Parallax View - Paranoiaa ja salaliittoteoriaa. Tunnelmaltaan yllättävän ahdistava tekele. Loppuratkaisu on jo tuttu uudemmista elokuvista, mutta silti isku vasten kasvoja. Roman Holiday - Aijai ja ihanaa! Audrey Hepburn tuskastuneena prinsessana, joka haluaa elää. Gregory Peck köyhänä toimittajana. Pääparin välillä on kemiaa, jota saa nykyelokuvista hakemalla hakea. Hyvän mielen elokuva. Great Balls of Fire - Jerry Lee Lewiksen elämäkertaa tuli tv:stä katsottua. Kai tästä jotain kuvaa sai mitä miehen uralla tapahtui. Dennis Quaidin roolisuoritus oli joko erittäin ylivedetty tai sitten Lewis on ollut aikamoinen keikari. Winona Ryder söpönä. Witness for the Prosecution - Billy Wilder käy käsiksi Agatha Christien tekstiin. Tulos on kultaa. Elokuvan arvosana on jossain erittäin hyvän ja loistavan välillä. Charles Laughton oli ilmiömäinen yrmeänä asianajajana. Bride of Frankensteinista tutut Una O'Connor ja Elsa Lanchester olivat mukava lisä. Onneksi dvd:n ääniraita oli suht selkeä, koska levyllä ei ollut englanninkielisiä tekstejä (R1).
Duma Mukava perhe-elokuva pojan (ja elukan) kasvamisesta. Näyttelijätyötä tms. ei nyt kannata hirveästi miettiä tälläisissä hyvän mielen lasten/nuorten/perheen elokuvissa. Monster-in-law Ei naurata, ei sitten millään. Idea on ihan hyvä - vaikkakin vanha, mutta ei siitä saatu irti sitten mitään. Tässäkin leffassa alku kului täysin turhaan lässytykseen ja varmaan puoli tuntia kului ennen kuin leffa pääsi käyntiin. Lisäksi Lopezin esittämä hahmo oli raivostuttavan epäuskottava. Tekee neljää eri työtä ja koko ajan niin reippaana ja iloisena, kerkeää maalailemaan/piirtämään ties mitä jne. Ja oikeasti, mikä idea näissä Lopezin viimeaikaisissa leffoissa on? Toinen toistaan surkeampaa gigliä, maid in manhattania, shall we dance jne. Huvittavaa, että Lopez on ruvennut ottamaan näitä "hei me tarvitaan tähän rooliin latino" -rooleja. Kuitenkin aikaisemmin eukko on tehny ihan kelvollisia ja joidenkin mielestä jopa hyviä leffoja. Jennifer Lopez on näyttävä nainen joten luulisi että hänkin voisi pistää rooleihin kirjaimellisesti hiukan enemmän persettä. Tarkoittaen vahvempia roolisuorituksia (olkoon mukana paljasta pintaa/seksiä tai ei) eikä näitä lässytyksiä. Hollywoodista ei kuitenkaan löydy kovin montaa saman fysiikan omaavaa naistähteä. Suurin osa on suht luuviuluja joten luulisi että Lopezille löytyisi vähän parempi rooleja.
Kohtuullisen tuntemattoman Martin Scorsesen tusinagänstäily Casino tuli katsottua ensimmäistä kertaa: + Pesci, De Niro, casting kokonaisuudessaan + kamerankäyttö + kerronnallisesti taattua Scorsesea, homma ei jäädä ja silti mennään pintaa syvemmälle + bisnes-maailmaa kuvattu komeasti + Scorsese on varmasti ainut, jonka leffoissa voice-overit tuntuu oikealta ratkaisulta + tunnelma + kun alamäki alkaa, on itsekin aivan masiksessa koko ajan, erityisesti loppukohtaukset ovat kerrassaan mestarillisia + henkilöhahmot erittäin kiinnostavia - pitääkö tännekkin nyt pakosta jotain keksiä? Upea kuvaus Las Vegasista, rikollisten kyseenalaisesta ystävyydestä, rahanpesusta ja samalla myös mafioosotoiminnasta. Uskomattoman kauniisti ja sujuvasti kerrottu eeppinen rikostarina, joka tempaa alusta alkaen mukaansa ja jättää katsojan tippa silmässä lopputekstejä katsomaan. Mielettömän hyvä. 5 / 5 & Scorsesen paras.
Juuri kakkoselta loppunut Human Nature. Olipahan mukavan harmittoman hauska lauantai-illan komedia. J aharvoin on leffan jälkeen näin vilpittömän hyväntuulinen. Sitäpaitsi Patricia Arquette juoksenteli siinä nakuna :love:
Sunnuntain televisiotarjontaa: Verta käsissämme Kotimainen elokuva vuodelta 1958. Eipä ollut mikään suuri klassikko: paljon tunnettuja näyttelijöitä, mutta oli suomalaiseen tapaan jotenkin kankeaa ja teatraalista. 2/5 Double Jeopardy Perusjännäri, ei yllätyksiä tai muutakaan erityistä mainittavaa. Paikoittain oli jopa hieman tylsä, mutta kyllähän tuon nyt kerran jaksoi katsoa. 2,5/5
Sunnuntai-illan rattona oli: Vain muutaman dollarin tähden Ei ole turhaan tätä(kään) länkkäri hehkutettu. Oli niin mahtavaa katseltavaa. Allekirjoittanut katsoi ensimmäistä kertaa ja onneksi pääsin suoraan nauttimaan MGM:n SE versiosta. Extrat tsekkaan tänään, niistä en vielä pysty mitään sanomaan.
The Tragedy of Othello: The Moor of Venice (1952) Taas oli vuorossa Shakespearen näytelmää Wellesin tekemänä elokuvana. Aiemmin olin nähnyt Macbethin, joka ei kovin rankasti iskenyt, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla kun lähdin tätä leffaa katsomaan. Tässä leffassa on syytä olla tekstitykset päällä kun katsoo, Shakespeare-dialogi menee muuten ainakin osittain ohi. Elokuva alkoi muutaman minuutin kohtauksella leffan lopputilanteesta, tämän tosin tajusin vasta toisella katsomiskerralla(piti katsoa heti parin päivän päästä uusiksi). Ihan mielenkiintoinen ratkaisu, tulee vähän simmoinen mitä ihmettä -fiilis heti leffan alkuun. Welles vetää loistavan roolin Othellona. Micheál MacLiammóir Iagona sekä Suzanne Cloutier Desdemonana tekevät myös vahvat roolisuoritukset. Kameratyöskentely on taas hienoa katseltavaa. Wellesmäiset kuvakulmat, varjot/valot ja kameranliikkeet ynnä muut ovat tässäkin elokuvassa siis läsnä. Musiikki toimii ihan hyvin, mutta tässä julkaisussa ei originaalimusiikkeja ole, vaan jälkiäänitetyt, joten on paha mennä sanomaan millainen tunnelma alkuperäismusiikeilla olisi saatu aikaan. Leffassa ei paljoa huumorilla mässäillä, vaan alusta loppuun on aika rankkaa menoa. Ei tästä leffasta mitään pahaa sanottavaa oikein keksi, kannattaa katsoa jos Wellesin leffoista pitää ja on tämä vielä näkemättä. 4½/5
Aikaa on kulunut viimeisestä postauksesta, joten on tullut aika kommentoida: Re-Animator Tuli viimein tilattua tämäkin dvd:llä ja se kannatti, yksi parhaista kauhu-splatter-komedioista. Lähinnä Star Trekeistä tunnetumpi Jeffrey Combs on jopa ilmiömäinen Westinä. Muiden roolien näyttelijät eivät ole niin hyviä mutteivat rasitakaan. Musiikit olivat jopa niin hyvät, että täytyy tilata soundtrack jossain välissä. 4,5/5 Zatoichi Vihdoin tuli nähtyä tämä kehuttu Kitanon samurai-elokuva. Olen aina jotenkin onnistunut missaamaan Kitanon ohjaamia elokuvia, Zatoichi oli jopa niin hyvä että niitähän pitää nähdä lisää. Varsinkin toimintakohtaukset toimivat todella hyvin, oli kiva nähdä vaihteeksi realistisempaa toteutusta pitkien miekan huitomisten sijaan. 4/5 House of the Dead VAROITUS! Tämä sontalä..."elokuva" on jopa niin huono, että voisi luokitella vaaraksi mielenterveydelle. En kestänyt katsoa yli puolta tuntia pidempään, vaan oli pakko jättää kesken. Jopa Ed Wood Jr.:n ohjaama Night of the Ghouls on parempi elokuva, se on jopa viihdyttävä huonoudellaan ja typeryydellään. 0/5 Spider Kerrassaan upea elokuva, Cronenberg osoittaa osaavansa ohjata myös pienimuotoisempaa draamaa kauhun ja jännityksen ohella. Ralph Fiennes vetää luultavasti uransa parhaan roolisuorituksen Spiderina. Myös Miranda Richardson ja Gabriel Byrne ovat kerrassaan mainioita rooleissaan, Spoiler varsinkin Richardsonin kaksois-rooli kahtena täysin erilaisena henkilöna hakee vertaistaan. Cronenberg on ennenkin onnistunut tunnelman luomisessa eikä Spiderkaan ole poikkeus, varsinkin nykyhetken ja flashbackien käyttö toimi tyylikkäästi. 4,5/5 Batman Edellisestä katselukerrasta oli niin pitkä aika etten muistanut oikeastaan muuta kuin Jack Nicholsonin Jokerin. Jack Nicholson on niin upea Jokerina, että varastaa elokuvan muilta näyttelijöiltä, jopa Batmankin jää varjoon. Burtonin Batmanissa on toki upea 30-40 lukua ja nykypäivää sekoittava tunnelma poplareineen ja tommy gunneineen mutta ei kuitenkaan pärjää Nolanin Batman Beginsille joka on lähempänä sarjauvia. 4/5 Batman Returns Tuli heti seuraavana päivänä katsottua Burtonin jatko-osakin. Jälleen kerran loistavat pahikset varastavat elokuvan Batmanilta, varsinkin Michelle Pfeiffer on upeaa katsottavaa Catwomanina. Vaikka Danny De Vito on todella hyvä Penguinina, teki mielestäni Burton hahmosta vähän turhan fantsiamaisen. Paha sanoa olisiko hahmo toiminut paremmin perinteisenpänä muuten fantasiamaisessa ilmapiirissä. Todella hyvähän tämä on, toimii vähän paremmin kuin ensimmäinen osa tasaisemman hahogallerian ansiosta vaikka olisin toivonut enemmän hahmon kehitystä Batmanille/Bruce Waynelle. 4.5/5 Batman Begins Viime vuosien parhaita elokuvia, toisella katsomisella iski jopa kovempaa kuin ensimmäisellä kerralla. BB oli jopa parempi kuin Burtonin Batmanit. Suurin osa näyttelijöistä oli todella hyviä eikä edes Katie Holmes rasittanut vaikka oli samat maneerit kuin muissaki rooleissa. Christian Bale sopii täydellisesti nuoreksi Bruce Wayneksi ja Batmaniksi. Myös hienon roolin Falconena tehnyt Tom Wilkinson ansaitsee erityismaininnan. Nolan oli saanut aikaan upean tunnelman, Gotham City oli kuvattu upeasti urbaanina ja synkkänä kaupunkina. 5/5 Jersey Girl Käsittääkseni tämä jäi varsin vähälle huomiolle, lähinnä Affleck/Lopez-kaksikon vuoksi. Ei Affleck mitään parhaita näyttelijöitä ole mutta vetää varsin pätevän roolin, mutta sitä vastoin Liv Tyler oli jopa todella hyvä. Myös George Carlin jäi hyvin mieleen Affleckin isänä. Kevin Smithin dialogi, draama ja huumori toimii tälläkin kertaa, vaikkei elokuva nousekaan parhaiden Smith-leffojen joukkoon. 4/5 Jay and Silent Bob Strike Back Vähän turhan tilkkutäkkimäinen runsaine elokuvaviittauksineen, vaikka huumori toimiikin hyvin. Elokuva olisi kaivannut ehkä ainakin yhden päähenkilön lisää, koska Jay ja Silent Bob eivät täysin jaksa kannattaa elokuvaa yksin. 3,5/5 Ghost World En tiennyt Ghost Worldista mitään muuta kuin, että se perustuu sarjakuvaan. Ehkä hieman yllättäen Ghost World paljastui hienoksi pienimuotoiseksi draama-komediaksi, dialogi ja draama toimi todella hyvin ja roolisuoritukset olivat kauttaaltaan hyviä. Varsinkin Scarlett Johanssonin ja Thora Birchin välinen kemia toimi tosi hyvin, myös Steve Buscemi oli totutusti hyvä. 4,5/5
Kaverilla tuli kauheata sontaa katsottua. Jet Li:n joku Dragon leffa ja Harrison Fordin Blade Runner. Molemmat aivan kauheata tuubaa ja ilman minkäänlaista päätä tai häntää. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin se, että molemmat kestivät alle kaksi tuntia.
Sarjamme "E1 rienaa klassikot" saa taas jatkoa. Blade Runner on kyllä niitä leffoja jotka yleensä vaativat muutaman katselukerran että sen sisäistää kunnolla. Eipä se minullekkaan iskenyt kun ekaa kertaa joskus 10 vuotta sitten katsoin. Nykään se onkin ihan lemppari leffoja ja tullut katsottua reippaasti yli 20 kertaa. Omasta mielestäni Blade Runner on ajatuksia herättävä ja visuaalisesti upea. Tehosteet toimivat vielä tänäkin päivänä hienosti. Dialogi on ikimuistoista ja viimeiset 20min on ihan alltime lemppari leffahetkiä. Hahmot ovat loistavia ja mieleenpainuvia, varsinkin Deckard ja Roy Batty. Leffa on myös loistava sekoitus Scifiä ja Noiria. Jokaisella katselukerralla löytyy melkein jotain uutta. Mielestäni leffassa kuitenkin on parasta se, että se jättää niin paljon katsojan oman tulkinnan varaan ja sen pystyykin tulkitsemaan monella eri tavalla. But that's just like my opinion, man. Katsoitko muuten Directors Cutin vai teatteriversion?
Joo, no mikäs siinä jos tykkää. Itselle ei nuo Scifileffat uppoa. Ja Directors Cutin katsoin. Kumpi olisi pitänyt?
Swingers tuli toistamiseen katsottua eilen illalla, vähän liian aikaisin tosin vrt. ensimmäiseen katseluun. Yleensä tykkään pitää huomattavasti pidempiä välejä (olisko tässä joku 3-4kk ollut välissä tjsp). + hauska mutta silti tarpeenvaatiessa vakava + Vegas, baby, Vegas + "you're so money" -oneliner + Vince Vaughn rokkaa ja rulettaa, muukin casting iskussa + hieno Goodfellas -spinoff + hyvä biletunnelma, haluaa itsekin lähteä baariin + menoa & meininkiä - vähän hidas välillä, tälläisissä leffoissa pitäisi mennä kaiken aikaa 4- / 5, hyvä pätkä, feel good.
Juu kyllä Directors Cut on se oikea versio, vaikka en olekkaan teatteriversiota nähnyt kokonaan. DC jättää enemmän katsojan oman tulkinnan varaan, ja lisää sen mahdollisuuden mukaan että Deckard olisi ollut itsekkin replikantti. Teatteriversiossa on myös Fordin voiceoverit mukana, jotka eivät oikein ole parasta.
Täsmälleen samaa mieltä. Periaatteessa mielenkiintoinen aihepiiri, hyvät näyttelijäsuoritukset ja hyviä kohtauksia... Silti kokonaisuus jäi jotenkin vaisuksi.
Spanglish Tämä alkoi ihan mukavasti ja odottelin jo ihan leppoista draamakomediaa. Mitä pidemmälle elokuva eteni, niin sitä enemmän joutui miettimään että mistä tämä elokuva oikein kertoo, mikä on tarinan tarkoitus tai opetus. Niitä en kyllä oikein onnistunut löytämään. Jäljelle jäi vaan muutama hauska ja vähän useampi nolostuttava kohtaus. Pikkukivaa ilman mitään kunnollista ideaa. Sandler ei suuremmin ärsyttänyt (toisin kuin kamala Tea Leoni), mutta ei toisaalta omannut kyllä rooliin vaadittavaa karismaa. Sen sijaan Paz Vega on aivan ihastuttava ilmestys. 2/5 Todo sobre mi madre (Kaikki äidistäni) Ihastuttava ja koskettava elokuva edelleen. Aikamoisen takuuvarma kyynelkanavien aukaisijahan tämä on, mutta jos sen tekee kuten Almodovar, niin ei ainakaan valittaa voi. Antaa uskoa ihmisen hyvyyteen tämä elokuva. 5/5 The Elephant Man Hieman samaa sarjaa edellisen kanssa, tässä tosin ihmisluonnon raadollisuus on hyvinkin keskeisenä teemana. Joka tapauksessa elokuva, jossa kaikki tuntuu osuvan kohdalleen näyttelyä, kuvausta, musiikkia ja sitä kautta tunnelmaa myöden. Kaunista, niin kaunista. 5/5
Samoilla meiningeillä mennään, 4/5 Tänään tuli sitten katsottua Badding. Janne Reinikainen näytteli hienosti baddingiä. Elokuva oli tosin vähän tylsä ja pitkäveteinen eikä oikein mitään tapahtunut, polki paikallaan. 2+/5
Spike Leen Summer of Sam. Eihän tämä nyt mikään sarjamurhaajaelokuva ole sen enempää kuin trillerikään, mutta loppua kohden Lee tuntuu eksyvän vähän liikaakin sinne ihmissuhde kiukuroihin ja murhaaja pääsee unohtuun miltein kokonaan. Kyllähän Lee tosin hoitaa henkilöhahmot todella hienosti, eikä asiaa pahenna hyvät näyttelijät juuri oikeissa rooleissaan. Musiikki rokkaa kovasti ja Lee hoitaa tyylittelyn upeasti loppumetreille asti joten kyllästyminen ei pääse yllättämään vaan elokuva rullaa koko kestonsa ajan hyvin.
Sky Captain and the World of Tomorrow: Visuaalisesti kaunis elokuva, piirretyt taustat toimivat paremmin kuin odotin. Näyttelyn osalta tasavahvaa tusinatavaraa. Itse näyttelijöissä ei juuri vikaa ollut, henkilöhahmot vain olivat todella pinnallisia. Kaikin puolin ihan pirteä elokuva, jota katseli ajoittain jopa mielellään. Ei vaadi suurempaa keskittymistä 3/5
Canen varoituksista huolimatta - Hide and Seek Avajaisleffa uusilla laitteilla. Cane, oikeassa olit, paska mikä paska. Alusta n. tunnin oli ihan ok tason juonen kehittymistä, ja pienoinen wtf fiilis oli, mutta kun nk. Spoiler loppuratkaisu tuli, oli se lähinnä naurettava. Mutta mutta. Kyllähän oli ihan mukava äänimaailma ja hyvältähän nämä uudet laitteet vaikuttavat. Itse leffa--> pysykää kaukana (ellei ilmaiseksi saa katsoa). 2/5