Crash tuli myöskin eilen katsatettua ja Jürgenin kanssa samoilla linjoilla. Todellakin yksi vuoden parhaita leffoja. Miten sillä Fraserilla voikin olla sellainen ääni... Joka tapauksessa arvosanaksi 4½/5
Viimeisen viikon saldoa: Signs: M Nightin hienosti tunnelmaa alusta lähtien rakentava, hyvin näytelty trilleri. Miinusta voisi sopivasti jakaa loppuratkaisusta, mikä ei ole niitä kaikkein toimivimpia, mutta kaikki sitä ennen onkin sitten loistavaa. Signs on malliesimerkki miten tällaisessakin elokuvassa voi olla tarinaan kuuluvaa huumoria, joka ei tunnu irralliselta ja toimii parhaimmillaan jopa tarinaa kuljettavana elementtinä. Mel Gibson, kakaraduo ja Phoenix ovat kaikki ihan hyvässä iskussa. Parasta elokuvassa on kuitenkin itse aiheen lisäksi mestarillinen tunnelman kohotus. Näistä "muukalaiset tulevat kurkistamaan maa-planeetan -meininkiä" -elokuvista Signs on se onnistunein. 4+ / 5 10 Things I Hate About You: Shakespheren johonkin näytelmään perustuva puolinäppärä romanttinen komedia teiniympäristöön vietynä. Huumori toimi parhaillaan hyvin, eikä aivan paskoja juttuja tainnut olla lainkaan mukana. Ainoa ongelma sitten olikin oikeastaan itse tarinan toteutus; idea oli periaatteessa toimiva, mutta tärkeitä henkilöitä oli ihan liikaa, ja näyttelijöistä oikeastaan vain Julie Stilie'lla oli jonkinlaista karismaa puolellaan. Porukan nörtin ja 'kovan jätkän' ero oli lähinnä hiusmalli ja jutut. Kyllä tämä nyt ihan kivasti 'biletys-leffasta' meni, mutta ei mikään erikoinen pätkä. Sillä 4:lla se kannatti ostaa. 3- / 5 Buffalo Soldiers: Vahvat näyttelijät tekevät perusroolit tässä intti / kasarmi-elokuvassa. Joaquin Phoenix on hyvä vekkulina kirjurina pääroolissa, Ed Harris heittää rutiinillaan hyvän suorituksen ja Anna Paquin on Anna Paquin. Tarina pysyy kohtuullisesti kasassa, mutta näin uusintakerralla sen heppoisuus kyllä vähän löi läpi. Hienot vitsit, rento meininki ja yleinen mielekkyys kuitenkin nostavat kokonaisuuden selvästi plussan puolelle. 3½ / 5 X-Men 2: Onhan se, noh, paras sarjakuvaelokuva. Erittäin näppärän näköinen, hienot toimintakohtaukset, upea hahmogalleria, hyvät näyttelijät ja loistava tunnelma. XM2:sta on vaikea oikeastaan keksiä mitään moitittavaa, mutta ei silti puhdas viiden tähtösen elokuva kuitenkaan olekaan. Elokuva olisi voinut olla ehkä hitusen raskaampi, ja Halle Berryn Storm on ykkösosan tapaan totaalisen turha hahmo. Vastapainona mukana on muutamia uskomattoman tyylikkäitä kohtauksia. 4½ / 5
The Royal Tenenbaums. Ensimmäinen näkemäni Wes Anderson-elokuva enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Elokuva lähti mukavasti käyntiin hahmojen esittelyllä mutta laahasi ehkä hieman puolivälin paikkeilla. Saattaa tosin johtua hieman väsyneenä katselusta. Loppua kohden mielenkiinto kuitenkin jälleen kasvoi. Hienot roolisuoritukset kaikilta, etenkin Luke Wilsonilta ja Gene Hackmanilta. Musiikkia käytettiin upeasti tunnelman luojana. Elokuva vaatii selkeästi toisen katselukerran. 4/5.
Raiders of the Lost Ark Steven Spielbergin hauska ja vauhdikas seikkailu kestää kulutusta. Harrison Fordin Indy-hahmo on mainio, vaikka onkin vielä hieman hakusessa. Aivan loppua lukuun ottamatta Spielbergin kerronnassa on vauhtia vaikka muille jakaa. Tarinan viimeiset parikymmentä minuuttia eivät valitettavasti ole samalla tasolla muun elokuvan kanssa. Voisi jopa puhua jonkin tason antikliimaksista, ja näin raina ansaitsee "vain" neljä tähtöstä viidestä. **** Vertailun vuoksi: Jatko-osa Temple of Doom, synkkine sävyineen ja valmiimman Indyn kanssa, pistää puolikkaan paremmaksi (****½), kun taas trilogian päätös, Last Crusade, sekä menee paikoin liikaa farssin puolelle että omaa vielä typerämmän lopun kuin Raiders, ja on näin sarjan heikoin osa (***½), ollen silti hyvää popcorn-viihdettä.
Alien vs Predator: Beethoven 6 siis tulikin viimein. Hienona twistinä olikin, että koiran tilalla oli predator. :OI Seuraavassa osassa varmaan sole survivor ihminen ystävystyy alienin kanssa. Voisivat oikeesti vähän miettiä ennen, ku alkaavat tekemään tämmösiä elokuvia. *
White Noise (Geoffrey Sax, 2004) Ensimmäiset 20 minuuttia todella latteaa menoa, sitten vähän paranee mutta ei tämä missään vaiheessa hyväksi muutu. Jotenkin kumman lattea toteutus kaikin puolin. Idealtaan samanlainen MillenniuM-sarjan jakso "The Sound of Snow" on ylivertainen tähän verrattuna. No, voin syyttää vain itseäni että menin tämän vuokraamaan. 2/5
Hotel Rwanda. Yleensä elokuvan jälkeen voi ajatella että "se oli vain elokuvaa" mutta tämän kohdalla moinen ei oikein toimi. Upea elokuva hirveästä tapahtumasta. Don Cheadle tekee elämänsä parhaan suorituksen Paul Rusesabaginana eikä Noltekaan kauas jää. Ansaitsee ehdottomasti sijoituksensa IMDb:n top-50:ssä. 4½/5.
Dracula **** Alkuperäisen Draculan alkupuoli on erittäin tunnelmallinen ja tyylikäs. Lugosi on loistava ja hieno musiikki siivittää tapahtumia. Toinen puolisko onkin sitten hieman tylsää patsastelua ja sydämmen lävistyksen odottelua. Drácula ** Samaan aikaan ja samoissa lavasteissa kuvattu Draculan espanjankielinen versio. Alku on edelleen erittäin tunnelmallinen ja Carlos Villar on pätevä Draculana. Loppu on tappavan tylsä johtuen siitä, että se on lähes puolituntia pitempi kuin amerikkalaisen version vastaava patsastelu. Jos jotain hyvää haetaan verrattuna amerikkalaiseen versioon niin naiset on kauniimpia ja heillä on päällään hienommat vaatteet. Dracula's Daughter **½ Draculan tytär on suoraa jatkoa Draculalle. Von Helsing pidätetään ja saman aikaan Draculan tytär saapuu Lontooseen etsimään hoitoa salaperäiseen tautiinsa. Von Helsigin ystävä ottaa tyttären potilaakseen ja eikä aikaakaan kun ruumiita alkaa tulemaan. Lopuksi päästään vielä takaisin Transylvaniaan kokemaan kömpelö loppuratkaisu. Ihan katsottava pätkä, mutta tunnelmaa ei oikein löydy. Son of Dracula ***½ Kreivi Alucard saapuu Lontooseen ja nai hänen pauloissaan olevan naikkosen. Sujuvasti etenevä ja jopa yllätyksellinen tarina nappaa hyvin mukaansa. Tunnelma on varsin kiihkeä ja näyttelijät hyvässä vedossa. Loppuratkaisu oli yllättävän hyvä. House of Dracula *** Dracula hakeutuu hoitoon päästäkseen eroon ongelmistaan. Myös Wolf Man hakeutuu samaan paikkaan. Ja löytyypä soppaan vielä itse Frankensteinin hirviökin. Eikä unohdeta hullua tiedemiestä eikä Hunchbackia. Eli mukavaa viihdettä koko rahan edestä.
Gangs of New York Mitäpä tästä sanoisi... oli oudon surrealistinen tunnelma koko leffan ajan. DiCaprio ja Diaz vetivät perusroolit mutta Daniel Day-Lewis oli leffan kantava voima. En ole täysin varma pidinkö tästä vai en, mutta annetaan nyt ainakin alustavasti neljä tähteä viidestä. 4/5
Let's see... mitäs sitä ollaankaan katseltu... Johnny Guitar (1954) - Sterling Hayden osaa olla uskottava kovan miehen rooleissaan. Joan Crawford ja Mercedes McCambridge eivät ole pehmeitä hekään. Tunnuskappale on tietysti lännenelokuvan tunnetuimpia, ja loppu yksi genren parhaista. Ihan OK studiowestern. 3 / 5 Kelly's Heroes (1970) - Eastwood ja kumppanit lähtevät etsimään kultaa rintamalinjan takaa. Tehosteet ovat hienot, huumori kukassa ja näyttelijäkaarti upea (varsinkin Carroll O'Connor kentsuna jäi mieleen). Ei mene sotaelokuvien kärkipäähän. 3- / 5 Groundhog Day (1993) - Edellisen kerran olen katsonut joskus kakarana, ja muistikuva leffan upeudesta ei pettänyt. Murrayn hahmo kasvaa leffan aikana, ja katsoja alkaa uskoa jälleen maailman hyvyyteen... menee feelgood -leffojen parhaimmistoon. 4½ / 5 Triumph des Willens (1935) - Leni Riefenstahlin dokumentti natsien puoluepäivistä on varmasti ollut yleisöön menevä 30-luvun Saksassa, mutta itse lähinnä puuduin vajaan kahden tunnin kokoelmasta puheita ja marsseja. Dokumenttina hyvä, draamana ei nostata hurraa-huutoja. 2+ / 5 Ansiktet (1958) - Oli paria pykälää taiteellisempi kuin edellisellä viikolla katsottu Sommaren med Monika. Bergman vahvistaa elokuvan myötä asemiaan yhtenä suosikkiohjaajistani. Tämäkin elokuva oli taas kaunis kuin mikä. Ohjaaja osaa tehdä historiallista draamaa, ja itse aihekin kiehtoo (kiertävän taikurin vastassa hieman tylsämielisempi seurue). 4 / 5
Parit toimintatrillerit tullut tässä katseltua parin päivän aikana. Man on Fire: oli kyllä pieni pettymys. Tony Scott on leikannut / ohjannut elokuvasta todella omansa näköisen, ja samanlainen tyyli mitä ilmeisemmin tulee jatkumaan Keira Knightleyn Dominossa. Älytön määrä leikkauksia, kikkailua väreillä, paljon hidastuksia ja kaikki kikat on mukana, jota vain kuvitella saattaa. Itseäni tämä ei häiritse, vaikka lievää 'yliyrittämistä' onkin mukana. Sen sijaan ihmettelen kyllä kovasti, että parit chat-veljet eivät tästä ole marisseet sen kummemmin. Denzel on pääosassa oma itsensä, Walken ja Rourke käyvät tekemässä perusroolinsa ja lapsikomeetta Dakota Fanning on myöskin varsin pätevä roolissaan. Hahmot eivät ole mitään erikoisia, mutta se nyt ei yllätä. Suurimpana ongelmana on tarinan heikkous. Kerrankin pääsen lainaamaan E1:stä ja voin sanoa, että 5 minuuttia kun leffaa oli kulunut, kaikki pääjuonenkäänteet arvasi ilman sen suurempia ongelmia. Suurempi ongelma on kuitenkin semmoisen tekemisen meiningin puute. Plussaa tulee ehdottomasti siitä, että Denzelin hahmo ei rupea mamoilemaan missään vaiheessa elokuvaa, vaan alusta loppuun hahmo pysyy samanlaisena ja meno pysyy jämäkkänä. Kuitenkin hommasta puuttuu punainen lanka ja verenmakua ei missään vaiheessa tule suuhun; koston fiilis ei löydy kotikatsomosta. 3 / 5 Cellular: Näin käy kun kädetön tekijäryhmä alkaa tehdä puolipätevästä käsikirjoituksesta elokuvaa. Vaikka Nokia-mainonta onkin pop, on tarinassa ihan oikeasti ideaa ja se perusajatus on hyvin samanlainen kuin Ellroy-pohjaisissa Dark Bluessa ja LA Confidentialissa. Valitettavasti tarinaa on pelkistetty hieman liikaa, eikä sekään pääse pelastamaan heikkoa toteutusta. Ohjaaja, kuka sitten lieneekään, ei tiedä toiminnan ohjaamisesta yhtään mitään. Nolanin Christopherin kolmen sentin päähän tappelijoista kameran vievä -taktiikka on parempi kuin tämä tylsyyden huipentuma. Eikä ole jännityksenkään luonnissa pätevä mies tämä sankari. Kidnappausjuonen pitäisi tarjota jonkinlaista jännitystä, mutta kun ei niin ei. Näyttelijät ovat kaikki surkeita. Kim Basinger on aivan hirveä ja ennenkaikkea todella epäuskottava. Tämä twentysomething sankarimies on täysin karismaton, eikä näyttelijänlahjoissakaan ole kehumista. Jason Statham ja William H. Macy heittävät parhaat, joskin hyvin keskinkertaiset, roolisuoritukset. Vaikka Cellular kestää ainoastaan 1½ tuntia, ei sekään aika tunnu etenevän millään vaan lähes 2½ tuntinen Man on Fire tuntuu huomattavasti lyhyemmältä elokuvalta. Cellularissa ei hyvin yksinkertaisesti toimi oikeastaan mikään muu kuin perusidea; se on tylsä, epä-hauska, tyylitön, täysin vailla omaa näkemystä, surkeilla roolisuorituksilla varustettu klisekasa, jota on hankala suositella kenellekkään. Jessica Bielkin on ruudussa vain noin 5 minuuttia, mikä kertoo kaiken oleellisen ohjaaja (nyt katon sen nimen) David R. Ellisin käsityksestä visuaalisuudesta. 1½ / 5
Eilen tuli katsottua Schindlerin Lista toistamiseen ja aivan yhtä tehokas tämä oli kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kaikin puolin uskomattoman hieno ja koskettava elokuva. 5/5 Tänään katsomisvuorossa olikin Full Metal Jacket. Edellisellä parilla katsomiskerralla (joista on jo aikaa) oli jäänyt jotenkin ristiriitainen kuva elokuvasta. Tulipahan kuitenkin ostettua ja katsottua uusiksi ja nyt iski aivan täysillä. Edellisillä kerroilla elokuvan loistavan alkupuoliskon jälkeen loppuosa tuntui jotenkin lattealta, mutta nyt loppupuolikin toimi aivan eri tavalla. Aikaisemmin yliarvostettuna pitämälleni elokuvalle täytyy kuitenkin nyt antaa täydet 5 pistettä. Yksi hienoimmista sotaelokuvista.
Wanhaa kunnon Mel Gibsonia: Mad Max 2. Aika kultaa muistot. Ei iskenyt ihan yhtä lujaa kuin aikaisemmin. Touhussa on melkoisia epäkohtia ja aukkoja. Toimintakohtaukset ovat tämän elokuvan vahvin puoli, varsinkin kun ottaa huomioon kyseessä olevan pätkä vuodelta 1981. Ei näyttelykään kovin huonoa ole, hahmoihin ei vain pureuduta kovin syvällisesti. Jotain hohtoa tässä teoksessa kuitenkin on. Ehdottomasti trilogian paras osa. 3,5/5 *Tuli äänen perusteella bongattua Virginia Hey(Farscapen Zhaan). Mad Max 2 oli ilmeisesti hänen ensimmäinen leffansa
Jonh Woo-pätkä Bullet in the Head tuli päivemmällä katseltua. Ihan hyvä Woo-leffa, vaikkei voitakaan omaa lemppariani Hard-Boiledia. Tony Leung oli totuttuun tapaan hyvä roolissaan eivätkä muutkaan huonoja olleet. Toimintakohtaukset olivat odotetusti näyttäviä, hidastukset yms. toimivia. Jotain silti mielestäni jäi puuttumaan. 3/5
Big Sleep (1946) ½ Howard Hawksin film-noir elokuva iski lujaa. Jännittävä elokuva, vaikka juoni oli hieman ennalta-arvattava. Bogart-Bacall kaksikko pelasi loistavasti, jotain ylimääräistä sähköä oli ilmassa (toki olivat avioparikin). Muutkin elokuvassa pelasi. Suosittelen. Gunfight at The O.K. Corral (1957) Peruslänkkäri. Olen aina ihmetelly, että kukas se Wyatt Earp on, mutta tämä elokuva selvitti asiaa. Hän lainvalvoja, joka piti velvollisuudestaan liiankin kovasti kiinni. Castissa useita tunnettuja näyttelijöitä, muuten kummalisen vieraaksi elokuva on jäänyt.
Buster Keaton: Go West (dvd) ***½ Keskivertoa Keatonia. Robert Wiene: Das Kabinett des Doktor Caligari (dvd) ****½ Aina yhtä hieno ja kiehtova. Klaus Härö: Äideistä parhain ****½ Laadukkaasti toteutettu, hyvien näyttelijäsuoritusten siivittämä draama. Ehkäpä Eeron äitiä olisi voinut näyttää hieman enemmän, nyt jäi hahmoista kaikkein etäisimmäksi. Musiikkikin oli hyvää, vaikka onkin saanut jonkin verran kritiikkiä osakseen. Mikael Håfström: Ondskan (dvd) **** Tuli missattua Canalin esitys, niin piti vuokrata. Eivätkä menneet rahat hukkaan. Sam Raimi: Evil Dead 2 (dvd) ** Parempi kuin muistin. D. W. Griffith: A Romance of Happy Valley (vhs) **** Kauan odotettu katselunautinto. Griffithin pienimuotoisten draamojen parhaimmistoa.
Taas tuli vähennettyä katsomattomien leffojen kasaa parilla lätyllä, ensimmäisenä suuren mestariohjaajan Paul W. S. Andersonin Event Horizon. Ihan viihdyttävä aivot narikkaan-säikyttely scifiympäristössä, mutta mitään suurempia syvällisyyksiä tästä ei pidä lähteä hakemaan, sen verran on plotholeja yms. Mutta kyllähän tämä Andersonin paras leffa taitaapi olla, Soldierin ohella. 2,5/5 Sen jälkeen vuorossa oli Takeshi Kitanon Boiling Point. Mitähän tästä sanoisi, ei mitenkään parasta Kitanoa. Pesistä, outoa huumoria ja väkivaltaa, eikä juurikaan muuta leffa tarjonnut. Tietysti tässäkin oli ne omat hyvät juttunsa, mutta vähän jätti kylmäksi. 2,5/5 tällekin.
Mulla tuli vihdoin katseluvuoroon Gattaca, joka oli jostain syystä siirtynyt ja siirtynyt. Siinäpä pitkästä aikaa kaipaamani rauhallinen Scifi-pätkä ilman toimintaa toiminnan vuoksi. Näyttelijät ( Ethan Hawke, Jude Law, Uma Thurman ) olivat hyviä ja elokuvassa oli oikea juonikin. Ainoa asia, mikä hiukan tökki olivat ne uimakohtaukset muuten loistavassa elokuvassa. 4/5 pistettä tälle.
Tombstone taitaa olla tunnetuin versio tästä kyseisestä heebosta ja epäonnistuneesta(?) eläkkeelle jäämisestään. Tuo Gunfight at the O.K. Corral on näkemättä, samoin Costnerin tähdittämä Wyatt Earp (muistaakseni) - vertailun vuoksi nuo täytyisi vielä katsastaa niin näkisi miten sama tarina on kerrottu... Niin ja vielä ainakin yksi kerronta aiheesta: My Darling Clementine (1946), itsensä Frank the Manin pääroolittamana. Luulisi noista löytyvän jokaiselle oma wyatt-earppinsa, sen mukaan minkälaista näkökulmaa eniten arvostaa. Itse väsyin aina historian tunneilla, joten hollywooditettu Tombstone on minun huckleberryni. Ike Clanton: What is that Holiday? Twelve hands in a row? Ain't nobody that lucky. Doc Holliday: Why Ike, whatever do you mean? Maybe poker's just not your game. I know! Let's have a spelling contest!