Another 48 hrs Perään sitten meni tämän UHD. Olin muistavinani, että tämä on yhtä huono kuin monet muutkin suositun elokuvan jatko-osat tuohon aikaan. Muistikuvani olivat väärässä. Aivan helmi tämäkin. Toki ei yhtä hyvä kuin ykkönen, mutta kaikki se taika oli edelleenkin mukana. 9,5/10 toiminta komedia 90-luvulta.
The Conjuring: The Devil Made Me Do It Olen nyt katsellut nämä kaikki "kirotut" kutoskanavan digitelkkutallenteina. Kauhufilmeistä en noin yleisesti kauhiasti perusta. Tämä kolmas osa oli tosiaan, kuten muut ovat jo aiemmin maininneet, erilainen. Minun mielestäni ei niinkään negatiivisessa mielessä. Ilmeisesti koska en ole kauhuelokuvaihminen. Oli sellainen enemmän mainstream -teos. Trilleri jossa toki keskeinen yliluonnollinen komponentti. "Perustuu tositapahtumiin". No kai se sitten niin on.. Joka tapauksessa näyttelijöiden panos oli erittäin hyvä. Joskin kyllä mietityttää että millainen se kässäri oli, ja paljonko Saatana oli siitä paukutellullut Remingtonillaan. Eli se kuinka suuri se totuus oli fiktioon verrattuna prosentuaalisesti. Noh, joka tapauksessa oli erittäin OK illanviete kaikin puolin. ***½/*****. Suunnilleen saman arvosanan antaisin kailkille näille, mutta erilaisia ovat kuitenkin.
Hieman taustaa. Lainattu The Films of Dorish Wishman: The Daylight Years julkaisun vihkosesta. Kirjoittanut Lisa Petrucci. "Vuonna 1959 keski-ikäinen, äskettäin leskeksi jäänyt nainen aloitti maineikkaan uran eksploitaatio elokuvateollisuudessa. Hänen nimensä oli Doris Wishman. Hän oli noin 47-vuotias, kun hän teki ensimmäisen elokuvansa Hideout in the Sun (1960), suloisen pienen crime caperin, joka sijoittuu Floridan nudistiyhdyskuntaan. Jotkut saattavat kysyä miksi ihmeessä keski-ikäinen, äskettäin leskeksi jäänyt nainen edes ajattelisi tai haluaisi tuottaa ja ohjata tuollaisen elokuvan? Se käy järkeen kun katsoo hänen taustaansa. Dorisin aviomies Jack Abrams kuoli vuonna 1958 (pian sen jälkeen, kun he olivat avioituneet) ja hän tarvitsi jotain tekemistä. Ennen avioliittoaan Doris oli työskennellyt elokuvien varaajana serkkunsa, riippumattoman elokuvajakelijan Max Rosenbergin ja myös legendaarisen tuottajan/jakelijan Joseph Levinen palveluksessa. Hän tunsi hyvin sen tyyppiset elokuvat joita näytettiin teatterissa tuolloin, kun arthouse- ja pienen budjetin eksploitaatio elokuvat olivat rajuimpia elokuvia joita tarjottiin yleisölle, joka halusi epätoivoisesti nähdä vilauksen paljasta pintaa ja kaikenlaista aikuisaiheista sisältöä. Doris oli älykäs nainen ja ollessaan elokuvien jakelupuolella, hän näki mikä oli trendikästä ja mikä tuotti lipputuloja. Sen jälkeen kun Walter Bibon nudistiklassikko Garden of Eden (1954) sai päätöksen New Yorkin osavaltion vetoomustuomioistuimessa "ei säädytön" (päätöksessä todettiin, että alastomuutta elokuvakankaalla ei sinänsä pidetty juridisesti säädyttömänä), tulvaportit avautuivat ja "luontoleiri" filmejä julkaistiin vuosina 1959-64. Ennen tätä jo 1930-luvulla tehtiin eräitä varhaisimpia esimerkkejä tosielämän nudisteista kertovista elokuvista, mukaan lukien Elysia, The Unashamed, Ten Days in a Nudist Camp ja ThisNude World. Tämän uuden alastomuuden aikakaudella valkokankaalla oli kuitenkin muutamia ehtoja. Näissä elokuvissa pystyi näyttämään vain paljaat rinnat ja pakarat ilman koko alastonta etuosaa – joten kaikkien yksityiset osat rajattiin kuvasta tai peiteltiin huolellisesti rantapalloilla, pyyhkeillä ja muulla hyvin sijoitetuilla rekvisiittalla. Yleensä raitista ilmaa ja auringonpaistetta mainittiin "hyväksi henkiselle ja fyysiselle terveydelle" muistuttamaan yleisöä siitä, että se, mitä he aikoivat nähdä, oli täysin kunnollista eikä vähääkään likaista tai skandaalimaista." #1 Dorish Wishman experience Hideout in the Sun (1960) 69 minuuttia 3/5 https://www.imdb.com/title/tt0053908/?ref_=nv_sr_srsg_0_tt_8_nm_0_in_0_q_hideout%20in%20the%20sun Dorisin debyytti on rikosjännärin vaatteisiin puettu nudistipätkä. Veljekset Steve (hyvä pahis) ja Duke Martin (paha pahis) ryöstävät pankin. Pakomatkalle varatun vaihtoauton akku on tyhjentynyt, joten he kidnappaavat parkkipaikalla olevan Dorothyn ja jatkavat pakomatkaa hänen pirssillään. Satamassa Kuubaan suuntaava pakovene on poliisien valvovan silmän alla, joten jotain muuta on keksittävä. Dorothyn käsilaukusta löytyy paikallisen Country Clubin jäsenkortti ja sinne matka käy. Dorothyn bungalowin ikkunasta Dukelle paljastuu mihin he ovat ajautuneet, ihmiset ovat ilman vaatteita! Steve ja Dorothy suuntaavat ulos sulautuakseen joukkoon. Steve esitellään Dorothyn uutena siippana. 22 minuutin kohdalla alkaa nakuilu. Country Clubin arkea: auringonottoa, uintia, pallon heittelyä, jousiammuntaa, tennistä, lentopalloa, kukkien keräilyä. Terveellistä elämää ulkoilmassa. Teemakappale soi. Lentopallomatsissa kameraanpäin pelaavilla on shortsit jalassa. Steven ja Dorothyn välille syttyy romanssi. Steve ihailee näkemäänsä ja toteaa: " Tämä on upea tapa elää ja kasvattaa lapsia. Kadehdin näitä ihmisiä. Tiedätkö, heillä on oikea idea." Samaan aikaaan Duke hikoilee Dorothyn kämpässä ja odottaa venemiestä. Steve ja Dorothy kirmailevat alastomina ja tunnari soi, parin auvo on kuitenkin lyhyt, veljesten on taas paettava, venemies tekee oharit. Dorothy jää itkemään. Elokuvan lopussa on vielä yllätyskäänne. Kolkkaus, käärmeitä, varaaneja, krokotiilejä, poliisi. Toiselle veljeksistä tarjolla karmea kohtalo, toiselle sovitus. Kummallehan kumpi? Kyllä tämän ensimmäisen näkemäni nudie cutien elokuvaksi tunnistaa. Kaikki on kilttiä ja viatonta ilman minkäänlaista seksualisointia. Ei koskettelua eikä edes pussata kertaakaan. Kamera kuvaa dokumentaarisen toteavasti ja leikkaus on ok. Paljaita rintoja ja pakaroita on tarjolla riittämiin. En tiedä onko näkymät aikalaiskatsojia sykähdyttäneet, mutta paljon nähneelle homma on luokkaa ihan kiva. 60-luvun ajankuva Floridasta antaa myös jotain. Elokuvana Hideout in the Sun ei ole kummoinen, mutta ei tätä raaski näin Wishman urakan alussa heti tyrmätäkään. Melonipistetys 7/10
Mummola (2023) - Yllätti tämä kotimainen laadukkuudellaan. Jotenkin piristävää kuulla niin hyvää ja aitoa dialogia suomielokuvassa. Paikallaan pysyvä kamera loi myös tunnelman että katsoja todella on nurkassa katsomassa tapahtumia. Nauratti ja itketti. Lämpöinen erinomainen elokuva.
Training day (2001) Ei löytynyt omaa edes tälle Oscar voittajalle. UHD:ltä katsoin ja hyvä oli vieläkin. Ei ehkä ihan niin hyvä kuin muistelin. Niin se aika ja vastaavat uudet leffat vievät pois tämän ainutlaatuisuudesta. Toki osan nautinnosta vie se, että tietää mitä on tapahtumassa seuraavaksi. Tällä on itseasiassa todella pieni uudelleen katsomiskerroin. En usko, että palaan kuin ehkä ensi vuosikymmenen lopulla. Mutta se ei poista faktaa, että pätkä on vähintään 8/10 vielä uudestaan nähtynä ja ehkä tuon ensimmäisen katsomiskerran 9,5/10.
#2 Dorish Wishman experience Nude on the Moon (1961) 70 minuuttia 3/5 https://www.imdb.com/title/tt0056293/?ref_=nv_sr_srsg_0_tt_7_nm_1_in_0_q_nude%20on%20the%20moon Wishmanin toinen leffa alkaa heti easy listening dittyllä "Moon Doll". Ensimmäiset 15 minuuttia seuraamme 3 miljoonaa taalaa sedältään perineen rakettitieteilijä Jeff Huntleyn ja tämän mentorin Dr. Nicholsin toimintaa laboratoriossa, jossa häiskät kehittelevät rakenttibensaa aikomuksenaan tehdä tutkimusretki kuuhun. Sihteeri Cathy yritää saada vastakaikua Jeffiltä, mutta hänellä on vain avaruus mielessään. Kuluu 6 kuukautta ja heput nousevat jo rakettin. Automatkalla raketille näemme että kaupungin leffateattereissä pyörii Hideout in the Sun. Seuraa todennäköisesti jostain public domain pätkästä lainattua pienoismalli kuulentoa ja sitten heput ländäävät kuuhun. Jätkien avaruusasut pistivät hekottelemaan ja myös pohdinta toisen löytäessä kuusta kultakimpaleen: "Hajoaakohan tämä tomuksi paluulennon aikana. Rakettimme ei kestä lainkaan ylimääräistä painoa. Tulimme tänne tieteen takia, emme kullan" ja siltikin jatkuvasti keräävät näytteitä nurmialueiden välissä kulkevilta sorapoluilta. Kyllä, kuu on kauttaaltaan vehreä, kuin olisi Floridassa kuvattu. Pian gubbet saapuvat kivimuurille, jota vasten on nostettu tikapuut. Tikkaiden yläpäästä avautuukin näkymä lunaariseen nudistiyhteisöön jota johtaa Moon Queen ja joka sattuu olemaan poikain labran sihteerin Cathyn kaksoisolento. Ensimmäiset nakuilut ajassa 31 minuuttia. Kuunudistit kommunikoivat telepaattisesti ja aluksi vangittuaan tutkimusretkeilijämme, päättävät vapauttaa nämä. Jeff ja Dr. Nichols jatkavat sepelin keräilyään, mutta pikkuhiljaa homma muuttuu yläosattomien tarkkailuksi. Kuussa ei pelata lentopalloa, tammea eikä muutakaan terveyttä kohottavaa alastonta sporttia. Kukkasia kyllä keräillään ja loiskitaan lätäköissä.Tätä jatkuu ja jatkuu ja Jeff ehtii jopa ihastua Moon Queeniin. Pois on kuitenkin lähdettävä hapen alkaessa loppua. Jeffin kamera unohtuu kuunkamarelle, joten mitään todisteita reissusta ei jää. Mitä tapahtuu Jefffin ja Cathyn välillä jääköön (vaikeasti) arvattavaksi. Symppis filkka vaikka laahaakin keskivaiheilla pahasti. Tissejä riittää siihen malliin, että ehtii jo hieman kyllästyäkin. Tämäkin on kuitenkin varsin viaton, jopa mieltäylentävä pätkä. Kamera on jälleen tallentanut asioita ja fokuskin pysyy kohdillaan. Värit ovat runsaat kaikessa technicolormaisuudessaan. Musiikki palloilee tunnusbiisiin, hissimusiikin ja Uuno Turhapuro kitaroinnin välillä. Hauska kokemus. Melonipisteytys 7/10
Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant Mayhem https://www.skyshowtime.com/watch/a...t-mayhem/9165b36d-84b0-351f-9acf-aa68724c53fa Sky Showtimen piirrosesielokuva samannimiseen Nickelodeon-piirrossarjaan. Yllättävän hyvä. 3,5/5 T: Vesku
Camp X-Ray (2014) Varsin vakuuttava elokuva Guantanamo Baysta, paikasta jossa säilytetään ihmisiä joita ei saa kutsua vangeiksi koska vangeilla olisi oikeuksia. Hyvin pienimuotoinen tarina keskittyy nuoreen naiseen (Kristen Stewart) joka värväytyi armeijaan päästäkseen pois kotikaupungistaan - ja päätyi siten Gitmoon vartijaksi, sekä yhteen vangeista (Payman Maadi). Elokuva seuraa suorastaan intiimisti näiden kahden välisen ystävyyden kehittymistä. Niin intiimisti kuin se nyt on mahdollista kun koko ajan on seinä tms välissä. 5/5 Tuossa vielä trailerikin, en tiedä onko tätä täällä julkaistu, katsoin saksalaiselta BD:ltä:
Horrible Bosses (2011) Elokuvaa kestänyt 50 minuuttia, eikä yhtään hauskaa vitsiä. Ei tätä jaksa loppuun saakka katsoa, joten ei pisteitä. 0/5 ja osallistumismerkintä.
Bob Marley :One Love 2024 https://www.imdb.com/title/tt8521778/ https://www.justwatch.com/fi/elokuva/bob-marley-one-love https://www.skyshowtime.com/watch/a...one-love/d809fad6-d2f6-32ca-bb0a-57091bc00684 Katsottu moinen pintaraapaisu Skyshowtimestä reggae-ikonin elämän loppupuolista ja maailmansuosioon johtaneista tapahtumista. 3.5/5 T: Vesku
Renfield 3023 https://www.imdb.com/title/tt11358390/ https://www.justwatch.com/fi/elokuva/renfield https://www.skyshowtime.com/watch/asset/movies/renfield/70325d7c-a0bc-3653-9a1c-a85f6d674305 Skyshowtimestä moinen vampyyrileffa pienellä kierteellä, lopputulos yllättävän hauska Nicholas Gagesta huolimatta. 4/5 T: Vesku
Kolmisen vuotta sitten eri ketjussa tuli sanottua: Ja nyt sitten on leffa katsottu. Ei kuitenkaan Netflixistä vaan ihan ostin BD:n (saksasta), Anna Kendrick -kokoelmaa täydentämään. Stowaway (2021, Anna Kendrick, Daniel Dae Kim, Toni Collette, Shamier Anderson) Ennakkotiedoista poiketen tämä osoittautui ihan asialliseksi scifi-pätkäksi. Toki tässä on jotain hollywoodismeja kuten 500kg/cm2 paineinen vuotava putki, tosielämässä tuo tilanne olisi varmaan paljon kinkkisempi... ja tietenkin se että miten se ylimääräinen matkustaja oli oikein jäänyt sinne paneelin taakse. Mutta muuten ihan kelpo scifiä. 3,5/5
TOP GUN (Tony Scott, 1986) HERO. Monesta plazalaisesta saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun katsoin tämän leffan alusta loppuun. Joskus aikoinani olen saattanut nähdä lyhyitä pätkiä, mutta oikein koskaan tämä leffa ei ole kiinnostanut erityisemmin. Tom Cruisea aloin sietämään näyttelijänä vasta 2000-luvun alussa kun herra esiintyi parissa Spielbergin leffassa ja oli pakko myöntää, että hän on tähteytensä ansainnut karismallaan ja antamalla aina vähintään 110 % itsestään valkokankaalla. Sitä ei scientologia-hörhöilytkään pysty pois pyyhkimään. Päätin siis katsoa leffan, jotta ei tarvitse kärvistellä alemmuuskompleksissa Top Gunia näkemättömänä moukkana. Sekin auttoi, että nykyään kasarileffat tuppaavat maistumaan nostalgisista syistä. Leffassa oli ongelmia minun kannaltani. Ensimmäinen on ohjaaja Tony Scott, jonka tyyli ei ole iskenyt koskaan. Kaikki kuvataan näyttämään "mageelta" sujuvan visuaalisen kerronnan kustannuksella. Leikkaukset ovat sekavia (lento- ja taistelukohtaukset kärsivät tästä erityisen paljon) ja pitkää linssiä käytetään liikaa. 2.39:1-kuvasuhteen käyttö ei ollut kovin vaikuttavaa ja horisontaalin tilan hyödyntäminen tuntui vajavaiselta. Tuntui, kuin tämä leffa olisi kannattanut sittenkin kuvata jossain 1.78:1 kuvasuhteessa. Tähän päälle vielä pakkomielle kuvata melkein joka kohtaus auringonlaskun valaistuksessa. En innostunut leffan juonesta/tarinasta kovin paljoa. Pelkkää kukkoilua siitä, kuka on paras lentäjä. Leffa tuntui pinnalliselta ja lapselliselta siitä huolimatta, että yritettiin olla syvällisempiä. Leffa oli myös hyvin samankaltainen alusta loppuun: Välillä lennetään taivalla ja välillä kinataan maan kamaralla, kuka on kovin lentäjä. Tämähän oli kuin Yhdysvaltain ilmavoimien 2-tuntiseksi venähtänyt rekrytointivideo. Hyvääkin toki oli: Tom Cruise oli hyvä eivätkä muutkaan näyttelijät huonoja olleet. Musiikki oli ajoittain oikein makoisaa kasarisyntsafiilistelyä. Lisäksi Tony Scottin tyyli, vaikka se ei minuun niin iske on sellainen, että 15 miljoonan taalan budjetilla on saatu aika kalliin näköinen leffa kasaan. Mikään ei näytä "halvalta." Sopivuus omaan makuun 2+/5 (plussa musiikkien ansiosta).
F-14 Tomcat oli yksinomaan laivastolla käytössä ja Topgun-koulukin on laivaston. (Suom. huom T: Vesku
Anteeksi tietämättömyyteni. Joo, laivastosta tässä oli kyse vaikka lenneltiin.... ...Laivaston rekrytointivideo sitten.
Täysin samaa mieltä. Olen ensinäkemältä kokenut kuvauksen kirjaimellisesti kuten mainitsit -- myös alkuperäisen kuvasuhteen hyötykäyttöä kritisoiden.
Top Gun siis perustuu Don Simpsonin High Conceptiin (kuvattu hänen kirjassaan High Concept). Don Simpson & Jerry Bruckheimer tuotantoyhtiön tietyt elementit olivat heidän 80-luvun leffoissa ja myös Cruisen alkupään elokuvissa Top Gunin jälkeen. Top Gunin lisäksi näitä Simpson & Bruckheimer elokuvia ovat Top Gunin lisäksi esim. Flashdance, Beverly Hills Cop 1 & 2, Days of Thunder. Eli tuotannon puolesta tulee jo annettuna joitain juttuja käsikirjoittajalle ja ohjaajalle. Toki Tony Scott oli myös heidän luotto-ohjaajansa. Tuossa videossa käyty läpi noita juttuja Days of Thunderin floppaamisen näkökulmasta. Ei toki kannata katsoa, jos ei halua spoilaantua näiden elokuvien suhteen.
Seberg (2019, Kristen Stewart, Vince Vaughn, Jack O'Connell, Margaret Qualley, Anthony Mackie) Kristen Stewart tuntuu olevan erikoistumassa historiallisten henkilöiden esittämiseen, tällä kertaa vuorossa Jean Seberg. Tarinassa Seberg joutuu FBI:n silmätikuksi tukiessaan mustien oikeuksia ja Mustia Panttereita. Onhan tässä otettu jonkin verran luovia vapauksia, eli perustuu vain löyhästi tositapahtumiin, mutta Kristenin suoritusta se ei himmennä. Ja muutkin näyttelijät ovat kovassa vedossa. 5-/5 Katsoin tämän saksalaiselta BD:ltä. Josta löytyy kieliksi saksa ja englanti niin puheen kuin tekstityksenkin muodossa. Leffassa puhutaan vähän ranskaakin joka on tekstitetty, mutta lopputeksteissä on muutama inforuutu Jean Sebergin myöhemmistä vaiheista saksaksi, joita ei ole käännetty englanniksi. Tämä tiedoksi jos se on jollekin tarpeellinen tieto. Niin ja leffan saksalainen nimi on jostain syystä Against All Enemies.
American Hustle (2013) Helvetin sekavaa sotkua, tyylillisesti aivan päin seiniä, ei pitänyt mielenkiintoani yllä juuri ollenkaan. Yllättävän tylsä ja täysin yliarvostettu, ja naurattipa makeasti ja epäuskoisesti se tieto, että tämä sai jopa kymmenen (!) Oscar-ehdokkuuttakin aikanaan. Muutamia hyviä näyttelijöitä voi kehua, mutta eipä muuten.