Meitsi diggas La La Landista ja Barbiesta, sen verta erilaista kamaa. Only God Forgives pitäs tsekata, liekö nähnyt koko leffaa...
Blade Runner 2049, Drive, The Nice Guys ja The Place Beyond the Pines ovat älykkäiden ihmisten elokuvia.
Mielestäni jopa poikkeuksellisen vakuuttava elokuva visuaalisesti sekä erityisesti lähes unenomaista tunnelmaa uskomattomalla intensiteetillä tukevan musiikkinsa osalta, osoittaen samalla kuinka kaukana ollaan lippuluukuilla kymmenen vuotta aiemmin täydellisen mahalaskun tehneestä Fear X -trilleristä, joka ajoi ohjaajan silloisen tuotantoyhtiön konkurssiin. Erityismaininnan ansaitsee sivuroolissa uransa kiistatta tunnekylmimpää ja yllätyksettömästi vastenmielisimpää hahmoa esittävä Kristin Scott Thomas, jonka suoritusta ei voi kuin ihailla ja hahmoa vihata. Edellä mainittuakin enemmän vaikutuin toisessa pääosassa vakuuttavasta thaimaalaisesta Vithaya Pansringarm'sta jonka jäätävyys on omalla tasollaan. Tyylikkäimpiä vakivaltaelokuvia joita kulttuurin voitoksi on tuotettu.
Расправляя крылья (Raspravlyaya krylya, Levitä siipesi tjsp, 2023) Tuli vähän vahingossa katsottua tuore venäläinen elokuva... Sattuuhan sitä, ja oikeastaan tämä oli jopa ihan hyväkin. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1943, kun toinen maailmansota ns itärintamalla on kuumimmillaan. Anna Petrova (Katerina Shpitsa) on entinen taistelulentäjä joka vakavan haavoittumisen vuoksi on joutunut pois lentohommista ja töihin lentokonetehtaalle. Nyt kuitenkin pitäisi testata uutta hävittäjän prototyyppiä etulinjassa ja akuutin henkilöstövajeen johdosta Anna pääsee taas lentämään. Se mikä tästä leffasta tekee huomionarvoisen on ettei se käsittele mitään sodan ratkaisuvaiheita isänmaallisessa hurmoksessa tms vaan näyttää vain lyhyen pätkän sodan todellisuutta, enimmäkseen lentäjien näkökulmasta. Ihmisiä kuolee ja vammautuu ilman että siitä on kenellekään mitään ilmeistä hyötyä. Ihmissuhdedraamaa on toki saatu sitäkin mukaan mutta neuvostoliittolaista siirapinkorviketta on annosteltu hyvin maltillisesti. 4/5 Suosittelen etsimään tästä jollain ymmärrettävällä kielellä tekstitetyn version, tai opettelemaan venäjää... itse katsoin youtuben automaattikäänöksellä ja siitä meinasi tulla pää kipeäksi vaikka oleellinen sisältö toki tuli selväksi. Edit: löysin tähän trailerin, siitä saa aika hyvän kuvan millasesta leffasta on kyse: edit 2: nostin arvosanaa koska vielä muutaman päivän jälkeenkin leffa tuntuu jopa uudelleenkatsomisen arvoiselta.
The Narrow Bridge (2022) Pitihän sitä tänäkin vappuna työläisten juhlan kunniaksi katsoa ainakin yksi elokuva jostain entisen Neuvostoliiton alueelta, ja tällä kertaa sellaiseksi valikoitui melko tuore ukrainalainen sotaelokuva. Elokuva on valmistunut juuri ennen venäläisten suurhyökkäystä keväällä 22, joten se kertoo vielä Itä-Ukrainan konfliktista. Mutta on silti aika tiukaa kamaa, ja ajoittain varsin raaka. Tällaista jos meno oli jo silloin niin eipä tarvitse ihmetellä nykymeininkiä. Kuitenkin, kyseessä on pohjimmiltaan pienimuotoinen perinnetietoinen sotaseikkailu. Päähenkilö Kiril on ukrainalainen upseeri joka on sijoitettu Donetskin rintamalle. Rintama vuotaa kuin seula, ja eräänä päivänä jäniksiä metsästäessään hän eksyy väärälle puolelle rintamalinjaa. Kiriliä ei kuitenkaan heti tunnisteta siellä ukrainalaiseksi vaan luullaan yhdeksi omista. Armonaika jää kuitenkin lyhyeksi... 4/5 Youtubesta tämäkin tuli katsottua, mutta en tiedä miten laillisesti se siellä on ja tekstityskin vähän pätki niin en laita linkkiä. Etsivä löytää jos kiinnostaa.
All of Us Strangers (2023) Mykistävän kaunis ja surullinen elokuva, jossa yksinäinen nelikymppiminen mies saa yhteyden 30 vuotta aiemmin kuolleisiin vanhempiinsa. Viipyilevän tunnelma, kuvaus ja musiikin käyttö lähes täydellistä, Andrew Scott loistaa pääosassa. Löytyy ainakin Disney Plussasta. Vahva 5/5 tälle. https://www.imdb.com/title/tt21192142/?ref_=nv_sr_srsg_0_tt_8_nm_0_q_all%20of%20us
Blue Beetle (2023) Ja taas yksi uusi supersankarihahmo DC-joukon jatkeeksi.. Aika lailla oli sellaista melko köykäistä mutta melko käypäistä huumoria. Teos toimi ihan kivasti eikä aika tullut pitkäksi. Vähemmistö- ja luokkajakonäkökulmaa tuotiin joka käänteessä melko korostetusti esiin. Se ei silti mielestäni pilannut elokuvan viihdyttävyyttä. Symbiootin suorittama isäntäeliön tahdosta riippumaton järjestelmätestaus oli toisaalta melko hauska, mutta ehkä kuitenkin hiukkasen liian yliampuva toimintajakso. Näyttelijöiden suoritukset eivät olleet häikäisevän mieleenpainuvia, mutta eivät myöskään huonoja. Eli kokonaisuudessaan ihan kelvollista kertakäyttöviihdettä. ***/*****. BD:ltä katsoin.
Pahanhautoja (2022) Ylen Areenasta tuli katsottua kun se siellä vielä on, taitaa maanantaina poistua... Mitä tästä nyt sanoisi, kovasti tätä on hypetetty mutta toteutus ei todellakaan yllä hypen tasolle. Kuitenkin ihan hyvä tarina tässä on joten katsoihan tämän. Kunhan leffan alun kestää, siitä tuli sellanen fiilis että mitä paskaa sitä taas tuli ruvettua katsomaan... niin loput menee jo omalla painollaan ja paranee loppua kohti. Kyllä tämä varmaan pitää omaan kokoelmaankin hommata vaikka näyttäisi ettei suomijulkaisua edes ole(??). 3/5
The Ladykillers (Alexander Mackendrick, 1955) Isä soitti kymmentä vaille yhdeksän vihjatakseen, että yhdeksältä tulee tämä leffa YLE Teemalla. Yleensä olen aika varovainen näin vanhojen leffojen kanssa, koska usein jopa 60-luvun alun leffat tuntuvat kovin vanhoillisilta (60-luvun lopulla tapahtui suuri kulttuurillinen murros, joka vapautti elokuvataiteen siedettävämmäksi). Toki ennen 60-lukua tehtiin rennompiakin leffoja ja pidän joistakin vanhoista elokuvista, mutta niiden osuus on pieni ja minulle on hankala etukäteen arvailla, mistä elokuvasta voisi pitää. Päätin alkaa katsomaan tätä leffaa, ainahan sitä voi jättää kesken jos ei innosta. No, tämän pystyi kyllä katsomaan. Tämä oli sellainen rennompi vanha leffa. Alec Guinness on mahtava, tosin hieman turhan "draculamaista" hahmoa esittävä. Katie Johnson oli myös erinomainen vanhan rouvan roolissa. Herbert Lomista tykkään näyttelijänä kovasti, joten hänen läsnäolonsa mukava asia. Nuori pulleaposkinen Peter Sellers tuntui raakileelta tässä vaiheessa uraansa, tosin rooli ei jäi elokuvassa aika pieneksi. Alexander Mackendrickin ohjaus oli hyvää, joskin tietyissä toiminnallisemmissa kohtauksissa esiintyi visuaalisen kerronnan "oikomista", joka haittasi elokuvan selkeyttä ja impaktia. Tristram Caryn musiikki oli varsin kelvollista ja lisäksi elokuva ottaa "kaiken irti" Luigi Boccherinin minuettosta jousikvintetistä E-Duuri, G. 275. Esityskopion kuvanlaatu oli oikein hyvä. Ääniraita oli laadultaan melko heikko. Sopivuus omaan makuun: 2.5/5.
The Holy Mountain (Alejandro Jodorowsky, 1973) Arrow Video Blu-ray What the...?!? Johan oli elokuva! Kyllähän minä vähän erikoista leffaa odotin, mutta tämä oli kyllä niin överi tapaus että oksat pois! Ensimmäinen puoli tuntia leffasta oli täysin käsittämätöntä menoa ja itse asiassa n. 20 minuutin kohdalla lakkasin yrittämästä ymmärtää mitään ja keskityin ottamaan vastaan tämän visuaalisen hulluuden mielenkiintoisen ja erikoisen kokemuksen muodossa. Jodorowskyllä näyttää olevan fiksaatio alastomuuteen ja perversioihin. Tuo puoli elokuvasta alkoi tulla korvista jo alkuvaiheessa. Leffa tuntui muuttuvan selkeämpää suuntaan toisen tunnin aikana, mutta kaikki on suhteellista. Aikamoista hörhöilyä leffan loppukin oli. Ilmeisesti suuri osa leffasta pitäisi ottaa huumorin kannalta, mutta meikäläisen aivot olivat kyllä niin tiltissä tämän leffan kanssa, ettei sitä osannut edes nauraa kaikelle järjettömyydelle. Kokemuksena tämä leffa oli kuin jos mielisairaalan potilaat tekisivät elokuvan terapeuttisena projektina ja mielisairaala myöntäisi projektille $750,000 budjetin. Takashi Miiken Visitor Q on pitänyt kaheleimman näkemäni leffan titteliä, mutta tämä tekele nousee haastamaan sitä! Enpä osannut moista aavistaa. Tässä leffassa on joitain asioista, joista pidän: Musiikki on varsin hyvää. Värikkäät psykedeeliset lavasteet ovat mahtavia! Tietty hengellinen/älyllinen sanoma on ihan jännää. Kaikki muu olikin sitten henkisesti aika rankkaa katsottavaa ja kokonaisuutena en pitänyt tästä elokuvasta yhtään niin paljon kuin toivoin pitäväni. Kokemus tämä kuitenkin oli. Harva elokuva pystyy tällaiseen aivojen kuritukseen. Pitää vielä extrat katsoa levyltä. Ehkä ymmärrän sitten paremmin elokuvaa? Sopivuus omaan makuun 2/5.
Vähän ihmettelin, kun laitoit tämän elokuvan tuolle olen ostanut bluray puolelle. Ajattelin, että tiedät elokuvan ja pidät siitä. Saatoin mielessäni ajatella, että arvasin oikein sen, joka tästä voi jotenkin pitää. En pitänyt. Waters ja Miike ovat parempia.
En, eikä ole aikeita. Baltimoren osalta Dan Bellin jorinat riittävät minulle... En minä tästä juuri mitään tiennyt, mutta jostain syystä vaisto sanoi, että kannattaa tutustua. Usein vaistoni on oikeassa, mutta tällä kerralla meni vähän ohi. Arvokas tieto tuokin on. Nyt tiedän, että Jodorowsky ei ole mun juttu. Tiedän myös, että Mexicossa tehtiin 70-luvulla näköjään melkoisen häröjä leffoja ellei tämä ole joku poikkeustapaus.
Jodorowsky's Dune -dokumentti kannattaa silti katsoa. Se olisi ollut huima elokuva jos olisi toteutunut (jonka raunioille rakennettiin David Lynchin tekemä vuoden 1984 Dyyni). Itse pidän Holy Montain:sta kovasti; sen huuruinen tunnelma, symboliikka ja surrealistinen juoni on erinomaisen hieno sekoitus taidetta sekä filosofista ja perinteistä kerrontaa. Myös El Topo on hieno elokuva, täysin eri genreä ja hyvin väkivaltainen, vaikka kyllä senkin Jodorowskyksi tunnistaa (jälleen symbolismia piisaa). Santa Sangresta en muista mitään, enkä ole varma olenko muita miehen leffoja nähnyt (pitääkin ottaa työn alle).
Holy Mountain on vaikea ja kompleksinen leffa, mutta se voi palkita suuresti jos vain jassoo rämpiä sitä jokusen kerran läpi. Muistan kun sen ensikerran näin joskus 30-40 vuotta sitten, niin vaikuttihan se melkoiselta läjältä skeidaa. Mutta sittemmin kun on esityksen katsonut, se liimaa uudestaan ja uudestaan pohtimaan paljon elämän ja ihmisyyden perusasioita. Jodorowsky ottaa nimittäin melko rohkeasti ja häikäilemättömästi härkää sarvista kiinni, ja alkaa käymään läpi isoja teemoja: väkivalta, seksi, sota, valta, uskonto, raha, ahneus, kapitalismi, identiteetti, prostituutio, lisääntyminen, aseteollisuus, media, valaistuksen etsiminen, jne. Jodorowsky käsittelee aiheita ja teemoja kliinisesti, surrealistisesti, filosofisesti ja samalla provosoivasti. Erikoista leffassa on, että se ei eri katsomiskerroilla muutu yhtään helpommaksi elokuvaksi, mutta sen sijaan leffa avaa aina vain uudestaan sisätlöä kerta toisen jälkeen. Vois sanoa, että Holy Mountain tarjoaa eniten sisältöä elokuvalle verrattuna 99% muihin maailman elokuviin nähden...tosin on eri asia, avautuuko se katsojalle, onko pelimannihenkeä sukeltaa tuohon psykedeelliseen merkityksien sekä teemojen kakofoniaan...ja jaksaako moista taidepljäjäystä ylipäätänsä. Jos katsojalle rambo 2 tai john wick edustaa suurinta elokuvallista sisältöä ja syvyyttä, ei kannata Holy Mountainiin edes vilkaista, se on vähän erilaiselle katsojille suunnattu. Mulle Holy Mountain on vaikea arvottaa. Se ei ole "viihdyttävä", kuten yleisesti elokuvien odottaa olevan, se ei myöskään ole mitenkään laadukkaasti tehty. Se on raskas, vaikea ja puuduttava, mutta samalla erilainen, poikkeuksellinen, rohkea, kiehtova, puhutteleva ja mieleenpainuva..jotain sellaista, mitä äärimmäisen harva elokuva kykenee olla. Leffalle katsomisen kannalta otollisessa mielentilassa antaisin pisteitä 4/5 ja ei-otollisessa mielentilassa... no silloin Holy Mountainia ei kannata katsoa. Summaus leffasta :
En todellakaan hakkaa kiveen tämänhetkistä mielipidettäni elokuvasta. Ajan myötä mielipide voi muuttua paljonkin, mutta annoin rehellisen mielipiteeni siitä ensimmäisen katselukerran jälkeen. Miten sinä näit tämän 30-40 vuotta sitten? Et ainakaan DVD:ltä! Eikä tällaisia leffoja telkustakaan joka päivä tule. Itse en tällaisten leffojen olemassaolosta tiennyt mitään 30-40 vuotta sitten. Jotain Paluu Tulevaisuuteen leffoja sitä fanitti siihen aikaan. 40 vuotta sitten olisin ollut liian nuori tällaista leffaa näkemään. Uskon kyllä tuon sanomasi. Leffa on sen kaltainen, että se voi "avautua" katsomiskertojen mukana. En ole mikään Rambo/John Wick -katsoja. Omituiset ja mystiset elokuvat kiehtovat usein minua ja siksihän vaistoni kehotti tutustumaan tähänkin, mutta elokuva paljastui huomattavasti härömmäksi kuin olin ennustellut. En kokenut leffaa puuduttavaksi missään nimessä. Se vyöryttää sellaisen visuaalisen sirkuksen katsojan silmille, että aivot käyvät ylikierroksilla yrittäessään analysoida kaikkea verkkokalvolle piirtyvää. Raskas se kyllä oli katsoa, koska se vetää kaiken överiksi. Vaikea se myöskin oli ainakin ensimmäisellä katsomisella. Muutkin listaamasi adjektiivit voin allekirjoittaa. Se, että en erityisesti "pitänyt" leffasta perustuu välillä hyvinkin brutaaliin kuvastoon. En halua nähdä yhtäkään kastraatiota elokuvassa saatika sitten useata ja leffa tarjoaa myös muuta sellaista, mitä ilman voin elää. Jos joku päivä tulen katsoneeksi leffan uudelleen, niin ainakin olen tietoinen siitä, mitä tämä leffa tarjoilee ja kokemus voi olla vähän parempi.
Kyllä minä sen ymmärrän, että The Holy Mountain voi olla monelle hieno elokuva ja hyvä niin. En missään nimessä väitä sitä huonoksi. Kehuin mm. sen musiikkeja ja lavasteita. Se nyt ei vaan ollut kaikessa vaikeudessaan ja rohkeudessaan meikäläisen rajoittuneeseen makuun ekalla katsomisella. Leffa ei tehnyt minua nälkäiseksi Jodorowskyn muun tuotannon suhteen, enkä aio aktiivisti tutustua siihen ainakaan tällä hetkellä.
Se oli joku kopion-kopio VHS mistä ensi kerran leffan katselin joskus 80-luvun loppu puolella, en muista tarkkaan. Tuolloin, oisko ollut 1987 tai 1988 kun tuli voimaan videolaki, joka pyyhkäs kaikki K18 leffat videojakelusta ja samalla syntyi maahan suhteellisen vireä "kiellettyjen VHS nauhojen piraattipiirit" joissa, myytiin, vaihdettin, jne. kaikkea mikä ei rautakirjan videohyllystä löytynyt..tai oli leikattu katsontakelvottomaksi. Tuolloin jonkun hetken Holy Mountain oli suhteellisen haluttu ja kysytty raina Shogun assassin ja death race 2000, sekä giallo kauhusplattereiden lisäksi.