OT-settiä niille, joita kiinnostaa: Spoiler Mitähän olisi pitänyt kirjoittaa, jotta herra olisi tyytyväinen? Miten tämä Arrow-ylistys eroaa meikäläisen tilityksistä? Erona on se, että minä siedän sitä, koska en huomaa faktapohjaisia virheitä, rasismia, hyökkäystä muita ihmisiä kohtaan jne. Vaikka pääkoppani ei ole vielä pehmennyt siihen asteeseen, että tunkisin eläkesäästöni viimeisä penniä myöten Arrow:n kassaan, olen ostanut heiltä tämän vuoden aikana seuraavat julkaisut: One Missed Call Trilogy Toys Are Not For Children Sender Black Moon Rising Climax Invasion Of The Body Snatchers Rasing Cain Before We Vanish The Forbidden Photos Of A Lady Above Suspicion The Baby Two Thoudand Maniacs! The Premonition Remo: The Adventure Begings Samaan aikaan olen ostanut 6 Blu-ray-levyä muilta julkaisijoilta eli Arrow on ollut leijonanosassa. Tuon verran olen pystynyt tukemaan tuota arvostamaani julkaisijaa ja fyysistä mediaa. Hyvä, että sait hankittua alesta. Minä en tiennyt Herschell Gordon Lewis-leffoista mitään (en minä pyöri missään splatter-piireissä.) vielä kesän alussa saatika sitä, että ne saattavat napata meikäläistä. Dan Bell urbex-videossaan mainitsi, että Two Thousand Maniacs! on hänen lempparileffansa ja koska pidän tyyppiä todella lahjakkaana Youtube-videoiden tekijänä, kiinnostuin leffasta. Minulla on kestänyt vuosikymmeniä löytää eksentriseen makuuni sopivia juttuja kaiken peittävän massakulttuurin alta ja kun sitten jotain löytyy niin usein liian myöhään kun alet on jo pidetty. Jotta ei olisi pekkää OT-settiä, niin mainittaloon, että katsoin The Forbidden Photos Of A Lady Above Suspicion -leffan uudestaan, nyt Englanninkielisellä ääniraidalla toivoen, että leffa toimisi paremmin, mutta leffan kankeus ilmeni melkein pahemmin. Kontrasti Morriconen loistavan musiikin ja toisaalta kömpelön kamerankäytön välillä on hetkittäin jopa koominen. Sukulaisten kuvaamat kirkkohäät pääsevät melkein samalle tasolle. Kamera on ties missä suhteessa hahmoihin, linssi on päin seiniä, kameran liikkeet ovat kömpelön brutaaleja… ylipäätään tämä leffa näyttää yllättävän vanhalta, kuin se olisi jostain 50-luvun lopulta. Tämän perusteella pitää jatkossa pysyä erossa Ercolin leffoista tai siten kokeilla jotain selvästi uudempaa leffaa, koska en ole yleisesti mikään 50-luvun leffojen fani. Two Thousand Maniacs! nimenomaan yllätti positiivisesti olemalla n. 8 vuotta aikaansa edellä ja näytti joltain vuoden 1972 leffalta.
Spoiler Tuo alkaa mennä jo känkkäränkän puolelle, joka jääköön omaan arvoonsa. Jo on jumalauta taas! "Arrow-ylistys" oli omaa ajatuksen virtaa lafkasta ilman sen syvällisempää psykologiaa tämän takana. Mitähän helvettiä tulkitset siellä? Saatana, mitä ajan tuhlausta tämäkin taas kaikki tyynni. Seuraava viesti ketjuun tulee sitten käsis edellä, ainakin allekirjoittaneelta.
Spoiler Ehkä tästä opit, että Arrowfilms-julkaisijan ehkä massiivisimman ja kauan sitten loppuun myydyn megaboksin esittely 2000 maanikosta hämmentyneelle eläkesäätöjensä kohtaloa hermoilevalle H. G. Lewis-newbielle saattaa eskaloitua yllättäviin avautumisiin, omituisiin tulkintoihin sekä muuhun känkkäränkkämäiseen ajan tuhlaamiseen. Paljon muuta lisättävää minulla ei ole tähän viestinvaihtoon...
Tietokoneanimaattorin lahjoillaan läpilyöneen Gil Kenan ohjaama Monsteritalo on mainio esimerkki lähtökohtaisesti nuorille suunnatusta elokuvasta, jonka aikana vähän vanhemmatkin voi piereskellä ihan luvan kanssa ja olla hetken taas kakaroita. Karkinkerjuukeppostelun aattoon sijoittuva kauhuilu sulautuu saumattomanoloisesti sitä tukevaan romantiikkaan ja vauhdikkaaseen juoneen, jota riemastuttavan elävä hahmokatras sekoilullaan ruokkii. Tasapainoinen kokonaisuus kannattelee tuotannon pahimpien sudenkuoppien yli, yltämättä kuitenkaan täyden tähtirivin viihteeksi. Katseluun valikoitunut elokuvan stereokuvaversio on syväterävyydeltään ajoittain vakuuttava, joskaan ei vaikuttava. Kulmikas animaatiojälki jättää toivomisen varaa, vaikka muilta osin kuvatekninen toteutus miellyttää monessa suhteessa vielä 14 vuotta valmistumisensa jälkeen. DTS-HD Master Audio 5.1 oli odotetusti dynaaminen ja selkeä, vaikka LFE-kanavan kuormitus, erityisesti loppukliimaksin yhteydessä, olisi voinut olla maltillisempaakin.
Neonvalojen kontrastissa kylpevä BLACK RAIN - Musta sade (1989) on Ridley Scott'n järjestyksessään kuudes kokopitkä ja samalla ohjaajan viimeinen 80-luvulla valmistunut elokuva, joka on kuin Miami Vice Blade Runner:in kulisseissa. Se edustaa tekijänsä tyylitajua sähköä säästämättä ja yksityskohdista tinkimättä, vaikka toiminnan osalta toteutus on kuin suoraan tämän edesmenneen Tony-veljen tuottamaa, vertauksen positiivisimmassa merkityksessä. Juoni, joka alunperin oli tarkoitettu Beverly Hills Cop II:een, on yksinkertainen ja yllätyksetön, mutta sen muodollinen merkitys lähes katoaa upean tunnelman tulviessa tajuntaan kahden keskenään kilpailevan kulttuurin törmäillessä toisiinsa kaiken keskellä, jossa edes epäsuorilta viitauksilta näiden väliseen historiaan on mahdotonta välttyä. Tietyllä tapaa tämä välittyi kulisseissa saakka, kun pääkuvaajana toiminut Howard Atherton turhautui Japanissa työskentelyyn ja irtisanoutui kuvausten loppusuoralla, jolloin mies korvattiin nyttemmin ohjaajanakin kunnostautuneella, ja tuolloin vain vuotta aiemmin valmistuneen Die Hard - Vain kuolleen ruumiini yli (1988) pääkuvauksesta vastanneella pitkän linjan kuvaaja Jan de Bont'lla. Loppua kohden sisällöllisistäkin syistä (tai paremmin niiden puutteesta) suoraviivaiseen toimintaan painottuva vastakkainasettelu pakottaa henkilöhahmot stereotyyppisen yksiulotteisiksi jolloin kokonaisuus kompastelee, vaikka pääosasuorituksissaan hienon työn tekevät Douglas, Garcia, Takakura, Matsuda ja Wakayama onnistuvat upeasti jo lähtökohdatkin huomioiden, keskinäisen sanailun ja henkisen mittelyn muodostaessa ehkä mieleenpainuvinta antia genren(kin) näille suomissa puitteissa. Kun meno on tarpeeksi kärjistettyä ja tyylitaju yhtenäinen, on valmis antamaan anteeksi pienet puutteet, jotka toisissa käsissä saattaisivat muodostua kohtalokkaaksi ajan pintakulutusta hyvin hyljeksivän elokuvan upeaa tunnelmaa ihastellessa ja kuunnellessa, joista jälkimmäisestä vastaa ensimmäistä yhteistyötään ohjaajan kanssa tekevä ja hämmästyttäviin sfääreihin tuotannollaan yltävä Hans Zimmer, joka osaltaan luo laadun leiman lopputulokseen. 80-lukua edustavimmillaan!
Kyllä. En ole mikään Zimmerin tuotannon suurin fani, mutta tässä mies onnistui sen verran loistavasti, että score jo yksinään nostaa "ihan hyvän leffan" sille seuraavalle tasolle. Black Rain ansaitsisi myös teknisesti ajantasaisen videojulkaisun, mutta koska Tom Cruise ei heilu leffan pääosassa, niin en uskalla odotella Paramountilta liikoja...
Hah, sano sama Paramount:lle. Perkeleet ota kuuleviin korviinsa, vaikka on odotettu tapahtuvaksi kaikki tietänee kuinka kauan. Kaikista puutteistaan huolimatta, jotka on käsitelty kyllästymiseen asti ja joita en suin surmin ryhdy tässä referoimaan, saatavilla oleva Blu-ray on (onneksi) parhaita MPEG-2 -julkaisuja vastaavien joukossa.
Määrätietoista elokuvaamista, jonka vaikutukset kulttuuriin on kiistattomat. Tätä ei tarvitse edes käsitellä. Boormanin paras elokuva, muuta väittävät heivataan tukasta helvettihin!
The Foreigner (2017) Ihan hyvin vetävät roolinsa Chan ja Brosnan. Ei klassikkoainesta, mutta hyvä kertakäyttöviihde-elokuva. ***½/*****.
Tuli pitkästä aikaa katsottua Sam Peckinpahin Rautaristi, Cross of Iron. On se vaan hyvä leffa, jos ei anna englantia puhuvien saksalaisten häiritä.
The Current War (2017) Historiallinen draama 1800-luvun USA:sta. Elokuvassa kuvataan sähköpioneerien George Westinghousen ja Thomas Edisonin välistä kilpailua. Draama (USA 2017), pääosissa Benedict Cumberbatch, Michael Shannon. Historiallinen draama 1880-luvun USA:sta. Elokuvassa kuvataan "sähkösotaa" eli riitaa maassa käyttöön otettavasta sähköjärjestelmästä. Kamppailu käydään kilpailijoiden George Westinghousen ja Thomas Edisonin välillä, jokerina keksijä Nikola Tesla. Ohjaus: Alfonso Gomez-Rejon Katsottu Maxivisionin poksin SeeNoMore-palvelun kautta, ihan OK leffa takuunäyttelijöillä. 3,5/5 T: Vesku
Kong: Pääkallosaari (2017). Jo ensimmäiset minuutit antoivat oikean kuvan elokuvasta: surkea tekele, jonka huonouden suurin syy on tökerö käsikirjoitus. Tekijöillä oli unohtunut fysiologia. Jos normigorilla suurennetaan suorassa suhteessa jättiläiseksi (painoa arviolta 100 000 kg), se ei pystyisi seisomaan jaloillaan saatikka sitten liikkumaan kerrerästi kuin marakatti. Eräässä otoksessa valokuvaajatyttö oli noin gorillan sormen kokoinen, joten siitä voi arvioida Kongin painon. Helikoptereita näytti tuhoutuvan enemmän kuin niitä lähti Athenan kannelta. Onkohan Kong mitään sukua parista elokuvasta tutulle King Kongille?
juu Tälläiset tekeleet tietää jo katsomattakin melkein. nämähän on yleensä suunnattu jollekin nuorisolle joka haluaa nähdä paljon ryminää ja räiskettä ja tehosteita. mutta ammattilaisen silmässä nämä tehosteetkin o0n yleensä huonosti tehty jos verrataan johonkin laatuelokuvaan esim terminator 2. En siis itse ole kuitenkaan nähnyt kongia arvostelen näin näkemättä kun olen niin kova tyyppi
Minä kyllä tykkään tästä ja olenkin nähnyt kolme kertaa... (leffateatteri, tv, bd) Tarvitsiko tuota oikeasti kysyä? Niin ja tuota tällehän oli jo oma ketjukin: https://www.dvdplaza.fi/threads/kon...ddleston-samuel-l-jackson-john-goodman.94023/
Tarvii. Ei mitään hajua täälläkään. Sekavaa kerrontaa ja jatkuvaa reboottia. Tämä ilmeisesti kuuluu samaan sarjaan ainakin godzillan kanssa joka sekin oli melkoista paskaa.
No, ihan vaan tiedoksi että tuossa leffassa on kyse jonkinlaisesta King Kongin rebootista, eli tuo Pääkallosaari on se paikka jossa ne isot apinat yms kasvaa ja kyseinen Kong on se King mutta ei sellainen kuin millaisena se on opittu tuntemaan. Tarkoitus on saada se kongi sopimaan muiden saman tuotantopuljun monsterileffojen universumiin, Godzilla vs Kong jne...
Bourne -trilogia: Varsin hyvin olivat kestäneet aikaa kuten mediatkin joilla ne olivat.. Ei ollut ongelmia kyseisten HD DVD -levyjen kanssa. Varsinkin ekassa osassa oli runsaasti kuvaputkitöllöjä ym. selvästi wanhaa tekniikkaa, viimeisessä jo lättänänäyttöjä. Näki selkeästi teknologisen kehityksen. Muistelen että kun ensimmäisen kerran näin tuon Ultimatumin, niin käsivarakamerakuvaukset häiritsivät aika hiivatisti, nyt ei enää kovinkaan paljoa. Huolestuttavaa on se että tuollainen on ilmeisesti arkipäiväistynyt kun ei enää tunnu missään... Joka tapauksessa omat tähteni näille menevät tänä päivänä: 4, 4 ja 4,5. Eli erittäin hyviä leffoja ovat ja kokonaisuus on parempi kuin osien summa. Sitten pitäisi päättää että jatkaako leffalla "Bourne Legacy", vai siirtyisikö suoraan elokuvaan "Jason Bourne"...
Teknologian kehityksen näkee hienosti sarjassa 24. Suosittelen. Katselin kullan kanssa koko sarjan alusta loppuun uusintana blu-rayltä. Japskeista 1-6 ja loput noita Suomi blu-raytä. Jopa kausien välissä näki kehitystä. Mutta ne ensimmäisten vuosien kapulat ja näytöt oli kyllä hilpeitä. Jos ei anna typeryyksien häiritä itseään, niin on kyllä ehdotonta aivot narikkaan viihdettä. Ja voi myös bongailla tulevia ja menneitä tähtiä, kun on lähes vuosikymmenessä kaivettu kaikki mahdolliset kaverit sivuosiin sankareiksi tai roistoiksi.
Cold Pursuit (2019) Ihan pätevä kertakäyttöleffa. Tummahkoa huumoria ja melko brutaalia menoa. Huumerikollisten rivejä harvennetaan kiihtyvällä tahdilla. Kertomuksen aiempaa norjalaista filmatisointia en ole nähnyt, en siis voi ottaa kantaa siihen onko tämä Liam Neesonin tähdittämä parempi vai huonompi kuin se. ***½/*****
Olen nähnyt molemmat ja alkuperäinen ”Lumiauramies” on parempi. Stellan Skarsgård kostajana on aika vaikuttava ja mustaa huumoriakin piisaa.