Nobody knows, daremo shiranai: Hyvä leffa mutta hieman haittasi se että loppujen lopuksi leffa tuntui pääpiirteittäin yllättävän samanlaiselta kuin hotaru no haka. Mielenkiintoisesti yksikään lapsista ei itkenyt leffassa vaikka sitä odotin. 6/10 Taste of Tea, cha no aji: Erinomainen slice-of-life -tyylinen leffa joista erityisesti pidän. Muutama kohtaus jää elokuvassa hieman irralliseksi mutta muuten erittäin rauhallinen ja paikoittain hauska elokuva. Elokuvasta löytyy kaunista maisemaa sekä hyviä näyttelijäsuorituksia yllin kyllin. 7/10 Swing Girls: Keskikaartin leffa. Ei juurikaan mitään uutta leffan genreen ja itse elokuvaa vaivaa jokseenkin epätasainen juonenkulku. Koska leffa keskittyy Jazziin, tapahtuu Japanissa ja on kuitenkin kohtuullisen viihdyttävä niin annan tälle kuitenkin 5/10 Ja plussaa tuo myös se että näyttelijät oikeasti vaivautuivat opettelemaan soittimaan ja pitivätkin jonkinlaisen pienen konsertin leffan jälkeen
Spoiler Mua häiritsi tuo myös, että yksikään ei itkenyt äitinsä perään tai yleensä elämänsä muuta kurjuutta. Eikä ei edes silloin, kun perheen pikkuinen päätti päivänsä putoamalla tuolilta! Matkalaukkuun vaan ja sitten lentokentän kupeeseen hautaamaan pikkusysteriä. Mitä siitä sen kummempaa numeroa tehdä. Todellakin imdb:n keskusteluissa oli tuotu ilmi viittauksia tuohon hotaru no hakaan jota itse en ole nähnyt, että en voi verrata näitä kahta toisiinsa. Ollut jo pitkään ostoslistalla. Odotellu vain, että joku kertoisi täällä siitä enemmän, että pistääkö tilaukseen vai ei. Oletko nähnyt Survive Style 5+? Meneekö cha no aji edes lähelle tuota vai jopa ohi komedian määrässä?
Godfrey Reggio: Powaqqatsi *** Ei pääse missään vaiheessa lähellekään Koyaanisqatsin nerokkuutta. Otokset ovat alusta alkaen liian pitkiä ja puuduttavia. Paranee kuitenkin hieman loppua kohden. Reggiolta on visuaaliset ideat loppuneet kesken. Markus Staaf: Bugi Fiction *½ Roskaa, mutta kyllä tämä kertakatselun verran viihdyttää ja naurattaakin välillä. Jos nyt vertaa esimerkiksi Kohtalon kirjaan, niin hieman hupaisampi tämä on. Toteutuksen puolella jälki on kuitenkin selvästi amatöörimäisempää. Edelleenkin pitää ihmetellä, minkä takia mikään suomalainen amatööriporukka ei ota asiakseen tehdä mitään vakavasti otettavaa. Edes komediaa. Mic Rodgers: Universal Soldier: The Return Tietokone ottaa vallan -teemaa ei tainnut edes itse Kubrick onnistua käsittelemään yhtä runollisesti. Tekisi melkein mieleni avautua tästä vaikka arvostelun muodossa, mutta taidan säästää teidät siltä. Lyhyesti kituutettuna: vilkkuvia näyttöruutuja, naurettavia juonenkäänteitä, älyttömiä hahmoja, ja pölkkyäkin pökkelömpi Van Damme. Kim Ki-duk: Nabbeun namja (Bad Guy) ***½ Kim Ki-duk: Bom yeoreum gaeul gyeoul geurigo bom (Viisi vuodenaikaa) ****½ Kim on oikeastaan ainoa näistä kaukoidän uusista ohjaajaihmeistä, joka on toistaiseksi kolahtanut itselleni. Bad Guy meni ehkä vähän ohi ensimmäisellä katselulla, joten siitä ei sen enempää. Viisi vuodenaikaa tuli nyt katsottua toistamiseen, ja se herättää aina vain enemmän ajatuksia ja kysymyksiä. Varsinkin talviosuus on uskomatonta symboliikan, mystiikan, kauniiden kuvien ja taidokkaan musiikin käytön juhlaa. Erittäin hyvä elokuva.
Itsellä toisinpäin, Survive Style 5+ on ostolistalla Tosin olen siitä nähnyt pätkiä joten voin sanoa että cha no aji ei ole ihan niin hurjaa menoa mitä siinä. Mitenköhän tuota nyt kuvailisi.. komediaa kyllä löytyy mutta ei missään huimissa määrin, enemmän sellaista "feel good" menoa. Mielestäni erittäin hyvä elokuva ja ostamisen arvoinen. "Yama-yo" on varmaan jo aivan tarpeeksi komediallista menoa tuossa leffassa
Katsastin eilen Bad Boys II toimintapätkän. Käteen jäi elokuvasta vain pari hienoa autotakaa-ajokohtausta. En odottanut tältä mitään, mutta vuosia sitten pidin ykköstä ihan mukiinmenevänä toimintaleffana. Käsittämättömän huono juoni, joka ei osannut käyttää hyväkseen Martin Lawrence hahmoa vaan tyytyi tekemään hänestä koko ajan valittavan hahmon. Reilu 2h tuntui vähintään kolmelta tunnilta. Puolikas tähti tulee mukavista maisemista ja muikeista [cgi] kamera-ajoista. 1½/5.
Juuri tuli katsottua Bud Spencer & Terence Hill- leffoista Nimeni on Trinity. Ja huonosta julkaisusta huolimatta, leffa oli ihan hyvä. Hyvä komedialla ja toiminnalla täytetty western, oli hintansa väärti(8,90). Kyllähän näitä voi varauksetta länkkäreiden ystäville suositella, mutta täytyy katsellessa muistaa, että näitä ei kannata kauheasti vertailla Leone&Eastwood kaksikon leffoihin. Leffassa oli yllättävän hyvä (70-luvun leffaksi) "fysiikkamallinnus", tai miksi sitä nyt kutsuisi. Eli näytti siltä, että ne olisi oikeasti löyny. Leffan kannessa mainostetaan elokuvahistorian pisintä joukkutappelua, ja kyllähän se aika pitkä tuppasi olemaan. Arvosanaa en tässä lähde antamaan, sen vain sanon, että kyseessä oli viihdyttävä pätkä, kunhan jaksoi vaan aloittaa (tammikuusta asti ollut hyllyssä) katsomaan. Ainiin, silmänruokaakin leffasta löytyi. Kaksi blondia oli kyllä aika herkun näköisiä. :love:
Scorsesen The Color of Money pystyi vain OK tasoon. Cruise oli vielä nuori ja kampaus oli korkea, Mastratontinontin rooli oli näytellä pälyilevää kettumaista naista. Paul Newman pelasti sen minkä voi. Tarina oli lattea.
Otto Premingerin kauan odotettu Laura tuli viimein postissa ja tulipa se tässä päivän mittaan katsottuakin jo. Ei paljon film noirimpaa elokuvaa tulekaan heti mieleen. Alku oli hieman kankea ja tarina ei heti temmannut mukaansa, sen verran tyypilliseltä se vaikutti. Loppua kohden elokuva alkoi miellyttää enemmän ja enemmän, ja vaikkei kaikkein suurimmat odotukset aivan täyttyneetkään, niin kyllä tämä hieno katselukokemus oli. Näyttelijätyöskentely oli mallikasta kaikin puolin ja tupakansavun verhoamia hämäriä huoneita katselee mielellään. 4/5 Premingerin tuotannon omana suosikkina pysyy kuitenkin edelleen Anatomy of a Murder
Muutamia viimeaikoina katsottuja. Big Trouble in Little China (1986) Loistavaa Carpenteria kahekskytluvulta. Piti tilata ja tsekata onko kestänyt aikaa ja olihan se. Kurt Russell rokkaa, samoin Chinatown miljöönä. Vaikea ymmärtää miksei tämä menestynyt aikoinaan, vaikka meno on vähintään yhtä hyvää kun huonoimmassa Indiana Jonesissa. Kim Cattrall nuorena lakinaisena ja paljon hyvää actionia ja 80-luvulle tyypillisiä efektejä yllättävän hyvin tehtynä.***1/2 They Live (1988) Tässäpä vasta kummallinen tekele, tämäkin John Carpenterilta. Kaveri löytää arskat, joiden läpi näkyy aivan erilainen maailma, puolet ihmisistä on alieneita ja kaikkialla näkyy alitajuntaan vaikuttavaa alien-propagandaa, jota paljain silmin ei näe. Kokonaisuus onkin sitten jotain aivan muuta, pääosassa uskomattoman pökkelö vapaapainija "Rowdy" Roddy Piper peittoaa mennen tullen Van Dammen, Dolph Lundgrenin, Sylvester Stallonen, Steven Segalin, Arnoldin ja The Rockin yhteenlasketut surkeimmat roolisuoritukset. Leffan keskivaiheilla on varmasti elokuva historian pisimpiä tappelukohtauksia, jossa lihaskimput pistävät toisiaan katuun vapaapainiottein minuutti toisensa perään. Todellinen pettymys, kun odotin ilmeisesti jotain ihan muuta Carpenteria. Tästä jäi mieleen vain Roddy Piperin mullet ja henkilöiden epälooginen tominta. Ehkä tämä on vain niin kieli poskessa tehty leffa, ja katsoin sen liian vakavin odotuksin.** Red Dust (1931) TCM:ltä olen koettanut kalastella vanhoja 30/40-luvun leffoja ilman sen suurempaa ohjenuoraa. Tämä näytti suht. mielenkiintoiselta. Varsin simppeli tarina kumiplantaasista Indokiinassa. Clark Gable plantaasin omistajana pyörittää plantaasia ja siinä ohessa plantaasille päätyneitä naisia. Leffa pyörii pitkälti Gablen ja Jean Harlown esittämän nuoren Saigonista karkumatkalla (?) olevan naikkosen ympärillä. Molemmat ovat hyviä, varsinkin Jean Harlow teki vaikutuksen. IMDB sanoo Victor Flemingin ohjauksen olleen un-credited, mutta muistelisin nähneeni nimen alussa.*** Tri Jekyll & Mr. Hyde (1941) Toinen (tahaton) Victor Fleming bongaus TCM:ltä. Tämä yllätti varsin positiivisesti. Tri Jekyll ja Mr. Hyde nimenä varmasti kaikille tuttu, mutta itse olin onnistunut lähes kokonaan unohtamaan mistä tarinassa on kyse. Spencer Tracy tekee hyvän tuplaroolin ilman suuria maskeerauksia. Naisrooleissa Lana Turner ja Ingrid Bergman. Kauhuelementtejä ei liikaa leffasta löydy, mutta draamana ja trillerinä elokuva toimii. Mr. Hyden alistama Bergman on raastavaa katsottavaa. Sumuinen Lontoo sen sijaan on miljöönä komeaa katseltavaa. Ilmeisesti vuoden -31 versio on rajumpi otteiltaan, mikä on sinänsä yllättävää. Pitääpä yrittää bongata. Tästä tarinasta ei muuten ole taidettu tehdä (Nutty Professoria lukuunottamatta) kunnon studioproduktiota pitkään pitkään aikaan.***1/2 Laurel Canyon (2002) TV1000:lta pieni independent-pläjäys. Vasta valmistunut nuoripari muuttaa duunin perässä Los Angelesiin. Väliaikainen asunto löytyy miehen äidin luota, mutta äiti ei olekaan ihan sieltä tavallisimmasta päästä vaan on menestyvä levytuottaja. Asunnossa majailee myös tuotannossa oleva bändi ja sen suorapuheinen laulaja, joka on myös äidin uusin miesystävä. Uusi kuvio sekoittaa konservatiivisen Christian Balen ja Kate Beckinsalen esittämän lääkis-pariskunnan elämän varsin mallikkaasti. Hyvin näytelty ihmissuhdedraama, jonka dynamona toimii mutsina hyvä Frances McDormand. Balelta aika vaisu suoritus, mutta Beckinsale on aina yhtä kaunis. **1/2
Eilen katsoin Heavy Metal 2000 ja petyin pahasti. Alkuasetelmat (tissejä, heviä ja toimintaa) olivat hyvät, mutta eipä oiken piirroselokuvaan tuo hevi edes sopinut. Eikä ollut edes mitään hyvää heviä. Tissejä oli, mutta kuka nyt piirretyistä innostuu? Noh, toiminta oli mitä oli, eikä juonikaan herättänyt tunteita. 1/5
Tissi on AINA TISSI! On se sitten oikea, piiretty, muovia tai metallia. Kerran tissi, aina tissi. Luomutissi, silikonirinta ihan mikä vaa. se on TISSI!! Aina innotuu.
Itse tykkäsin leffasta. Tällä hetkellä on vähän sanaton, jopa tyhjä olo. Leffa oli parempi mitä odotin. Leffasali oli loppuunmyyty ja se lisäsi fiilistä. Näyttelijäsuoritukset olivat mitä parhaita ja itse olisin ehkä antanut Clintille parhaan miespääosan pytyn. No ehkä se olisi ollut liikaa, mutta vakuutti kuitenkin. Freeman oli loistava, eikä Swank yhtään muita huonompi. Nyt tähän hätään en osaa mitään negatiivistä sanoa, mutta itse olisin ehkä pätkinyt loppua. Saattoi olla hieman liian pitkä. Enintään 5 minuuttia. Arvosanaa en vielä lähde antamaan, sillä en oikein osaa koota ajatuksia tällä hetkellä. Yli neljä, se on selvä. Edit. Totta Jaded. :love:
Team America : World Police Tämä oli oikeasti hyvä. Toteutus oli loistava, etenkin Myrskylintujen fanit saavat kivat flashbackit tätä katsoessa. Myöskin marionettien pokekohtaus oli hilpeää katsottavaa, leffassa soivista biiseistä puhumattakaan. 3½ / 5 25th Hour Ilman ennakko-odotuksia lähdin katsomaan ja aika hyvä lopputuloshan sieltä paljastuikin. Norton oli loistava kuten aina eikä perussivuosaäijätkään (Philip Seymour Hoffman ja Barry Pepper) pettäneet. 3½ / 5
Jokunen viimepäivinä katsottu: Melvin and Howard Leppoisaa draamakomediaa hyvillä näyttelijäsuorituksilla varustettuna. Jason Robardsilta kova vastus DiCapriolle kisattaessa hyvistä Howard Hughes -rooleista. + Angels With Dirty Faces Parin viikon sisällä katsotuista gangsterielokuvista paras (muut Little Caesar & Public Enemy). Hyvä tarina ja Cagney oli tietenkin jälleen mainio roolissaan. + Man on Fire Parasta mitä kummaltakaan Scottin veljekseltä on tullut vuosikausiin. Tiukka, peräti vähän moraaliltaan epäilyttävä toimintaelokuva. Teknisesti huippuluokkaa ja toimi joka tasolla yllättävänkin hyvin. Paha pukki Ei ihan niin hauska kuin kaiken hehkutuksen perusteella olisi voinut päätellä, mutta hauska kuitenkin. Varsinkin lapsirooli oli mainio. Kerrankin kunnon pikkutyhmä muksu perinteisen pikkuviisaan sijasta. +
The English Patient oli upeampi elokuva kuin muistinkaan. Kaunista kuvausta ja unohtumaton tarina. Toivottavasti Minghella pysty vielä joskus tekemään uudelleen yhtä hienon elokuvan. 5/5 Man on Fire oli tosiaankin yllättävänkin pätevä trilleri. Denzel Washington todella vakuutti tällä kertaa, vaikka roolihahmo olikin jo aavistuksen kliseinen. Samoin pikkutytön näyttelystä tykkäsin, vaikka roolihahmosta tulikin hieman liiankin pikkuviisaan oloinen. Scottilta ohjaajana muuten vakuuttavaa työtä mutta ne leikkaukset ei oikein miellyttäneet. Kokonaisuutena kuitenkin positiivinen yllätys. 3.5/5 Infernal Affairs oli hienoinen pettymys kaikkien kauniiden sanojen jälkeen, mitä tästä olin kuullut. En tiedä oliko keskittymisessä jotain vikaa vai mitä, mutta kesti alussa tovin aikaa ennen kuin pääsin kunnolla juttuun sisään ja sitä kautta kiinnostumaan. Loppupuolihan oli kuitenkin varsin pätevää poliisitrilleriä, ei kuitenkaan mitään elämää suurempaa. 3.5/5
Katselin Erja Dammertin Sotalapset (2003). Hyvä dokkari, aika paljon oli samaa Turvaan tuntemattomaan dokumenttielokuvan kanssa. Taas tuli lisää uutta tietoa Suomen historiasta ja pätkä oli, onneksi, enemmän henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuva kuin että sotatilanteita olisi ympätty mukaan. Kannattaa katsoa.
Eilen tuli katsottua The Pledge: 3½/5 - viihdyttävä rikosdraama. Samoin Survive Style 5+: 4/5 - todella värikäs ja psykadeelinen komedian, draaman ja toiminnan sekoitus.
THE GRUDGE (Takashi Shimizu, 2004) **** Hyvähän tämä oli vaikka moni on kaikenlaista valittanut. "Buffy" hoiti homman kunnialla eikä mitään suurta vikaa tekeleestä löytynyt. Kameratyöskentely todella mallikasta ja musiikitkin toimi niinkuin pitää. Kerronta mukavasti epälineaarista. Kauhuelokuvalta en viitsi paljoa enempää vaatia.
Brian De Palman ja Al Pacinon yhteistyö jatkui elokuvalla Carlito´s Way, jonka tänään katsoin. En voi leffasta muuta sanoa, kuin että hienoa jälkeä pojat taas saivat aikaan :thumbsup:. Ei kuitenkaan yllä ihan Scarfacen tasoon, mutta 4/5 tähteä ropsahtaa minulta.