My Lucky Stars. Ihan hyvän Winners and Sinnersin jatko-osa, jossa samaa ideaa kierrätetään uudelleen. 2/5 Twinkle Twinkle Lucky Stars. Edelleen kierrätetään wanhoja vitsejä ja oli jo tuskaa katsoa, mutta en luovuttanut kesken. Tämä oli täysin turha osa ja olisi pitänyt jättää tekemättä. Jälleen kerran Jackie ja Yuen Biao ovat pahasti alikäytettyinä tässä sarjassa. 1/5 Purple Storm. Terroristitarina Hong Kongissa. Ihan katseltavaa tavaraa ja toimintaakin riitti hyvään honkkarityyliin. 3,5/5 Naked Weapon. Ympäri maailmaa kidnapataan 10-13 v. tyttölapsia ja heistä koulutetaan salamurhaajia seuraavien vuosien aikana. Tiedossa siis kauniita naisia, vaijeri kung-fua, seksikkäitä "kissatappeluja" ja jonkin sortin juonikin joka meni ohi jostain kumman syystä. 4/5 Encounters of The Spooky Kind. Sammo Hungin haamu/voodoo/manaustarina höystettynä kung fu:lla ja komedialla. 2,5/5 Skinny Tiger Fatty Dragon. Sammo Hungin poliisitarina Hong Kongissa. Ei vedä vertoja Jackien Police Story sarjalle sitten millään, vaikka elokuvassa on kyllä hetkensä. 3-/5 House of Fury. Kung fu komedia perheestä jonka faija on ollut joskus hallituksen salainen agentti ja jota hänen lapsensa eivät millään usko, kunnes sitten eräänä päivänä kaikki muuttuu... Kyllä tän kerran katselee ja toisenkin, jos on Gillian Chungin fani tai pitää Yuen woo-pingin toiminnasta. Plussa tulee erinomaisesta kuvan laadusta. 3+/5 Shinjuku Triad Society Homoilua, huumeita, yakuzaa, väkivaltaa. Aika lailla perustavaraa Miikeltä siis. 2/5 City of Lost Souls Huumeita, piilohomoilua, yakuzaa, kakkaa ja väkivaltaa yhdistettynä Japanin etniseen vähemmistöön (brasilialaiset). Siis perustavaraa Miikeltä. 2/5. Swing Girls. Toistaiseksi parin viime viikon ajalta näkemäni paras aasialeffa, vaikka toistaakin yhtä peruskliseistä, että "huonot oppilaat kerätään pakosti tai heidän aikaisemman mogan kautta yhteen ja annetaan heille jokin juttu ja se juttu ei aluksi onnistu, mutta sitten työn ja tuskan ja kaiken muun tutun kaavan jälkeen kaikki sujuu loppufinaalissa ok". Tähän kaavaan upotetaan nyt joukko lukioikäisiä tyttöjä ja yksi poika jotka perustavat osittain pakotettuna ja osittain oman mielenkiinnon herättyä jatsibändin ja yrittävät opetella soittamaan big bandissa. Peruskauraa hyvällä komedialla mukana, mutta se finaali eli semmonen vartti pelastaa tämän elokuvan täysin. Kun tytöt (ja yksi poika) pääsevät vauhtiin lavalla, niin se on menoa se. Swing & Jazz man! Ilman viimeistä varttia elokuva olisi 3/5, nyt siihen voi antaa pisteen lisää. 4/5 Spanglish. Adam Sandlerin komedia/draama, missä englannin kieltä taitamaton köyhä mehikolainen yh-äiti pääsee sisäköksi töihin valkoisen yläluokan perheeseen. Oli hyvää ajanvietettä ja Téa Leoni ja Paz Vega onnistuivat rooleissaan hyvin. 4/5 Hide and Seek Semmonen kauhutrillerin tapainen, missä on perusainekset kasassa ja ylläri lopussa. 2,5/5
Bernardo Bertolucci: 1900 [Novecento] (1976) Mielenkiintoinen historiallinen-sota-draama-eepos. Kertoo kahden yhtäaikaa syntyneen pojan/miehen tarinan vuodesta 1900 aina vuoteen 1945. Toinen miehistä on köyhä ja toinen rikas. Alussa tämä asetelma toimii, mutta lasten vanhetessa myös ihanteet muuttuvat ja miehistä tulee kovin erilaisia. Alkuosa elokuvaa oli hyvin soljuvaa draamaa, viatonta lapsuuden kuvausta ym. Toisessa osassa elokuvaa sekoitetaan politiikkaa juoneen mukaan. Alkaa sotiminen ja oman paikan etsintä. Tämä osa tiputtaa elokuvan kiinnostusta väistämättä hieman. Onneksi itse pystyin ohittamaan kaiken sosialismiin ja fasismiin viittaaman propagandan, niin elokuvan pystyi katsomaan puolueettomalta kantilta. Kaiken kaikkiaan 1900 on kaunis teos kuin Leonardon maalaukset. Robert De Niro tekee hyvän roolin, eikä muissakaan nimekkäissä näyttelijöissä (Gérard Depardieu, Sterling Hayden, Donald Sutherland ja Burt Lancaster) ole moitittavaa. Hyvää viihdettä kokonaiseksi lauantai päiväksi ja illaksi (pituus 302min).
Viikonlopun leffa saldoa: Sky Captain and the World of Tomorrow Ehkä hieman liikaa tietokoneella tehty minun makuuni, mutta yllättävän viihdyttävä leffa. Tosin odotin Angelina Jolielta suurempaa roolia leffassa, sillä juuri hänen kuvallaan sitä tunnuttiin myyvän. Onneksi en kuitenkaan ostanut tätä leffaa vaan vuokrasin sen, no olisihan tuon euron voinut huonompaankin leffaan käyttää. 2.5/5 Coming to America Komedia ajalta jolloin Eddie Murphy oli vielä oikeasti hauska. Tämä leffa on varmaan yksi Murphyn parhaimmista komedioista 80-luvulta, ja eikä se jättänyt tälläkään kertaa yhtään yleisöstä kylmäksi. Kokonaisuutena ehkä hieman liian kaavamainen ja ennalta arvattava, mutta niinhän ne kaikki 80-luvun komediat ovat. 4/5 Missing in Action Koska lauantai-illan vietto keskeytyi ennen aikaisesti niin mitäpä sitä muutakaan tekee kuin katsoo Chuck Norrisia. Onneksi hyllystä löytyi yksi miehen tuotannon edustaja. No leffa oli juuri Chucia tyypillisimmillään. Eli toimintaa riitti, mutta juonta ei ollut paljoakaan. No kukapa sitä vietnam leffoissa kaipaisikaan? Leffan poliittinen ilmapiiri oli ehkä jo nykyään liian vanhentunut, sillä leffassa vietnamilaiset kuvattiin kaikki valehteleviksi julmureiksi ja siksi Chuck oli oikeutettu tappamaan heitä niin paljon kuin vain leffan aikana pystyi. Loppujen lopuksi perus vietnam toimintaa 80-luvulta. 3-/5
Michael Moore paljon kohuttu ja puhuttu Fahrenheit 9 / 11 tuli vihdoin nähtyä. + onnistuu asiassaan eli Bushin mollaamisessa hyvin + muutamia todella tunteikkaiksi saatuja jaksoja + välillä mukavia väliheittoja, kai sitä huumoriksi voisi sanoa - laahaa välillä todella pahasti - juttelee liikaa samoista asioista, homma ei välillä oikein etene mihinkään suuntaan - liian epätasainen kokonaisuus: mukana on kamaa, joka olisi hyvin mennyt johonkin muuhun Moore -"dokumenttiin" - Mooremainen tyyli: jätetään aika paljon poiskin asioita, että oma kanta näyttää paremmalta. Ei sillä, eihän näitä nyt historian tunnilla sovikaan katsoa, tai sitten pitää olla tarjolla Bushin & comp. propagandavideo seuraavaksi katsottavana. 3+ ... 3½ ... kaikkea ne sielä Cannesissa Tarantinon johdolla voittajaksi arpoo.
I Kina Spiser De Hunde - Kiinassa syödään koiria Hmm, ykkönen tuli nyt vasta nähtyä ja pakko myöntää, ettei kakkonen (Vanhat miehet uusissa autoissa) vaadi ykköstä lainkaan rinnalleen, eli kummatkin toimivat vallanmainiosti irrallisina teoksina. Ensimmäinen osa oli kenties hiukan synkempi ja väkivaltaisempi kuin huumoripitoinen ja enemmän kokoperheen "jatko-osa". Loppu oli vähintäänkin hupaisa. 4-/5 Robots Nyt ei kyllä ole mikään maailman paras animaatio kyseessä, hieno ja vauhdikas kyllä, paljoa hurttia huumoria ja hyvää kokoperheen toimintaa, mutta oli kyllä kokonaisuutena hiukan kuivakka. Kyllähän tämän mielellään katsoi, mutta taitaa kyllä jäädä näistä uusista animaatioista hankkimatta, ellei nyt todella edullisesti jossain välissä tätä saa. 3 / 5
Illan elokuvana toimi tällä kertaa Rules of Attraction eli yhden sortin biletys / yliopisto / kun kaikki menee päin persettä -elokuva. Tullut joku pari vuotta sitten katsottua ennemminkin, silloin irtosi joku 2½ / 5 noin suurinpiirtein. Nyt tulos oli huomattavan eri kun piti ostaa uudelleen (fiksua). Jännä juttu kuinka varsin monet elokuvat ovat toimineet huomattavasti paremmin kun ikää on vähän karttunut ja aikaa kulunut + tullut tuo maaginen toinen katselukerta. Mistähän moinen sitten johtuukaan. Ehkäpä tietää mitä odottaa, niin osaa keskittyä oikeisiin asioihin. Erityisesti Eternal Sunshine of the Spotless Mindin kanssa kävi näin. Keskushenkilönä olevan Sean Bateman on oikein mukava kaveri. Samalla tavalla kuin oikeastaan kaikki muutkin elokuvan hahmot, myös hän on pikkuisen hämärä kaveri. Elokuvan kaikki henkilöt ovat mukavan sekopäisiä tavalla tai toisella, eikä yhtään teppo tavallista ole mukaan sattunut. Vaikka mukana on niin homoa, kaikkea liikkuvaa panevaa sankaria, euroopan reissun tyttöystävänsä naamaa tunnistamatonta jeppeä ja sukupuolitautikirjalla neitsyyttään säästävää tyttöä, ei porukka tunnu mitenkään oudolta. Jollain tavalla sekava joukko on silti saatu pidettyä järkevänä ja jotenkin realististisena. Näyttelijät auttavat kovasti, sillä suhteettoman tuntematon / ei-niin-lahjakas casting venyy parhaimpaansa ja saa homman toimimaan. Tarinankerronta on sujuvaa pois lukien tapahtumien alussa eestaas -vekslaaminen, joka on puhdas tyylikikka, eikä oikein auta itse tarinan etenemistä millään tavalla. Eikä valitettavasti ole edes mitenkään erityisen tyylikäs. Jos jotain muuta moittimista haluaa etsiä, voisi syyttävällä sormella osoittaa sitä kaveria, jonka vastuulla on että tarinasta ei oikein tahdo saada otetta. Kai sitä ohjaajaksi yleensä sanotaan. Tämä johtuu ehkä siitä että keskeisiä hahmoja on aika paljon, mutta ratkaisussa on myös tahallisuuden makua, sillä elokuvan huumeenkäryinen maailma pakottaa ruutua tuijottavan katsojan nimenomaan _katsojaksi_. Tapahtumia seurataan ikäänkuin sumuverhon takaa, tapahtumiin ei ole varsinaista kosketuspintaa. Menipäs sekavaksi, aika lopettaa: 4 / 5 tällä tuntumalla.
Beverly Hills Cop I & II olivat mukavan rempseitä nostalgiapläjäyksiä. Eiväthän nämä sitä terävintä kärkeä toimintaelokuvien saralla ole mutta ne fiilikset ja muistot korvasivat tämän. Oli mukava katsella Eddie Murphya nykyistä paremmassa vireessä.
Eikös tämä tyyppi ole Patrick "Amerikan psyko" Batemanin pikkuveli? Vai olenko nähnyt unta? Muistelisin että molemmat leffat ovat filmatisointeja Bret Easton Ellisin kirjoista.
Oldboy: Jopa parempi kuin odotin. Kerronta ajoittain sekavaa, mutta toimi silti todella hyvin. Piti otteessaan koko leffan ajan. Musiikkipuoli oli varsin positiivinen yllätys. Min-sik Choin suoritus Dae-suna oli kerrassaan mainio. Leffan visuaalinen puoli oli myös kaunista katseltavaa, vaikka tuon Suomi-julkaisun kuvanlaatu ei taida sieltä ihan kärkipäästä ollakaan. 4/5
Shrek 2 Erinomaisen leffan erinomainen jatko-osa. Ehkä jonkin verran ykkösosaa vakavampi, mutta silti viihdyttää ja naurattaa herkeämättä. 4/5
Christian Nyby: The Thing From Another World **½ Huonompi kuin muistin, melko tavanomainen 50-luvun tuotos. Alienia olisi saanut näyttää huomattavasti enemmän. Tod Browning: Mark of the Vampire *** Tavanomaista tämäkin. Näyttävä, mutta muuttuu alun mielenkiintoisuudesta tavalliseksi salapoliisielokuvaksi. Lionel Barrymore ylinäyttelee, Lionel Atwill on yhtä pökkelö kuin aina, sen sijaan Bela Lugosi on oivassa vireessä. Loppu on hivenen epäonnistunut. Martin Scorsese: Boxcar Bertha *** Ihan ok, ei mitään erikoista. Josef von Sternberg: Underworld **** Tyylitelty gangsteriklassikko. Hieman enemmän olisin kaivannut toimintaa, mutta hyvä näinkin. Näyttelijäsuoritukset laadukkaita, George Banckroft onnistui gangsteripomona parhaiten. Fred C. Newmeyer: Sailor-Made Man *** Harold Lloydin ensimmäinen pitkä elokuva. Ei mitään elämää suurempaa, mutta ihan hauska ja hyvin tehty. Buster Keaton: Seven Chances **½ Keatonin heikoin elokuva, ei naurata kuin paikoin. Keatonin elokuvien vauhdikkaat lopetukset ovat yleensä erinomaisia, mutta tässä jakso oli aivan liian venytetty. Clarence Brown: Flesh and the Devil ****½ Garbo-Gilbert -parivaljakon paras elokuva. Tunnelmallinen, näyttävä ja Lars Hansonia lukuun ottamatta erittäin hienosti näytelty rakkausdraama. John S. Robertson: Dr. Jekyll & Mr. Hyde *** Varhaisen kauhuelokuvan perusteos. Ei yllä ääniversioiden tasolle kuin John Barrymoren mahtava kaksoisroolin osalta. Ivan Reitman: Stripes ** Bill Murray pelastaa paljon, Harold Ramisista puolikas tähti. Muutama hyvä sutkaus oli joukkoon eksynyt, muuten aika onneton. Mimi Leder: Deep Impact * Ensimmäistä kertaa näin kokonaan, aiemmin olen nähnyt vain hyökyaallon. Täyttä p***aa joka osa-alueella.
The Ring Two Huonoa odottelin ja kyllähän tämä melkein vielä onnistui alittamaan odotukset. Ykkösen riimeikistä tykkäsin aika voimakkaasti, mutta tämä kakkonen ei kyllä todellakaan tuonut rekkaa pihaan. Kässäri oli kunnon The boys found this screenplay on the floor kamaa ja juonessa ei muutenkaan oikein ollut mitään järkeä. Missään vaiheessa ei saatu kunnon tunnelmaa aikaan ja kaikki mahdolliset spuukeilut onnistuttiin pilaamaan naurettavalla cgi-kikkailulla. Huonosti toteutettu, ennalta-arvattava (kaverin kanssa jokaisessa jännässä kohdassa arvattiin mitä seuraavaksi tapahtuu) ja tylsä jatko-osa. Wattsista tulee silti toki aina plussaa. 2-/5 The Interpreter Ihan suht mielenkiintoinen pätkä oli. Välillä ihan kiehtova, mutta toisaalta vähän tasapaksu ja hieman laahaavakin. Penn ja Kidman olivat molemmat ihan suht hyvässä iskussa ja kyllä välillä ihan tunnelmaakin oli. Huolellisesti tehty leffa, mutta vähän semmoinen mjaa fiilis jäi kuitenkin sitten lopulta. Ihan katsomisen arvoinen silti. 3/5 Edward Scissorhands Nyt vasta katselin ensimmäistä kertaa tämän. Kyllähän tämä sinne aika Burtonin parhaimmistoon menee. Depp on iskussa ja tunnelma on vahva heti alusta lähtien. Hauska, omaperäinen, koskettava ja tyylikäs. Musiikeista tulee myös plussat. 4-/5
Nyt on viime aikoina ollut aika hiljaista leffojen kanssa. Tässä parin viime viikon aikana katsotut: Dances with Wolves Näin nyt ensimmäistä kertaa pidemmän, lähes nelituntisen version. Teatteriversion katselin tuoreeltaan joskus teinivuosina ja hieman tylsänä se mielen sopukoihin jäi. Täytyy kyllä sanoa että vuodet kasvattaa, sillä nyt tämä pidempikin versio tuntui upealta elämykseltä. Kerrassaan hienon, puhuttelevan ja koskettavan elokuvan Costner sai nuoruusvuosinaan aikaiseksi. Kaunista katseltavaa kaikki tyynni, josta ei juuri heikkouksia löydy. Kyllä tuli polkupyörä telineeseen. 5/5 Trainspotting Aavistuksen päinvastainen tapaus. Tämä oli yksi 90-luvun suosikeistani, jonka nyt useamman vuoden tauon jälkeen katsoin. Täytyy sanoa, että hienosta tyylistään ja hauskasta kerronnastaan huolimatta, tämä ei enää elämää suurempiin elokuviin kuulu. Mukavaa katseltavaa toki edelleen. 4/5 Notorious Tämäpä tässä on Hitchcockin parhaimmistoa. Äärimmäisen taitavasti ohjattu ja hienosti etenevä vakoilutrilleri, jossa koko pääkolmikko Cary Grant, Ingrid Bergman ja Claude Rains tekevät upeaa työtä. Erityisesti Grantia on mukava nähdä tässä vaihteeksi hieman jäyhempänä ainaisten hurmurirooliensa välissä ja kemia Bergmanin kanssa toimii erittäin hyvin. Loppukohtaus on myös yksi elokuvahistorian hienoimpia. 5/5
Dalkomhan insaeng (A Bittersweet Life) Ji-woon Kimin uusin elokuva mainion A Tale of Two Sistersin jälkeen ja kauhusta siirrytään tällä kertaa gansterimaailmaan, sekä kostotarinan puitteille rakennettuun elokuvaan. Elokuvassa näkyy Ji-woon Kimin tavaramerkki eli erinomainen visuaalinen silmä kohtauksien ja tunnelman luomisessa. Tämä näkyy erityisesti yökohtauksissa autolla ajaessa, josta lähin/tuorein vastine olisi Mannin Collateral. Koska kyseessä on gansterielokuva kostoelementeillä, niin tietysti sitä väkivaltaa on ja se on välillä hyvinkin raakaa ja brutaalia, mutta ei mitään uutta ja ihmeellisistä mitä ei olisi jo aikaisemmin nähty. Tämä versio minkä näin oli ohjaajan versio kestoltaan 119 min. Teatteriversio on 118 ja kuulemma elokuvasta olisi olemassa 50 minuuttia pitempi versio olemassa, mutta se ei ole toistaiseksi päätynyt julkiseen levitykseen. Toivottavasti pitkä versio on olemassa ja se tulisi joskus hyvillä enkkusubeilla DVD:lle, koska elokuva tarvitsisi enemmän sivuhahmojen kehitystä kuin mitä nyt elokuvassa katsojalle tarjottiin. Kuitenkin elokuva tälläisenaankin kestää uudelleenkatsomista. 4+/5. Kakushi Ken Oni no Tsume (The Hidden Blade) Yôji Yamadan nappisuorituksen Tasogare Seibein (Twilight Samurai) jälkeen tehty samuraidraama, joka ei pääse samalle tasolle kuin TS. Samoja asioita käsitellään, eli köyhä samurai perheineen, sekä hänen sisäkkönsä elävät jossain Japanin köyhällä maaseudulla uusien muutoksien puhaltaessa Japanin läpi (tuliaseet ja kanuunat), ja sitten tulee se pakollinen kaksintaistelukohtaus, rakkauden tunnustusta ja sen sellaista ja sitten loppu. Se siitä, kaikki oli tehty paljon paremmin TS:ssä ja mielummin se kuin tämä, vaikka elokuva ei mikään kovin huono ollut ja menee läpi tasapaksuna. 3/5. Warai no Daigaku (University of Laughs) WW2:n aikaan Japaniin sijoittuva komedia teatterikäsikirjoittajasta, joka yrittää saada oman komedianäytelmänsä hyväksytettyä jäykän poliisiviranomaisen sensuurileiman läpi, mutta joka ei hänen epäonnekseen tajua komediaa. Melkein koko elokuva sijoittuu poliisilaitoksen kuulusteluhuoneen, missä nämä kaksi ottavat yhteen nasevan dialogin muodossa päivästä toiseen. Tästä saisi todella loistavan elokuvan, jos tämän tekisivät brittiläiset ja samat väittelyn kävisi läpi kuivalla brittihuumorilla höystettynä. Tälläisenaan tapahtui "Lost in Translation" ja enkkusubit eivät kaikkea huumoria osannut välittää, vaikka tulikin näiden kahden väittelylle välillä naurettua. Pisteitä voisi tulla enemmänkin, jos ymmärtäisi paremmin japania. 3,5/5
Oikein oikein oikein, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. samaa mieltä, tosin länkkärifanina ite tykkäsin tuosta jo nuorena. Tästäkin elokuvasta pidempi versio on parempi. Eikä tosiaan tylsä missäänvaiheessa.
Itsekin katsoin tämän pari päivää sitten, mutta minulle ei iskenyt yhtä hyvin. Visuaalisesti kieltämättä erittäin komea, mutta tarina oli aivan liian perinteinen. Ei missään nimessä huono elokuva, mutta ei kyllä lähelläkään parasta mitä Koreasta on viime vuosina tullut. 3+/5
Harvinaisen paljon olen samaa mieltä kanssasi. Kyllä Susi leffassa oli paljon hienoja kohtauksia. Minullakin edellisestä katsomisesta oli varmaan kymmenen vuotta ja tämä pidempi versio kolahti todella lujaa. Notorious taas on TOP5 leffa Hitchin leffoissa. Yltääpä aika lähelle TOP20 listalle kaikissa leffoissa.
Aasiapaskaa tuli "taas" katsottua, tällä kertaa tosin ihan kohtuullista sellaista, Jadedin suosituksilla ostettu Phone. Harvoin on samassa elokuvassa ollut niin paljon hyvää, mutta toisaalta myös huonoa. + monet oikein toimivat säpäyttelyt + yleisilmapiiri sopivan hyytävä + visuaalisesti paikka paikoin upea + näytteljät noin yleisesti + alun 10 minuutin jälkeen seuraavat n. 45 min oikein toimivaa - se lapsinäyttelijiä oli aika, noh, heikko - musiikin käyttö oli välillä jotain ihan älytöntä, erityisesti se "jännitysmusiikki" pilasi monet kohtaukset - takaumat ihan turhia, ilmankin oltaisiin eteenpäin potkittu oikein hyvin, rikkoivat tunnelman - tämä nyt ei ole Phonen vika mutta: aasialeffojen tuplaongelma: naisnäytteljöiden samannäköisyys varsinkin nuorten kohdalla (menee välillä vähän sekaisin) + puheesta en tokikaan saa mitään selvää --> osa tunnelmasta jää pois - toimivan jakson (lue yltä) jälkeen tulee taasen aika pitkähkö laahaava vaihe Mitähän tälle nyt arpoisi, 3½ tuntuu aika hyvältä. Remakea odotellessa.
Master and Commander: Positiivisesti yllätti elokuva, vaikka "aika" paljon elokuvasta tapahtui vesillä. Eikä ollut pelkkää tappelemista. -50Db vahvarista normaalin -35Db sijaan, ettei naapurit häiriintyneet tykkitulessa Lohikäärmeistä plussaa, 4/5 , P