Self/less (2015). Kuolemansairas kiinteistömoguli (Ben Kingsley) kuulee mahdollisuudesta siirtää mielensä keinitekoiseen kehoon. Saatuaan vakavan kohtauksen hän päättää tarttua tilaisuuteen, ja voila: hän herää uudessa kehossa (Ryan Reynolds). Hänen pitäisi olla Edward Kidner, mutta hänelle selviää, että hän onkin entinen sotilas Mark Caguoia, joka luovutti kehonsa ”tieteelle”, jotta saisi rahat sairaan kakaransa sairaalalaskuun. Tästä syntyy hurskasteleva ongelma mogulille: jonkun henki uhrattiin hänen (häikäilemättömän kiinteistökeijottelijan) vuoksi. Caguoian keho ja mogulin mieli käyvät taisteluun järjestöä vastaan, joka teki mainitun ”mielensiirron”, ja ruumiita tulee kuin liukuhihnalta. Elokuva ei ole erityisen huono, mutta tarina on sellainen, että siitä ei voisi saada hyvää elokuvaa. Se kärsii epäuskottavuudesta, monista loogisista kömmähdyksistä ja amerikkalaisesta kaksinaismoralismista.
Running Man (Paul Michael Glaser, 1987) Blu-ray (saksalainen julkaisu) Voi että! Voi voi! Minä hullu kuvittelin, että tämä olisi pätevä kasari-toiminta-dystopia-scifi-leffa, mutta se onkin täyttä roskaa! Uskomattoman typerä leffa, joka on ohjattu ja näyteltykin kehnosti. Harvoin elokuva saa tuhlattua 100 minuuttia jonninjoutaviin asioihin sen sijaan, että keskityttäisiin tarinankerrontaan. Leikkaus on 80-luvun leffaksi yllättävän neuroottista ja tuntui kuin koko helkkarin raina olisi kuvattu yhdellä samalla n. 50 mm linssillä! No, pistetään tekijäporukka mustalle listalle, jotta jatkossa moiset virhehankinnat vältetään. Uskomatonta, että näyttelijäuransa huipulla kukkunut Arska on lähtenyt tällaiseen skeidaan mukaan. 1/5 Mielenkiintoisin juttu leffassa oli slogani "Who loves you and who do you love?" jota on sämplätty jossain 30 vuoden takaisessa biisissä, mutta en muista missä (Praga Khan?)
Saturn 3 (Stanley Donen, 1980) Running Man -leffan surkeudesta järkyttyneenä seuraavaksi scifiä aikakaudelta, joka uppoaa minuun tehokkaasti. Pidän erittäin paljon 70-luvun alusta ihan 80-luvun alkuun tehtyjä scifi/avaruusleffoja. Niiden "tähtiensotamainen" estetiikka ja tietynlainen "kiva" sympaattinen pöhköys nappaa minua tosi paljon. Olen tämän leffan ainakin osittain joskus telkusta nähnyt ja mielikuva oli, että ihan ok leffa, mutta lavasteet hassun ja halvan näköiset. Riemuksenin totesin nyt, että tämä leffa ei ole ainoastaan kaikkea, mitä toivoin sen olevan, mutta se on kaikinpuolin parempi kuin muistin! Lavasteet ovat itse asiassa hyvät. Niissä on vain käytetty (käytävät) sinisen, punaisen ja keltaisen värisiä patsuja letkuja, jotka ensinäkemältä vaikuttavat naurettavilta ja halvoilta, mutta kun asiaa enemmän miettii, niin tuollaisen avaruusaseman rakennuksessa moinen selkeä värikoodaus eri letkuille voi olla erittäin fiksua ja lisäksi lavasteet ovat varsin hyvin suunnitellut noin muuten. Vanha konkari Stanley Donen näyttää taitonsa ohjaamalla tämä juuri oikealla tavalla! Tässä on jopa aikuismaista otetta ja turhan rymistelyn ja toiminnan sijaan keskitytään mm. kolmiodraamaan ja ihmismäisten robottien problematiikkaan. Kuvanlaatu tällä saksalaisella Blu-ray-julkaisulla (Koch Media) on todella hyvä minusta. Jos tämän aikakauden avaruusscifi ei ole oma juttu, niin tämä leffa voi tuntua kummalliselta ja mitäänsanomattomalta, mutta jos tällaisista leffoista diggailee niin tämä on kyllä vahva tapaus minun mielestäni ja se kannattaa katsastaa. Arvosanassani painaa siis paljon se, että olen tällaisten leffojen ystävä. 4/5
Itse olen aina tuosta pitänyt. Ensimmäinen kerta oli kyllä elokuvateatterissa 80-luvulla, joten se saattaa vähän vaikuttaa asiaan. Sen jälkeen Running Man on katsottu/omistettu VHS, DVD ja blu-ray:ltä. Jos tuota rupeaa 2020 katsomaan, on kokemus aivan varmasti toinen. Siinähän on hauskasti ennustettu tuota tämän hetken tosi-TV vouhotusta.
Myönnän, että tuo tosi-tv-vouhotus oli vahvempaa antia leffassa. Ehkä se on 80-luvulla näyttänyt dystooppisemmalta kuin nyt kun se on tavallaan arkipäiväistynyttä ja "normaalia", vaikkakaan ei ihan näin brutaalissa muodossa. Ehkä minä odotin tästä liikaa jotain "total recall" -tyyppistä leffaa ja missasin tiettyjä pointteja. Katsellaan joskus uudelleen josko vaikka paranisi...
vähän huonostihan tämä on kuvattu ja muutenkin sellainen b luokan meininkiä mutta on tällä leffalla omat hetkensä,siksi itseltäkin löytyy kokoelmista.
Budjetti tässä oli IMDB:n mukaan $27 miljoonaa, joten ei ole tuohon aikaan ollut mikään erityisen halpa tuotanto, tosin Arska on voinut palkkiona vaatia aika suuren osan tuosta, että on mukaan lähtenyt. Tästä tuli mieleen 90-luvulla tehty leffa Future Sport, jonka tyhmyyttäni joskun 2000-luvun alussa korjasin talteen Anttilan alelaarista DVD:nä joka on samankaltaista b-luokan meininkiä. Aihepiiriltään samankaltainen 70-luvun leffa Rollerball (jota mainostetaan tämän Running Man-Blu-rayn alussa!!) on sitten tyylikäs ja hyvin ohjattu leffa minusta.
Darkman (Sam Raimi 1990) Tuli tämäkin katsottua pitkästä aikaa. Kyllähän tämä on hyvä supersankari tarina ja lähes ainoa onnistunut sellainen. Todellla synkkä ja masentava leffa ihan kyynel tuli simmuun paikoin. Hienosti kuvattu ja tunnelmallinen musiikki.
Christine (John Carpenter, 1983) (saksalainen Blu-ray) Muistelin tämän kauan sitten telkusta nähneenä olevan ihan ok tapaus. Oli ehkä jopa parempi kuin muistin. Oikein hyvin ohjailtu. Christine-auto on hyvä "pahis" leffassa. Auton pahuuden alkuperä jää elokuvassa vähän hämärän peittoon. Tuntuu, että Stephen Kingin idea oli, että nörtti Arnie looserina nörttinä olemiseen kyllästyneenä löytää tämän auton ja hänen sisäinen kiukkunsa siirtyy autoon, mutta ei sitten löytänyt hyvää tapaan tuon perustelemiseen, joten asia jäi auki ja auto oli jo tehtaalla kirottu. Oli miten on, tämä on jos nyt ei kovin omaperäinen niin ainakin hallittu tyylitajulla tehty kasarileffa ja mielelläni lisään sen kokoelmiini. 3.5/5
Ei se Running Man mikään mestariteos ole. Kuhan sanoin, että se on omasta mielestä ihan ok, huolimatta juuri noista sinunkin mainitsemista puutteista. Siinä vilahtaa kaikenlaista hauskaa siltä 80-luvulta. On kaksi tulevaa kuvenööriä, Yaphet Kotto, Jim Brown, Conan/Red sonja peruskasvo Sven-Ole Thorsen ja kissana Maria Conchita Alonso, joka siihen aikaan oli vähän joka leffassa kuolattavana aikana, jolloin Latinot eivät olleet vielä muodissa. Tohon aikaan Arska kuitenkin teki Raw Deal/Commando tyyppisiä elokuvia ja ei niitäkään voi oikein kenellekään suositella, jos ei niistä ole aina pitänyt.
Niin, en minä oikein Arska-leffoille ole koskaan lämminnyt. Joko ne ovat pöhköä testosteroni-toimintaa ja sitten jotain hömppää. Terminaattorit lienevät parasta antia, joskin niistäkin lähinnä ehkä kaksi ensimmäistä ja kolmannesta lähtien tehosteet lähtevät käsistä. Tämä Running Man on ensimmäinen Arska-leffa Blu-raynä minulle. Otin sen tilaukseen "riskillä", jotta saan koottua 39 euroa + 7 % vero-eroa summan ilmaisille postelle, mikä on yllättävän vaikeaa, kun pitää löytää edullisia leffoja, jotka itseään kiinnostavat, joita ei vielä omista ja sitten vielä päälle Saksan kielipolitiikka, eli esim. ranskankielisiä leffoja ei voi ostaa Saksasta, koska niissä ei juuri koskaan ole englanninkielisiä tekstityksiä suomenkielisistä nyt puhumattakaan. DVD-aikana tekstityskieliä oli usein parikymmentä, mutta Blu-ray-aikana jo puoli tusinaa tekstityskieltä on hyvä määrä, ja mukana ei todellakaan on Suomi, ellei kyseessä oli pohjolan julkaisu. Ehkä tuosta Running Manistä saa enemmän irti, jos sen katselee uudelleen jossain vaiheessa toisella asenteella nyt kun tietää, minkä tyylinen se on. Kamerankäyttö tuossa on kyllä hirvittävän huonoa. Jo leffan ensimmäiset 10 sekuntia olivat tuskaa, kun ei meinannut hahmottaa, mitä tapahtuu*, kun kamera sojotti ties mihin, linssit oli päin persettä valittuja ja leikkaukset olivat tökeröitä. Minä suosin juurikin nykyään näitä ennen vuotta 1995 tehtyjä leffoja juuri siitä syytä, että nämä asiat ovat yleensä kunnossa, mutta nyt ei ollut. Hyvällä kamerankäytöllä leffan hassu pöhköys voisi olla hyvinkin nautittavaa. * leffan alkaessa katsoja ei voi tietää mitä tapahtuu ja missä, jolloin kaikin tavoin pitää katsojalle osoittaa, että ollan tällaisessa paikassa tällaisessa tilanteessa. Tämä luo kontekstin kaikelle, mitä leffassa alkaa tapahtumaan. Esim. Mies kävelee kohti oviaukkoa. Tuo vaatii hieman kontekstia, jotta tuolla asialla on katsojalle merkitystä. Laajakulmaiset linssit ovat tässä hyvä ratkaisu, koska katsoja näkee miljöön laajakulmaisesti ja hahmottaa minkälaisessa paikassa ollaan, esim. hallissa, joka jatkuu 30 metriä vasempaan, 50 metriä kameran etupuolelle ja 20 metriä oikealle. Sisäänkäynti vasemmalla, muut seinät umpinaisia. Tällöin katsoja alitajuisesti hahmottaa, että mikäli jokin ajoneuvo ajaa sisään halliin, sen on tapahtuttava vasemmalta. Jos käytetään kapeakulmaista linssiä, niin kaikissa kuvakulmissa näkyy aina kapea sektori hallin sisätiloja ja katsojan on hankala mielessään hahmottaa oikein hallin geometriaa ja katsojalle (ainakin minulle) tulee välinpitämätön tunne. Mitä väliä millään on kun en hahmota edes missä ollaan!
Die Neun Pforten (The Ninth Gate) (Roman Polanski, 1999) (Lionsgate Blu-ray). Tykkään Polanskin leffoista. Minusta Polanski on todella pätevä ohjaaja ja hänen leffoissaan on usein vahva Kubrickmainen ote. Kamerankäyttö on hienoa. Yhdeksännessä portissa Wojciech Kilarin musiikit toimivat erittäin hyvin Johnny Depp on rooliinsa tosi hyvin valittu. Tämä leffa on kuin temaattinen keskiarvo Rosemary's Baby ja Kubrickin Eyes Wide Shut leffoista, erittäin hyviä leffoja minusta ja niin on tämäkin. Ainoa asia, mistä pitää urputtaa tässä kohtaa on itse Blu-ray-julkaisu! Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Briteissä tästä ei ole mitään julkaisua ja kuvanlaadullisesti tämä Blu-ray on aika heikko, DVD-mäinen vain vähän terävämmällä ja puhtaammalla kuvalla. Tämäkin Blu-ray on vuodelta 2018, joten luulisi, että kohtuu hyvälaatuinen lätty olisi jo saatu pihalle, mutta ei. Tämä oli minulle DVD => Blu-ray upgrade, ja kovin vähän sitä parannusta tuli kuvanlaatuun samalla kun suomenkielisen tekstityksen menetti. No, ainakin 4 % PAL speed-upista pääsi eroon. On se harmi, että hyviä leffoja julkaistaan tähän tyyliin. Jenkkijulkaisu on kuulemma ihan yhtä huono. Ehkä Arrow joku päivä saa tähän oikeudet ja pitää tämän pihalle kunniakkaalla tavalla 4K-restauroituna? Leffalle 4.5/5 Blu-ray:lle 2/5 DVD-mäisen kuvan takia.
I'm thinking of ending things (Charlie Kaufman, 2020) Ei kyllä Jaska Kauppias taaskaan päästä katsojaa helpolla. Loppujen lopuksi en oikein tiedä, mitä elokussa edes tapahtui ja lopun tanssi- ja laulukohtaukset eivät oikein istuneet kokonaisuuteen, mutta kyllä tällaistakin mielellään välillä katsoo. Vanhempien luona tapahtunut jakso oli loistava, pitkät autoilujaksot inasen pitkästyttäviä ja koulun tapahtumat hämmentäviä. Ja elokuva kesti aika kauan (2h 14min). Löytyy nyt Netflixistä. Ehkä 3/5 tälle tässä kohtaa.
The Legend of Barney Thomson (2015). Elokuvasta tulee etäisesti mieleen Mies joka ei ollut siellä, jossa myös B. B. Thornton esitti parturia. Samantyyppistä tragikomiikkaa molemmissa. Katsottava elokuva, joka sortui hieman liikaa yrittämiseen. Rennommalla otteella elokuva olisi kulkenut sujuvammin. Alussa Barney ei vähine asiakkaineen ollut arvostettu parturi, jota uhkasi potkut, mutta elokuvan tapahtumien jälkeen Barneysta oli ikkunatuoleineen tullut Hendersonin parturiliikkeen ykkösparturi, jolle asiakkaat jonottivat. Emma Thompson oli melkoinen ilmestys äitimuorina.
Voisin suositella kuitenkin kokeilemaan Total Recallia, jos on näkemättä. Verhoevenin nerous + Arska hyvässä vireessä ja karismaattisimmillaan -> yksi kummankin parhaista elokuvista. Running Manin näkemisestä onkin aikaa, eikä se tod lähellekään tämän tasoa ole, mutta ansionsa silläkin muistelen olleen. Edit: niin ja kauhusta pitävälle Predator voisi toimia... erittäin onnistunut elokuva muutenkin ja siinähän on niitä kauhun elementtejä mukana.
Luitko sinä noita aikaisempia postauksia ollenkaan? Postauksessa 5589 71dB sanoo juuri odottaneensa Total Recall tyyppistä elokuvaa ja pettyneensä Running Maniin. No, kohta saamme Total Recallista UHD:n! On tämä hienoa aikaa.
Kiitos vaan suosituksista. Total Recall toki nähty ja on Arskan parhaita, mutta edes se ei "iske kybällä" meikäläineen. Total Recall on huikeasti parempi kuin Running Man, mutta Verhoeven on minusta hieman yliarvostetty ohjaaja, vähän Renny Harlin-mainen mahtailija tai ehkä en vaan sitten tajua hänen nerouttaan. Predator on muistaakseni tympeähköä viidakossa juoksentelua… Running Manille pitää jossain vaiheessa antaa toinen tilaisuus. Nyt kun sitä tietää, minkätyyppinen kohellus se on, eikä ole ennakko-odotuksia jostain lähes Total Recall-tason leffasta, niin jotain viihdepuolta siitä voi enemmän irti saada...