Ferrari https://www.primevideo.com/region/e...=ASIN&pageTypeId=B0CV3W1QMX&qid=1716445678440 Amazon Primeltä Ferrarin kriisiaikaa 50-luvun lopulla ennen Fiat-kauppaa ja henkilökohtaisessa elämässä. Hienoja autoja ja kauniita naisiakin. 3/5 T: Vesku
Juuri tämä on mullakin se katselukokemus! Mulla oli kaveripiirissä useampi keräilijä, vaihtelivat leffoja vähän samaan tapaan kuin underground musaskenessä oli "tape trading" ja sitä kautta minunkin tuli nähtyä hirveä määrä elokuvia. Näillä oli aina merkintöjä monennenko polven kopiosta oli kyse tai jos kopio oli tehty "alkuperäisestä" elokuvasta. Ensikokemus oli kun näin Evil Deadin muistaakseni 80-luvun puolivälissä, joltain kolmannen+ polven kopiolta (eli karsean suttuinen kuva, värit aaltoilivat ja äänikin huojui), mutta voi jösses minkälaisen vaikutuksen se teki. Kyse ei ollu varsinaisesti piratismista (vaikka studioiden kannalta se toki oli juuri sitä), enemmänkin leffaharrastajien vaihtotaloudesta, nämä kaverit eivät suostuneet rahastamaan eikä rahastettavaksi tämän tiimoilta. Suomessa oli erityisen haastavaa hommata elokuvia "sensuurilakien" vuoksi, ennen tota ongelmaakin oli tosi paljon leffoja joita ei saanut edes maahantuoda, eikä ketään kiinnostanut "honkkarit" yms. kung-fu kama siinä määrin kun näitä harrastajia. Toki massia paloi, kun tuotiin alkuperäisiä ulkomaanreissuilta, mulla taitaa vieläkin olla jotain jännittäviä alkuperäisiä leikkaamattomia Bad Tasteja ja kauhuleffoja jossain VHS-jemmoissa.
Bad Tasten, Braindeadin ja Toxic Avengerit itsekin muistan nähneeni juuri näiltä useamman polven kopion kopio VHS-nauhoilta silloin 80/90-luvun vaihteessa. Kyllähän niitä leffoja silloin vaihdeltiin kaveripiireissä. Pitäisi tonkia itsekin nuo VHS-jemmat joskus, olisiko siellä vielä näitä. Suurin osa taitaa kuitenkin olla jotain Filmnet nauhoituksia.
Tässä oli oivasti ja hyvin tuo toiminta kuvattu. Se oli jännittävää aikaa, koska todellinen keräilyfiilis nousi aina, kun sai käsiinsä leffan, joka oli bannattu ties kuinka monessa maassa ja oli harvinainen..olipa sittren kyse kuinka huonosta splatterista tai vastaavasta tahansa, ja olipa kuvanlaatu miten huono tahansa - ei haitannut. "Piratismi" on ehkä huono termi kuvaamaan moista leffakeräilyä, se on vain jäänyt mieleen, kun ilmiön tullessa aikoinaan juilkisuuteen, kuulin ensimmäisen kerran "piratismi" sanan mediaformaatteihin liittyen. Juu kopioissa ei hirveemin raha liikkunut, se oli vaihtokauppaa. Puolestaan silloin ennen voimaan tullutta videolakia julkaistut alkuperäiset kotimaan K18 videojulkaisut liikkui aika kovissa hinnoissa ja porukka ravas ympäri maata divareita läpi etsiessään eri jakelufirmojen (VTC, Magnum, Europa vision, jne) wanhoja K18 julkaisuja. Priimakuntoinen Cormannin Death Race 2000 tais nousta parhaimmillaan johonkin 1500 mummon markan nurkille, joka oli 90 luvun alussa suuri summa...ja 10 vuotta myöhemmin arvo tippui lähelle nollaa. Muistan kun itse hillosin pitkään alkuperäistä, suhteellisen leikkamatonta SF-K18 Aftermathia (1982) arvon nousun toivossa. Ja olihan ne kopioiden kopiot melkosta katsottavaa noin laadullisesti. Tosiaan pahimmillaan niistä ei saanut oikein mitään selvää. Ei oikein osannut sanot oliko vaikkapa Cannibal holocaust tai Braindead maineensa veroisia, kun omasta suttusesta kopiosta ei välttämässä saanut mitään selvää. Vaikka touhu on jäänyt peräpeiliin kiitos netin, medioiden yleisen saatavuuden ja videosensuurien katoamisen myötä, on se jossain määrin vielä hengissä, nimittäin leffojen workprintit on kovaa valuuttaa. Lisäksi on erikoisesti tietyt VHS kasetit alkaa olemaan taas kysyttyä tavaraa, nimittäin aikoinaan leffayhtiöt leikkasi workprinteistä TV kanaville ympäri maailmaa omia versioita, joita ihmiset mahdollisesti nauhoitti kaseteilleen. Mm. First Bloodin 3 tuntisesta workprintistä on aikoinaan julkaistu eri TV kanaville omia teatteriversiosta poikkeavia versioita, mutta näitä ei oikein helposti löydä mistään.
Itse en ollut mikään erityinen "leffahullu" nuorena. Hyvin pieni osa kaikista maailman elokuvista ylipäätään kiinnosti. K18-leffoihin suhtauduin ylimielisesti roskana, johon on väkisin laitettu "rankkaa materiaalia", jotta juntit kiinnostuvat. Oikeastaan vasta 2000-luvun alussa kolmekymppisenä DVD-soittimen hankittuani aloin kiinnostumaan elokuvista enemmän kun tajusin, että kaikenlaista J-Horroria sun muuta on olemassa ja että se on vieläpä kiinnostavaa ja jännittävää! Irreversiblen tyylisiin K18-leffoihin tutustuttuani huomasin, että "rankkaa materiaalia" sisältävä elokuva voi olla taiteellisesti korkeatasoinen*. Blu-ray sitten lisäsi vain intoa tutustua kaikenlaisiin leffoihin, koska presentaation laatu voi olla erittäin hyvä. Ikivanhankin leffa voi huolella restauroituna näyttää häkellyttävän hyvältä! * Nuoruuteni oli henkisesti varsin tasapainoista hyvää aikaa, joten väkivalta oli vastenmielistä minulle. Aikuisiällä elämä on potkinut päähän niin paljon, että pääkoppa on täyttynyt vihasta ja katkeruudesta, jopa väkivaltafantasioita ja suhtautumiseni väkivaltaan elokuvissa on muuttunut.
Joo täälläkin tuli käytyä tuo kopionkopionkopion VHS-aikakausi. Niitähän myös myytiin Keltaisessa Pörssissä ja kerran joutui menemään kaverin kanssa palauttamaan, kun oli jo siinä kunnossa ettei saanut mitään selvää. Rahat sai takaisn. Bad Taste löytyy vieläkin VHS:nä, mutta tosin ihan ostettuna leikkaamattomana suomiversiona.
Le déjeuner sur l'herbe (Jean Renoit, 1959) Yle Teema Tästä puolitoistatuntisesta leffasta ensimmäinen puolituntinen tuntui niin tahmealta, että melkein heitin pyyhkeen kehään, mutta sitten meno parani hieman ja kykenin sinnittelemään leffan loppuun asti. Melkoisen sekavaa heilumistahan tämä leffa on, mutta vastapainona on onneksi mukavaa impressionistista orkesterimusiikkia (Joseph Kosma) ja maalailevaa luontokuvausta. Elokuvan juoni on lapsellinen ja älytön, jopa sadunomainen. Näytteleminen on suureksi osaksi tempovaa liikehdintää ja vuorosanojen huutamista. Muutama juttu oli huvittava positiivisessa mielessä. Kuvanlaatu vaihteli ollen parhaimmillaan ihan ok ja huonoimmillaan pehmeä. Värit muuttuivat kohtauksesta toiseen ja ovat usein kellertävät sinisten sävyjen ollessa heikkoja. Sopivuus omaan makuun: 2/5.
The Happytime Murders (2018) Turhaan parjattu, mutta ei siltikään erityisen loistava nukkeperseily. Muppetit nussii, kiroilee ja ratkaisee rikoksia. Sopivuus omaan makuun 2,5/5. Furiosa: A Mad Max Saga (2024) Helvetin kova, toiminta on edelleen kunnon action cinemaa ja Fury Roadiin verrattuna elokuvassa on enemmän tarinaa. Miinusta muutamista turhan digitaalisista kohtauksista. Sopivuus omaan makuun 4,5/5. Sasquatch Sunset (2024) Elokuva seuraa vuodenkierron verran isojalkaperheen elämää, joka on törmäyskurssilla modernin maailman kanssa. Suorasukaisen primitiivinen, hauska, mutta myös haikea elokuva. Sopivuus omaan makuun 3,5/5.
No Man's Land (Alien fan film 2024) Tulipas Youtubessa eteen tämmönen fanien tekemä Alien -lyhytelokuva. 28min täyttä timanttia, parempi kuin tällä vuosituhannella tehdyt viralliset Alien-leffat. Tapahtumat sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan, en spoilaa enempää... linkki alla. 5/5 ja iso yläpeukku.
Transformers: Rise of the Beasts (2023) Mitä tästä nyt voi sanoa? Ihan ok tämän sarjan elokuvaksi. Gran Turismo (2023) Minulla taisi olla huonojen elokuvien ilta. Kyllä nämä meni, kun odotukset oli alhaalla. Paljon kauniita race kuvia.
D.A.R.Y.L. (Simon Wincher, 1985) Tässä Blu-ray:ssä on hyvin kiinnostavan oloinen kansikuva, joka sai minut kiinnostumaan leffasta. Leffan ensimmäinen puolikas on oikeastaan lässynlässyä perhedraamaa ja vasta loppupuoli edustaa kansikuvan mukaista touhua. Tämä on hyvin vaatimaton elokuva. Michael McKean on varhaisessa roolissa ja Darylia esittävä Barret Oliver tekee mukiinmenevän suorituksen. Kaikessa vaatimattomuudessaan tämä on tavallaan sympaattinen leffa. Ihmeellisintä on, että tämä on julkaistu Blu-ray:nä. Luulisi, että tällaiset leffat julkaistaan Blu-ray:llä viimeisenä jos ollenkaan. Ääniraita LPCM 2.0 on karua kuunneltavaa sen suhteen miten jotkut äänitehosteet ja musiikki on miksattu siten, että vasemman ja oikean kanavan vaihe-ero on luonnoton ja omituinen. Dialogi on sentään monoäänenä ok. Sopivuus omaan makuun 2.5/5.
Tämä on julkaistu myös Limited Edition UHD:nä. Käsittääkseni tällä on sellainen pieni kulttimaine. Itse olen nähnyt tämän VHS:ltä 90-luvulla.
Piti ihan tarkistaa ja kyllä, 8000 tuhannen kopion painos UHD:tä jenkkilässä julkaistu jos $43.49 hinta ei hirvitä. Pieni kulttimaine? Pitänee ihan mielenkiinnosta selvitellä että miksi. Blu-ray:llä kun ei ole ekstran ekstraa, niin tämän leffan taustoista en toistaiseksi tiedä mitään.
Aquaman and the Lost Kingdom 2023 Laitetaan tähän ketjuun kun omaa ei löytynyt, iTunes vuokrakuvana tuli moinen katsottua ja kuva oli hyvä Dolby Vision tasoa, äänetkin oli olemassa ja juoni oli normaali supersankari- tehosteleffatasoinen enemmän kaikkea. 3/5 T: Vesku
MARTYRS (Pascal Laugier, 2008) Tuli nähtyä tästä tehty remake telkusta jokunen vuosi sitten. Se oli minusta ihan ok, jos nyt ei mikään erityinen lempparileffa. Luin netistä, että tämä alkuperäisversio on paljon parempi. Onkin kiinnostanut nähdä tämä. Nyt tuli sitten mahdollisuus hankkia Blu-ray järjelliseen hintaan. En innostunut leffan musiikeista, jotka ovat löperöä kitaran rämpytystä ja pianon pimputusta. Leffan ensimmäinen puolisko ei sekään ollut ihan hirmuisesti omaan makuuni kuvaustyylinsä takia (paljon heiluvaa kameraa + leveiden linssien välttely). Jälkipuolisko toimi minulle paremmin. Särmikkyyttä kyllä löytyy ja väkivalta/brutaalisuus on aika sensuroimatonta. Pitäisi nähdä se remake uudelleen, mutta siinä taisi olla omat vahvuudet (parempi musiikki/kamerankäyttö muistaakseni). Sopivuus omaan makuun 2.5/5.
Star Trek: The Motion Picture (1979) Kyllä sitä ennenkin on osattu hienon näköistä scifiä tehdä, 45 vuotta sitten goddamit! Eipä ole hetkeen Star Trekkejä katsellut, mutta olipas mukava kuulla tuttuja hahmojen nimiä. Hyvin saatu jännitettä hahmojen välille ja juoni oli hyvä. Normi blurayn kuva oli hyvä. 4/5.
EFFI BRIEST (Rainer Werner Fassbinder, 1974) YLE Teema Fassbinderin tuotannossa tämä leffa on tuntunut aihepiiriltään sellaiselta, ettei se ehkä erityisemmin nappaa meikäläistä. Katsoin sen nyt telkusta kun tilaisuus tuli. Aavisteluni osuivat oikeaan. Fassbinderin taitavasta ohjauksesta (peilien käyttö jälleen esimerkillistä) huolimatta tämä tuntui yli 2 tunnin pituisena pitkäpiimäiseltä, koska aatelisrouvan ongelmat 1800-luvun loppupuolen Saksassa eivät nyt vaan ole kovin lähellä niitä aihepiirejä, joista kiksejä tulee satua. Ongelma ei siis ole elokuvan (taiteellinen) taso, vaan sen temaattinen vääränlaisuus minun kannaltani. Tulipa kuitenkin nähtyä. Blu-ray:tä ei tarvitse hankkia. Sopivuus omaan makuun 2.5/5.
Bad Boys: Ride or Die (2024) Will Smith ja Martin Lawrence ovat jälleen vauhdissa. Ennen leffaa ajattelin, että voisi recapin katsoa edellisistä leffoista, kun ei oikein muista mitään. No eihän kolmososaa ole edes nähnyt, mutta kun oli sovittu leffaan meno niin sitten mennään. Eipä tuo edellisen leffan näkemättömyys haitannut. Enemmänkin häiritsi elokuviin pyörätuolissa hoitajan seurassa tullut vammainen, joka ölisi läpi leffan - että osaa olla tuuri taas kohdillaan. Onneksi leffa oli suurelta osin melkoista ryminää, ettei ölinään kiinnittänyt koko aikaa huomiota. 3/5.
Black Rain 1989 Katsottu SubHD:n töllötallenteelta, kuva oli hyvä ja äänetkin kuuluivat, juoni oli niin 80-lukulainen, niin hyvässä kuin pahassakin kuin saattoi olla. 3/5 T: Vesku
Aloin katsomaan tätä kun se lähetettiin, mutta aika nopeasti huomasin, ettei kyseessä ollut meikäläisen makuun tehty elokuva ja jätin kesken. Michael Douglasin moukkamainen rehvastelu ja isottelu oli sietämätöntä katseltavaa. Kinastelu Japanin poliisin kanssa toimintatavoista tuntui tappavan tylsältä ja tosiaan 80-luvulla moneen kertaan nähdyltä konseptilta. Sen perusteella mitä tuli nähtyä sanoisin että sopivuus omaan makuun luokkaa 1-1.5/5