Meitsi diggas La La Landista ja Barbiesta, sen verta erilaista kamaa. Only God Forgives pitäs tsekata, liekö nähnyt koko leffaa...
Blade Runner 2049, Drive, The Nice Guys ja The Place Beyond the Pines ovat älykkäiden ihmisten elokuvia.
Mielestäni jopa poikkeuksellisen vakuuttava elokuva visuaalisesti sekä erityisesti lähes unenomaista tunnelmaa uskomattomalla intensiteetillä tukevan musiikkinsa osalta, osoittaen samalla kuinka kaukana ollaan lippuluukuilla kymmenen vuotta aiemmin täydellisen mahalaskun tehneestä Fear X -trilleristä, joka ajoi ohjaajan silloisen tuotantoyhtiön konkurssiin. Erityismaininnan ansaitsee sivuroolissa uransa kiistatta tunnekylmimpää ja yllätyksettömästi vastenmielisimpää hahmoa esittävä Kristin Scott Thomas, jonka suoritusta ei voi kuin ihailla ja hahmoa vihata. Edellä mainittuakin enemmän vaikutuin toisessa pääosassa vakuuttavasta thaimaalaisesta Vithaya Pansringarm'sta jonka jäätävyys on omalla tasollaan. Tyylikkäimpiä vakivaltaelokuvia joita kulttuurin voitoksi on tuotettu.
Расправляя крылья (Raspravlyaya krylya, Levitä siipesi tjsp, 2023) Tuli vähän vahingossa katsottua tuore venäläinen elokuva... Sattuuhan sitä, ja oikeastaan tämä oli jopa ihan hyväkin. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1943, kun toinen maailmansota ns itärintamalla on kuumimmillaan. Anna Petrova (Katerina Shpitsa) on entinen taistelulentäjä joka vakavan haavoittumisen vuoksi on joutunut pois lentohommista ja töihin lentokonetehtaalle. Nyt kuitenkin pitäisi testata uutta hävittäjän prototyyppiä etulinjassa ja akuutin henkilöstövajeen johdosta Anna pääsee taas lentämään. Se mikä tästä leffasta tekee huomionarvoisen on ettei se käsittele mitään sodan ratkaisuvaiheita isänmaallisessa hurmoksessa tms vaan näyttää vain lyhyen pätkän sodan todellisuutta, enimmäkseen lentäjien näkökulmasta. Ihmisiä kuolee ja vammautuu ilman että siitä on kenellekään mitään ilmeistä hyötyä. Ihmissuhdedraamaa on toki saatu sitäkin mukaan mutta neuvostoliittolaista siirapinkorviketta on annosteltu hyvin maltillisesti. 4/5 Suosittelen etsimään tästä jollain ymmärrettävällä kielellä tekstitetyn version, tai opettelemaan venäjää... itse katsoin youtuben automaattikäänöksellä ja siitä meinasi tulla pää kipeäksi vaikka oleellinen sisältö toki tuli selväksi. Edit: löysin tähän trailerin, siitä saa aika hyvän kuvan millasesta leffasta on kyse: edit 2: nostin arvosanaa koska vielä muutaman päivän jälkeenkin leffa tuntuu jopa uudelleenkatsomisen arvoiselta.
The Narrow Bridge (2022) Pitihän sitä tänäkin vappuna työläisten juhlan kunniaksi katsoa ainakin yksi elokuva jostain entisen Neuvostoliiton alueelta, ja tällä kertaa sellaiseksi valikoitui melko tuore ukrainalainen sotaelokuva. Elokuva on valmistunut juuri ennen venäläisten suurhyökkäystä keväällä 22, joten se kertoo vielä Itä-Ukrainan konfliktista. Mutta on silti aika tiukaa kamaa, ja ajoittain varsin raaka. Tällaista jos meno oli jo silloin niin eipä tarvitse ihmetellä nykymeininkiä. Kuitenkin, kyseessä on pohjimmiltaan pienimuotoinen perinnetietoinen sotaseikkailu. Päähenkilö Kiril on ukrainalainen upseeri joka on sijoitettu Donetskin rintamalle. Rintama vuotaa kuin seula, ja eräänä päivänä jäniksiä metsästäessään hän eksyy väärälle puolelle rintamalinjaa. Kiriliä ei kuitenkaan heti tunnisteta siellä ukrainalaiseksi vaan luullaan yhdeksi omista. Armonaika jää kuitenkin lyhyeksi... 4/5 Youtubesta tämäkin tuli katsottua, mutta en tiedä miten laillisesti se siellä on ja tekstityskin vähän pätki niin en laita linkkiä. Etsivä löytää jos kiinnostaa.
All of Us Strangers (2023) Mykistävän kaunis ja surullinen elokuva, jossa yksinäinen nelikymppiminen mies saa yhteyden 30 vuotta aiemmin kuolleisiin vanhempiinsa. Viipyilevän tunnelma, kuvaus ja musiikin käyttö lähes täydellistä, Andrew Scott loistaa pääosassa. Löytyy ainakin Disney Plussasta. Vahva 5/5 tälle. https://www.imdb.com/title/tt21192142/?ref_=nv_sr_srsg_0_tt_8_nm_0_q_all%20of%20us
Blue Beetle (2023) Ja taas yksi uusi supersankarihahmo DC-joukon jatkeeksi.. Aika lailla oli sellaista melko köykäistä mutta melko käypäistä huumoria. Teos toimi ihan kivasti eikä aika tullut pitkäksi. Vähemmistö- ja luokkajakonäkökulmaa tuotiin joka käänteessä melko korostetusti esiin. Se ei silti mielestäni pilannut elokuvan viihdyttävyyttä. Symbiootin suorittama isäntäeliön tahdosta riippumaton järjestelmätestaus oli toisaalta melko hauska, mutta ehkä kuitenkin hiukkasen liian yliampuva toimintajakso. Näyttelijöiden suoritukset eivät olleet häikäisevän mieleenpainuvia, mutta eivät myöskään huonoja. Eli kokonaisuudessaan ihan kelvollista kertakäyttöviihdettä. ***/*****. BD:ltä katsoin.
Pahanhautoja (2022) Ylen Areenasta tuli katsottua kun se siellä vielä on, taitaa maanantaina poistua... Mitä tästä nyt sanoisi, kovasti tätä on hypetetty mutta toteutus ei todellakaan yllä hypen tasolle. Kuitenkin ihan hyvä tarina tässä on joten katsoihan tämän. Kunhan leffan alun kestää, siitä tuli sellanen fiilis että mitä paskaa sitä taas tuli ruvettua katsomaan... niin loput menee jo omalla painollaan ja paranee loppua kohti. Kyllä tämä varmaan pitää omaan kokoelmaankin hommata vaikka näyttäisi ettei suomijulkaisua edes ole(??). 3/5
The Ladykillers (Alexander Mackendrick, 1955) Isä soitti kymmentä vaille yhdeksän vihjatakseen, että yhdeksältä tulee tämä leffa YLE Teemalla. Yleensä olen aika varovainen näin vanhojen leffojen kanssa, koska usein jopa 60-luvun alun leffat tuntuvat kovin vanhoillisilta (60-luvun lopulla tapahtui suuri kulttuurillinen murros, joka vapautti elokuvataiteen siedettävämmäksi). Toki ennen 60-lukua tehtiin rennompiakin leffoja ja pidän joistakin vanhoista elokuvista, mutta niiden osuus on pieni ja minulle on hankala etukäteen arvailla, mistä elokuvasta voisi pitää. Päätin alkaa katsomaan tätä leffaa, ainahan sitä voi jättää kesken jos ei innosta. No, tämän pystyi kyllä katsomaan. Tämä oli sellainen rennompi vanha leffa. Alec Guinness on mahtava, tosin hieman turhan "draculamaista" hahmoa esittävä. Katie Johnson oli myös erinomainen vanhan rouvan roolissa. Herbert Lomista tykkään näyttelijänä kovasti, joten hänen läsnäolonsa mukava asia. Nuori pulleaposkinen Peter Sellers tuntui raakileelta tässä vaiheessa uraansa, tosin rooli ei jäi elokuvassa aika pieneksi. Alexander Mackendrickin ohjaus oli hyvää, joskin tietyissä toiminnallisemmissa kohtauksissa esiintyi visuaalisen kerronnan "oikomista", joka haittasi elokuvan selkeyttä ja impaktia. Tristram Caryn musiikki oli varsin kelvollista ja lisäksi elokuva ottaa "kaiken irti" Luigi Boccherinin minuettosta jousikvintetistä E-Duuri, G. 275. Esityskopion kuvanlaatu oli oikein hyvä. Ääniraita oli laadultaan melko heikko. Sopivuus omaan makuun: 2.5/5.