Angel Heart (Noiduttu sydän 1987) on Alan Parker ohjaama ja Mickey Rourke tähdittämä yliluonollinen kauhu trilleri. Elokuva on taidokkaasti ohjattu, kuvattu ja kaiken kruunaa upea musiikki https://www.youtube.com/watch?v=ZcQlCxYo7p0. Rourke vetää elämänsä parhaan roolityön. Robert De Niro loistaa myös Louis Cyphrein roolissa. Elokuvan ilmestymisen aikaan pahennusta herätti elokuvassa esiintyvä kohtaus jossa Mickey Rourke ja Bill Cosby Show tähti Lisa Bonet harrastavat kohtalaisen "rankkaa" seksiä. Tietenkin hahmojen sukulaissuhteet vaikuttivat myös pahennukseen Spoiler isä ja tytär. Ainakin sielun kautta Elokuvan loppu on yksi elokuva historian synkimpiä Spoiler hissi vie suoraan helvettiin Det. Sterne: You're going to burn for this, Angel. Harry Angel (Mickey Rourke): I know. In hell. Tuolla (kuvina) poistettuja kohtauksia elokuvasta https://www.youtube.com/watch?v=hmGYZRM3ySw Tuo Herman Winesapin (Dann Florek) kohtalo olisi ollut mukava nähdä elokuvassa. Kuvan näin joskus 80-luvulla Fangoria lehdessä ja ihmetys oli suuri kun kohtausta ei esiintynyt elokuvassa. Angel Heart 4+/5 Blu-ray (Lionsgate Films Region free, ei siis Optimum Home Entertainment region B) julkaisun kuva/ääni korostavat hyvyydellä tätä mestariteosta. Suosittelen ostamaan!
Yle Teemalta (HD) katsoin eilen elokuvan Pierrot le Fou (1965). Taisi olla ensimmäinen näkemäni Jean-Luc Godardin elokuva. Yle Teeman esittämä kopio oli minusta siistiksi restauroitu, mutta valitettavasti SD-resoluutiolla (miten ne HD-reson kopiot ovatkin aina niin kiven alla, ei voi ymmärtää). Elokuva oli hyvin kokeellinen ja visuaalisesti mielenkiintoinenkin, mutta minusta hyvin sekava. Tarinasta ei oikein saanut mitään tolkkua. Ilmeisesti elokuva nyt vain kuvasi päähenkilöiden anarkistista sekoilua ja tulehtunutta suhdetta ympäröivään todellisuuteen. Hieman koin pettymystä, Godardia kun pitetään melkoisena mestarina. Ehkä useammilla katselukerroilla elokuvasta löytäisi enemmän punaista lankaa, ja Godardin tyylin parempi tuntemus ei varmaan haittaisi.
Ghiblin toinen mestariohjaaja Isao Takahata on pistänyt kasaan animeleffan Kaguya-hime no Monogatari (Prinsessa Kaguyan taru) (arvostelu täällä) joka mitä todennäköisimmin on myös hänen jäähyväisteoksensa. Visuaalisesti ainutlaatuinen, kansantarinaan perustuva surullinen kertomus naisen osasta patriarkaalisessa yhteiskunnassa jossa Takahatan hahmokeskeinen ohjaustyö loistaa niinkuin vain hän sen osaa.
Nightbreed Director`s Cut 24-vuoden "odotus" päättyi ja saimme nähtäväksi Clive Barkerin tarkoittaman version elokuvasta. Oliko tämä sitten parempi, kuin studion vaatima leikkaus? Oli ja ei. Ohjaajan versio keskittyy enemmän päähenkilö pariin (Aaron Boone/Lori Winston) ja hirviöihin Midianissa. David Cronenbergin esittämä tappaja jää enemmän "sivuhahmoksi". Hyvä näin, sillä hänen näyttelijä työskentely ei ole elokuvassa hääppöistä. Doug Bradley (Pinhead) saa oman äänensä kuuluville (teatteri versiossa dubattu) ja hirviöiden maskeeraukset pääsevät enemmän näytille. Elokuvan loppu oli mielestäni teatteri versiossa parempi. Elokuvan ohjaus ja kuvaus ei kokonaisuutena ollut kovin ihmeellistä. Kaikkea filmimateriaalia ei löydetty Warnerin varastoista ja siksi elokuva ei vieläkään tunnu aivan "kokonaiselta". Nightbreed The Director`s Cut Limited Edition blu-rayssa kuvan ja äänenlaatu hyvää. Mutta olisin toivonut, että pakettiin olisi lisätty 155minuutin The Cabal Cut (vaikka VHS tasoisilla kohtauksilla). Limited Editionin poistetut kohtaukset ovat kohtalaisen vähäiset, mutta muita ekstroja on kiitettävästi ja mukana olevasta teatteriversiosta plussaa (mikä ilmeisesti nosti julkaisun hinnan "pilviin"). Ehkäpä Tästä saisi tehtyä ihan hyvän tv-sarjan? Nightbreed 2,5/5 Nightbreed Director`s Cut 3-/5
Toimintakomediana mainostettu The Interview (2014) taitaa olla parhaimmassa vauhdissa värväysosuudessaan. Katsoin tuon krapula-aamusta lentokoneeseen nousuun kestävän jakson kahdesti, mutta en siltikään käsittänyt miksi molemmat hömppä-shown tekijät lähtevät noin vain mukaan CIA:n juoneen, joka on silkka itsemurhatehtävä. Honeypotting (tai honeydicking) ei ole uskottava selitys, vaikka agentti Lacey olisi siinä suhteessa miten lahjakas tahansa. Pohjois-Koreassa elokuvaa pidetään miltei sodanjulistuksen arvoisena. Sitä se ei taatusti ole. Tietysti Pohjois-Korea esitetään diktatuurivaltiona, mutta satiiri ei ole erityisen rankkaa. Yhdysvalloista elokuva antaa oikeastaan raadollisemman kuvan, kun demokraattisen valtion verovaroilla ylläpidetty salaseura CIA järjestelee rutiininomaisesti kenenkään kyseenalaistamatta toisen valtion johtajan murhaamista. IMDb: Your Rating 5/10.
Chuck Russellin (Painajainen Elm Streetillä 3 - Unien soturit) ohjaama ja Kevin Dillonin tähdittämä The Blob (1988) on yksi onnistuneimmista remakeista kautta aikojen. Itse lasken tämän samaan onnistumisten joukkoon kuin The Thing (1982) ja The Fly (1986), vaikkakin häviää loistavuudessa näille mestariteoksille. Pääosanesittäjät Dillon ja Shawnee Smith onnistuvat rooleissaan, harvinaisempaa heiltä. Ohjaus ja kuvaus on kokonaisuutena onnistunutta. Special effectit ovat kaikenpuolin toimivia, vaikkakin blu-ray julkaisun loistava kuva ei anna paljoakaan anteeksi. Elokuvassa ei säästy edes lapset, mikä on positiivistä tämän tyyppisessä B-luokan kauhuelokuvassa. Toivottavasti tulemme joskus näkemään elokuvasta jatko-osan, taikka nyky teknologialla tehdyn re-maken. Vaikkakin vaikea tästä on paremmaksi vetää. The Blob (1988) 3,5/5 Blu-ray julkaisun kuvanlaatu ja ääni :thumbsup:Ekstroja olisi suonut enemmän.
Katsoin eilen Jackass elokuvan ja pidin siitä. Aion katsoa pian Jackass 2 ja 2.5. Hauska elokuva oli ja suosittelen kaikille ihmisille jotka pitävät hulluista tempuista
Viidentoista leffan putki Olsen-kaksosten tekosia on puolivälissä. Aloittamisen kanssa tuli jahkailtua, mutta kyllä ainakin 90-luvulla valmistuneet elokuvat ovat olleet aivan siedettäviä. Siskosten herttainen sympaattisuus lannisti välittömästi meikäläisen kyyniset ennakkoasenteet. It Takes Two (1995), eli Kaksin aina kaunihimpi, on tyypillinen Olsen Twins-elokuva. Kirjoitin elokuvatietokantaani jo varttitunnin kohdalla tiivistelmän juonesta. Niin ennalta-arvattava elokuva on: Spoiler Rikkaan suvun äiditön tyttö prameassa kesähuvilassa järven rannalla ja isätön köyhän tilapäisäidin aivan identtinen tyttö kesäleirillä vastakkaisella rannalla. Elokuvasta sinänsä ei ole kommentoitavaa, mutta sitä katsoessa ihmettelin miespääosassa olevan Steve(n) Guttenbergin suunnatonta suosiota USA:ssa. En löytänyt tämän suorituksesta mitään huvittavaa. Saati omaperäistä. Ajattelin ensin käsikirjoittajien jostain syystä jättäneen hyödyntämättä Guttenbergin kyvyt, kun kaikki hauskuus oli rakennettu höpsönhassujen Olseneiden varaan. Sitten muistelin viime syksynä katsomiani Poliisiopisto-elokuvia, eikä niistä tullut mieleen kuin yksi todella hauska kohtaus, jossa supersuosittu koomikko oli. Siinäkään tämä ei esiinny kuin muutaman sekunnin aivan lopussa. Onnittelut jokaiselle, joka pystyy tempaisemaan ulkomuistista esimerkkejä hyvistä Steve Guttenberg-sketseistä.
Respect! Eikä mitään sarkasmia, tämä aihe ihan oikeasti kiinnostaa. Jostain syystä. Ehkä siitä, ettei näistä oikein mistään ole tullut luettua. Guttenbergistä voisi sanoa sen verran, että pari kk sitten kävelin Hollywoodin Walk of Famellä ja en kyllä keksinyt selitystä, millä ansioilla mies on tähtensä sinne saanut. Olin aika ihmeissäni, että sellainenkin sieltä löytyy.
Yritetääs taas vähän aktivoitua! Coogan's Bluff BD *** Clint on lännen sheriffi, joka metsästää pahista isossa omenassa. Tää oli vähän niinq höpsö Dirty Harry. Two Mules for Sister Sara BD ***½ Clint on yksinäinen cowboy, joka pelastaa kuuman nunnan, ja päätyy suolaamaan ranskiksia. Hauska western Ennion hyvillä soundeilla. Clint ja Shirley olivat oikein mainio pari. The Beguiled BD **** Clint on haavoittunut sotilas, joka päätyy tyttöjen kouluun vokottelemaan niin opettajia kuin oppilaita. Leppoisasti alkava leffa muuttuu loppua kohden kunnon goottijännäriksi. Jo Ann Harris :love: Play Misty for Me BD **** Clint on radio dj, joka joutuu hullun muijan vietäväksi. Clintin esikoisohjaus on oikein toimivaa slasherointia ajalta ennen slashereitä. Mukana myös sopivan koomisia tilanteita, kuten huikea nyrkin iskuun päättyvä lopputaistelu. Lopputekstien jälkeen olis voinut tulla asiaan kuuluva böökohtaus, mutta sitä ei oltu vielä ilmeisesti keksitty!
Ironclad: Battle for Blood Kaikin verroin heikompi kuin edellinen. Enemmän toimintaa sekä verta ei tässäkään tapauksessa toiminut, ja alkoi tylsistyttämään jo ensimmäinen valloitusyrityksen jälkeen. Silti tämän juuri ja juuri jaksoi kerran lävitse katsoa 2-/5.
http://www.imdb.com/title/tt1745862/ Täkäläisessä lehdistössa Spectorin tapaus taisi viime vuosikymmenellä jäädä melko vähälle huomiolle en ainakaan muistanut lopputulosta. Elokuva oli ihan menettelevä. Spector sai 19 vuoden kakun, vaikka elokuvasta sai sen vaikutelman, että mikään ei todistanut hänen syyllisyyttään. No, Amerikassa kaikki on mahdollista...
"Spector's driver, Adriano de Souza, quotes Spector as saying, "I think I've killed someone". De Souza added that he saw Spector come out the back door of the house with a gun in his hand" "Spector had previously pulled a gun on four women. In each case, he had been drinking and "was romantically interested in the woman, but grew angry after the woman spurned him." The prosecution alleged that on each occasion, he pointed a gun at the woman to prevent her from walking out" "The film drew criticism both from Clarkson's family and friends, who charged that the suicide defense was given more merit than it deserved" Tämän kuvan itsekkin sain elokuvasta. Oma päätelmäni on, että rikas vanha ukko (64v. tapahtumahetkellä) ei saanut piparia nuoremmalta (40v.) naiselta ja päätti ampua tämän aivot pihalle. Tai sitten nainen oli päättänyt mennä jonkun "kuuluisan" tykö ja ampua aivonsa pihalle? Kumpi vaihtoehdoista kuullostaa uskottavalta?
Flightplan (Netflix) Trilleri, jossa Jodie Foster kadottaa lapsensa jättilentokoneeseen ja muut matkustajat alkavat epäillä häntä hulluksi, kun kukaan ei ole nähnyt lasta kertaakaan koneessa. En tältä leffalta paljoa odottanut, sillä imdb arvosana "vain" 6,2, mutta yllätti kyllä positiivisesti. Judie vetää hyvin pääosassa ja tarina pitää kiitettävästi otteessaan mukana, vaikka tuntuukin välillä hyvin ennalta-arvattavalta. ½
Minä kiinnitin huomiota paitaan, jossa ei ollut "roiskeita", joita olisi pitänyt tulla, jos Spector olisi ollut aivan naisen edessä. Spector taidettiin tuomita pikemminkin siitä, mitä hän oli kuin mistä häntä syytettiin. Murhan tekeminen tuolla tavalla osoittaisi tekijän pakonomaista halua jäädä kiinni. Halusiko Spector sitä, vai oliko hän yksinkertaisesti vain tyhmä?
Epäilen jälkinmäistä...Spector oli/on himokas seniili vanha äijä, joka ei hyväksynyt kieltävää vastausta. Olisi mielenkiintoista lukea oikeuden päätös tuomiosta, esim. noiden "roiskeiden" osalta.
127 Hours on elokuva, joka perustuu tositapahtumiin mutta jota vaivaa epäuskottavuus. Luulisi, että Aron olisi ollut hieman väsähtäneemmän näköinen oltuaan päiväkausia vangittuna paikalleen. Elokuvan kerronta oli menneisyyden muisteluineen hieman sekavaa, mutta lopun hallusinaatiot olivat toki paikallaan. Kyvykkäämmät tekijät olisivat kuitenkin saaneet enemmän irti aiheesta. Hieman samankaltainen elokuva, Erämaan armoilla, on selvästikin parempi, vaikka siinä päähenkilö kuoleekin syötyään myrkyllisen kasvin.
Siitä on hetki aikaa, kun tähän keissiin olen perehtynyt, mutta eikös itsemurhan sijaan tuo kakkosvaihto ollut ennemmin niin, että (Spectorin mukaan) nainen alkoi leikkiä aseella ja ampui vahingossa itsensä?
Thief **** (BD) Michael Mannin tyylikäs esikoisohjaus osoittaa, että miehellä on ollu alusta asti homma niin sanotusti hallussa. James Caan tekee viileän suorituksen mestarivarkaana joka joutuu hieman tahtomattaankin itseään suurempiin kuvioihin. Preservation ** (Netflix) Lähtökohtaisesti tykkään katsella näitä metsähippa jännäreitä, mutta tää ei nyt tuonut genreensä mitään uutta taikka säväyttävää. Vähän semmoinen laimennettu Eden Lake jota ei Pornstachekaan pystynyt pelastamaan.
Pipo tiukalla (Better of Dead...) Teinillä 80-luvun kouluhuolet, suurimpana niistä miehuuden osoitus laskettelurinteessä. Roy Stalin huvittaa vieläkin koulupahiksen nimenä. Huone 237 (Room 237) Kubrickin Hohtoa (yli)analysoidaan yllättävistäkin kulmista. Hämäriksikin yltävissä tulkinnoissa on aina oma viihdearvonsa, tällaisia näkisi mielellään muistakin elokuvista. Karate Kid Ja taas koulussa ikävät koulutoverit mätkivät turpaan ja potkivat päähän. Onneksi ystävällinen talonmies opettaa lähiöelämän perustaitoja auton vahauksesta terassin hiomiseen. Ugetsu - kalpean kuun tarinoita (Ugetsu monogatari) Sisällissodan pyörteissä miehet tavoittelevat omia haaveitaan ja kadottavat siinä tuoksinnassa perheensä ja itsensä. Linjoilla (Somewhere Tonight) Kaksi syrjäytynyttä aloittavat suhteen puhelimitse. Elokuva tarjoaa paikoin hyvääkin jaarittelua. Viitta ja tikari (Cloak and Dagger) Tiedemies pyrkii estämään natsien ydinpommiuhan. Reipasta vakoilijameininkiä, jota perinteinen romanssikuvio latistaa. ½ Aaltojen kuohu (Umi ga kikoeru) Kauniisti kuvattua lukiokolmiodraamaa. ½ Tosi valheita (True Lies) Arskalla sotkeentuvat perhe- ja vakoojanelämä pahasti keskenään. Sujuvaa toimintaa, jonka tehosteet ovat kestäneet hyvin aikaa. ½ Tien laulu (Pather Panchali) Köyhä perhe sinnittelee pienessä intialaiskylässä. Realistinen kuvaus toimii hienosti, vanha täti on hahmoista mainioin. Mad Max Raggarit kylvävät kauhua, poliisitkin saavat osansa. Vauhti säilyy hyvin alusta loppuun, anarkistinen ote sopii aiheeseen mainiosti. ½ Asfalttisoturi (Mad Max 2) Yhteiskunta romahtanut nopsaa sitten edellisen elokuvan. Anarkia on yhä mukana, mutta nyt tarkemmin tiukaksi paketiksi kohdennettuna. Toimintaelokuvan klassikko ei ole ikääntymisestä kärsinyt. Mad Max - ukkosmyrsky (Mad Max Beyond Thunderdome) Maailma alkaa olla jo kuin Lucasin mielikuvituksesta repäisty - niin hyvässä kuin pahassa. Alun kauppalameininki on vielä omalla tavallaan kiinnostavaa, mutta keskivaiheilla elokuva lässähtää pahasti ja tarina menettää punaisen lankansa. Lautalla yli tyynenmeren (Kon-Tiki) Heyerdahlin alkuperäinen dokumentti päihittää tuoreen filmatisoinnin. ½ Identtiset kaksoset (Twins) Komedia yllätti viimeisimmällä katselukerrallaan sillä, kuinka vähän se lopulta tukeutuikaan toimintaan - tähdestäänkin huolimatta. Moni myöhempi toimintakomedia olisi tässä suhteessa voinut kyllä ottaa mallia. ½