Tuli viimeksi katsottua Mel Gibsonin Get the Gringo ja odotuksista huolimatta oli aika hyvä leffa. Kunnon juoni, sopivasti toimintaa ja mahtui sinne mukaan mukavasti huumorin poikastakin... suosittelen...½
Muistutetaanpas jälleen kerran, että jos elokuvasta löytyy oma viestiketjunsa Elokuvat-alafoorumilta, niin kommentit mieluummin sinne.
Merten urhot (Gray Lady Down) Sukellusvene kolahtaa merenpohjaan ja siinäpä sitten pyritään pelastaa miehistöä. Sinänsä katsottava katastrofielokuvantapainen, vaikka jännitteitä ei kummoisesti sukellusveneen tukalasta tilanteesta saada kehiteltyä. Miehistön törmäily ja itsensätelominen aluksen upotessa menee tahattoman komiikan puolelle. - Being Elmo: A Puppeteer's Journey Lämminhenkinen dokumentti nukenliikuttelijasta ja -tekijästä. Seesamtiehen jos olisi jonkinmoinen suhde, maistuisi dokkarikin varmasti vieläkin paremmin. Nyt ihan kelvollinen henkilökuva mupettimaakarista. ½ Sotakirjeenvaihtaja (Story of G.I. Joe) Toista maailmansotaa kuuluisaksi kohonneen sotareportteri Ernie Pylen silmin. Vielä sodanaikana tehdyksi elokuvaksi Sotakirjeenvaihtaja on ilahduttavan realistisenoloinen ilman liioiteltuja sankaritarinakuorrutuksia. Kurassa tarvotaan ja ryvetään, taistelua nähdään vähemmän. Rodeon miehet (The Lusty Men) Itsensä telonut rodeokonkari ottaa nuoremman intoilijan oppipojakseen. Ei mitään iloista puuhastelua, vaan lajin rankkuus saa pääosan pientä kolmiodraamaakin omaan tyyliinsä kehittelevässä elokuvassa. -
Pi Oikein mielenkiintoinen Aronofskyn avaus, jonka Netflixin kautta juuri katsoin uudestaan jopa suomeksi tekstitettynä. Matikkanero uppoaa syvälle etsimäänsä kaavaan ja intensiivinen kuvaus tapahtumasta teki jälleen vaikutuksen. Hienoa katseltavaa.
Nuori viha (Look Back in Anger) Brittien Mikko Niskanen (Richard Burton) purkaa pahaa oloaan vaimoonsa. Vahvaa tunnelmaa ja perhekiusausdraamaa. ½ Cube - kuutio (Cube) Hyvä idea kantaa pitkälle pienimuotoisessa scifimysteerissä. Maankiertäjät (The Sundowners) Perhe viettää Australiassa kiertävää elämää lammaslaumoja paimentaen. Isän veri vetää liikkeelle, mutta äiti ja poika haluaisivat jo vakiintuneen kodin. Idyllisessä itälänkkärissä viehättää suoranaisten pahishahmojen puute, vastoinkäymisiä löytyy arkisimmistakin ympyröistä.
No tästä ei ole jumalauta varmasti vielä kukaan tehnyt omaa ketjua, joten jos nyt ei tarvitsisi huomauttaa mistään; The Whisperer in the darkness Lovecraftin samannimiseen novelliin perustuva lovecraft-seuran tekemä leffa. Vaikka kyse on ns. harrastelijoiden puuhastelusta, niin leffa on silti ihan hyvä. Se on kuvattu tyylikeinona mustavalkoisena, mutta toisin kuin Call of the Cthulhu leffassa, tässä on mukana myös ääni. Näyttelytyö on ihan kelpoa ja mukana on mm. erilaisia saippuasarjojen näyttelijöitä ja kaiketi teatteriväkeä. Budjetin pienuus ja harrastelijapohja näkyvät tietyisä jutuissa, mutta kyllä tämä pesee monet muut kalliimmalle tehdy lovecraft-leffat, joista ainostaan Re-animator on edes jossain määrin hauska. 3+/5 Bond: Skyfall 3,5/5
Tuli päivän aikana katsottua kaksi n. Kolmen tunnin elokuvaa. Ensiksi oli vuorossa Aleksanteri (2004) ja sitten Wyatt Earp (1994). Kyllähän näistä kahdesta Aleksanteri vei voiton. Kummatkaan eivät mitään ”mestariteoksia” olleet, mutta kummatkin jaksoi katso yhdeltä istumalta. Aleksanterin arvostelu omassa topicissa. Eli tässä keskityn Kevin Costnerin Wyatt Earp elokuvaan. Wyatt Earpin olen nähnyt aikaisemmin ( vuosia sitten ) ja silloin pidin sitä parempana kuin samasta aiheesta ilmestynyttä Wyatt Earpin elämästä kertovaa Tombstonea (1993). Nyt uudelleen katselun jälkeen totean, että onhan Kurt Russelin ohjaama/ei kun George P. Cosmatosin ohjaama Tombstone näistä kahdesta se parempi. Wyatt Earp (1994) on pitkävetinen ja kokonaisvaltaisesti tylsä 191 minuttinen kokemus ( 212 min extended editionia en haluakkaan nähdä ). Ohjaus ja kuvaus on ihan ok. Vaikkakaan yksikään ”kuva” kohtaus ei mitenkään jää mieleen. Tästä johtuen elokuva tuntuu jotenkin tv-elokuva maiselta. Näyttelijöinä toimii kohtalainen joukko jonkinlaisia nimiä Kevin Costner, Dennis Quaid, Gene Hackman, Michael Madsen, Bill Pullman ymn. Kuriositeettinä voidaan mainita, että Gene Hackman oli kolmanneksi korkeiten palkattu näyttelijä elokuvassa, vaikka hänen ruutu aikansa oli alle 10 minuttia. Elokuva antoi luultavasti ihan oikean kuvan oikeasta Wyatt Earpista, hänestä saa kuvan itseään täynnä olevasta miehestä, jonka teot eivät täysin kestä ns. päivänvaloa. Ehkäpä tuon ajan ”sankarillisuus” sitä myös vaati? O.K. Corralin tapahtumistakin on monta tarinaa ”Sheriff Behan, testifying for the prosecution, said the Cowboys had not resisted but either thrown up their hands and turned out their coats to show they were not armed.[53] He said that Tom McLaury threw open his coat to show that he was not armed and that the first two shots were fired by the Earp party”. Dennis Quaid Doc Hollidayna on elokuvan paras ja mieleenpainuvin hahmo. Quad näyttelee myös hyvin roolinsa. Vaikkakin Val Kilmer esittämä Doc Holliday Tombstone elokuvassa on viellä askeleen edellä. Kilmerin esiitys oli mielestäni Oscarin arvoinen suoritus. Costner vetää Wyatt Earpin roolinsa ihan hyvin, vaikkakin Kurt Russel on tässäkin tapauksessa parempi. Costnerin Earpin hahmossa korostuu ehkä enemmän Earpin jonkinlainen itsekeskeisyys. Costnerhan ”yritti” sen hetkiseen vaikutusvaltaansa vedoten estää isompia studioita levittämästä Tombstone elokuvaa. Onneksi jälkimmäinen selvisi voittajana: Wyatt Earp: Production Budget: $63 million/Domestic Total Gross: $25,052,000 Tombstone: Budget: $25,000,000 (estimated)/Domestic Total Gross: $56,505,065 Wyatt Earp 2,5/5
Arnold on rautaa (Pumping Iron) Odotuksia vähemmän tässä itse Arnoldiin keskityttiin, mikä olikin ehkä positiivista. Hauska dokkari, varsinkin Ferrignon touhuilut vaikuttavat kovinkin kotikutoisilta. ½ Koko homman pomo (Direktøren for det hele) Lars von Trierin elokuvista tämä on aivan turhaan jäänyt välityön asemaan, sillä kyse on hyvin onnistuneesta työpaikkakomediasta. Elokuva on von Trieriä kepeimillään ja hauskimmillaan, vaikka aihetta lähestytäänkin sopivan piikikkäästi. - Kissaihmiset (Cat People) 80-luvun versiointi ei pärjää tunnelmassaan Tourneurin alkuperäiselle. Moroderin musiikit luovat hetkittäin hyviä fiiliksiä tönkköilevien tapahtumien taustalle. - Säälimättömät (Madigan) Siegelin varhaisemmassa poliisielokuvassa on jo nähtävissä pieniä häivähdyksiä Dirty Harryn suuntaan, nyt ei kuitenkaan liikuta vielä aivan niin kovaksikeitetyllä linjalla. Taustan vaimokuviot tuntuvat ylimääräisiltä. Särkyneitten haaveitten kaupunki (The Bad and the Beautiful) Kolmen takauman kautta kerrotaan Hollywoodin raadollisuudesta ohjaajan, käsikirjoittajan ja naistähtösen näkökulmasta. David O. Selznickin tarinaa tässä taidetaan toisintaa. Hyvät näyttelijät ja aikakauden tuotantokoneistoja mallinnetaan todentuntuisesti. ½
Kesän ja syksyn mustavalkoista Criterion satoa... Modern Times ***** Hauskimpia leffoja ikinä. Samalla myös koskettava ja todella kaunis. Täydellinen leffa. The Great Dictator ****½ Pelkkä loppupuhe olisi jo 5 tähden arvoinen, mutta täytyy hieman leffan pituudesta sakottaa. The Gold Rush **** Edellisiä hieman hajanaisempi kokonaisuus. Takuuvarmaa Chaplin viihdettä toki kaikkine klassikkokohtauksineen. (Tämä oli se alkuperäinen mykkäversio) The 39 Steps ****½ Hitchcockin tyylikäs vakoilujännäri piti hyvin otteessaan. Pääparilla oli loistavaa kemiaa. The Lady Vanishes Hitchcockin junamysteeri pysyi juonensa puolesta hyvin kasassa. Lopun ammuskelut menivät tosin kökköyden puolelle. La belle et la bête **** Alussa tuli pieni pelko puseroon, että mitäköhän paskaa tämä nyt on, mutta pikku hiljaa pääsi tunnelmaan mukaan ja elokuvan maailma veti vastustamattomasti puoleensa. Island of Lost Souls ****½ Siihen Marlon Brando kalkkunaan verrattuna aikamoinen mestariteos. Loisto tunnelmaa ja onnistuneita maskeerauksia. Charles Laughton oli Dr. Moreauna varsin mainio. Are we not men?
Incendies Äidin kuollessa kaksoset joutuvat kohtaamaan äidin salatun menneisyyden Lähi-idässä. Tarinaa kuljetetaan aikatasoilla johdonmukaisesti hyppien. Väkevä elokuva kulkee kärsimyksestä toiseen siinä kuitenkaan rypemättä. Iivana Julma (Ivan Groznyy) Iivana nousee valtaan ja pyrkii yhdistämään Venäjän kansat. Eisensteinin aiempien elokuvien energisyyden tilalle on tullut teatraalinen paasaus ja kehnon kesäteatteritason silmienpyörittely. Hetkittäin ohjaajan (aiempi) osaaminen välähtelee taidokkalla valon ja varjojen käytöllä, mutta se ei paljoa kokonaisuuden pökkelyydessä auta.
Gränsen (isku rajalle) Ihan kelvollinen sotaleffa ruotsalaisesta rajapartiosta. Mukaan saatu myös Antti Reini, joka onkin suomalaisena jäyhänä ihan onnistunut lisäys soppaan. Romanssipuoli tuntuu vähän päälleliimatulta vaikka sillä lutin tekemisiin uskottavuutta haetaan. Isoja rymistelyjä tässä ei ole, mutta sotiminen on jollain tavalla uskottavaa ja lumessa tetsaamista nähdään paljon. 3/5
Chained (2012) David Lynchin tyttären tekemä Chained on helvetin ahdistava elokuva alusta loppuun. Leffassa on yhtä "kieroutunutta" meno, kuin Jennifer Lynchin aikaisemmassa Boxing Helenassa (1993 joka oli huono elokuva ). Spoiler Leffan alussa tapahtuva äidin ja lapsen kaappaus. Sarjamurhaajan kotona tapahtuva äidin tappaminen ( äidin viimeiset sanat pojalle ”sulje korvat” ), samalla kun poika itkee lukitussa autossa. Äidin huutaminen kärsimyksestä ja tämän johdosta poika pissaa housuihinsa pelosta. Kohtaus on kuvattu ja näytelty todella hyvin. Kohtaus on todella ahdistava! Ja kyllähän tämä elokuva ahdistaa koko kestonsa ajan. Vincent D'Onofrio on aikaisemminkin nähty mielipuolisen tappajan rooleissa ( The Cell, Fire with Fire ). Tässä elokuvassa hänen mielipuolisuutensa saa ns. päätepisteen. Suosittelen tämän genren ystäville. Chained 3+/5
Half Nelson Historianopettaja vetää tunneilla omaa linjaansa ja siviilissä huumeita. Ei siis mitään normaalia opettaja vaikuttaa oppilaidensa elämään -tavaraa, vaan nyt vähän reppanampaa esimerkkiä kansakunnan kynttilästä. Kelvollinen indiedraama. ½ Tappakaa Charley Varrick! (Charley Varrick) Pikkukriminaali ryöstää erehdyksessä pankista mafian rahat. Tässä on paljon hyvää 70-luvun meininkiä, vieläpä suurin osa kohtauksista hoituu kirkkaassa päivänvalossa ja ulkosalla tyypillisten hämärien kujien ja huoneistojen sijaan. Harmillisesti tarinassa on selittämättömiä hyppäyksiä (miten hän sinne osasi mennä, miten hän siellä osasi odottaa, mistä tuo tieto oli peräisin jne.), jotka tökkivät pariin otteeseen ikävästi. ½
Donnie Brasco (1997) on loistava rikos/mafiaelokuva ohjaaja Mike Newelliltä, pääosissa loistavat Al Pacino ( Benjamin ”Lefty” Ruggiero ), Johnny Depp ( Joseph ”Donnie Brasco” Pistone ) ja Michael Madsen ( Dominick ”Sonny Black” Napolitano ). Tositapahtumiin perustuva elokuva FBI agentista joka soluttautui Bonannon rikollisperheeseen kuudeksi vuodeksi. Hän hankki tämän aikana todisteita jonka johdosta yli sata mafiaan kuuluvaa henkilöä tuomittiin. Mike Newellin ohjaus on laatutyötä. Rauhallinen kuvaus ja hiljainen tarinan kulku tuo mieleen elokuvat kuten Mafiaveljet, Casino ja Kummisedät. Todellisiin tapahtumiin elokuvassa tehdyt muutokset eivät haitanneet. Spoiler Todellisuudessa Al Pacino ( Benjamin ”Lefty” Ruggiero ) pidätettiin ennen kuin Mafia sai surmattua hänet. Hän ei suostunut todistamaan ja sai 20 vuoden tuomion. Istuttuaan 11 vuotta hän vapautui ja kuoli keuhkosyöpään 1994. Pistonen (Depp) todistettua häntä vastaan oikeudessa, hän sanoi myöhemmin ”I'll get that motherfucker Donnie if it's the last thing I do”. Dominick ”Sonny Black” Napolitano (Michael Madsen) ammuttiin ja hänen kätensä leikattiin irti, Pistonen soluttautumisen johdosta (varmasti oli muitakin syitä). Napolitano sanotaan sanoneen Pistonesta "If anyone was responsible for taking him down, he was glad it was Pistone”. Useat Madsenin luonteen pirteet ja suhde Deppiin olivat yhdistelmiä, Deppin suhteista muiden Bonannon mafiaperheen jäsenten kanssa, kuten Anthony Mirra ja Ruggieron (Pacino). Lisäksi pitää kehua elokuvan Blu-ray kuvanlaatua, aivan loistava! Levyllä on tarjolla leffan Extended Cut (126:30 Min/146:57 Min). Versioiden eroista täällä http://www.movie-censorship.com/report.php?ID=4056. Kyllähän tämä leffa nousee muutaman katselukerran jälkeen niiden parhaimpien ”mafiaelokuvien” joukkoon. Scarface (1983) 5/5 The Godfather 5-/5 The Godfather II 5/5 The Godfather III 3,5/5 Goodfellas 4,5/5 Casino 4+/5 Once Upon a Time in America 4/5 Donnie Brasco 4-/5 Offtopicin: Katsotaan minkälainen elokuva tulee olemaan ensi vuonna ilmestyvä tositapahtumiin perustuva The Iceman. Elokuva kertoo sarjamurhaaja/palkkatappaja Richard Kuklinski, joka väitti tappaneensa jopa 250 miestä (hänen muistikuvat vaihtelevat). Kuklinski toimi Gambino rikollisperheen tappajana. Odotukset ovat tätä elokuvaa kohtaan isot. Vaikkakin olisin mielelläni nähnyt ohjaajan pallilla Martin Scorsese ja pääosassa Mickey Rourke ( ilmeisesti tämänlainen elokuva oli jossakin vaiheessa suunnitteilla?). Elokuvan kesto 103 minuuttia tuntuu hiukan lyhyeltä (Kuklinskin elämä oli kumminkin aika ”vaiherikas”, kun tämän tyyppisten elokuvien totuttu kesto on lähempänä kolmea tuntia.
Iivana Julma, II osa (Ivan Groznyy: Skaz vtoroy - Boyarskiy zagovor) Taas pyörivät näyttelijöiden silmät, kun suurmiessaaga etenee toisessa osassaan. Alku lupaa jo parannusta ensimmäisen elokuvan tunnelmiin, mutta edetessään elokuva jumittuu takaisin tuttuun paasaukseen. Erämaalinnakkeen sankarit (Beau Geste) Otsa on kirkas ja asenne reipas kun perintöjalokiven katoamisen jälkeen brittikartanon ottopojat liittyvät muukalaislegioonaan. Jokunen hölmö käänne ei haittaa, sillä vanhan ajan seikkailutunnelma on melko hyvin kohdillaan. ½ Dead Man's Shoes Sotaveteraani laittaa tuulemaan paikallisessa pikkunilkkikaartissa kostaakseen kehitysvammaisen pikkuveljen kaltoinkohtelun. Tylyyn menoon liennytystä tuovat tohelot ja sen myötä varsin todentuntuiset pikkunilkit. ½ Laivakalle nuorempi (Steamboat Bill, Jr.) Sketsitaajuus on muistikuvia harvempi, mutta se ei hurjien stunttien siivittämää menoa haittaa. + Arkajalat (The Goonies) Aiemmin haitannut loppuvaiheen överitouhu ei enää tuntunutkaan niin pahalta. 80-luvun lapset seikkailevat -alalajityypin muotovalioita. - Häiden jälkeen (Efter brylluppet) Kuten toisessakin Susanne Bierin ohjauksessa (Kosto), haetaan tälläkin kertaa ensin vauhtia kaukomailta ennen kuin draama todella lähtee käyntiin tanskanmaalla. Hyvä tarina kantaa elokuvan. Käänteet ja motiivit eivät kulje aivan ennakoituja polkuja, mikä varsinkin miellytti.
Laitetaan tänne kun en löytänyt ketjua leffasta enkä uutta jaksa aloittaa: Safety Not Guaranteed Tämän vuoden ehdoton yllättäjä. IGN:n 20 Great Movies You Might Have Missed in 2012 listalta onneksi bongasin ja oli kyllä hieno leffa. Loistavaa dialogia, hienoja hahmoja, koskettava tarina ja toimiva komedia samassa paketissa. 5/5
Johnny Mnemonic Muistelin että tämä 320 gigaa päähänsä tunkeva tulevaisuuden datakuriiri oli huonoa katseltavaa jo aiemminkin, mutta että näin huono. Kaikkea sitä on tehtykin. Kill List Näpsäkästi kehittyvä tarina luuserinoloisesta työttömästä ex-sotilaasta, joka vaimon nalkuttaessa lähtee kaverinsa kanssa taas tappohommiin. Alkuun verkkaisesti etenevä tarina tuo mukanaan mielenkiintoisia (ja myös todella väkivaltaisia) käänteitä. Piristävän erilaista toimintameininkiä. 13 Outo itäeuroopassa tehdyn näköinen halpis, jossa nuorukainen lähtee selvittämään yliannostukseen kuolleen miehen saaman kirjeen tarkoitusta ja päätyy rikkaiden ampumakisaan leikkimään hengellään. Omituinen tapaus tarkoitusperiltään. Plussana Jason Statham pikkuroolissa. Human Centipide Koominen klassisen kauhuelokuvan yritelmä. Hirveätä paskaa, eikä hetkeäkään ahdistava tai pelottava. Ainoastaan ärsyttävän huono. Tähänkin sopii ihmetellä, että kaikkea sitä tosiaan tehdäänkin.
Filmin kulissien takana (The Big Knife) Tähtinäyttelijä tuskailee vuosikausiksi roskaelokuviin sitovan sopimuksen kanssa. Elokuva tarjoaa tiukan silmäyksen elokuvateollisuuden raadollisimpaan (raatojakaan säästämättä) puoleen lähes yksistään yhden huoneen tapahtumiin keskittyen. Rod Steigeriltä kerrassaan erinomaisen ylivedetty roolisuoritus. ½ Pusher Hyvinpä oli tämän tapahtumat unohtuneet sitten viime näkemän, josta toki jo pidempi tovin onkin. Sinnittelytarina piti yhä tiukasti otteessaan. Pusher II Ensimmäisen elokuvan tunnelma säilyy jatko-osassa hyvin, vaikka näkökulma siirtyy ensiosan idioottiin. Taas sinnitellään rikoskuvioihin sotkeentuen, mutta nyt taustalla on vahvasti isä-poika -suhteet kahteen eri suuntaankin. ½
Rautainen Coogan (Coogan's Bluff) Clint kellistää naisia ja Clint lyö pahoja turpaan. Rautaisessa Cooganissa on tiivistetty kyseisen aikakauden Eastwoodin hahmon näkyvimmät puolet vahvasti etualalle. Beatnikien ja hippien meiningistä tehdään vähän pilaa ja juonesta ei niinkään väliksi. Hölmö elokuva, muttei sanan negatiivisimmassa merkityksessä. Pelin säännöt (La règle du jeu) Yläluokka hölmöilee ihmissuhteillaan eikä palvelusväkikään toimi yhtään sen järkevämmin. Hauskankyyninen elokuva on kestänyt mainiosti aikaa ja hahmogalleria toimii. ½ Minkäpä tyttö sille voi (The Girl Can't Help It) Gangsterin tyttöystävästä tehdään laulajatähtöstä mainiossa musiikkikomediassa. Mukaan on ympätty melkoinen kaarti varhaiskauden rocktähtiä, Mansfield on Mansfield ja kepeä ote kantaa hyvin alusta loppuun. ½ Pusher 3 Taas näkökulma vaihtuu, mutta pohjimmiltaa sama kuvio toistuu kuin sarjan aiemmissakin elokuvissa - nyt aiempaa tunkkaisemmissa merkeissä. Yöloma paratiisisaarella (Mister Roberts) Sodan odottelu- ja jumittelupuoli tiivistyy huoltolaivan miehistön tylsistyessä tapahtumien ulkopuolella. Satiirilla on hetkensä, mutta tylsyys uhkaa tarttua jo katsojaankin. Nuori Jack Lemmon on hyvässä iskussa. Run Fatboy Run Peggistä pidän ja Dylan Moran on hauska, mutta muuten ei elokuva paljoakaan naurattanut. Romanttista komediaa veltolla otteella, vaikka pahimmat lässyilyt vältettiinkin.
Spoiler Itse veikkasin, että totta, koska tyttö huomaan myrskyn ja huomauttaa siitä Shanonille. Kaikissa muissa kohtauksissa muistaakseni Shannon itse huomio myrskyn ekana ja huomioko ylipäätänsä kukaan muu myrskyä aiemmissa unissa. Joka tapauksessa loistava leffa, yksi tähti pois hieman liian verkkaisesta menosta ja leffan pituudesta ****/*****