Van Helsing ***1/2 Äsken tuli katseltua tämä paljon parjattu pätkä ja hyvällä omallatunnolla voin sanoa että tykkäsin. Odotin Muumioiden kaltaista rempseää viihdepakettia ja sain mitä odotinkin. Hienosti luotuja maisemia, rentoa toimintaa ja erittäin messevää musiikkia. Sommerssilla on kyllä taito tehdä näyttävää audiovisuaalista kuvaa. Ja mitä tulee juoneen niin sehän on täysin lapsellinen, mutta mikä tärkeintä se toimi. Näissä viihdepläjäyksissä on mielestäni erittäin tärkeää, että tekijät eivät ota itseään turhan vakavasti vaan hoitavat hommat hymyissä suin. Täten myös katsoja viihtyy. Jätetään se täydellisyyden tavoittelu niihin oikeisiin elokuviin. Kun tehdään puhdasta viihdettä niin tehdään se juuri näin, sanon minä. Ei oteta asioita liian vakavasti vaan nautitaan hyvästä elokuvaviihteestä.
Muutto on hieman sotkenut katsomista, mutta vähitellen katsomistahti alkaa palata normaaliksi. M. Night Shyamalan: The Village *½ Vaikka odotukset eivät korkealla tämän pätkän kohdalla olleetkaan, petyin silti pahasti. Pirun tylsä elokuva, roolihahmot yhdentekeviä eikä önniäisiäkään näytetty tarpeeksi. Ei ole tämän ohjaajan elokuvat minua varten. Pitof: Catwoman * Eiköhän tästä läjästä ole sanottu jo kaikki mahdollinen. Cecil B. DeMille: The Ten Commandments ***** Kaikkien aikojen raamattuspektaakkeli. Perustelut löytyvät tuolta arvostelupuolelta. John Hughes: Planes, trains and automobiles **** Hyvä komedia. Näyttelijät ovat oivassa vedossa ja vitsit pitäytyvät tarinan puitteissa. Ennalta-arvattava ja hieman siirappinenkin loppu hieman vesittivät kokonaisuutta. G. W. Pabst: Das Tagebuch einer Verlorenen **** Pandoran lippaan sisarteos kertoo prostituoiduksi ajautuneesta nuoresta tytöstä. Elokuvassa olisi aineksia vaikka mihin, mutta ohjaaja tekee lopusta liian siloitellun. Siitä yksi tähti pois.
Eilen tuli TV:stä Amadeus - Director's cut, ja täytyy kyllä sanoa, että olipa loistava leffa. Odotin jotain "yli-taiteellista" ja pitkäveteistä paskaa, mutta teoshan oli jopa parempi kuin Formanin aikaisempi mestariteos Yksi Lensi Yli Käenpesän. Etenkin näyttelijät osasivat hommansa. Tom Hulce Mozartina veti joissain kohdin vähän överiksi, mutta onnistui kuitenkin kokonaisuudessa luomaan varsin uskottavan kuvan säveltäjänerosta. Leffan parhaasta saavutuksesta vastasi Antolio Salieria näytellyt F. Murray Abraham, jonka suoritus Mozartia kadehtivana säveltäjänä oli huikea. Varsinkin juonta kuljettaneet muistelokohtaukset mielisairalassa olivat iskeviä. Herrahan sai kyseisestä roolista kuulemma Oscarinkin. Lähes kolme tuntia kului tämän mestariteoksen kyydissä kuin siivillä. Tätä lisää. :love: 5/5
Vierailin tässä viikonvaihteessa Turussa ja Suomalaisen elokuvan festivaaleilla tuli nähtyä kolme kotimaista elokuvaa: Maa on syntinen laulu (1973) **½ Tämä kotimainen klassikko olikin minulta tähän asti näkemättä, ei kauheasti kolahtanut mutta ihan katsominen arvoinen oli. Sellaista perinteistä suomalaista menoa kaavalla: tissit-nussimista-kahvin/viinan juontia-joku kuoli, ja sitten taas sama muutaman kerran uusiksi välillä joku väliin jättäen. Työväenluokka (2004) *½ Tämä Veikko Aaltosen dokumentti ei minulle kolahtanut yhtään. Dokumentin henkilöistä ainoastaa yksi oli edes jossain määrin kiinnostava, muut eivät olisi paljoa vähempää voineet kiinnostaa. Tavallisia ihmisiä tuohon oli varmasti tarkoituksella haettu, mutta ei ne ainakaan minua kiinnostaneet. Jos olisin televisiosta katsonut, varmasti olisi jäänyt kesken. Kolmiapila (1953) **½ Ensimmäinen suomainen episodielokuva, jonka episodit olivat eri ohjaajista johtuen epätasaisia. Itse kehystarina ja pari episodia olivat ihan kelvollisia, mutta yksi oli todella kehnoa sähellyskomediaa.
Eilen tuli vuokrattua Vares. Ei ollut niin paljoa vaikutteita Pulp Fictionista, mitä odotin. Ollakseen suomalainen elokuva, oli leffassa oikeaa asennetta, paljon huumoria, toimintaa ja vähän paljasta pintaa. Juoni oli aika ajoin hieman sekava, mutta mikäs ollessa jos leffa on viihdyttävä. Suomalaiseksi leffaksi jopa yllättävän hyvä. 3.5/5
The Petrified Forest - Muistin lapsuudesta kohtauksen, jossa gangsterit pitivät sivullisia panttivankeina kahvilassa. Jokin tunnelmassa jo tuolloin teki vaikutuksen. Oli siis aika tarkistaa minkälainen elokuva tämä olikaan. Valitettavasti elokuva ei täyttänyt niitä odotuksia mitä olin mielessäni muistellut. Alku oli liian yksitoikkoista rakentelua ja hahmojen esittelyä ja kielipitkänä odotin että milloin se Bogart astuu kuvaan. Sitten kun Bogartin vuoro tuli, niin kyllä elokuva parani huomattavasti. Duke Mantee oli hieno ja karski gangsteri. Loppujen lopuksi tämä olikin sitten vain "ihan kiva"-tasoa, mutta ilman Bogartia tuskin olisi edes sitä saavuttanut.
Noniin. Nyt tuli viimein katseltua Vain muutaman dollarin tähden Special Edition ja kyllähän se sanattomaksi vetää. Vielä muutaman katsomiskerran jälkeen tuntuu paranevan jokaisella uudella kerralla. Volonte oli parempi mitä muistin. Mutta miehen pisteet laskevat henkilönä (ei vaikuta rooliin), kun extroissa kerrottiin miehen ampuneen western genren alas omalta osaltaan. Myös Clint ja Van Cleef olivat aivan mahtavia. Mutta se mikä näistä Leonen leffoista tekee vielä hienompia, on sivuhenkilöt. Jossain extroissahan sanottiin Sergion sanoneen, että ne ovat jopa kiinnostavampia kuin itse päätähdet. Nyt on kyllä uskomaton fiilinki. No, ettei mene liikaa hypetykseksi, niin kyllähän sieltä pientä hiomista löytyi. Esim. kohdassa Spoiler kun Clint ja Lee ampuvat toistensa hattuja, niin Clintin hattu on eri päässä ja siellä ilmassa. Ainakin näyttivät eri hatuilta. Eipä juuri muuta tähän hätään. Ei ihme että on ollut Italian katsotuin leffa vuosina 1965-1971 (löytyykö tälle vieläkään vahvistusta?). 5-/5
Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä. Oli ihan hauska ja viihdyttävä elokuva. Tykkäsin paljon. En ole kirjaa lukenut, mutta nyt sen voisi lukea kun on todennäköisesti vielä parempi kuin elokuva. Skånelainen musiikin opettaja oli aivan hulvaton hahmo. Tykkäsin Niilan hahmosta, bändin rumpali oli myös hauska. Tämä "oli miten oli" kaveri veti hyvin roolinsa kivinaamaisena tiukkana lestaadiolais isäntänä. Kaiken kaikkiian hyvä elokuva. ***1/2
Lauantaipäivä meni pimeässä huoneessa Sormusten Herra -maratonin merkeissä. Tuli katsottua putkeen kaikki EE-versiot. Kerronta toimii paljon paremmin kuin teatteripätkityissä versioissa.
Falling Down- eli Rankka Päivä-leffan katselin. Onhan se ihan viihdyttävä leffa mutta ei mitään erikoista. Tuskin tulee toista kertaa katsottua kymmenen vuoden sisällä. Hampurilaispaikkakohtaus on kyllä legendaarinen.
Tänään tuli sitten nukuttua pommiin (mikä ei välttämättä keskellä koeviikkoa ole järkevää. Saan onneksi tehdä kokeen sitten myöhemmin),jolloin päätin sitten katsoa pari leffaa kun eihän sinne kouluun sitten enää tarvinnut lähteä. Matrix Revolutions Ensimmäisen kerran katsoin tämän joskus silloin kun tämä tuli DVD:lle ja silloin se oli mielestäni kyllä surkea,mutta päätin nyt antaa uuden mahdollisuuden,olihan viime katsomisesta aika paljon jo aikaa. Yllätys olikin suuri,kun leffa ei ollutkaan niin huono kuin muistelin. Onhan se siltikin ehdottomasti huonoin kolmesta,mutta silti ihan pätevä. Sitä vain ihmettelen,että miten loistavan ykkösosan jälkeen kakkonen ja kolmonen ryssittiin? Reloadedissa ja Revolutionssissa oli minusta turhaan "syvällistä" ja monimutkaisten sanojen puheluita ja pälinöitä. Lähinnä huvitti kun Smith,Oraakkeli ja Arkkitehti yrittivät puhua jotain "tärkeää" 3/5 Toinen minkä katsoin oli Mean Girls Ei ollut odotuksia tälle,mutta kun sain parilla eurolla niin piti ostaa. Tämä yllätti myös positiivisesti,olikin ihan piristävä ja hauska kuvaus amerikkalaisesta koulumaailmasta. Uskon,että tuollaista siellä mantereella luultavasti onkin. Lindsey Lohan oli tuttu ennestään Freaky Fridaysta,mutta muut olivat vielä tuntemattomia minulle,mutta he suoriutuivat rooleistaan hyvin. Ja mikäs siinä,kauniita tyttöjä oli mukava katsella,varsinkin niissä joulupupuasusteissa.. 4/5
Eilen maikkarilta Training Day: Varmaan paras Fuquan leffa (ihan kaikkia en tosin ole nähnyt), Denzel on tyypilliseen tapaan kovassa vedossa, kemia Hawken kanssa toimii mainiosti, ja muukin porukka vetää roolinsa mainiosti. Leffan kaupunkikuva on uskottavan oloinen, ja sivuosissa esiintyvät muusikotkin (Dr. Dre, Snoop Dogg, Macy Gray) tukevat katu-uskottavaa (btw, typerä sana) meininkiä. Alozo Harrisin hahmo on loistava. Kiero ja ylimielinen, mutta kuitenkin vakuuttava ja jollain tapaa sympaattinen. Elokuva toimi yhtä hyvin kuin ekallakin katselukerralla, ja nyt taas muistin kuinka loistavia one-linereita leffassa on, mm. "King Kong ain't got shit on me!", "Why don't you entertain me with some of your bullshit." ja "I'm the police, I run shit around here. You just live here." Loistavaa! **** / *****
Timur Bekmambetovin ohjaama Nochnoy dozor eli Night Watch. Tämä venäläinen kauhufantasia rymistely tuli katsottua jokua aika sitten ja täytyy myöntää että pirun vaikuttava leffa. Suosittelen kaikille kauhun ja fantasian ystäville. :thumbsup: Elokuva on trilogian ensimmäinen osa joten mielenkiinnolla jään odottelemaan jatkoa. ****/*****
Viimeaikoina on tullut katseltua pari ihan mukiinmenevää leffaa: Omega Man, The 3/5 Charlton Hestonin tähdittämä zombie/mikälie-leffa. Jotenkin tälläinen post-apokalyptica meininki uppoaa meikäläiseen. Erittäin viidyttävää 70-luvun fiilistelyä kornilla juonella. Oikeestaan pitäis antaa tähtiä enemmän. Soylent Green 3,5/5 Edellistä parempi tulevaisuusvisio ylikansoitetusta maailmasta vuonna 2022. Taattua 70-lukua ja Charlton Heston :thumbsup: Zvezda 4/5 Loistava venäläinen sotaleffa vuodelta 2002. Kertoo tiedustelupartion retkestä natsilinjojen taakse vuonna 1944. Rasittavaakin rasittavampi rakkaustarina (sivujuoni) pilaa osan nautinnosta, mutta jos sen pystyy sivuuttamaan niin yksi parhaista sotaleffoista jonka olen nähnyt. Unohtakaa sotamies ryan. -- JP
Jo aikaa sitten tilatun Hitchcock Collectionin korkkasin eilen sairaspävän ratoksi katsomalla kaksi leffaa, Rope ja The Trouble With Harry. Rope (eli Köysi) on ihan mielenkiintoinen murha"mysteeri" (vaikkei siinä juurikaan sitä mysteeriä ole) ja toteutus oli omaperäinen. Hitchcockhan halusi nimenomaan tehdä tästä "filmatun näytelmän" mitä se todella olikin. Vaikka juoni vähän väljähtänyt olikin, mielenkiintoisesta toteutuksesta ja lempinäyttelijästäni James Stewartista 3½/5. The Trouble With Harry (onko se suomeksi Kuka Murhasi Harryn?) oli Hitchille epätyypillinen komedia. Ihan hauskoja hetkiä välillä mutta kyllä puolenvälin kohdalla jo alkoi odottaa loppua, edestakaisin vekslaaminen menetti hauskuutensa aika äkkiä. 2½/5.
Taas on tullut ahmittua muutamia vanhempia leffoja TCM:ltä. A Night at the Opera (1935) ***1/2 Ensimmäinen miesmuistiin näkemäni leffa Marxin veljeksiltä. Alku hämmensi, mutta sitten alkoi maistumaan. Muutama todella herkullinen kohtaus, mutta loppua kohden taisi vähän veltostua, ehkä johtui omasta väsymyksestä. Leffassa ei ollut tekstitystä ollenkaan, mikä olikin varmasti hyvä asia Grouchon one linereitä ajatellen. Joitain repliikkejä meni ohi ja varsinainen tarina jäi vähän hämäräksi, mutta veljesten säätäminen oli kuitenkin hauskaa ja varsinkin Grouchon stand-up henkinen komiikka oli nautittavaa. Vähän vaikea antaa arvosanaa.. Johnny Eager (1942) ***1/2 Todella yllätys. En ole pahemmin 40-luvun rikosleffoja katsellut, mutta tämä iski. Robert Taylor on gangsteriuraa jatkava ehdonalaisvanki, johon Lana Turner rakastuu mutkikkain seurauksin. Mulle aikaisemmin tuntematon Van Heflin vetää loistoroolin juoppona kaverina ja palkittiin siitä sivuosa-Oscarilla. Tätä leffaa ei kaiketi pidetä kovinkaan suurena klassikkona, mutta mulle toimi. Päähenkilöt loistavat ja hahmoista välittää. Tästä leffasta oli muutama kohtaus Steve Martinin tähdittämässä Dead Men Don't Wear Plaid -leffassa, mikä oli ihan hauska kuriositeetti. Key Largo (1948) **** Ilmeisesti jonkin asteinen klassikko kyseessä. Humphrey Bogart ja Edward G. Robinson ja Lauren Bacall John Hustonin ohjauksessa myrskyn riepottelemalla Key Largon saarella. Robinson näyttelee ilmeisesti Kuubaan matkalla olevaa gangsteria joka odottelee lähes tyhjässä hotellissa venekyytiä, kunnes myrsky eristää hotellin ja kehittyy pienehkö panttivankitilanne. Robinson rokkaa kuten aina, Lauren Bacall on kaunista katseltavaa, mutta muuten varsin tyhjä rooli. Humphrey on itse viileys. Hyvä leffa kaikinpuolin. Lauren Bacallille täytyy nostaa hattua, naisella on pitkä ura takana ja vielä jaksaa painaa. Tästä leffasta jäi fiilis tutustua hänen uudempaankin tuotantoon, jota on aika vähän tullut nähtyä. Ja vähän uudempaa... Last Orders (2001) ***1/2 Jack (Michael Caine) on kuollut ja kaverit (Bob Hoskins, Tom Courtaney, David Hemmings) sekä Jackin poika (Ray Winstone) lähtevät toimittamaan Jackin viimeistä pyyntöä, ripotella tuhkat pieneen kaupunkiin etelä-Englannissa. Leffan selkäranka on automatka Lontoosta etelä-Englantiin ja leffa rullaa mukavasti takautumien kautta vanhoja ja vähän tuoreampia muistellen. Leffassa, muttei autossa, mukana myös Helen Mirren Jackin vaimona. Ihan mukava pubin tuoksuinen muisteloelokuva, jonka parasta antia on vanhojen patujen roolitus. Huonointa taas äijiä nuorena esittävien roolitus. Jotenkin ei vain toimi, varsinkaan Cainen hahmoa nuoren esittävä kaveri ei vakuuta. Täytyypä aiheen jatkoksi sanoa, että David Hemmingsiä ei ihan hevillä tunnistaisi tänä päivänä samaksi kaveriksi, joka näytteli Antonionin Blow Upissa nuorta valokuvaajaa.
IMHO nämä kaksi leffaa ovat Hitchin heikoimmasta päästä, mutta ei mestarikaan voi ihan joka kerta onnistua.
Leffa on ilmestynyt dvd:lle kehnoilla englanti teksteillä ainakin Venäjällä, muualta leffaa on vaikea vielä löytää. Itselläni on kyseisestä levystä kopio.
Dark Water (Hideo Nakata, 2002) Yllättävän heikko elokuva Ringien ohjaajalta, ei pelottanut sitten ollenkaan eikä juonessakaan ollut paljon kehumista. Onnettomassa ääniraidassa (DD 2.0) ei ollut minkäänlaista potkua. Viikkoa aikaisemmin katsomani The Grudge remake oli kauhuelokuvana aivan toiselta planeetalta! 2/5