Guy Ritchie's The Covenant (2023) https://www.justwatch.com/fi/elokuva/guy-ritchies-the-covenant ”Kersantti John Kinley saa viimeisellä komennuksellaan Afganistanissa ryhmäänsä paikallisen tulkin Ahmedin, joka vaarantaa henkensä kuljettaakseen haavoittuneen Johnin turvaan karun seudun halki.” Taitaa olla ensimmäinen näkemäni Guy Ritchien ns. tavallinen elokuva. Ei jatkuvaa nokkeluuksien tykitystä, eikä muutenkaan mitään kuvallisia kikkailuja, vaan ihan puhdas tyylikkäästi toteutettu Afganistanin sotaan liittyvä jännitysdraama. Elokuva toimii oikein mukavasti lähes joka tasolla. Ohjaus ok, kuvaus on näyttävää ja kahden päähenkilön (Jake Gyllenhaal ja Dar Salim) suoritus myös pätevää. Heikkoja kohtia ei oikein löydy, vaan kokonaisuus on hyvin kasassa. Jos jostain haluaisi vähän kitistä, niin on ehkä aavistuksen liian pitkä, mutta toisaalta tekemisten perustelut olisivat kenties jääneet puolitiehen. Bonuksena mukana myös pikkuroolissa Bansheestä ja The Boysin Homelanderina tuttu Antony Starr. Melkeinpä yksi tämän vuoden parhaista eli kovasti tykkäsin. Amazon Primeltä katsottu ja UHD+HDR-kuva oli kelvollista.
Cocaine Cowboys ** Tuli tämä leffa katseltua Tarantinon podcastin innoittamana Youtubesta. Leffa on kyllä senverta pökkelö, että tubelaatu on ihan riittävä tämän katseluun. Ohjattu vähän miten sattuu, eikä kässäriä ole nimeksikään. Tämä on ollut lähinnä pääosaa esittävän Tom Sullivanin rahoittama egoprojekti. Osa miehen tekemästä musiikista oli kyllä ihan hyvää ja kuunneltavaa. Leffassa on kyllä paikoin ihan hyvä tunnelma ja pari hienosti kuvattua kohtausta, mutta harmillisesti leffa ei niinq etene oikein mitenkään ja loppukin on vaan luokkaa wtf. Leffaan saatu Jack Palance vetää kuitenkin loistavasti roolinsa, siitä plussaa. Vaikka leffa huono olikin, niin kiehtovan siitä teki QT:n tarjoama infopaketti varsinkin Tom Sullivanista. Mieshän paljastui myöhemmin ihan oikeaksi huumeidensalakuljettajaksi sun muuta, ja kuoli pari vuotta myöhemmin 26 vuotiaana.
Crawl (2019) Hurrikaani iskee ja veden noustessa kaduille ja kellareihin ilmaantuu sen mukana myös alligaattoreita.. Olivat kyllä hiukan krokotiilin oloisia. Ei kyllä kovin omaperäinen tai ennalta-arvaamaton juoni, mutta leffa toimi ihan kohtuullisesti kuitenkin. Kevyttä kauhua ja ihmisiä jahtaavia petoja jne.***/*****. BD:ltä katsoin. Black and Blue (2019) Nuorehko musta naispoliisi huomaa, että poliisivoimissa rehottaa korruptio, ja ettei musta naispoliisi ole oikein kelvollinen mustan amerikkalaisväestön eikä poliisienkaan keskuudessa, eli väliinputoajan asema on aika selkeä. Eipä tässäkään leffassa tainnut olla uusia ja omaperäisiä ideoita ainakaan kovin paljoa, ehkä lukuunottamatta haalarikameran tallenteen nostoa asioiden keskiöön, mutta oli kuitenkin ihan hienosti toteutettua perussuorittamista. Frank Grillo on todella likaisena kyttänä melko hyvä roolissaan ja eivätkä Naomie Harris ja Tyrese Gibsonkaan ole kehnoja. ***½/***** BD:ltä katsoin. The Comeback Trail (2020) Sellaisten hiukan kehnompien B- tai C- leffojen tuottaja on lirissä hankittuaan rahoitusta tekeleensä tuotantoon rikollisilta. Hän keksii hoitaa ongelman vakuutusyhtiön avulla eli hoitamalla seuraavan leffansa päätähden päiviltä. Näyttelijät ns. parasta A-ryhmää (Robert De Niro, Tommy Lee Jones, Morgan Freeman) ja juonikin kohtuullisen hupaisa ainakin paikoitellen. Ihan kunnolla lentoon tämä komedia ei kuitenkaan lähde, mutta melko lähelle päästään. ***/***** BD:ltä katsoin.
South of Heaven (2021) Eipä tämäkään ole mikään varsinainen hyvän mielen leffa, niin moni asia menee ns. päin helvettiä, että uskottavuus on koetuksella. Vähän akuankkaa, vielä vähemmän hannuhanhea, jonkin verran johnwickiä. Ei tämä tosiaankaan huono elokuva ole millään sektorilla, mutta jotenkin tulee fillis että eikö nyt ole mitään rajaa siinä että paljonko paskaa yhteen tuulettimeen voi osua.. Hyviä ja seesteisiä hetkiä leffassa on, mutta minuuttimäärään nähden aika lailla vähän. Mutta tarina ja sen kuljetus sen epätodennäköisyydestä huolimatta pelittää kuitenkin jollakin levelillä, siksi ja myöskin hienojen näyttelijäsuoritusten vuoksi arvotan tämän välillä aika raadolliseksikin heittäytyneen elokuvateoksen näin: ***½/*****. BD:ltä katsoin, kuva oli aika utuinen ja epätarkka toisin paikoin, ilmeisesti tarkoituksella.
This Spoting Life (1963) https://www.imdb.com/title/tt0057578/?ref_=fn_al_tt_1 Frank Machin (Richard Harris) on jääräpäinen pohjois-englantilainen kaivosmies, joka haluaa parempaa elämää, mainetta ja vuokraemäntänsä arvostuksen. Keinoja kaihtamatta Frank hommaa itselleen paikan rugby-liigassa ja saa menestystä. Välit miehensä kuoleman jälkeen tunnetasolla täysin eristäytyneeseen vuokraemäntäänkin ja tämän kahteen lapseen näyttävät paranevan. Kestääkö jatkuvasti räjähdysalttiin Frankin pää rugbyn, pomojen, nilkkien, mammonan ja vastakaikua saamattoman rakkauden ristitulessa. Olipa aika tykkiä brittiläistä "kitchen sink" elokuvaa tarjolla 2h 15 minuuttia. Tarkkaa sodanjälkeisen britannian sosiaalista kuvausta nokisine tehtaineen, mutaisine peltoineen ja homeisine asuinrakennuksineen. Viikon ainoa pako todellisuudesta on rugby matsi ja ainoa keino päästä kaivoksesta on päästä kentälle itse pelaamaan. Richard Harris on saakelin kova roolissaan. Mies loi itsekin uraa rugbyn parissa ennen loukkaantumistaan joten fysiikka ja raamit ovat uskottavia pelikohtauksissa. Sitä kovasti yrittää sympatiseerata Frankia ja toivoa tälle hyvää, mutta miehen lyhyt pinna ja halu saada nopeasti sisältöä elämäänsä ovat liian suurena esteenä. Vuokraemäntä Margaret Hammondia näyttelevä Rachel Roberts on myös loistava. Naisen vakaa päätös olla päästämättä toista miestä elämäänsä käy ilmi Robertsin kasvoilta jäätävänä tunnekylmyytenä. Elokuvan edetessä on jännä havaita Frankin ja Rachelin hahmojen muuttuvan; Frankin alun ystävällisyys kääntyy yli- ja pakkomielisyydeksi kun taas alussa täysin sulkeutunut Rachel avautuu hieman loppupuolella. Turha kuitenkaan odotella onnellista loppua, umpikujiin nämä tällaiset elokuvat päättyvät. Raskasta katsottavaa toki nämä realismiin taipuvaiset filmatisoinnit ovat. This Sporting Lifen tuijotti kuitenkin haltioituneena komeasta mustavalkokuvauksesta ja Richard Harrisin maanisen fyysisestä roolisuorituksesta. Myös elokuvan muoto muuttui edetessään. Eka puolituntia on todella timmiä rugby matsien värittämää vauhdinpitoa, sitten seestytään ja lopussa melodraamaillaan syvissä vesissä. Networkin julkaisema blu-ray oli aikoinaan amazonissa 2,99 £ ja sillä lähti kokeiluun. Kannatti kokeilla.
Midnight in The Switchgrass (2021) Sarjamurhaajajahtileffa joka perustunee tositapahtumiin. Käytettävissä olleista palikoista olisi melko varmasti pystynyt rakentamaan ihan kunnollisen elokuvan, mutta jostakin syystä tuloksena oli kyhäelmä, joka on kaatumaisillaan hiukan joka suuntaan. Ihan kohtuullisiakin hetkiä näyttelijöillä on, eikä elokuva kompastu merkittävässä määrin Bruce Willisin panokseenkaan, koska se on melkoisen pieni ja merkityksetön. Megan Fox on hetkittäin ihan OK ja Emile Hirsch myös, eikä se murhamiestä esittäväkään eli Lukas Haas ole sinällään kompastuskivenä. Mutta leikkaus ja tarinan kuljetus tökkii todella pahasti. Samasta kuvatusta materiaalista olisi tosiaankin osaavimmissa käsissä saanut leikeltyä huomattavasti paremman elokuvan, näin kuvittelen. Ihan kuin joku harrastelija olisi päästetty copy-paste hommiin. **½/*****. Onneksi en aikoinaan Prisman alelaarissa ollutta BD:tä poiminut, vaan katsoin tämän nyt SubHD:n tallenteelta.
Prisoners of the Ghostland (2021) https://www.imdb.com/title/tt6372694/?r ... lmg_t_1_dr Nyt on ollut kovaa yritystä tehdä kulttifilmi, mutta harvoin ne tietoisesti tehtynä toimii. Sion Sonon ja Nicolas Cagen joint venture on hemmetin tylsä, mitaltaan venytetty pastissi aiemmin tehdyistä hienouksista. Post apo kuvasto näyttää halvemmalta kuin kasarin italialaisten sorakuoppa vastaavat. Jokapuolella olevien neoonputkien avulla yritetään luoda jonkinlaista väriä tapahtumaköyhään käsikirjoitukseen. Nicolas Cage nukkuu roolinsa läpi. Mies onkin varmaan 20 minuuttia elokuvasta taju kankaalla. Toimintakohtauksissa Cage on yhtä notkea kuin Roger Moore tai late day Seagal. Joka puolella on jatkuvasti kirkuvia japanilaisia naisia. Mad Maxin ylijäämä extrat tanssivat kangasriekaleissaan vailla mitään järkeä. Mantroja hoetaan, lauluja lauletaan. Kaiken yllä leijuu tupakkiaskiin kirjoitetun premissin syvyys. Prisoners of the Ghostland on pitkään nariseva pieru joka ei kuitenkaan haise miltään. Puolikas tähti hienolle julisteelle ja elokuvan pähevälle teemabiisille.
Licorice Pizza (2021) https://www.imdb.com/title/tt11271038/? ... %2520pizza Paul Thomas Anderson tekee omanlaisiaan elokuvia ja ne loistavat hollywood bulkin keskeltä kirkkaina valonpilkahduksina. "Lakritispizza" on sekin hieno draamakomedia, mutta ei pääse Andersonin filmografiassa aivan kärkikahinoihin. Elokuvassa seurataan SoCal nuorten elämää 70-luvun alkupuolella, paikkana Los Angelesin San Fernandon laakso. Keskiössä ovat 15-vuotias Gary Valentine (valkokangas debyyttinsä tekevä Cooper Hoffman joka on Philip Seymour Hoffmanin poika) ja kymmenen vuotta vanhempi Alana Kane (myös ensikertalainen, muusikko Alan Haim). Garyllä on alkavaa näyttelinjänuraa, taito iskeä tuleviin trendeihin bisnespuolella ja hän osaa olla luontaisen charmantti. Alana on fiksu ja suorapuheinen, mutta hakee vielä paikkaansa ja siksi kuluttaa aikaansa Garyn bisnesten parissa. Garyn ja Alanan on/off ystävyys ja suhde värittää ja luo rytmiä elokuvalle. Kyseessä on ns. "slice of life" leffa, jossa ei ole suoraa tarinankaarta. Anderson tarjoaa otoksia sieltä täältä ilman tarkkaa ajallista jatkuvuutta. Itse rakastan tällaista 70-luvun elokuvalle tyypillistä vapaata kerrontaa. Licorice Pizza huokuu nuoruden vimmaa, tekemisen riemua, ensirakkauden huumaa ja ilman tippakaan laskemoitua melodraamaa tai kyynisyyttä. Filmi naulaa ajankuvan sivuamalla öljykriisiä, ajan seksimiä, homojen asemaa ja rasismia. Filmi on kauniisti kuvattu ja henkilöt näyttävät aidoilta finneineen ja rasvaisine tukkineen. Sean Penn, Tom Waits ja Bradley Cooper vetävät loistavat cameot. Etenkin Cooperin new age hihhuli on aivan hulvaton sekopää. Licorice Pizza on muuten slangia ja tarkoittaa vinyylilevyä. Elokuvan ääniraidalla onkin mainio valikoima hieman harvemmin kuultuja needle droppeja.
Yhdet häät ja muutama pankkiryöstö (2023, Netflix) No joo olihan tämä aika kökkö, mutta Netflixilla on rahaa mällättäväksi, joten oli saatu muutama nimekäs näyttelijä ja ok-tason kohtaus ympättyä mukaan. Muutamat ihan hyvät ääneen naurutkin sai elokuva aikaan. Alussa ajattelin, että ei helvetti mitä paskaa, mutta hieman parani loppua kohden. 2/5.
Kin (2018) Scifi-draama-seikkailu-rikosleffa. Tai jotakin sen suuntaista. Paskaa osuu tuulettimeen useallakin näyttämöllä, ja esitellään melko tavanomaiseen tapaan elämän eri kurjuuksia heikommilla asuinalueilla. Sitten pääosassa oleva nöösi löytää jotakin jota tässä maailmassa ei kaiketi pitäisi olla. Elokuvan keskiössä olevaa pakosalla olevaa seuruetta seuraa lopulta useampikin sakki eri syistä. Ei tässä ole ruutia tai paperia keksitty uudelleen, mutta ihan OK elokuva on saatu aikaan kierrätetyistä aineksista. Tosin tästä jää vahva fiilis että jatkoa olisi syytä seurata.***/***** SubHD -tallenteelta katsoin.
Битва за Севастополь / Battle for Sevastopol (2015) Nimestään huolimatta elokuva ei kerro niinkään Sevastopolin taistelusta vaan Ljudmila Pavlichenkosta, joka on yksi historian parhaita tarkka-ampujia. 309 vahvistettua tappoa. Tapahtumat sijoittuvat 2. maailmansodan aikoihin, ja kuten tämän tyyppisille elämänkerta-elokuville on tavanomaista, materiaalia on niin paljon että leffaan ei ole kaikkea saatu mahtumaan. Ja sitten hypitään ajassa ja paikassa sinne tänne, Kiovasta Odessan kautta Sevastopoliin ja Amerikkaan asti, sillä Ljudmila oli niin tehokas sotilas että hänet lopulta otettiin rintamalta pois ettei nyt vaan pääse kuolemaan ja lähetettiin PR-tehtävissä kiertueelle aina Valkoiseen taloon asti jossa ystävystyi Eleanor Rooseveltin kanssa. Joka tapauksessa, leffa on ihan hyvä ja tehty vielä venäläis-ukrainalaisena yhteistyönä, vuotta myöhemmin tuskin olisi onnistunut... 4/5
Hellboy 2019 https://www.imdb.com/title/tt2274648/ Katsottu jonkun lineaaritöllökanavan tallenteena. Rymistely rymistelyn vuoksi, hirviöitä hirviöitten perään pannaan kylmäksi sen kuin ehditään. 2,5/5 T: Vesku
Taistelu rautateistä https://areena.yle.fi/1-62023023 Puoli-"dokumentaarinen" pätkä, kuinka Ranskan vastarintaliike lähes yksin voittaa taistelun Ranskasta Normandian maihinnousun jälkeen tekemällä sabotaasia Natsien rautatiekuljetuksille. 2/5 T: Vesku
The Boogeyman (2023) Stephen Kingin nimi leffajulisteessa meinaa yleensä keskivertoa leffaa ja niin nytkin. Näyttelijät vetävät hyvin, ja hahmot ovat uskottavia. Leffan huonoin lenkki on itse Mörkö, joka ei oikein vakuuta. Mörkö vaikuttaa tappavalta ja sen uhka on suuri, mutta se ei revittele tarpeeksi. No kyllä tässä pari ihan ok kohtausta oli ja nuorten elämän kuvaus oli ok, joten 3/5
J. Edgar 2011 https://www.imdb.com/title/tt1616195/ Katsottu töllötallenteena tämä varsin mainiohko raina, jossa Leonardo DiCaprio tekee varsin suvereenin suorituksen FBI:n kuuluisana luojana ja pitkäaikaisena päällikkönä. 4/5 T: Vesku
The Fly II (1989) https://www.imdb.com/title/tt0097368/ Kärpänen-kakkonen oli pitkälti kasattu edeltäjänsä sorvaamaan kehikkoon: tiedemiesnero, suurkorporaation salaiset kokeet, kehon ja minuuden rikkova visvainen metamorfoosi. Vaikka olikin vain jatko-osa eri ohjauksella ja näyttelijöillä, niin kyllä tämäkin aidosti viihdytti ja oli mielestäni hyvä leffa omassa.. kärpässarjassaan. Pari juttua: -Daphne Zunigan (naispääosa) kasvoissa en vaan voinut olla näkemättä Spaceballsin prinsessa Vespan koomisia eleitä, mikä jatkuvasti rikkoi tunnelmaa. -Koirakohtaus oli edelleen arpeuttavan surullinen, mistä pisteet. Jos jollekin tuntematon, niin spoileri löytyy doesthedogdie.comista.
Devotion (2022) Elokuva joka kertoi mustasta amerikkalaisesta hävittäjälentäjästä Jesse Brownista 40- ja 50-lukujen taitteessa. Ilmeisesti melko todenmukainen kuvaus pilotista ja hänen siipimiehestään niiltä osin kuin leffassa esitettiin. Itselleni oli ylläri se että Corsaireja käytettiin vielä toisen maailmansodan jälkeen Korean sodassa, mutta kaipa kyseisissä koneissa sitten jotain hyvää oli niiden heikkouksista huolimatta. Lähinnä kyseisestä hävittäjästä on tähän asti tullut mieleen "Pappy" Boyington mustine lampaineen ja alas ammutut japsien Zerot. Draamaa, jolla pääosan esittäjän elämänkokemuksia avattiin oli sen verran , että asioihin saatiin jonkin verran taustaa ja syvyyttä. Toiminta, eli lentotaistelut ja muu ilmailuosuus, oli näin maallikon mielestä melko uskottavan näköistä. Pääosan esittäjät, eli Jonathan Majors ja Glenn Powell hoitivat ruutunsa hyvin. Elokuva oli monessakin mielessä ajankohtainen, mustien asemaa tuotiin aika paljon etualalle, mutta myöskin se ajatus kirkastui että niin Kiina kuin myös Pohjois-Korea olivat tuolloin ja ovat yhä tänä päivänäkin aika ikäviä valtioita. ****/*****. BD:ltä katsoin ja kuvanlaatu oli kunnossa.
F4U Corsairia käsittääkseni pidetään yhtenä parhaista potkurin liikuttamista hävittäjistä ikinä. Ja pitää muistaa että se tuli palveluskäyttöön 1942 lopulla ja lentotukialuksille vasta 1944, ei kai niitä nyt romukoppaan heti sodan jälkeen heitetty? Korean sotakin alkoi vain muutamaa vuotta 2. maailmansodan jälkeen joten hyvin se sinnekin ehti. Kysehän on kuitenkin lentotukialus-käyttöön suunnitellusta kalliista koneesta, ei minkään maan laivastolla ole varaa uusia koko kalustoaan parin vuoden välein. Tuotantokin päättyi vasta 1953.
Olet toki oikeassa.Tavasin jo koneen historiaa Wikipediasta heti leffan katsottuani. Tuo hävittäjä ei ilmeisestikään ole jostakin syystä omintakeisesta ulkomuodostaan huolimatta kovin tunnettu tuulipukukansan keskuudessa. Itse olen muutamissa ilmailumuseoissa käynyt reissuillani, enkä muista nähneeni yhtään niiden kokoelmissa, vaikka niitä kaikkein legendaarisimpia koneita on ollut samoissa museoissa näytillä useampinakin eri versioina. Voin toki muistaa väärinkin. Koneella on ilmeisestikin ollut suurempi rooli vain Euroopan ulkopuolella.
Kyllähän niitä Euroopan rintamallakin käytettiin, ja britit taisi olla ensimmäisenä operoimassa niillä lentotukialukselta käsin, ikäänkuin betatestaajina, vaikka jenkkien laivastollehan se kone ensisijaisesti suunniteltiin. Luulisi että niitä museioissa olisi, mutta toisaalta niillähän lennetään edeleen lentonäytöksissäkin ainakin jenkkilässä joten ehkei ne vaan jouda museoissa pölyttymään?