Teema esitti pari viikkoa sitten 1969 valmistuneen mutta arkaluonteisen aiheensa vuoksi hyllytetyn (lue: sensuroidun eli esityskiellon saaneen) homoelokuvan Oletko sinä..? Elokuva käsitteli homoseksualismia varsin harmittomalla mutta stereotypisella tavalla: elokuvan homot olivat ihmefriikkejä, joista toinen kävi psykologilla poikkeavuutensa vuoksi. Voi vain kysyä, miten tuollainen saattoi olla mahdollista vielä vuonna 1969... mutta toisaalta: Suomessahan sitä ollaan...
Hughes: Weird Science (1985) Ensimmäistä kertaa sitten ensimmäisen kerran hyvin monta vuotta sitten. Se ns. "definitive" teinifantasialeffa, jossa pari kollia eräänä tylsänä iltana luo mm. unelmiensa naisen ja kuin ihmeen kautta tulee siinä sivussa oppineeksi jotain elämästä ja ihmissuhteista. Muutakin kuin sen, että niistä huikeimmat yleensä muutaman mutkan kautta juontaa siitä, että laitetaan rintsikat päähän ja katsotaan Frankenstein-leffoja. Ai että Kelly LeBrock'kin on joskus ollut kuuma. Pisteitä nostalgialisällä (oli se sitten puolikkaan tai kaksi tähteä) 3,5 / 5. Cooper: Out of the Furnace (2013) Ketjussa lisää. Jonze: Her (2013) Ketjussa lisää.
Rautakaupunki (Out of the Furnace) on tosiaan loistoleffa, mutta mikset kirjoittanut arvosteluasi sen leffan omaan viestiketjuun, kun sellainen oli olemassa jo ennestään. Her -elokuvasta kuitenkin kirjoitit arvostelun sen omaan ketjuun, johon laitoit linkin viestissäsi.
^OT: Enpä edes älynnyt etsiä leffan ketjua foorumilta, tuli itselleni niin puskista että meni vahingossa tänne. Siirrän.
And When Did You Last See Your Father? Isä/poika-suhteeseen pureudutaan takaumien avulla. Hyvää työtä Broadbentilta ja Firthiltä, mitä nyt käsikirjoitus paikoin turhan löysä. Kauhunkierre (Don't Look Now) Lapsensa menettänyt pariskunta vierailee työmatkalla Venetsiassa, harmeja seuraa. Hienoa pahaenteistä tunnelmanrakentelua, jossa jokin tuntuu jatkuvasti olevan hieman vinossa ilman tarkempia määritelmiä. Frequently Asked Questions About Time Travel Kaverukset löytävät pubin vessasta aikapoikkeaman. Pienimuotoinen scifikomedia hyödyntää hyvin resurssinsa, komediankaan puolelle ei lipsuta liikoja. +
2012 valmistunut kaksiosainen BBC-dokumentti brittivakoilun ja muidenkin valtioiden salaisten palvelujen arkipäivästä ja todellisuudesta 2010-luvulla. Alkuosa keskittyy varsinaiseen vakoiluun ja toinen huomattavasti vakavampi puolisko terrorismiin. Sota terrorismia vastaan on todellakin kaksiteräinen miekka, jonka kanssa USA ja Britannia ovat tahrineet kätensä pahasti vereen. Korvaan särähti taas kerran puhe James Bondeista Hollywood-elokuvina. Luulisi, että edes BBC:ssä tiedettäisiin ettei Bondeja ole tehty Hollywoodissa, vaan Pinewoodissa. Bondeista vielä sen verran, että MI6:n asiamies "Michaelin" äänen dubannut näyttelijä kuulostaa hieman Daniel Craigilta. Kesto 2 x 59 min. Modern Spies 1/2 Modern Spies 2/2
Katsoin viimeksi Juoppohullun päiväkirjan, ja se oli ihan positiivinen kokemus. Liekö elokuvan "Juha Berg" Vuorelan omakuva? Kerkon musiikit kruunasi kokemuksen. Kielellisesti paikoitelen hyviä oivalluksia käsiksessä. Liekö Aleksi Bardyn ja Vuorisen Diktaattori -yhteistyö laadun tae?
Tuli eilen katsottua perjantaina telkkarista tullut pokerileffa Rounders. Pokerista saa väsättyä, jos jonkinmoisia elokuvia ja tämä kyllä sijoittui siihen parempaan sakkiin. Oli hauska nähdä nuoret Edward Norton ja Matt Damon rooleissaan. Mukana myös keskivertoa normaalimpaa roolia vetänvä John Torturro ja pienessä roolissa Famke Janssen. John Malkovichkin oli elokuvaan päässyt, mutta hänen venäläisaksentti meni hieman yli, mikä hieman häiritsi. Norton oli loistava sivuroolin nilkkinä korttihuijarina ja Damon hoiti tuon nuoren, fiksun opiskelijan roolin aika hyvin. Leffa itsessään piti hyvin otteessaan ja vaikka poikkeuksellisesti jouduin leffaa stoppaamaan erilaisten syiden takia, oli leffaan helppo uppoutua uudestaan ja uudestaan. Tiettyä kliseisyyttä tietenkin löytyi, mutta ne eivät liiemmin haitanneet. 3,75/5 Erittäin mukiinmenevä pokeridraama hyvillä näyttelijöillä. Toimi ihan loistavasti sunnuntaielokuvana.
Invasion of the Body Snatchers (1978) Aivan loistava klassikko. Ei ihan, niin timagi, mitä muistin, mutta kovat aikansa näyttelijät ja hyvä pohja piti leffassa hyvin kiinni. 3,5 / 5 Point Break (1991) Jestas tätä nostagian määrää, kun kiekon heitti koneeseen. Yksi 90-luvun parhaista. Tässä jopa Keanu Reeves on siedettävä. Oman aikansa ehdottomasti yksi action helmistä. 4 / 5 The Exterminator (1980) 80-luvun kulttiklassikko. Ei kovin kummosta näyttelemistä, ohjausta taikka leikkausta ollut, mutta olihan tämä tanakkaa tykitystä. 2,5 / 5
Musta joutsen (The Black Swan) Reipasotteisessa merirosvoelokuvassa merirosvoillaan ja vähän ollaan neidonkin perässä. Kelpo seikkailumenoa, muttei tämä aivan suurempien klassikoiden tasolle yllä. Sininen gardenia (The Blue Gardenia) Sentraalisantrat sotkeutuvat murhaan kepeällä otteella sulavasti etenevässä noirissa. Hyvinhän tässä varioidaan tuttua syytön (vai sittenkin syyllinen) kuviota. ½ Harhaluoti (Ricochet) Kaikkine kliseineen 90-luvun alun rikostrillerigenren kelpo edustaja. John Lithgowilta jälleen kerran onnistunut psykorooli. Juoni etenee niin älyttömäksi ja omalla tavallaan huonoksi, että Harhaluoti on oiva esimerkki myös "niin huono, että jo hyvä" -elokuvasta. ½ Lännen mies (The Westerner) Viljelijöiden ja karjankasvattajien välit kiristyvät. Tällä kertaa länkkärin vahvuuksina on päähenkilön ja pahiksen hieman normista poikkeava suhde ja Walter Brennanin Oscarillakin palkittu roolisuoritus. ½ The Yes Men Fix the World Puku päälle ja tukka hyvin, ja johan uskottavuus riittää uutislähetykseen tai suuren konferenssin puhujanpöntön taakse. Sinänsä kiinnostavassa aktiivisen koulukunnan dokumentissa kyllämiehet kiinnittävät tempauksillaan huomiota epäkohtiin. Atlantic City Gangsterien vanha apupoika ja aloitteleva kortinjakaja sotkeutuvat huumekauppoihin. Hienoa työtä sekä vanhalta Burt Lancasterilta että nuorelta Susan Sarandonilta. Rappeutuvan pelikaupungin tunnelma vie mukanaan. The Return to Homs Dokumentti vie lähelle vieläkin jatkuvaa Syyrian sisällissotaa. ½ Tappajan jäljet (Point Blank) Lee Marvin haluaa vain rikoskumppaninsa huijaamat rahat takaisin, mutta helpommin sanottu kuin tehty. 60-lukulaisen tiukka rikostrilleri, James B. Sikkingillä piippu tutusti suussa. ½ Loppuelämäsi ensimmäinen päivä (Le premier jour du reste de ta vie) Ranskalaiselokuvassa seurataan perheen elämää viitenä kolmelle eri vuosikymmenelle sijoittuvana tärkeänä päivänä. Elämänmakuisessa draamassa arjen ilot ja surut onnistutaan kuvaamaan osuvasti.
Zombieland (2009). Todella hauska elokuva, Jesse Eisenbergn oli mahtava siinä. Antaisin 4/5, kannattaa katsoa jos haluatte zombikomediaa. Borat (2006), joka oli todella hyvä mokumentti. Se on todella hauska, koska Sacha Baron Cohen on yleensä hauska koomikko. 4,5/5.
Norjalainen dokumentti Kaksossisarukset on nähtävillä YLE Areenassa vielä kuusi päivää: http://areena.yle.fi/tv/2194603 Ohjaaja Mona Friis Bertheussen on naaraspuoleinen ja elokuva kertoo kahden Kiinasta eri puolille maailmaa - Norjaan pikkuruiseen Fresvikin vuoristokylään ja Kalifornian pääkaupunkiin Sacramentoon - adoptoitujen identtisten kaksostyttöjen jälleennäkemisestä. Joten luulisi dokkarin olevan erityisesti naisiin vetoavan, mutta IMDb:n äänestyksessä miehet ovatkin pitäneet elokuvasta hieman naisia enemmän (7,7 / 7,2). "Your Rating: 10" lukee omissa tiedoissani, sillä en löytänyt elokuvasta mitään valittamisen aihetta. Sen sijaan yhdysvaltalaiskatsojat ovat kiusaantuneet Mian adoptioäidin ylpeänä esittelemästä muovisesta joulukuusesta, joka väistämättä vertautuu norjalaiseen luontoidylliin. Mutta jos USA:laisia nolottaa nähdä itsensä elämässä turhanpäiväisen krääsän keskellä, niin se on heidän ongelmansa. Ihan pelkästään hyvä asia, että joulukuusiepisodi on dokumentissa mukana, kun tämä on kuitenkin tapahtunut tosiasia ja toivottavasti herättää sikäläisissä itsekritiikkiä.
Muistutetaanpas jälleen kerran, että jos elokuvasta löytyy oma viestiketjunsa Elokuvat-alafoorumilta, niin kommentit mieluummin sinne.
Ambassador, The Tanskalainen journalisti tekeytyy lähettilääksi keskiseen Afrikkaan. Hyvin tuntuvat siirtomaaherran elkeet purevan vielä nykypäivänäkin, vaikka paikalliset vedättävätkin vähintään samalla tasolla. Kuoleman lintu (L'uccello dalle piume di cristallo) Sarjamurhaaja murhailee neitoja, kirjailijaa tämä kiinnostaa. Tunnelmallinen giallo kyllä trilleröi aivan taidolla. Pöhköilyjen vastapainona sopivasti aina erinomaisiakin kohtauksia. + Muisteja: Pieni elokuva 1950-luvun Oulusta Von Bagh muistelee lapsuuttaan ja kertoo siinä samalla Oulusta. Henkilöhistoria liikkuu hyvin kaupungin historian rinnalla, taidolla toteutettu dokumenttielokuva. Kosto elää, kovikset! (Revenge of the Nerds) Nörttipojat muuttavat kampukselle ja joutuvat vainon uhreiksi. Tuttu koulukomediakuvio toistuu, tällä kertaa tosin keskivertoa paremmin. Tyhmiä hahmoja, tyhmää juttua, tyhmä juoni - kaikin puolin mainiota viihdettä siis. Kapringen Tanskalainen kauppalaiva joutuu somalimerirosvojen kaappaamaksi. Helppo verrokki on Captain Phillips, pohjoismainen realismi tosin tuo aiheeseen oman säväyksensä. Vallan linnake -porukkaa näkyy useampikin kameran edessä, ohjaus ja käsikirjoituskin niistäkin yhteyksistä tutulta mieheltä. Jakob the Liar Ghetossa miekkonen luo toivoa ympäristöönsä keksimällä valheita lähestyvästä pelastuksesta. Hauskinta tässä oli se, että elokuvaa on mainostettu komediana - kaukana oltiin komediasta. Pientä Kaunis elämä -toisintaakin oli havaittavissa, mutta epäonnistunutta sellaista. Kehnohko suoritus. - Agentti 117: Tehtävä Riossa (OSS 117: Rio ne répond plus) Agenttiparodian jatko-osassa seikkaillaan Riossa. Huumori on taas varsin ranskalaista, monin paikoin huonoa, mutta aina välillä osuvaa (esim. naurukohdat). Aikakautta toisinnetaan autenttisen oloisesti, Dujardin sopii erinomaisesti rooliinsa.
Dolan´s Cadillac Onnistunut sovitus Stephen Kingin parhaimpiin kuuluvusta novellista. Imdb-arvosana alakanttiin, amerikkalaista tekopyhyyttä varmaan koska, täähän oli loistoviihdettä alusta loppuun. Hyvä casting kaikkia sivuosia myöten ja Christian Slaterkin oli löytänyt kunnon rooliin. Heikkouksina toimi nyt se että varsinainen kliimaksi kylläkin hätäiltiin sekä lopun pieni mutta olennainen twisti jäi pois, muuten erinomaisen keskittynyt lauantai-yön trilleri. :thumbsup: :king: :king: :king: :king:
USA:lainen kummitusjuna-elokuva The Phantom Express vuodelta 1932. Suomi-kytköstä ei löytynyt, mutta korviinpistävä riikinruotsalainen aksentti sentään. Axel the Fireman taisi jäädä Axel Axelsonin ainoaksi rooliksi, sillä IMDb:ssä ei ole tästä mitään taustatietoja tai mainintoja muista elokuvista. Mikä tekee roolituksen oudoksi. Miksi höyryveturin tulta hoitamaan (fireman) on pitänyt valita näyttelijä, joka puhuu niin voimakkaasti ruotsalaisittain murtaen, ettei puheesta tahdo saada selvää? Ainakaan juoni ei ruotsalaisuutta edellytä. Axel the Fireman on elokuvan koomisin hahmo, joten ehkä elokuvan tekijät pitivät näyttelijän svengelskaa hassuna ja Axelson sai roolin siitä syystä. Kieltämättä lauseet kuten "I tell ju vad ska vi du" ovat hauskoja.
Halloween (1978) Pienellä budjetilla on saatu tehtyä näyttävää ja toimivaa kuvastoa. Muutamat "virheet" (vihreät lehdet puissa/maassa lakastuneita lehtiä, palmut vilahtavat kuvassa) eivät vähennä tämän kauhun mestariteoksen arvoa. Michael Myersin naamari ja käyttäytyminen (kävely ymn.) erittäin onnistunutta. 4+/5 Halloween (1981) Tästä olen aina pitänyt, eikä mielipiteeni muuttunut tälläkään kertaa. Hyvin ohjattu ja kuvattu. Michael Myersin naamari ja (hiljainen) kävelytyyli sairaalan käytävillä oli erittäin onnistunut. Myös alussa tapahtuva Myersin samoilu talojen "pihoilla" oli hienosti toteutettu. Tämä oli viimeinen Halloween elokuva missä onnistuttiin tässä asiassa. Muutama juonellinen kömmähdys ei haitannut menoa. Blu-rayn kuvanlaatu erittäin positiivinen yllätys (Shout Factory) rakeineen ja kuvasta erottui pieniä yksityiskohtia mitkä aikaisemmin ovat jääneet näkemättä (Dvd/VHS). Tämä osa on se Halloween elokuva johon varmasti tulen useimmin palamaan. 4-/5 Halloween 4 (1988) En tykännyt, enkä ole koskaan tykännytkään. Dwight H. Littlen ohjaus huonoa tv-sarjan tasoa. Myersin ja tohtori Loomisin muutamat näkyvät palovammat, seurausta Halloween II lopun räjähdyksestä oli huonosti toteutettu. Näyttelijät keskimääräistä huonompia, lapsinäyttelijä Danielle Harris ihan ok. Michael Myersin yleinen olemus/kävely olkatoppauksineen ja todella epäonnistunut naamari, kruunasivat tämän epäonnistumisen. 2/5 Halloween 5 (1989) Tässä parasta oli alkutekstijakso. Tämän jälkeen elokuva upposi korvia myöten sontakasaan. Dominique Othenin-Girardin ohjaus aivan käsittämättömän mitäänsanomatonta. Lapsinäyttelijä Danielle Harrisin psyykkinen yhteys Michael Myersiin, Harrisin roolihahmon esittäminen elokuvassa mykkänä, kaksi koomista poliisia (ryyditettynä aivan kestämättömillä pelle äänillä, heidän esiintyessä elokuvassa), gore-efektien vähyys, salaperäinen mies mustissa (tekijöillä ei ollut hajuakaan hahmon tarkoituksesta elokuvan teon aikana), Myersin kotitalo kuin pieni kartano, Myersin itkeminen ja juoni kokonaisuutena tekivät tämän elokuvan katsomisesta kohtalaisen tuskallista! 0,5/5 Halloween 6: The Curse Of Michael Myers (1995) Muistin aikasemmalta katselukerralta, että tämä olisi jopa huonoin Halloween elokuva. Tämä teatterissa esitetty versio oli kokonaisuutena huomattavasti parempi kuin esim. osa 5. Myers esitettiin täydellisenä tappokoneena, jonka elämän tarkoitus on aina ollut (ainoastaan) teurastaa ihmisiä, välillä koiriakin. Tämä teurastus tapahtuu "sukulaisten"(sisko, siskontyttö, oma lapsi) jahtaamisen ohella. Tässä versiossa halloween/Myers mytologiaa viedään kohti "salaseuraa" (Thorn), jonka tappajana Michael Myers toimii, vai toimiiko salaseura hänen apulaisenaan? Donald Pleasencen (Dr. Loomis) kuolema ennen elokuvaan tehtyjä uudellenkuvauksia, teki leffan lopusta kohtalaisen sillisalaatin. Elokuva oli kohtalaisesti ohjattu/kuvattu, näyttelijätyö ihan ok, gorea sopivasti ja Michael Myersin hapitus ok. 2+/5 Halloween 6: The Curse Of Michael Myers Producer's Cut (1995) Tässä versiossa halloween/Myers/Thorn mytologiaa viedään teatteriversiota pidemmälle ja Halloween II (1981) esiintyneelle sanalle "Samhain" saadaan jonkinlainen selitys. Tämä Halloween elokuva antaa myös määrätynlaisen vastauksen Myersin "kuolemattomuudelle". Mukaan saadaan myös tähtikuvio, jonka mukaan Michael Myers suorittaa määrätyn vuosien välein tappo reissunsa Elokuva on jo niiiiin kaukana alkuperäisestä, että heikompaa jo hirvittää. Mutta suunta johon tämä elokuva Halloween elokuvien sarjaa vie ei ole yhtään huonompi vaihtoehto kuin on ykkös/kakkososan ainainen toistaminen ja vielä huonosti. Gorea on vähemmän kuin teatteriversiossa, mutta ns. salaseura juonta (Thorn) on lisätty. Myös musiikki on tässä versiossa alkuperäistä kunnioittavampi. Michael Myersin Insesti 15-16-vuotiaan siskontytön kanssa ja tästä syntyvä lapsi, on elokuvan sekopäisintä touhua. Kokonaisuutena teatteriversio ja tämä Producer`s Cut (olemassa myös Director`s Cut, enemmän väkivaltaa) henkivät kokonaisuutena tuotannon vaikeuksia, liian paljon lusikoita samassa sopassa (Dimension Films (miehet Mikki Hiiri takeissaan), Moustapha Akkad, Joe Chappelle, 17-vuotiaitten koeyleisö, budjetin vähyys ja tästä johtuvat kuvausaikataulun lyhyys ymn.). 20-vuoden odotus palkittiin hyvällä kuvan/äänen laadulla (Blu-Ray):thumbsup: 2,5/5 Halloween: H20 (1998) 20-vuotisjuhlan kunniaksi elokuvan budjetti monin kertaistettiin ja tämän ansiosta Jamie Lee Curtis saatiin houkuteltua takaisin Laurie Stroden rooliin (iso palkka). H20 on lähempänä Scream elokuvien tyyliä, kuin aikaisempien Halloween leffojan (huonojen/hyvien). John Carpenter ei suostunut ohjaamaan (palkka pyyntö $10 miljoonaa). Puikkoihin saatiin tusinamaakari Steve Miner, pääosiin nousevia "tähtiä" kuten Josh Hartnett, Joseph Gordon-Levitt, Michelle Williams ja tämän sopan kruunasi räppäri LL Cool J. Steve Miner yhdistää hänen tuottamaansa/ohjaamaansa tv-sarja Dawson's Creekiä Halloween konseptiin ja saa aikaiseksi täysin mitään sanomatonta jälkeä. Michael Myersin naamari muuttuu ulkonäöllisesti kohtaus-kohtaukselta ja välillä se on toteutettu CGItä käyttäen. Elokuvan alku on kohtalainen, mutta sitten lähdetään alas ja lujaa. 2-/5 Halloween: Resurrection (2002) Ohjaajana toimii Halloween II (1981) ohjaaja Rick Rosenthal. Tämä aivan käsittämättömän PASKA leffa ja antaa syytä epäillä, että Halloween kakkosen ohjasi todellisuudessa John Carpenter (joitain väkivalta kohtauksia hän ohjasikin). Jamie Lee Curtis suostui elokuvaan isosta palkka shekistä ja syystä, että tämä olisi hänen roolihahmonsa Laurie Stroden loppu. Pääosiin otettiin mm. Busta Rhymes, Tyra Banks ja tämän päälle kasattiin läjä skeidaa... 0/5 Halloween (2007) Halloween sarjan reboottaukseen päädyttiin Halloween: Resurrection pökäleen jälkeen. Ohjaajaksi Valittiin laulaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja Rob Zombie (House of 1000 Corpses, The Devil’s Rejects). Elokuva poikkeaa vuoden 1978 versiosta, tässä kerrottaan enemmän Michael Myersin nuoruudesta (täten inhimillistetään häntä). Michaelin koko perhe on amerikkalaista "white trash" sakkia (oikeastaan kaikki roolihenkilöt) ja tämä on saanut joidenkin katsojien ihonkarvat pystyyn. Tämä elokuva on niin hyvässä kuin pahassa Zombin tyylinen elokuva. Hänen tyylinsä ohjata (kuvallinen anti) on rosoista ja saastaista. Myös väkivalta on viety astetta pidemälle kuin yhdessäkään aikaisemassa Halloween elokuvassa. Näyttelijät hoitavat hommansa ihan ok ja aikuinen Michael Myersista on tehty massiivinen "jättiläinen", mikä selittää paremmin hänen voimansa. Myersin naamari on Halloween sarjan onnistuneimpia ja tässä elokuvassa Michael Myers on pelkkä VOIMALLA etenevä tappokone. Itse olen pitänyt Zombin kaikista elokuvista ja tämä ei ole poikkeus, vaikkakin herran huonoin. 3/5 Halloween 2 (2009) Tässä Rob Zombin elokuvassa kaikki osaset loksahtavat paikoilleen. Elokuva on saastainen, "white trash" ihmisiä täynnä, lähes kaikki ihmiset ovat kiroilevia kusipäitä ja väkivalta nostettu potenssiin sata. Leffa on kuvattu upeasti ja kuvan rosoisuus korostaa tapahtumien epätoivoisuutta/saastaisuutta. Kaiken tämän kruunaa Sheri Moon ja valkoinen hevonen, mitä v....a? Elokuva on Halloween sarjan fanien mielestä yksi huonoimmista, jotkut pitävät sitä jopa huonompana kuin Resurrectionia Itseeni tämä leffa on uponnut kuin metrin halko ensikatselusta lähtien. 4-/5
Kadotettu (Der Verlone) Tohtorin synkkä salaisuus nousee esiin vanhan kumppanin saapuessa paikalle. Peter Lorren ainoa ohjaus on tunnelmallinen, joskaan ei aivan ongelmaton trilleri. Red Riding 1983: Maasta sinä olet tullut (Red Riding: In the Year of Our Lord 1983) Synkistelytrilogian päätösosiossa asiat saatetaan päätökseen sarjan tyylin hyvin sopien. Tässä vaiheessa kurjistelu jo hieman tylsistyttää. City Island Vanginvartijan perheessä salaisuuksia riittää. Pikkukiva draamakomedia ei mitään ikimuistettavaa tarjoa, mutta kyllä tällaisia aina mielellään katsoo. ½ Russkiy kovcheg Teknisiltä saavutuksiltaan ja puitteiltaan komea, mutta sisällöltään lopultakin varsin kepeäksi jäävä teos. Jenkkikouluissahan näitä nykyisin harrastetaan, jonkun hittibiisin päälle lipdubbaamalla.