THE FABELMANS (Steven Spielberg) Kolmen vuoden "koronatauon" jälkeen tuli mentyä ihan leffateatteriin. Ennen leffan alkua Spielbergin naama ilmestyi valkokankaalle ja hän kiitti katsojia siitä, että olemme vaivautuneet elokuvateatteriin katsomaan hänen henkilökohtaisinta elokuvaansa. Henkilökohtainen tuo leffa totta tosiaan onkin, kuten oli jo ennalta toki selvää. Ei todellakaan mitään Jurassic Park tai Indiana Jones-popcorn-viihdettä. Tämän leffan olisi voinut tehdä vain yhdellä tavalla ja se on tehty 100 % tarkkuudella juuri niin. Oman nuoruutensa tapahtumien uskollinen kertominen tavallaan sitoo satusetä-Spielbergin kädet ja katsojana on "sivullinen tarkkailija" tarinalle, joka on erittäin sisäänpäin lämpiävä. Spielberg keskittyy tarkkaan ajankuvaan ja omiin traumoihinsa sen sijaan, että katsojaa hemmoteltaisiin visuaalisella spektaakkelilla. Vaikka leffa on kaksi ja puoli tuntia pitkä, se kattaa aika paljon ja erinäisistä tilanteista annetaan usein vain maistiainen. Aika ei kyllä käynyt pitkäksi. Spielbergin ohjaus on vaan niin jäätävän soljuvaa ja upeaa. Leffa on aitoudessaan ja rehellisyydessään jotenkin lumoava, mutta samalla erikoisen "pieni" Spielbergin leffaksi. Michelle Williams äitinä teki erityisen vaikutuksen. Paul Dano oli isän roolissa "nössö", mutta ehkä Spielbergin isä (tietokoneinsinööri) on oikeasti ollut luonteeltaan sellainen? Gabriel LaBelle "Sammynä" (eli Steven Spielberginä) Oli ok, mutta en menisi tässä vaiheessa ylistämään taivaaseen. Hänellä oli värilliset piilolinssit silmissä ilmeisesti, jotta silmien väri saadaan kohdalleen, mutta minulla tuo seikka "häiritsi" ja kiinnitin huomioni asiaan kohtauksesta toiseen. David Lynchin cameo John Fordina toimii erinomaisesti: Spoiler Leffan lopussa Sammy (eli Spielberg) tapaa John Fordin elokuvastudiolla, johon hänet on kutsuttu haastatteluun avustajan avustajan avustajan hommiin 60-luvun lopulla. Sammy on pelosta jäykkänä kohdatessaan suuren idolinsa. John Ford opettaa nuorelle Sammylle, että jos horisontin kuvaa niin, että se on joko kuvan ala- tai ylälaidassa se on visuaalisesti kiinnostava, mutta jos se on kuvan keskellä, se on tylsä. Sammy poistuu Studiolta haltioituneena John Fordin tapaamisesta ja kävelee poispäin kamerasta. Yhtäkkiä kamera kääntyy hieman yläviistoon niin, että horisontti siirtyy kuva-alan alareunaan korjatakseen "tylsän" keskellä olevan horisontin John Fordin oppien mukaan. Hauska visuaalinen vitsi, visuaalinen "Ou shit!" Leffan musiikki on pitkälti 50- ja 60-lukujen musiikkia. Sen lisäksi on paljon klassista pianomusiikkia (Bach, Beethoven jne.) koska Spielbergin äiti oli älyttömän hyvä pianisti. Lisäksi hieman John Williamsin laatuleffamusaa. Tällä hetkellä en rankkaisi tätä leffaa Spielbergin parhaimpiin ja Marvel-rymistelyihin kasvaneiden Z-sukupolven mielestä kyseessä on varmaan helvetillisen tylsä ja mitäänsanomaton leffa. Vanhemmille polville taas kyseessä on aika nautittava elokuva, väittäisin.
Sharper (2023) Ihan ok crime-drama-triller-leffa. Näyttelijät vetävät hyvin ja visuaalisesti taattua Appletv+-laatua. Juonenkäänteet vain olivat liian ennalta arvattavia, joten ei täysin vakuuttanut.
Leave No Trace (2018) Isä ja tytär (Ben Foster ja Thomasin McKenzie) elelevät jossain oregonilaisessa luonnonpuistossa tervettä leirielämää, kunnes eräänä päivänä viranomaiset tulevat kyselemään jotta mikä meininki (ja kiinnostaa se toki katsojaakin)... Kaksikon elämä mullistuu laakista. Mielenkiintoinen ja hyvin tehty leffa. 5/5 (Yle Areenasta katsoin)
Mitäs tässä onkaan tullut katseltua viime päivinä.. Leon (1994) iTunes AppleTV Tämän näkemisestä onkin tovi. On kyllä erinomainen elokuva. Kaikkihan tämän tietävät joten ei siitä sen enempää. 5/5 Pimeyden Armeija (1992) iTunes AppleTV Tämän näkemisestä vasta pitkä tovi onkin, edellisen ja ainoan kerran nähnyt aikanaan elokuvateatterissa kun tämä ilmestyi. Vaarana on aina näin pitkän ajan jälkeen, että hyvät muistot romuttuvat. No ei, toimi edelleen ihan täysillä. Tästä elokuvasta huomaa, että on tehty rakkaudella genreen. Jos tämä on katsomatta niin hus hus katsomaan siitä. 4/5 The Banshees of Inisherin (2022) Kinopalatsi 2, Helsinki Pitkästä aikaa Kinopalatsissa ja tuo kakkossali on edelleen suosikkejani Helsingissä. Mutta itse elokuvaan, se on 1920-luvulle Irlannin rannikolle sijoittuva tarina kahden kaveruksen kaveruudesta ja sen loppumisesta. Tutkielma mielenterveydestä ja elämän tarkoituksesta. Hienoa näyttelijätyötä, ohjausta ja kuvausta. Kaikki toimi erinomaisesti ja tarinakin piti otteessaan. 4/5
Knock at the Cabin (2023) Shyamalanin uusin yritys. Enemmän hyvää kuin huonoa. Juoni on sopivan outo. Näyttelijät vetivät ihan hyvin. Kyllä tällä ajatukset arjesta sai irti. Ei tarvitse kuitenkaan uudelleen katsoa.
Happy Feet 2 (2011) Yleensä en ole enää sitten lukiovuosieni katsonut oikeastaan lainkaan isojen Amerikkalaisten elokuvastudioiden koko perheelle kohderyhmällle valmistamia positiivisen vireen omaavia animaatioelokuvia, mutta eilen katsoin maikkarin iltapäivällä lähettämän Happy Feet 2 muutamasta syystä. Mitä pelasin viime vuoden lopussa "välipala" -Nintendo Wii -pelinä Wiin Kirby -pelien jälkeen tämän "Happy Feet 2" -rytmipelin, mitä tämä musiikkiharrastus on ollut elämäni aivan ensimmäisistä vuosista saakka tärkeä, ja nyt aikuisemmalla iällä käsittää pelit laaja-alaisesti myos mielikuvitusta käyttäen vaihtoehtoisten merkitysten kautta ja kokonaisuutena loytää positiivisella tavalla itselle mielekkäitä mielleyhtymiä ja saa mielenlaatua nostattavaa mielialan nousua hyvän maun mukaisista filmeistä ja videopeleistäkin, pidin tästä elokuvasta tehdystä musiikkivideopelistä, mitä lähes kaikki merkittävät musiikkipelit ne muutama pelisarja olen aika tavalla nähnyt ne. Se vain, että tuo videopeli ei ole kovinkaan pitkäkestoinen, keskimääräinen tuntimäärä on verrattain lyhyt, mitä itsellänikään kovinkaan montaa tuntia tuhdattavaa tarjonnut, saati vaikeusastetta tarjonnut pelin selvittäminen, mutta kuten totesin "Virkistävä välipala". Gamespot -peliverkkomedia Gamefaq:ssakin käyttäjäpalautteen perusteella, joskaan otoskoko ei ole kattava, keskimääräinen pelin kesto on 15 äänestäjän perusteella, ketä peliä on pelannut ainoastaan 6 tuntia. Eli mitä itsellänikin on sama kokemus, vaikka en ole äänestyänyt sitä tuolla, niin mitä viime vuoden lopussa palasin vanhaan hyvään, ja valvoin yon alkuillasta ehkä jo aloittaen illan videopelisession, niin yhdessä yossähän tuon kahlasi. Hankkisin pelin nähtyäni ja pelattuani kyseisen elokuvan Original Soundtrack -levyn, mitä musiikki pisti korvaan, että tasokasta tavaraa. Nyt näin vasta eilen ensimmäisen kerran tämän elokuvan, ja mielekäs tämä melko 1:1:een videopelituotteen kanssa, mikä lienee oheistuotteena elokuvalle tarkoituskin. On se ihan tarkoituksella pitääkin olla. Isot mediajätit osaavat tuotteperheen rakentaa myyntiartikkeli-nimikkeen tai labelin alle maksimit irti -tavalla kaikkine siihen liittyvine bisneksen osalta, jonkin verran sitäkin puolta B.B.A -tutkinnon jälkeen miettinyt, ja jäsentänyt myos media-alan tuotteita, joita itsekin kulutan, niiden osalta makrotasolla kokonaispakettia. Tuli hyvälle mielelle tämän elokuvan nähtyäni, pidin!
Pari viimeisintä levyä: Powder (1995) https://www.imdb.com/title/tt0114168/ Yhteiskunnan katveessa kasvanut viaton oudoke kaivetaan kellarista esiin typeryksien ihmeteltäväksi. Pehmyttä scifiä ja vähän myös hämyistä "vieraileva enkeli" -tematiikkaa. Muistan että näin tän aikoinaan vuokravideona ja ihan tykkäsin, nytkin kyllä. Harmi tosin kun tulin nyt jälkeenpäin lukeneeksi käsikirjoittaja-ohjaajan vankilatuomioista, jotka sen verran merkittäviä että johtaneet aikoinaan leffan ns. cancellointiin. Noita tietoja jotenkin haluaisi pitää erillään tekijän taiteellisista tuotoksista mutta kyllähän ne tuppaavat tahraamaan. The Amityville Horror (1979) https://www.imdb.com/title/tt0078767/ Onkohan tämä nyt se aivan ensimmäinen leffa missä "mukava perhe ostaa talon joka onkin täynnä pahoja henkiä". Tajusin vasta katsellessa etten ollutkaan nähnyt aiemmin. (hämärä muisto muuten että just tän piti kerran 90-luvulla tulla telkusta mutta kanava vaihtoikin viime hetkellä ihan toisen leffan tilalle, jonkun synkän rikosmysteerin tms.) No mutta vihdoin sain ruksittua pois. Amityville-nimeen on kytkeytynyt sen verran sumeaa hypeä että odotin ihan kunnon kummittelua tältä alkuperäiseltä, mutta enimmäkseen olikin pelkkää kuumottelua kirveen kanssa. Rambo: Last Blood (2019) https://www.imdb.com/title/tt1206885/ Harmillisen huono. Ensinnäkään en oikein nähnyt ruudun hahmossa Ramboa vaan miljonääri-Stallonen, vanhuksen jonka katsekin alkaa jo lasittua plastiikkakirurgin siloittelemissa kasvoissa, mutta olihan koko juonikin ihan muuta kuin tuolla otsakkeella pitäisi.
Let Him Go (2020) Pitkään aikaan en ollutkaan nähnyt Kevin Costneria missään leffassa. Yhä oli hän pätevä ammattihenkilö roolissaan. Elokuva oli aika verkkainen juonen kehitykseltään. Draamaa oli. Vasta elokuvan loppupuolella alkoi tapahtua asioita joiden vuoksi kyseessä on K-16 -elokuva. Meni siis trillerin kautta fyysisemmänkin väkivaltaesityksen puolelle, kun kirveelle tuli "töitä" ja haulikkohippojakin oli lopulta tarjolla. Lopputulema joltain osin ja sotkun selvitys jätettiin aavistuksen katsojan mielikuvituksen varaan, mutta ei haitannut tuokaan ratkaisu. Musiikkipuoli oli varsin onnistunutta akustisen kitaran ja jousisoittimien harmoniaa. En kehtaa enkä halua antaa tälle vähempää kuin ****/*****.
A Man Called Otto (2022) Liekö olisi muuten tullut katsottua, mutta pääosissa on Tom Hanks, joka yleensä on tae vähintään kohtuulliselle tasolle leffojen suhteen. Aluksi ihmetytti, että onpas tutun oloinen juoni, ja niinhän tämä onkin uusioversio "Mies, joka rakasti järjestystä" leffasta (muistaakseni joskus alkua hieman katsonut alkuperäisestä versiosta). No eipä siinä, ihan toimiva pieni leffa, jonka äkäiseen päähahmoon Tom Hanks saa hyvin eloa.
Darkman (1990) https://www.imdb.com/title/tt0099365/ Omaan mieleen oli mukavan tiukkaa settiä tämmöinen sarjakuvamainen supersankaritykitys. Mies menettää kasvonsa ja hermonsa, julman kirjaimellisesti! ja tämä täytyy kostaa, raskaimman mukaan. Brainscan (1994) https://www.imdb.com/title/tt0109327/ Yksinasuva teini hengaa paljon tietokoneella, fanittaa kauhuleffoja ja tiirailee naapurintyttöä ikkunasta, kunnes saa koneeseen maagisen multimediarompun joka tarjoilee painajaismaisen snuffit virtuaalitodellisuussävärit. Täytyy sanoa etten ollut kuullut tästä aiemmin, mutta ihan kiinnostava pieni löytö oli.
Vain muutaman dollarin tähden (1965) Vain muutaman dollarin tähden (1965) - IMDb Jokunen tovi oli jo kerenny mennä ku viimeksi olen katsonut tämänkin. Ja onhan tämä nyt ehdottomia klassikoita, katso miltä kantilta tahansa. 58 vuotta vanha elokuva ja toimii ilman mitään huomautettavaa. Harva näin vanha leffaa enää tänä päivänä toimii yhtä vakuuttavasti. No, ehkä ny rosvohahmot kuvattu aika yksipuolisesti nykykatselijan vinkkelistä. Mut sehän ny kuuluu tän lajityypin leffojen kuvastoon. Ja olihan tossa rosvoporukan pomon hahmolle annettu syvyyttä hahmoon takaumien kautta. Mut siis, äänet ja musiikit tämän leffan lopullisesti nostaa jalustalle. Legendaariset ajattomat sävelmät ja muu äänisuunnittelu on aivan hjuippua. Moni nykyleffojen tekijäkin saisi ottaa oppia, et näin niitä leffoja tehdään. Kuin myös oikeessa kohdassa myös hiljaisuus on valtava tehokeino oikein käytettynä.
IT (Andy Muschietti, 2017) Kutonen. Tämä on kiinnostanut nähdä, vaikka vaistot ovat varoittaneet, ettei kyseessä ole ehkä meikäläisen leffa. En ole tätä telkusta ennen bongannut, olisikohan ollut sitten Suomen TV-ensi-ilta? Kauan näissä voi nykyään mennä, ennenkuin telkusta näkee. Olipa tuskastuttava katselukokemus. Harvemmin tulee väkisin katsoneeksi näin tylsiä leffoja. Todella mitäänsanomaton uudelleenfilmatisoiti! Hohtoa ei ollut lopulta oikein millään osa-alueella ja leffa maistui todella turhalle. Leffan kuvasuhde 2.39:1 on jotenkin väärä tällaiselle leffalle ja 1.85:1 toimisi minusta paremmin (tosin näyttää alkuperäinenkin olevan 2.4:1). Musiikit ovat geneeriset ja läiskitty sinne tänne. Kovin pelottavia kohtauksia ei ole ja ne mennään hätäisesti läpi. Leikkaus on turhan nopeaa. Tuloksena on yli kahden tunnin maratoni, joka ei tarjoa oikein mitään. Vaistot olivat oikeassa. Ei ole minun leffani. Ei tuo alkuperäinenkaan lopulta ole. Tämän lapsikatraan seuraaminen on rasittavaa ja kauhupuolikin on tyhmää. Tiedä sitten paraneeko juoksu kakkososassa. Leffan maailmanlaajuiset lipputulot (700 miljoonaa taalaa) ovat käsittämättömät näin valjulle leffalle. Hyvin on leffakansaa kusetettu. 1/5.
Huutonaurua. Tämä oli näistä kahdesta se parempi. Seuraava osa vasta tuskastuttavaa tuubaa onkin. Luin tuon kirjankin vähän aikaa sitten. Ei ollut hyvä sekään. En sen jälkeen ole uskaltanut katsoa tuota TV-sarjaa, kun siitä on jäänyt kuitenkin positiiviset muistot. Voi olla, että aika on senkin niin pahasti raiskannut, että parempi näin.
Jessus sentään! Siitä on muutama vuosi kun tuon Blu-ray:ltä katselin ja vaikka se ei tajuntaa räjäyttänyt, niin sen pystyi katsomaan läpi ilman kärsimyksiä toisin kuin tämä tuoreempi filmatisointi. Siinä on vielä ripaus-kasari-tyyliä mukana vaikka jo 90-luku kolkuttaa ovelle ja siten jotkut latteudet joutuu nielemään sentään noltalgisin maustein. Tältä uudelta versiolta odotin jotain Conjuring-leffan tyylistä taidokasta särmää, mutta ei.
Motherless Brooklyn (2019) Yllätyksellisen hyvä draamallinen poliittisen puoleinen rötöstelyelokuva. Edward Norton pääosassa, ohjaajan paikalla sekä käsikirjoittajana. Tykkasin tästä kovasti. Bruce Willis teki myöskin alun sivuosaroolissaan varsin onnistuneen suorituksen. TV5HD -kanavan tallenteelta katsoin. ****/*****.
Reminiscence (2021) Onneksi itsellä ollut mitään käsitystä tämän elokuvan takana olevasta tekiijästä. Eli Westworld sarjan toisen luojan Lisa Joyn esikoiselokuva kyseessä. Rupes vaan huomio kiinnittyä elokuvan edetessä kun 2 naisnäyttelijöistä oli myös Westworld sarjassa mukana. Pakko oli sitte googlailla enempi leffan taustaa. Eli jos kuvailisi jollekkin tätä elokuvaa niin ekana mieleen tulee Blade runner leffa. hyvin samankaltaista myös tässä. Jotenkin myös Cast a Deadly spell dekkarileffa 1991 vuodelta tulee mieleen. Mut jotenki tästä vaa puuttu se jokin, mikä nostaa esim. Blade runner leffan klassikoiden sarjaan. Eli ihan näyttävää ja hyviä näyttelijöitä myös riittää. Mut ei vaa lähde lentoon, valitan. HBO Max palvelusta löytyy leffa.
Sahara 2005 https://www.imdb.com/title/tt0318649/ Tuommonen tuli taas katsottua, kun oli tarttunut Subilta digiboksin kovalevylle. Periaatteessa vanhan ajan seikkailuelekuva aika arvattavilla juonenkäänteillä Clive Cusslerin Dirk Pitt kirjasarjan yhdestä kirjasta. Toiminta oli vauhdikasta ja osittain humorististakin ollen lisäksi totaalisen epäuskottavaa. 3/5 T: Vesku
^Cusslerin Pitt-seikkailut voisivat toimia paremmin tv-sarjana, koska juonet sisältävät yleensä liikaa materiaalia yhteen elokuvaan. Saharan tarinaa silputtiin sen verran, että Cussler itsekin veti herneen nenäänsä.
Black Panther: Wakanda Forever 2022 https://www.imdb.com/title/tt9114286/ Tommoinen tuli katsottua Disney plussalta Appulatöllö 4K:n esittämänä. Kuva oli hyvää Dolby Vision laatua E: 24p ja äänet oli oman kaksikanavaisen laitteistoni huomioiden kohtuullisen munakkaat. Katsottua tuli tämä IMAX-versio kun tarjolla oli. Elokuva oli kohtuullisen tyhjänpäiväinen osittain woke meets blm sisältöinen, mutta nuoret pääosan esittäjät onnistuivat raikastamaan tunkkaista tunnelmaa sopivasti ja edellisen BP:n esittäjän kuoleman takia tyhjentynyt pantteriasu saatiin täytettyä sopivasti. Sekaan oli sovitettu niin afrikkalaista ja mesoamerikkalaista sisältöä asiaankuuluvinen siirtomaa-aikakritiikkeineen. Kuulemma jonkun Oscarinkin tänä vuonna voittanut yli kaksituntinen leffa oli hetkittäin myös puuduttavaa seurattavaa ja erikoistehosteetkin saivat sijaa suhteellisen sopivasti. 3/5 T: Vesku