Karpo (2020) https://www.imdb.com/title/tt12600260/ Dokkari Karpon vaiheista itsensäkin kertomana. 3,5/5 T: Vesku
Nälkäpeli 1-4. Luulin katsoneeni jo aiemmin. Mutta nyt en ole varma. Kakkonen tuntui oudolta. Vähän kesympiä olivat mitä muistin.
Justice Society: World War II (2021) https://www.imdb.com/title/tt13804084/ DC:n animaatioyritelmä perinteisellä juonella. 2/5 Edit: Tarkemmin ajateltuna kakkonen riittää. T: Vesku
Upseeri ja vakooja (2019) https://www.imdb.com/title/tt2398149/ Roman Polanskin ohjaama versio kuuluisasta vakoilutapauksesta hivenen eri kulmalla. 4/5 T: Vesku
Irréversible Straight Cut (Gaspar Noé, 2002/2019) Suomalainen Blu-ray-julkaisu/StudioCanal Tulihan tämä leffa lopulta postiluukusta. Oli lähetetty matkaan Porvoosta 21. päivä ja 30. päivä viimein tupsahti haltuuni Helsingissä. Miten lie on Kusti pyörineen pystyssä pysynyt, kun on noin hitaasti polkenut? Asettuiko 17,4 km ennen Kehä-kolmosta johonkin idylliseen hillotorppaan Juhannusta viettämään? Katselin sitten aluksi tuon Straight Cutin kun en ole ennen kokenut. Se on selvästi lyhyempi kuin teatteriversio, mutta en kyllä keksinyt, miten se eroaa kohtausten järjestystä lukuunottamatta. Tämä on kyllä mahtava leffa. Oli kyllä melkoinen kokemus aikoinaan, kun teatteriversion DVD:ltä näki. Gaspar Noé on mestari tekemään leffoja, jotka ovat samaan aikaan taiteellisesti kauniita, mutta myös kammottavia. Särmikkyyttä on vaikka muille jakaa, mutta asioita osataan annostella niin, että niistä ei tule rasittavia. Gaspar Noé heiluttelee kameraa miten sattuu, mutta siitä ei tule visuaalinen rasite, koska vastapainona on myös paljon paikallaan olevaa kameraa ja super-pitkät otokset ilman leikkauksia auttavat paljon rauhoittamaan visuaalisuutta. Äänimaailma on ajatuksella tehty. Kameran liikkuessa näyttelijän mukana teknoa huudattavan kaiuttimen ohi musiikin äänenvoimakkuus kohoaa hetkellisesti todella kovaksi. Väkivalta esitetään todellisuutta vastaavassa mitassaan ja tavalla joka saa katsojan tuntemaan pahoin. Tämä on vastakohta amerikkalaistyyliselle väkivaltaviihteelle, jossa väkivalta on nopeasti ohi ja kuvattu tavalla, jossa empatia uhria kohtaan ei edes tarkoitus, koska katsojan on tarkoitus viihtyä. Tähän leffaan ei koskaan laadittu täyttä käsikirjoitusta, vaan esim. dialogi on improvisoitua. Yhdistettynä pitkiin otoksiin tuloksena on todella luontevan soljuvasti etenevä elokuva, jota voi vain ihastella. Näyttelijäsuoritukset ovat maagisia ainakin Belluccin ja Casselin osalta. Tämä elokuva on kuin ranskalaisten vastaus David Lynchin Mulholland Drive-leffalle. Tämä elokuva on kuvattu tavalla, joka tekee kuvasta utuisen pehmeän, joten Blu-rayltä ei kannata odotella mitään ultraterävää 6K-digikamera-kuvaa, mutta muuten ihan kelpo DVD:n selkeästi selättävä julkaisu, tosin suomenkielinen tekstitys on sössitty siten, että usein y-kirjaimen ja numeroiden yhteydessä on välilyönti: "Kä ytävä", "1 5-vuotias" jne. Aika pieni vika, mutta ärsyttää tuokin... Leffa: 5/5
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (2018) https://www.imdb.com/title/tt1289403/ Katsottu Appulateeveen kautta vuokrana, harvinaisen hyvin sijoitettu muutama euroa. Oivallinen elokuva oivallisilla näyttelijöillä oivallisesti hurahti parituntinen. 4,5/5 T: Vesku
Tämä on hyvä sivu vertailla eri versioiden eroja: https://www.movie-censorship.com/report.php?ID=906480 Eli nähtävästi tässä tapauksessa on lyhennetty noita kohtausten välillä olevia kameran kieppumisia ym. siirtymäsegmenttejä, jotka eivät välttämättä sellaisenaan palvele tarinaa, kun se on editoitu kronologiseen järjestykseen.
Tämähän tuli jokunen viikko sitten Yleltäkin ihan ilmaiseksi... katsoin sen silloin ja aikanaan teatterissakin, edelleen tosiaan hyvä leffa . (ja tälle oli jo ketjukin, alkup nimellä Guernsey literary and potato peel pie society)
Occupation (2018) ja Occupation: Rainfall (2020) https://www.imdb.com/title/tt6774786/ ja https://www.imdb.com/title/tt8615822/ Aussiversio alienien maailmanvalloitusyritys ja vastarinta sille genreen. Kaikki genren kliseet kootusti nyt myös jatko-osalla ilman varsinaista ratkaisua, kolmososaa odotellessa. 2,5/5 T: Vesku
Blade Runner (Ridley Scott, 1980) TV Saattaa tulla monille järkytyksenä, mutta minulla ei koskaan ole ollut tätä leffaa fyysisessä muodossa hyllyssä. Monesti olen ihmetellyt itsekin asiaa ja lukemattomia kertoja harkinnut lätyn hankkimista, mutta aina on jokin hälytyskello pärähtänyt päässä soimaan, että "älä osta!". No, nyt tämä taas kerran näytettiin telkusta ja kun en ole tätä pitkiin aikoihin nähnyt, niin katselin selvittääkseni, että mikä tämä hälytyskellojuttu oikein on. Ensimmäisen kerran näin tämän leffan ihan leffateatterissa isän kanssa kun tämä tuli. Isä oli lukenut Hesarista ylistävät arviot ja ajatteli, että minuakin kiinnostaisi. 11-vuotiaalle tämä on ehkä hieman aikuismainen leffa ja kyllähän Star Wars ruletti silloin (ja jopa edelleen), mutta mieleen jäi leffasta kyllä omituinen kuvasto/visuaalisuus. Sittemmin olen nähnyt tämän usean kerran telkusta, mutta harvakseltaan. Koskaan elokuva ei ole hieman yllättäen "iskenyt kybällä". Päinvastoin, leffa tuntuu vain "latistuvan", koska vuonna 1982 tällainen leffa oli jopa Star Wars-leffoihin verrattuna visuaalinen ilotulitus, mutta sittemmin on nähnyt visuaalisestikin niin jänniä leffoja, että inflaatiota on koettu. En tule koskaan pitämään tätä huonona leffana, koska onhan tämä erittäin hyvä scifi-leffa, mutta jostain merkillisestä syystä tämä ei herätä minussa sen ihmeempää intohimoa. Nyt kun leffan on juuri katsellut, voi yrittää analysoida, mistä on kyse. Tämä leffa on unenomainen, eikä siinä ole lopulta kovin energisiä toimintakohtauksia. Leffan energiataso on siis matalalla. Myös Harrison Ford on unessa. Rooli ei anna hänelle tilaa poikamaiselle räväkkyydelle kuten Han Solon Ja Indiana Jonesin roolit. Edward James Olmos on aina unessa. Miami Vicessä tuo toimii jostain syystä, mutta tässä leffassa se vain lisää unessa olon tunnetta. Eniten pidän tässä leffassa Rutger Hauerin ja William Sandersonin roolisuorituksista, mutta elokuvaa leimaa hillitön kyynisyys. Vangeliksen musat ovat hyvät, mutta unenomaiset! Ohjaus on hyvää, mutta unenomaista. No, mikä tässä unenomaisuudessa siten on vikana? Ei sinänsä mikään, mutta siinä unenomaisuudessa pitäisi olla jotain "sisältöä" ja minulle tämä uni on aika tyhjä. Se ei ole tarpeeksi kiero tai hullu tai kaunis tai maaginen tai mitä lie. Tämä leffa on näennäisesti kiero, mutta koska leffa yrittää kaivaa replikaateista esiin kaiken inhimillisyyden, tuo kierous jää valjuksi. Amerikkalaiseen tyyliin leffa ei edes yritä esim. suututtaa katsojaa osoittamalla katsojan asenteita. Siten elokuva ei saa minua tuntemaan oikein mitään. Jos on 50 tapaa saada fiboja minussa elokuvallisesti, niin tämä leffa kaikesta laadustaan huolimatta onnistuu olla osumatta niistä yhteenkään. Leffa on jossain tapojen 17 ja 18 välissä. Se on kuin yrittäisi kuunnella FM-radiota kahden asemataajuuden välistä. Kohinaa sieltä vaan kuuluu. On myös huomionarvoista, ettei minulla ole mitään muutakaan Ridley Scottin leffaa hyllyssä! MInusta hänen leffansa on selvästi hyviä, mutta niitä ei vaan halua kokoelmiinsa! Ne eivät vaan osu meikäläisen makuun tarpeeksi tarkasti. Sitten on taas liuta ohjaajia, joiden leffoja haluaa kokoelmiinsa tosi paljon. Näin se vaan on, ei voi mitään.
Onko tämä sitten sarkasmia vai aito mielipide, mutta mielestäni analysoin lähinnä henkilökohtaisia ongelmia suhteessa kyseineen elokuvaan yleisen tuohtumuksen uhalla. Jännä kuulla, jos sait tästä "ääneen ajattelustani" mielipahaa enemmän irti.
^Sinun mielipiteesi asioista, jotka ovat mielipideasioita, on yhtä hyvä kuin kenen tahansa muun mielipide. Olen eri mieltä Blade Runner -elokuvasta, mutta oli mielenkiintoista lukea analyysisi. Kehun vielä: mielipiteesi on rohkea ja vastavirtainen. Peukutan.
Aito mielipide. Itsellä on kumpikin Blade Runner, uusi ja vanha, hyllyssä. Ei minulla niihin oikein mitään tunnesidettä ole, vaikka niistä tykkäänkin, tietääkseni. Melkein kuin omia ajatuksiani olisin lukenut, kun luin analyysiäsi ykkösestä.
Jännä kuulla, jos muillakin on samankaltaisia ajatuksia tuosta leffasta, tosin olen hyväksynyt sen tosiasian, että minulla voi olla monesta asiasta hyvin "eksentriset" mielipiteet, koska persoonallisuustyyppini on harvinainen, usein väärinymmärretty ja näennäisen ristiriitainen INTJ. Tajuan, että suurin osa ihmisistä voi hyvistä syistä olla kanssani eri mieltä asioista ja usein onkin. On vain hyväksyttävä, että sitä on INTJ eli kuuluu 2 % vähemmistöön maailman ihmisistä (tosi Suomessa/Euroopassa ilmeisestikin jopa 5 % ihmisistä on tyyppiä INTJ) jota muiden ihmisten on vaikea ymmärtää, koska INTJ-ihmiset analysoivat asioita niin syvällisesti, mutta eivät helposti pysty kommunikoimaan ajatuksiaan muille sosiaalisten taitojen niukkuuden takia. Sitä voi kuitenkin yrittää kunnioittaa muita ihmisiä, koska INTJ helposti kokee muut ihmiset idiooteiksi, vaikka niin ei ole ja INTJ onkin tästä syystä vihatuin persoonallisuustyyppi, vaikka ongelman lähde on usein molemminpuolinen väärinkäsitys. INTJ-ihmiset kokevat muut ihmiset turhauttaviksi idiooteiksi (koska eivät analysoi asioita niin syvällisesti ja ole valmiita uusiin toimintatapoihin jne.), kun taas muut kokevat INTJ-ihmiset kylmiksi, ylimielisiksi ja tunteettomiksi. Minuakin on usein netissä syytetty ylimieliseksi, mutta vasta nyt kun olen ymmärtänyt persoonallisuustyyppit paremmin (aikaisemmin pidin "hömppänä") niin ymmärrän paremmin, mitä olen tehnyt väärin ja yritän ymmärtää ja kunnioittaa muita ihmisiä enemmän.
^En ollut koskaan kuullut INTJ-termistä. En edes usko, että joku voi olla pelkästään INTJ tai ABCD tai jotain. Sivuseikka tässä keskustelussa. Blade Runner on elokuva, jota on analysoitu erittäin paljon ja siitä on kirjoitettu vuosikymmenien ajan erittäin paljon. Jos minun pitäisi listata Top25-elokuvat, olisi Blade Runner siinä listassa. Tuli aikanaan ostettua Paul M. Sammonin "Future Noir -The Making of Blade Runner" Lontoon reissulta. Silloin ei vielä voinut lukea erilaisia analyysejä netistä. Piti ostaa kirjoja ja Suomessa oli tarjonta aika heikkoa. Elokuva on siitä erikoinen, että versioita enemmän kuin ehtii katsoa.
OT: Spoiler Käsittääkseni nämä Myers-Briggs persoonallisuustyypit ovat suositumpia esim. työnhaussa tuolla ihailemassasi jenkkilässä, joten siksikin niihin ei täällä Suomessa törmää yhtenään. Noin 10 vuotta sitten kuulin siskoltani Aspergerista ja hoksasin olevani aspergeri mikä selitti monia elämässäni kokeamiani kummallisuuksia. Samalla tajusin, että ihmisissä on fundamentaaleja eroja. Eräällä klassisen musiikin foorumilla tuli sitten vastaan tämä persoonallisuustyyppitesti, jonka sitten tein ja tulos oli tämä INTJ, jota kutsutaan myös termillä "Architect". Aspergerillä ja INTJ-persoonallisuustyypillä tuntuisi olevan vahva korrelaatio. I = Introvert N = iNtuitive T = Thinking J = Judging Introverttisyys on kaikille tuttu termi ja toki olin jo aikaisemminkin tiennyt, että en ole kovin ekstrovertti. Tykkään olla paljon yksin "omissa ajatuksissani" ja sosiaaliset taitoni ovat heikot. Sosiaaliset tilanteet voivat olla henkisesti erittäin rasittavia minulle. Intuitiivisyys tarkoittaa tapaa, jolla tietoa vastaanotetaan ja prosessoidaan. En siis vastaanota uutta tietoa "sellaisenaan", vaan analysoin sitä ja yritän löytää siitä lisämerkityksiä. Tämä mahdollistaa asioiden syvällisemmän ymmärtämisen, mutta aiheuttaa myös sen, että omaksun uutta tietoa hitaasti, koska prosessointia on niin paljon. Olen huomannut tämän asian itsessäni jo kauan sitten esim. korkeakouluopintojen yhteydessä. Uuden tiedon määrä oli uuvuttavaa, mutta toisaalta harva kurssi tuli suoritettua "nipin napin", koska jos jotain omaksui, niin sen omaksui kunnolla. Vastakohta on Sensitiivisyys, johon liittyy "pinnallinen nopea" oppiminen ja urheilullisuus. Itse olen hyvin epäurheilullinen. Thinking tarkoittaa päätöksentekoa loogisista lähtökohdista. Vastakohta on Feeling, eli päätökset tehdään "fiiliksellä". Introverteillä "pakollinen" ekstroverttisyys (kanssakäyminen muiden kanssa) liittyy ekstoverttiin ajatteluun: INTJ:t ajattelevat toimintansa vaikutuksia ympäristöön ja ympäristön vaikutusta itseensä. Judging (vastakohta Perceiving) tarkoittaa, että haluaa elää järjestyksessä olevaa elämään ilman kaaosta ja sotkuja. Tämän tyypin ihmiset ovat järjestelmällisiä, päättäväisiä ja aikatauluissa pysyviä. "P"-tyypit taas ovat rennompia, sopeutuvaisempia ja joustavampia. Minulla tämä J/P oli lähimpänä tasapeliä testissä (51 % J), joten olen vähän rajatapaus. Olin nuorempana selvemmin "J", mutta minusta on tullut rennompi, kun olen huomannut, että älytön pönkitys ei ole mikään oikotie onneen.
Heat - ajojahti (1995) Olihan tämä hyvä. Alussa tuntui, ettei tätä ole edes nähnyt, mutta loppua kohden alkoi tuntumaan tutummalta. On näissä "vanhoissa" leffoissa oma tenhonsa, vaikka puutteitakin löytyy. Tuli katseltua pitkästä aikaa tv-kanavan kautta leffaa ja SubTV:n kuva ei ollut kummoinen (mainoksissa paljon parempi kuva kuin leffassa), olisi pitänyt tilata levynä. No kyllä kuvasta selvän sai ja leffasta pystyi nauttimaan. Al Pacinon maanisesta huutamisesta plussaa.
Asterix ja Taikajuoman salaisuus (2018) https://www.imdb.com/title/tt8001346/ Piirroselokuva Appulatöllön vuokratarjonnasta, vanha kunnon Asterix-seikkailu, 3/5 T: vesku