Oletko nähnyt molemmat leffat? Yojimbohan on about 20 minuuttia pidempi kuin Kourallinen Dollareita.. code.666. ja Recce Oletteko tosissanne?? Vai onko tämä vaan huonoa huumoria.. Siis tarkoitin, että oli helppo samaistua tuohon kiusattuun, mutta vaikka hän tyttö olikin, ei se tarkoita sitä, että minä olisin...
Amelie - Edelleen tekee sen mitä lupaa. Saa hyvälle tuulelle ja maalaa hopeisen reunan pilveen. Audrey on aivan ihana ja elokuva on hauska, kaunis katsoa ja kaunis tarinaltaan. Willy Wonka and the Chocolate Factory - Alkuperäinen Jali ja Suklaatehdas elokuva. Jokin tökki tällä kertaa ja monet asiat pääsi ärsyttämään. Gene Wilder edelleen loistava ja veneajelu niin psykedeelistä, että toisia voi heikottaa. Last Samurai - Tämmöinenkin oli katsomatta hyllyssä. Tomppa oli alkkis ja muistojen riivaama. Kaunista maisemaa ja japanilaisten maalaisten elämä oli kiehtovaa silmille. Jotain isoa tässä koetettiin rakentaa, mutta loppu ei onnistunut.
Olen nähnyt molemmat. Yojimbon näin ensin, ja katsoessani Kourallista dollareita tuntuikin, että tässä on vain tehty sama juttu toisessa ympäristössä (ja tietysti eri näyttelijöillä ja musiikilla). Eroja ei tuntunut olevan niin paljon, että kukaan voisi pitää toista paskana ja toista huippuna, ainakaan juonen perusteella (musiikin ja näyttelijöiden perusteella sitten ehkä). Mutta kaipa sekin on mahdollista, eiväthän ne ihan yksi yhteen samanlaisia ole. Itse antaisin semmoisen 4/5 molemmille, kuitenkin Yojimbon niukasti edelle sijoittaen. Enkä pitäisi kumpaakaan elokuvaa aivan ohjaajansa parhaisiin töihin lukeutuvana.
OT Eivät toki ole parhaita töitä. Mutta pitää muistaa myös se fakta, että esim. genrellä on suuri vaikutus pitääkö leffasta vai ei. Saattoipi olla, että juuri siksi en Yojimbosta niin välittänyt, koska samurait eivät uppoa, toisin kuin villin lännen aika, noin niinkuin historiallisestikin elokuvien ohella. Hienoa tässä kuitenkin on se (niinkuin kaikissa muissakin leffoissa), että löytyy useita eri näkökantoja samasta elokuvasta ja sitten ihmetellään miksi se pitää siitä ja se inhoaa sitä. Ilman sitä, tätäkään paikkaa ei olisi syntynyt. Paitsi hifipuoli. OT
Les Rivières pourpres II - Les anges de l'apocalypse ***½ Karismaattinen Jean Reno on jälleen komissaari Niemans tässä ranskalaisen menestysleffan jatko-osassa. Tällä kertaa itse tuomiopäivän enkelit ovat tekemässä paluuta maanpinnalle, ja onpa itse Jeesuskin taas kuvioissa. Kyseessä on siis vahvasti uskonnollisilla aineksilla kuorrutettu murhamysteeri. Tarina on mielenkiintoinen, mutta juoni etenee välillä hieman liian nopeasti, jolloin hyvin luotu tunnelma rupeaa latistumaan. Loppukaan ei aivan lunastanut siihen kohdistettuja lupauksia vaan oli ykkösosan tapaan liian valju. Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin erittäin tyylikäs ja viihdyttävä jännäri. Plussaa vielä loistavista takaa-ajoista joiden aikana omakin syke nousi kiitettävästi. Around the World in 80 Days ***½ Viihdyttävä kokoperheen seikkailu, jossa Jackie Chan esittelee jälleen meneviä taistelukohtauksia ympäri maapalloa. Juoni etenee kuin juna eikä turhia suvanto vaiheita paljoa esiinny. Elokuvassa nähdään myös mainioita cameo rooleja, joista ehdottomasti hervottomin on Schwarzenegger turkkilaisena Ah-nuld sulttaanina Oli myös hienoa nähdä Jackie ja Sammo Hung samassa leffassa pitkään aikaan. Hauskinta antia oli ehdottomasti Ewan Bremnerin törmäilyt huono-onnisena poliisina. Hyvää viihdettä koko rahalla.
Oldboy tuli katsottua toistamiseen ja kyllähän tuo oli edelleen melkoinen mestariteos. En rupea nyt elokuvaa suuremmin analysoimaan vaan kaikkien kauhuksi ajattelin ihan arvostelun tästä pyyhkäistä kun tässä vaan jaksaa ja kerkiää.
Fellinin 8½ / Supertaiteellinen sekasotku. Aivan liian paljon uni- ja mielikuvituskohtauksia. Ensimmäinen katselukerta ei siis ollut mitenkään miellyttävä, vaan pikemminkin 130minuuttia tuskaa. Sirkusta, outoja kohtauksia, heittelehtivä juoni ja kummallisia kuvia. Nämä seikat eivät saaneet millään tavoin vakuuttuneeksi Federico Fellinin neroudesta, paremminkin mielipuolisuudesta. Teatteri olisi parempi pitää näyttämöillä ja elokuvat valkokankailla, niillä paikoilla minne ne kuuluvatkin. Todennäköisesti seuraavalla katselukerralla on pakko laittaa kommenttiraita päälle, josko sillä tavalla elokuvan omaperäinen maailma ja löyhähkö juoni avautuisivat paremmin. Toivoa myös saa, että Claudia Cardinalea olisi kuvattu enemmän - 136 minuutin sisällä Cardinale, yksi maailman kauneimpia näyttelijöitä, näkyy alun muutamassa kuvassa ja 10 minuuttia lopusta (mikä mieletön resurssi jää käyttämättä!!!). Jos Cardinalea ei kuvata, niin kurttuisten vanhuksien selät saavat kylläkin näkyvyyttä kuten myös läskit, suorastaan avantgardistiset naisnäyttelijät eriskummallisine tansseineen. :sick:
Red Dawn - Punainen Aamunkoitto Tämä leffa oli saanut odottaa hyllyssäni katsomista jo 1/2 vuotta, mutta nyt oli aika korjata tuo vääryys. Tiesin leffan olevan melkoista 80-lukulaista jenkki patriotismia/reganismiä huonoimmillaan, joten odotukset leffan suhteen olivat korkealla. Vaikka leffa ei ole tarkoitettu komediaksi (tai ainakin niin minä luulen) niin itse suhtauduin siihen kuitenkin ihan huumori mielessä. Ja se kannatti. :king: Leffan juoni (jos sitä nyt siksi voi sanoa) oli jopa näin 80-luvun leffaksi erittäin korni ja siinä on useita aukkoja, mutta eipä se katselemista paljoa häirinnyt. Dialogi sen sijaan sopi leffaan kaikessa sentimentaalisuudessan ja puisevine patriotismi repliikkeineen kuin "tikku paskaan". Välillä mentiin jopa häikäisevän ylisentimentaalisiin repliikkeihin, ja niistä sitä naurua vasta irtosikin. Välillä piti oikein miettiä että onkohan tätä leffaa nyt niin tosissaan tehtykään kuin on annettu ymmärtää. Näyttelijätyö oli riittävää tällaiseen leffaan, ja jopa Jennifer Grey osasi pitää nenänsä aisoissa. Leffan käsikirjoitus ammentaa voimansa tuon aikaisesta kylmänsodan asetelmista ja sen synnyttämistä peloista, mutta yhtäläisyyksiä nykypäväänkin on nähtävissä. Juuri tämä leffassa näkyvä kylmän sodan maailmankuva ja 1980-luku yleensäkin kiinnostavat minua erittäin paljon, joten leffa oli tavallaan pakkohankinta. Toinen suuri syy leffan hankkimiseen oli sen alussa oleva kohtaus, jossa teinit istuvat luokassa ja yhtäkkiä taivaalta alkaa sataa venäläisiä laskuvarjojääkäreitä jotka ampuvat mihin sattuu. Kyllä tämä kohtaus on kaikkien nähtävä. :thumbsup: Mitä pisteitä annan leffalle? Ensinnäkin alkukohtaus ansaitsee jo 1/2 pistettä ja kokonaisen pisteen annan sille siitä että itse leffa on kasaria melkein parheimmillaan. Yksi piste lisää tulee naurettavista ja muka patrioottisista dialogista, sekä parista erittäin lisentimentaalisesta repliikistä. Puoli pistettä tulee itse leffan kässärin ideasta, sillä mikä olisikaan parempi aihe leffalle kuin Neuvostoliiton invaasio ameriikkaan. Viimeinen piste tulee siitä että leffaan oli pistetty riittävästi rahaa, eli mukaan oli saatu tarpeeksi autenttista kalustoa sekä leffan ohjaus tuntui olevan melko sujuvaa ja paikoitellen jopa tälläiselle leffalle liiankin hyvää. Eli loppu pisteet: 4/5
SAW (James Wan, 2004) Melko sadistinen ja häiriintynyt leffa. Kaiken "hypetyksen" jälkeen lievä pettymys. Käsikirjoitus on toki ovela mutta on tämänkaltaisia virityksiä ennenkin nähty. Kamerankäyttö oli keskinkertaista, kuvakulmat ja kameran liikkeet eivät olleet loppuun asti mietittyjä eikä musiikkikaan tehnyt oikein minkäänlaista vaikutusta. Leffa nojasi koko ajan varmoiksi todettuihin esteettisiin ratkaisuihin. Paras oivallus oli Spoiler Tri Gordonin tyttären mörköpelon yhdistäminen Zepin piileskelyyn lastenhuonessa. Trilleri muuttui hetkeksi kauhuleffaksi koska kohtaus esitettiin tyttären näkökulmasta. Vuokrasin tämän ja hyvä niin, ei tule hyllyyn ostettua. 3,5/5
Walking tall Pohjautuu tositapahtumiin, pääosissa Rock ja knoxvillen johnny Ei välttämättä lupaa hyvää, mutta ainakin meikäläiseen iski näin torsdaagen iltana muutaman kaljan kanssa. Elokuvaa ei ole tehty isolla rahalla, siitä ei ole yritetty tehdä taidetta tai isoa draamaa, eikä se ole liian pitkä kuten monet elokuvat. Varma valinta ainakin Steven Seagulin elokuvien ystäville. Meikäläisen mielestä loistava elokuva lähtökohdat huomioon ottaen. Todella mukavaa kattoa hieman tuntemattomattomampaa elokuvaa joka toimii. Löyty Gigantista reilulla kympillä.
The Ring Two Puolen tunnin jälkeen oli pakko vetää kiekko ulos soittimesta. Eihän tällästä voi katsoa. Tykkäsin ekasta jenkkiversiosta todella paljon, mutta tämä oli jo alusta alkaen niin huono että rupesi ihan vituttamaan. Spoiler Leffan alku oli kuin jostain kauhukomediasta. Itseäni vaa nauratti ja haukotutti koko kohtaus jossa verta tuli oven alta. Muutenkaan koko kohtaus ei ollut kovin onnistunut. Sitten perään typerä "BÖÖÖ!" kun eukko tonki sitä ruumissäkkiä. Mikä hiton "I found you"??! Miksi se örri enää noita jahtaisi? Ja jos sillä oli syy jahdata niin mihin se sitä videokasettia ylipäätänsä tarvi? Eukko polttaa videokasetin ja kasetti mouruaa kun jossain 80-luvun tusinakauhussa. Peurat tms. hakkaavat autoa ja sitten yhtäkkiä eivät tee mitään. Tuollaiset "iih joku jahtaa" leffat on nähty niin monta kertaa ettei enää nappaa.
Nyt on taas päästy hiukan leffojen katsomisen makuun pienen tauon jälkeen... Aikas korkeita arvosanoja tuli annettua näille, mutta eipä nämä mitään heikkoja leffoja olekaan. Ei ole näitä vuosiin tullut katsottua(lukuunottamatta Amélieta mikä tulee katsottua useampaankin otteeseen/vuosi), oli jo vähän päässyt unohtumaan kuinka hyviä nämä itse asiassa ovatkaan Star Wars - Episode IV (1977) Katsoinpa StaWat originaaliversioina... On ne vaan mahtavia leffoja, ei ole aika kullannut muistoja. Harrison Ford on näissä kyllä astetta rankempi äijä, ja äänimaailma on mahtava. Kunnon avaruussaippuaoopperaa, iskee paljon kovemmin kuin uudet StaWat, joissa keskitytään ihan liikaa kaikkiin paskoihin efekteihin ja tietokoneella luotuihin öklöhahmoihin. 4½/5 Star Wars - Episode V (1980) Juoni loppui vähän tyhmästi kesken, liikaa jäi auki. Jäi ärsyttämään vaan kun ei katsonut heti perään seuraavaa episodia. Siitä miinuksia. 4/5 Star Wars - Episode VI (1983) Juoni saatetaan loppuun ja meno on taattua laatukamaa. Vaikka yleinen mielipide taitaakin olla että tämä on trilogian huonoin osa, itse pidän tästä enemmän kuin vitosesta. 4+/5 Le Fabuleux destin d'Amélie Poulain (2002) Ei tätä nyt jaksa perustella. Ihana leffa :love: 5/5 Trainspotting (1996) Astetta rankempaa menoa. Tän jälkeen ei tee kyllä mieli vetää mömmöjä. Visuaalinen tyyli iskee ja rankasti. Myös soundtrack on hyvin parasta. Tätä leffaa katsoessa tulee rekka pihaan aina. 4½/5
Der Untergang (Perikato) Viime yönä katselin ensimmäistä kertaa dvd:ltä. Oli kyllä iskemässä vahvasti ja rekkaakin tuli pihaan välillä. Bruno Ganz oli ihan liekeissä Hitlerinä ja muutenkin näyttelijäsuoritukset olivat kauttaaltaan hienoja ja uskottavia. Hitler onnistuttiin esittämään yllättävänkin inhimillisenä hahmona, vaikka kyllä se hulluus sielä taustalla oli kuitenkin koko ajan esillä. Toinen minusta yllättävä juttu oli Hitlerin kannattajien fanaattisuus ja sokea usko Hitleriin. Muutamien kohtaloiden kuvaus oli kyllä karun realistista ja rankkaa katsottavaa. Bunkkerin ahdistava tunnelma ja tietämättömyys ulkomaailmasta tuotiin myös hienosti esille. Kokonaisuutena vaikuttava, uskottava ja ajatuksia herättävä leffa. Ainoa miinus tulee siitä että pituutta oli mielestäni ehkä hieman liikaa. 4+/5
Danny The Dog Jet Li koirana ja Morgan Freeman sokeana kaverina. Tappelut peruskamaa ja leffa sellainen "kova-jätkä-uuh-miten-kivaa- kukkaset-onkaan-en-halua-olla-kova-jätkä-kun -tapasin-tytön" -linjalla. En tajua mistä nuo IMDB:n pisteet ovat tulleet. Kenties jotain jet li -lisää. Tappeluiden ystävien(kään) ei tarvi vaivautua, aika vähän sitä on koko leffassa. One Missed Call Soitat itsellesi tulevaisuudesta juuri ennen kuolemaasi. Sitten odotellaan että kuollaanko tässä vai ei ja joku viisaampi voi arvata mitä tapahtuu. Jaappanialaista "kauhua". Ei pelottanut eikä säväyttänyt. Osataan sitä itämaissakin tehdä huonoja kauhupätkiä
THE EYE 2 (Pang Brothers, 2004) Onnistunut "jatko-osa". Kaikki toimii musiikkia myöten. :naminami: 4/5
Ja siis tähän väliin on kysyttävä, että miten monta Maestro Fellinin La dolce vitan jälkeistä elokuvaa olet nähnyt? Ja 8½ on siis ihan 5/5 mestariteos.
Trainspotting tuli katsottua. Leffasta oli paljon puhuttu, usein kehujen merkeissä mutta osoittautui melko keskinkertaiseksi. Ei ole enää niin kova kuin mitä se joskus mahdollisesti on ollut. Elokuva ei käsitellyt kovin syvällisesti huumeiden käyttöä ja oli mielestäni muutenkin vähän pinnallinen. Ei se nyt järjettömän hauskakaan ollut. Hyvistä näyttelijöistä+ihan hyvästä fiiliksestä tulee kuitenkin 3½/5.