetus myöskin. ***½ Bird on a Wire Musiikkidokumentit ovat mielenkiintoisimmillaan parhaita, ja tämä on niitä. Cohen tietysti henkilönä tarjoaa avoimessa herkkyydessään onnistuneen lähtökohdan, ja musiikkiesitykset on kuvattu mukavasti eri lailla myös tuosta näkökulmasta. Kohtaus, jossa idoli laskee omia seteleitä faneilleen palauttaakseen lippurahat peruuntumisesta, oli uskomaton. Harvinaisempaa kamaa ylipäänsä. **** The Mission Itselle tuntematon 80-luvun "viidakkoseikkailu" tähtinä DeNiro ja Irons. Mukavasti natiivihenkeä tässä oli ja paatosta myös. Realistisen tuntuinen kuvaus valkoisen miehen sekoiluista Etelä-Amerikassa. ***½