Sam Raimin trilleridraama the Gift tuli juuri katsottua. Tykkäsin kovasti. + visuaalisesti todella tyylikäs + näyttelijät, Blanchett oli liekeissä, Katie Holmes ja Keanu Reeves ylittivät itsensä + tunnelma erittäin hyvä + tarinaa rakennettiin hyvin ja rauhallisesti, pl. Spoiler "meillä ei olekaan oikea murhaaja -käänne tuli vähän nopeasti" + parit todella hyvät säikäyttelyt - Spoiler Blanchettin roolihahmon pelastuminen tyhty vähän köpösti lopussa - Giovanni Ribisin hahmoon kiinnitettiin vähän liikaa huomiota 4 / 5
Born to Kill 4/5 Jos joku on ääriesimerkki paatuneesta, psykoottisesta tappajasta, se löytyy tästä tummasta vertahyytävästä elokuvasta ehdottomasti Lawrence Tierneyn toimesta. Vastapainoa elokuvalle antaa itseään vastaan taisteleva Claire Trevor. Dillinger 3½/5 Jälleen herra Lawrence Tierney asialla, nyt John Dillingerinä. Hieman liian kaavamaiseksi kangistuva gangsteri-elokuva ilman suurempia jännityksen aiheita. Crossfire 3/5 Armeija noir. Takautiminen kautta tapahtuminen selvitys toimii hienosti tässä Edward Dmytrykin elokuvassa. Elokuvan lopun, sodanjälkeinen opetusosuus, ei juuri iskekkään vaikka asiantärkeyttä ei nyt kukaan voine kiistää. The Narrow Margin 4/5 Charles McGraw todella perinteisenä noir-kyttänä ja hehkeä Jacqueline White gangsterin vaimona tässä lyhyehkössä (71min) Richard Fleischerin Film noir elokuvassa. Jopa jotenkin Hitchcockmaista jännitystä ja tunnetta mukana olevassa, ainoastaan junaan käytännössä sijoittuvassa jännitys elokuvassa kaikki osatekijät toimivat yhteen hienosti. Ehdottomasti Richard Fleischerin parhaita elokuva. Film Noir Classic Collection Vol.2 Boksiin kuuluu myös "Clash by Night" (Fritz Lang) jote en vielä jaksanut katsastaa. Ko. teos tuli katsottua jokunen aika sitten eikä elokuva juurikaan iske allekirjoittaneeseen.
Olenko muuten ainoa, jota häiritsee "yksi elokuva kerrallaan" -postaukset? D. W. Griffith: Dream Street **½ Griffithin epäonnistunut paluu Broken Blossomsin maisemiin kertoo kahdesta varsin erilaisesta miehestä, jotka rakastuvat samaan tyttöön. Tarina ei ollut edeltäjänsä veroinen vaan huomattavasti pitkäpiimäisempi, eivätkä näyttelijäsuorituksetkaan olleet kaksisia. Lontoon satamakorttelien kurjuus puolestaan oli erinomaisesti toteutettu. John Wayne: The Alamo ***½ Näyttävä ja varsin viihdyttävä elokuva Alamon taistelusta kertova elokuva. Näyttelijät olivat mainioita, mutta tarinan paikoin hieman pitkäveteinen ja raskas. Douglas Sirk: Written on the Wind **** Ensimmäinen tietoisesti katsomani Sirkin elokuva. Loistavilla näyttelijäsuorituksilla toteutettu kertomus öljymiljonäärin jälkeläisistä, joiden elämä ei olekaan mitään ruusuilla tanssimista. Loppu olisi voinut olla vielä synkempi, joskin Sirkin ratkaisu tukee tarinaa paremmin. Clint Eastwood: Outlaw Josey Wales ***½ Länkkäri, jossa perheensä menettänyt mies lähtee kostoretkelle. Hieman liian ylipitkä elokuva aiheeseensa nähden, Clintti sentään oli oivassa vedossa. Buster Keaton & Clyde Bruckman: The General ***** Parhaita koskaan tehtyjä elokuvia. Charles Chaplin: The Gold Rush ***** Chaplinin mestariteos Alaskan kultakuumeesta. Loistavasti toteutettu kaikin puolin, kuten Chaplinit yleensäkin. Erich von Stroheim: Queen Kelly **** Stroheimin viimeiseksi jäänyt elokuva on Häämarssin ydintarinaa seuraileva kolmiodraama mielenvikaisesta kuningattaresta, prinssistä sekä orpotytöstä. Stroheimilaiseen tapaan visuaalisesti erittäin näyttävä ja roolihahmoiltaan mielenkiintoinen, mutta prinssiä näyttelevän Walter Byronin karismattomuus syö elokuvan tehoja melkoisesti. Kinon dvd-julkaisu sisältää kaiken mahdollisen materiaalin elokuvasta, joka jäi aikoinaan pahasti kesken. Edmund Goulding: Grand Hotel ***½ M-G-M:n näyttelijäkerman (Garbo, J. Barrymore, L. Barrymore, Crawford, Beery) tähdittämän elokuvan tapahtumapaikkana on hienostohotelli, jossa "ei koskaan tapahdu mitään". Ei iskenyt täysillä ensi katsomalta, pitää kuitenkin katsastaa ajatuksen kanssa toistamiseen. Ja lausuuhan Garbo tässä kuuluisimman repliikkinsä "I want to be alone". John Boorman: Deliverance **** Neljä kaupunkilaisheppua lähtee viettämään melontalomaa, josta tuleekin eloonjäämiskamppailu. Alkupuoli erittäin tunnelmallinen, puolesta välistä eteenpäin menettää hieman otettaan. Elokuvan kuuluisin kohtaus oli omasta mielestäni melko laimea.
Toisilla ei ole aikaa katsoa kymmentä elokuvaa paivässä. Parempi pienikin kommentti kun kommenttia ei lainkaan.
Tekstisi on kahta kohtaa lukuunottamatta kuin suoraan näppäimistöltäni! Nimittäin: 1) Spoiler jos sitä puussa leijuvan ruumiin aiheuttamaa hätkähdystä oteta lukuun, leffa ei säikyttele pahemmin 2) Spoiler en käytä köpösti-sanaa;o) The Giftin innoittamana ja taas kerran Blanchettin roolityöstä ja naisen kauneudesta ihastuneena päätin sitten katsoa kauan hyllyssä seisoneen Veronica Guerin-leffan http://www.imdb.com/title/tt0312549/, ja täytyy sanoa että siinäpä oli turha tekele. Kate oli loistava niin kuin aina, mutta muuten... Miksi elokuva oli tehty? Pahat huumepomot kiusaa, mutta lehdistön vapaus on tärkeää! Kun tuottajana häärii tämä Ameriikan Markus Selin http://www.imdb.com/name/nm0000988/, niin ei tarvitse jäädä miettimään elokuvan jälkeen, että olipa monimutkainen juoni tai mitähän sekin juttu tarkoitti. On sitten niin valmiiksi pureskeltua tavaraa että rupeaa melkein itkettämään. Saakeli, pitäis pistää David Lynch ja Jerry Runkkenhaimeri yhteen, niin vois tulla tulokseksi mielenkiintoinen, mutta ymmärrettävä elokuva... Joel Schumacherilla ei ilmeisesti ollut tarpeeksi elintä tuoda omia näkemyksiään esille. Ai niin, tuosta leffasta vielä. Alku juostiin tapahtumasta toiseen, ilman että olisi oikeasti keskitytty mihinkään tai rakennettu henkilötä, kun taas loppukohtaus kestää varmaan 20 minuuttia (ja se on paljon 1½ tunnin elokuvasta, josta 10 minuuttia menee lopputeksteihin). Pahinta on, että loppukohtaus ei se saa mitään säväreitä aikaiseksi, sillä elokuvan henkilöt ovat jääneet todella ontoiksi. Parasta tuolla dvd:llä oli kuitenkin ekstra, jossa tuottaja kertoo miksi tämä elokuva tehtiin, vaikka kyseessä oli joku irlantilainen lehtinainen eikä saatu USA:n lippua liehumaan!!! Arvosana 2/5, ja tuostakin 1 menee Cate Blanchetille.
L.A Confidential tuli tuossa viimeksi katsottua. En ollut aikaisemmin pätkää nähnyt, joten melko positiivinen yllätys oli. Tasavahvaa vääntöä hyvillä näyttelijöillä varustettuna. Ainakin Russell ja Kevin sopivat rooleihinsa täydellisesti 3,5/5
Phenomena ****1½ Yle Teema teki eilen jälleen yhden kulttuuriteon ja esitti kyseisen Dario Argenton ohjaaman kauhuleffan. Kyllähän nää Argenton kauhuelokuvat ovat täysin eri planeetalta kuin vaikkapa nykyiset Hollywood kauhuilut. Tyyliä ja tunnelmaa löytyy vaikka millä mitalla. Musiikin käyttö on sitten taas aivan oma lukunsa. Goblinsin hienoa musiikkia yhdistettynä mm. Iron Maidenin ja Motorheadin kappaleisiin saa aikaan loistavia fiiliksiä. Tämän elokuvan aikana tuli luukutettua oikein kunnolla. Hienoimmassa kohtauksessa päähenkilö menee yöllä pihalle etsimään ystäväänsä, ja saa tulikärpäseltä opastusta. Taustalla soi aivan mahtava oopperahevi tilutus, jonka aikana naapuri sopu oli katkolla Elokuva kertoo nuoresta amerikkalais tytöstä joka saapuu Eurooppaan opiskelemaan. Lähistöllä riehuu tietenkin psykopaattinen murhaaja, joten tytön hyönteisiin luoma yhteys tulee vielä tarpeeseen. Pääosaa esittää ihana Jennifer Connelly jonka puolesta tulee jännättyä oikein kunnolla. Tästä ei kauhuelokuva enää paljoa parane. Täysin omaperäinen ja täysin seko :king:
Eilen tuli katsottua varsin mielenkiintoisesta aiheesta keskitason elokuvaksi vääntynyt Butterfly effect. Alleviivailu ja Spoiler happy endeily (elokuvan olisi voinut loppua siihen kun se tohtori kertoi päähenkilölle ettei mitää päiväkirjoja koskaa ollutkaan) nakersivat muuten suht koht. toimivaa kokonaisuutta. Näyttelijätyö kuin ohjauskin olivat ihan ok kamaa, mutta varsinainen tarina minusta todella mielenkiintoinen josta olisi saatu enemmänkin irti Varsinkin alussa kun asiat eivät vielä olleet selviä oli mielenkiinto suurimmillaan, josta se sitten tasaisesti tippui loppuakohti.
Tulikos tämä tässä keväällä subilta? Ja asiaan. Blueberry oli uusintakatselussa. Leffa eteni melko hyvin aina loppuun saakka, jolloin meinasi hessu pamahtaa. Jos Kounen on ollut pötsyissä ja nähnyt näkyjä, niin pitääkö mennä pilaamaan Blueberryn (sarjakuvaa ei kunnioitettu yhtään) maine? Ei näin. Ilman niitä härveleitä, tämä olisi voinut olla jopa hyvä western. Jotain muutakin tästä piti sanoa, mutta sitä en nyt muista/jaksa kirjoittaa. 3+/5
Niinpäs muuten olikin. Loppuun en katsonut, lähinnä siksi, että värit ärsyttivät. Ehkä ne olivat sitten niin ahdistavat. No mene ja tiedä. Samanlaista värienkäyttöä Phenomenassa? Suspiriaa kovin kehuttu, kiinnostaisi nähdä. Argento ja hyvät musat. Sen luulisi riittävän.
Phenomenassa on toi värien käyttö paljon maltillisempaa joten niiden takia ei elokuvaa kannata missata.
Tänään tuli katsastettua elokuva Batman Begins. Odotin leffasta sellaista 4/5 pläjäystä, vaan mitä tapahtuikaan! Elokuva veti jopa hiukan paremmaksi. Musiikki oli tunnelmallista, Bale oli fantastinen roolissaan ja myös muut roolisuoritukset olivat hyviä. Elokuvan rytmitys oli myöskin toimiva. Leikkaus iski vähän silmään parissa kohtaa, mutta ei se mitään. Lisäksi joidenkin toimintakohtausten ohjaus oli aika heikkoa. Kuitenkin yksi tämän vuoden parhaista, 4½/5
Kesäloman kunniaksi katsottuja: Sahara Pitkälti National Treasuren kaltainen toimintaseikkailu. Pullamössöversio Indyistä. Yksi kiva toimintasekvenssi. 3-/5 Kingdom of Heaven Eeppistä paatosta R.Scottilta. Castingissa petraamisen varaa. En pitänyt väreistä. Avokin kanssa katsoessa tuumailin että se spitaalisen kuninkaan hahmo on elokuvan väkevin. Yllätykseksi lopputeksteissä kävi ilmi että maskin alla lymyili kukapa muukaan kuin Edward Norton! Voi sitä pettymyksen määrää kun kun Spoiler Jokke kuoli niin aikaisin. 3-/5 Hitch Tämmönen deittileffahan tämä ja kivahan oli hellasärön kanssa katsoa. Loppua kohden menetti puhtiaan. Aavistuksen liian pitkä ja paikoin laahustava. 3/5 Alexander Pidin tästä enemmän kuin Kingdom of Heavenista. Parempi roolitus, mielenkiintoisempi tarina ja paremmat värit. Potentiaalia parempaankin olisi ollut mutta pääsee ikävästi paikoin puuroutumaan. 3,5/5 Tarzan & Jane Paremman puoliskon toivomuksesta piirrettyä väliin. Tämä on ilmeisesti jatko-osa muutaman vuoden takaiselle Tarzan-piirretylle, joka on päässyt jäämään näkemättä muutaman ystävän kehuista huolimatta. Osasipas olla tylsä piirretty. Tätä seuratessa ei mitään ongelmia käydä jääkaapilla välillä. Puoli pistettä siitä vaaleanpunaisesta elefantista 0.5/5
After the Sunset Tälläinen tekele tuli vuokraamosta napattua. Aika perus komediasetti. Leffa tuntui hieman näyttelijöiden haaskaukselta. Pari naurattanutta kohtaa, eivät tee tästä kyllä kunnon komediaa. Brosnan esiintyy jo hänen aikasemmistaankin leffoista tuttuna herrasmieshuijarina. Koko leffa tuli oikeastaan vuokrattua ihan Salma Hayekin takia :love: Ei mikään kummonen tekele, mutta ei aivan metsäänkään mene. 2/5
Casualties of War Hieman epätasainen De Palman Vietnam-kuvaus. Babyface Sean Penn ja Michael J. Fox suoriutuivat rooleistaan kiitettävästi. Leffan soundtrack tosin pisti korvaan. Lopputeksteistä selvisikin että itse jumala Morriconehan se siellä kierrätteli Once Upon a Time in American ideoita (vrt. "Cockeye's Song"). Kuitenkin yksi parhaimpia näkemiäni Vietnam-pätkiä. +
Saw Tänään pyörähti soittimessa kyseinen leffa. Hieman tavallista parempi kauhu/trilleri. Idea leffassa oli hyvä, ja toteutuskin oli odotettua parempi. Näyttelijät tekivät ihan ok-suoritukset. Kuvan laatu oli hyvä ja monikanavatoistoakin käytetttiin onnistuneesti. 3/5
Emerald Forest (1985) John Boormanin loistava Amazonin viidakkoon sijoittuva seikkailu, jossa väkevä ekologinen sanoma 5/5 Girl with a Pearl Earring (2003) Tylsä, mitään sanomaton leffa, jossa huonot näyttelijät ja käsikirjoitus :sleep: 2/5
Duel (1971/I) (http://www.imdb.com/title/tt0067023/) Älyttömän vähästä aineksista kasattu todellinen jännärileffa, jonka jälkeen ajattelee likaisista säiliöautoista aivan eri tavalla. Uskomaton suhari se pahis, itse en moista terroria kestäisi. Spielbergin ohjauksessa jännitys ja latinki lähentelee jopa Tappajahain tunnelmia, eikä se ole vähän se. Oikein mainio elokuva. Pisteitä sen neljä tähteä viidestä mahdollisesta. Suosittelen.
War of the Worlds (2005): Tuli käytyä katsomassa teatterissa, ja kyllä täytti kaikki odotukset. Elokuva ei kyllä iskenyt niin hurjasti kuin Independence Day muinoin ensikertaa nähtynä, mutta oli ainakin täysin erilainen "ufot hyökkää" kategoriassa. Vielä kun näkisin alkuperäisen, vuoden -53, version. 3½ / 5 Pretty Woman: Maailmojen Sodan jälkeen piti palata takaisin maan pinnalle, joten hyllystä vuoden -90 menestyskomedia Pretty Woman . Todella nautittava leffa, jonka mielellään katsoo kauniimmaan sukupuolen edustajan kanssa. Elokuva voittaa 6-0 nykyajan treffileffat. 3½ / 5