Eihän tuollaisesta voi kuin tykätä. Loistavaa videoviihdettä kaikki tyynni. Siitä on aikaa, kun viimeksi The Hidden on tuolla kansikuvalla tullut nähtyä.
French Connection (William Friedkin, 1971) 20th Century Fox Nordic Blu-ray Tätä en ollut koskaan kunnolla nähnyt. Leffan keskiosia olen kanavasurffailussa nähnyt aikoinaan, kun en vielä uskonut pitävänsä tällaisista leffoista. Tämä osoittautui kovakuorisemmaksi pähkinäksi kuin mitä odotin. Kylmä ja kova elokuva. Juoni oli lopulta aika olematon (huumekauppaa tehdään ja turhautuneet kytät ovat perässä), mutta silti koin elokuvan visuaalisen kerronnan osalta rasittavan sekavaksi. Friedkinillä oli jotenkin pasmat sekaisin ja kamerassa oli milloin mikäkin linssi niin, että katsoja joutuu terästämään visuaalista hahmotuskykyään. Pettymys, koska tämän ajan leffoissa tuppaa tällaiset asiat olemaan kunnossa. Musiikkikin oli jotenkin epämiellyttävää. Muuten elokuva on oikein laadukkaan oloinen kyllä, kaiketi aikanaan jopa vallankumouksellinen. Tiedä sitten paraneeko leffa uusintakatseluilla. Blu-ray-julkaisu on komeaa katsottavaa! Erittäin hyvä kuva, jossa yksityiskohdat filmirakeineen saavat elää vapaasti. 3/5
Kuvaaja on erimieltä Blu-rayn "laadusta": Last night renowned French Connection cinematographer Owen Roizman trashed William Friedkin's bleachy, grain-heavy Blu-ray transfer of his 1971 Oscar-winning film, which many DVD and Blu-ray aficionados have already savagely dismissed. Roizman called the transfer "atrocious," "emasculated" and "horrifying." He said that he "wasn't consulted" by Freidkin and he "certainly wants to wash my hands of having had anything to do with [it]." Roizman was speaking to Aaron Aradillas on a blog-radio show called "Back By Midnight." Thanks to Some Came Running's Glenn Kenny for the tip-off. Roizman "had only heard about the new Blu-ray version [of The French Connection] when Aaron was booking his appearance," Kenny informs. "He went out and bought a Blu-ray player and the disc and did not at all like what he saw." I transcribed some of what Roizman said so here's a fuller version: "Billy [Friedkin] for some reason decided to do this on his own. I wasn't consulted. I was appalled by it. I don't know what Billy was thinking. It's not the film that I shot, and I certainly want to to wash my hands of having had anything to do with this transfer, which I feel is atrocious." He later called it an "emasculated" and "horrifying" transfer, and said "it would be a travesty to see The Exorcist [which Roizman also shot] transferred in this fashion." Onneksi elokuvasta on julkaistu Re-mastered Blu-Ray: The identical US Filmmakers Signature Series and UK Steelbook have a new remastered transfer and original mono: The packaging on the Filmmakers Signature Series disc says that it has a “New High-Definition Master Supervised by Director William Friedkin and Cinematographer Own Roizman.” While the new transfer still has some of its own problems, it’s free of the “pastel” nonsense and is an improvement overall. Itse omistan tuon haukutun (https://www.highdefdigest.com/blog/french-connection-bluray-controversy/) Blu-ray julkaisun. Odotellaan jospa 4K UHD julkaisu tulisi joskus? Tuolta näkee erot, värimääritelmä aivan eri: https://caps-a-holic.com/c.php?d1=851&d2=252&c=35
Alakanttiinkin arvioiden lukuisia kertoja klassikon katsoneena pakko todeta, että henkilökohtaisesti koen mainitsemasi visuaalisen kerronnan tuon elävän, hengittävän ja uskottavan urbaanin viidakon kuvaamisessa yhtä palkitsevana ja tarkoituksenmukaisena kuin mainitussa miljöössä ja sen lainalaisuuksien puitteissa, mutta etenkin niitä vastaan, operoivat kapinalliset sääntöjenrikkojat tarinan keskiössä kokonaisuutta tarkasteltaessa. Friedkinissä on aina ollut epäkorrektina ja roisina ihmisen kiistanalaisuuksien kuvaajana jotain samaa, mitä mm. Luis Buñuel saavutti projekteillaan kypsempään ikään päästyään. Kompromissittomana ja tinkimättömänä visionäärinä mies tuottaa elokuvansa Hollywood-järjestelmän sisällä eurooppalaisen auteur-ohjaajan otteella - ristiriita, joka on johtanut usein törmäyskurssille niin tuotantoyhtiöiden kuin studioiden, budjettien, kuvausaikataulujen ja sisältöjen kanssa. Kovaotteiset miehet ei ole tässä mielessä poikkeus. Lopputulos on maltillisesti ilmaistuna vähintäänkin noteeraamisen arvoinen kaikilla tasoilla. Myös omasta kokoelmasta löytyy elokuvan aluekoodivapaa 20th Century Fox -julkaisu (vieläpä suomenkielisellä kannella, eli ensimmäisestä painoksesta puhutaan) Blu-ray:nä, joka marginaalisista kuvateknisistä puutteistaan (mm. kontrastin lievähkö ylibuustaus) huolimatta on raskaan kuvarakeen ja syväterävyyden riemujuhlaa digitaalisen silottelun tappioksi.
French Connection II (John Frankenheimer, 1975) 20th Century Fox Nordic Blu-ray Ensimmäisen leffan jättämän kolkon vaikutelman jälkeen toivoin tämän jatko-osan olevan miellyttävämpi elokuvakokemus ja jossain määrin se sitä olikin. Jäätävän tiukkapipoisuuden sijaan tässä oli jopa hieman huumoria mukana ja tarinakin oli monivivahteisempi. Popeyen pakotus nistiksi ja vieroitus oli jännittävää seurattavaa, joka bonuksena tuotti Gene Hackmanin osalta erinomaista näyttelemistä tylsän naama näkkärillä-menemisen sijaan. Frankenheimerilla oli homma hieman paremmin hallussa ja kameratyö oli hiotumman oloista. Tämä kakkosleffa muistutti tyylillisesti enemmän sitä, mitä näiltä leffoilta odotin. Jopa musiikki tuntui miellyttävämmältä. Roy Scheiderin poissaolo harmitti. Lienee ollut mies varattu Tappajahain kuvauksissa? Kaiken kaikkiaan nämä French Connection -leffat olivat vähän pettymys siinä mielessä, että eivät istuneet meikäläisen makuun tämän paremmin. 3.5/5
Aivan samaa mieltä. Hellraiser kakkoseen tulee useimmin palattua, kun Hellraiser leffan haluan katsella. Eikä se kolmonen niin huono ole kuin yleisesti arvostellaan. Hellraiser 3 on sama kuin Elmstreet leffat 1 vs 3 ja 4. Pääpahiksesta tehtiin "pelottavasta" koominen hahmo, mikä uppoaa paremmin mainstream katsojiin. Mikä ei aina ole välttämättä huono juttu?
Aika jännä. Itse varmaan täysin erimieltä. Ykkönen mielestäni aivan klassikko, jossa New York on kuin yksi pääosan esittäjä. Kuvattu paljon aidoilla paikoilla ja poliisien työskentelyyn oli haettu oikeaa otetta. Tuon ajan elokuvat ja sarjat oli yleensä kuvattu studiossa ja mentiin jollain Peyton Place tasoisella kerronnalla ja poliisit oli jotain pyhimyksiä. Etenkin mielestäni Frankenheimerin ohjaus ja kuvaajan taituruus oli tuossa ykkösessä hienoa. Suorastaan kaunis elokuva. Niin ne silmät näkevät asiat eri tavalla. Kakkonen oli vähän turha jatko. Ei toki ilman omaa viehätystä ja kyllä senkin mielellään katselee. Melkein tekisi mieli kaivaa ykkönen hyllystä ja katsoa taas kerran. On tullut sekin hankittua puoli tusinaa kertaa alkaen VHS ajoista. Ehkä kohta saadaan UHD...
Pahoillani erehdyksestä, kun luin vain edellisiä postauksia. (harmittava virhe, mutta kieltämättä en ole asiantuntija kummankaan ohjaajan tuotannoissa) Etsin myös tänään sitä French Connectionia hyllystä. Halusin sen katsoa. En löytänyt. Kaukana on ajat, jolloin minulla oli 2000 DVD:tä ja tiesin täsmälleen missä mikin oli. Luulen, että tässä on käynyt niin, että en lopulta ole ikinä sitä French Connectionia ostanut Blu-rayna?
Sitten ihmetellessä, että missä vitussa on tuo French Connection, niin törmäsin hyllyä selatessa Wyatt Earppiin. Lähti aivan lapasesta. Lisää viiniä lasiin ja oli pakko katsoa Tombstone perään. Nyt olen vaiheilla, pitäisikö näistä laittaa joku äänestys, kumpi on parempi? Mutta nyt kun mietin omia ajatuksia, niin en edes tiedä mitä itse äänestäsin. Elokuvat ovat niin erilaisia tyyliltään. Ja kun Wyatt on niin pökkelö, muut saavat loistaa. Pidän ennemmän Dennis Quaidin Doc Holidaysta, mutta häntä nähdään niin vähän. Kun hän kertoo, olevansa ystävänä hankala, mutta jos koskaan tarvitset minut, olen siellä. Tuli kyllä kyynel silmään (taas) Sitten taas Val Kilmer on aivan ässä kaikissa näissä kupin pyöritys jutuissa. Ja en tiedä miltä ylimielinen Etelävaltiolainen hammaslääkäri näyttäisi, mutta Kilmerin suoritus on aivan helmi. Kummassakin elokuvassa on hyvät näyttelijät. Kasdanin elokuvassa Earpin veljekset ovat vähän kehnompia. Ehkä taas Tombstonen hyväksi ovat pahikset Boothe ja Bienh. Kummatkin ovat aina helmiä paskiaisina missä tahansa elokuvassa, mutta Biehnin Ringo oli jotain, mitä kaikki katsojat odottivat rangaistavaksi ja sitten Val Kilmer tulee paikalle.
Session 9 (Brad Andersson, 2001) Espanjan "bootleg" Blu-ray Tämä saapui Espanjasta näpsäkästi viikossa ja pääsin näkemään, mikä tämä julkaisu on laatujaan. Kaikin puolin virallisen näköinen lätty. Musta kotelo asiallisella kansitaiteella, jossa sikäläinen kieli ei iske silmään liikaa tekee tästä ihan kivan näköisen tuotteen. Levy latautuu aika vikkelästi päävalikkoon, joka on tietysti espanjaksi, mutta eipä tuo haittaa. Tämä leffahan on ensimmäisiä digitaalisesti kuvattuja leffoja ja visuaallisesti tulos onkin erittäin videokuvamainen. Tarkkuutta tuntuu olevan kyllä sen verran kun lähdemateriaali sallii. Värit ovat lämpimään kallellaan. Fiilis on, että tässä ollaan lähdemateriaalin varassa niin, että joku muu julkaisu tuskin pystyy tarjoamaan merkittävästi parempaa laatua, jos ollenkaan. Bittivirta ei ollut erityisen korkea, jotain 20 Mbps luokkaa, mutta riittänee tällaiselle "digitaalisen puhtaalle" kuvalle. Aika on ehkä kullannut vähän muistoja, koska leffa näyttää paljon amatöörimäisemmältä ja halvemmalta kuin muistelin. Olisiko sitten aikoinaan vuokraamani tuhnuinen DVD peitellyt kuvan halpaa videomaisuutta? Ehkä super-karmiva visuaalisuus kuvauspaikan ansiosta on antanut turhan hienon kuvan? Visuaalisuus tuo kovasti mieleen tämän päivän urbex-videot Youtubessa. Karmivaa tunnelmaa tässä leffassa kyllä on edelleen ja sen kulttistatus on sinänsä perusteltu. Tietyllä tavalla leffan videomainen "halpuus" jopa tukee elokuvan tematiikkaa pelkoineen, vainoharhoineen ja hulluuksineen ikäänkuin toimintakyvyltään järkkyneen mielen ilmentymänä. Lienee kuitenkin niin, että 20 vuotta sitten kauan ennen hylättyjä mielisairaaloita tutkivia urbex-videoita Youtubessa tällainen kuvaustyyli ja visuaalinen kuvasto on ollut hurjempi ja ennenkaikkea tuore kokemus. 3.5/5 Sekaisinhan sitä menee jo pienemmän kokoelman kanssa. Mulla on listaus kaikista Blu-ray (ja DVD) leffoista ja merkintä milloin on ostettu (ainostaan Blu-rayn osalta, koska DVD-aikana en ollut vielä näin kaukaa viisas).
Pierunhajuinen komediasekoilu, jonka kieli poskessa överiksi vedettyä vajaaälyisyyttä on hankala ylittää, saati edes yltää samalle tasolle genressä. Brooksin tunnistettavimmat tavaramerkit (juutalaisvitsit ja vastakkaisen sukupuolen häpeilemätön "esineellistäminen") hemmottelee nauruhermoja, ja tekee takakireimmistäkin antifasisteista ja toksisen feminismin ilosanomaa naama norsun vitulla öyhöttävistä idiooteista ohjaajan sekoiluvisiolle ja ronskeille reploille repeileviä rivifaneja. Näin persoonallisen perseilyn parissa viihtyminen edellyttää avointa mieltä ja kykyä nauttia myös elokuvista, jotka missään vaiheessa ei edes yritä tarjota sen syvempää sanomallisuutta tai herättää intellektuelleja ajatuksia katsojan mielessä. Hillittömän railakasta ja nautittavan epäkorrektia kreisikomediaa parhaimmillaan vailla ainuttakaan väkisin väännettyä koomista tilannetta. Täydellisessä maailmassa tämä klassikko korvaisi jokikisen myötähäpeällään väärällä tavalla traumoittavan Putous -ohjelman lähetyksen raikuvin suosionosoituksin!
Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings tuli katsottua. Harmitonta viihdettä ja Marvelin linja näyttää menevän harmittomaan suuntaan aina vaan enemmän. Tälle 3/5 hampaattomuuden takia, pienellä särmällä olisi irronnut enemmän.
The Circle (2017) Tässä oltiin varsin mielenkiintoisen aiheen kanssa tekemisissä, mutta kokonaisuutena leffa oli varsin kehno. Mikään ei oikein edennyt kunnolla maaliin asti. Asioita vain tuotiin esille ja sitten niitä rääpittiin kevyesti eikä näytetty sitä että mitä tapahtumista varsinaisesti loppupeleissä seurasi. Jäi hiukan epäselväksi sekin, että mitä tarinan vääntäneet tahot eli Eggers ja Ponsoldt varsinaiseti halusivat elokuvallaan sanoa ja julistaa. En oikein pysty väittämään että näyttelijät olisivat epäonnistuneet, mutta kun tarina/juoni on epämääräinen, niin ei kai siinä kovin paljoa taida olla heillä tehtävissä. HeroHD:n tallenteelta katsoin. **½/*****.
Mikä tämän leffan pointti oli? Olen muistaakseni nähnyt jonkun trailerin. Jäin siitä ihmetyksen valtaan ja nyt mietin, mistä ihmeestä se kertoo?
Sanotaan nyt vaikka niin, että kaiken keskiössä on kaiken kattava somealustantapainen, joka jakaa kaiken ja kyylää kaikkia koko ajan vessakäyntejä lukuunottamatta. Mitään yksityisyyttä ja yksistään oleilua ei oikein suvaita kenellekään jne.