Metropolis (1927) - Monessa suhteessa aikaansa edellä ollut filmi. Lang osoittaa elokuvassa, mihin suuri väkijoukko pystyy parhaimmassa ja pahimmassa tapauksessa. Sulattamiseen vaaditaan useampi katselukerta. Restauroitu taidolla. 4 / 5 The Rock (1996) - Viihdyttävää toimintaa. Sean Connery ja Nicolas Cage tuovat mukaan karismaa ja inhimillisyyttä sen verran, että elokuva ei muutu aivan pelkäksi patriotismiksi. 3+ / 5 Gunfight at the O.K. Corral (1957) - Kakkosen kuukauden western. Douglas ja Lancaster hoitavat pääosat tyylillä, ja lopputaistelu on viihdyttävä, mutta itse pidän ehkä Tombstonea (Russell/Kilmer) parempana versiona tapahtumista. 3 / 5 Jackie Brown (1997) - Olen pitänyt suuresti Tarantinon muista ohjauksista, mutta tältä en jostain syystä odottanut niin paljoa. Yllätyin positiivisesti. Juoni on sen verran vaiherikas, että krapulaisella katsojalla teki tiukkaa pysyä mukana. De Niro vaihteeksi luuseriroolissa. 4 / 5
Joo, itse uuvuin niin pahasti, että NUKAHDIN noin ½ tuntia ennen lopputekstejä. Katsoin sitten jännän loppuratkaisun pienten unosien jälkeen. Eli eipä tuo "thrilleri" ainakaan minua mukaansa vetänyt. Ja jos jännäri ei pidä jännitystä (ja valvetilaa) yllä, niin pisteitä voi saada vain 1/5. Alku toimi loistavasti ja loppuratkaisu oli hyvä (eihän tää vaan spoilaa mitenkään), joten tajuan hyvin, että tuo uppoaa toisiin katsojiin. Mua elokuva ei pitänyt edes hereillä kun lauantaina alkuillasta katselin, joten jotain siinä kerronassa oli pahasti vialla. En sitten osannut oikein samaistua kehenkään eikä kenenkään kohtalo ollut oikeasti kiinnostava.
Otanpa nyt parin viikon sisältä katsotut, kun en ole aikaisemmin tänne postaillut. Lyhyet luonnehdinnat ja/tai mielipiteet. Life Aquatic With Steve Zissou (imdb) Elokuva aivan omaa luokkaansa. Bill Murray loistaa originellin Steve Zissoun hahmossa, ja muut näyttelijäsuoritukset ovat myös ensiluokkaisia. Elokuva ei missään nimessä ole kaikkien mieleen, mutta minuun se kolahti täysin. Olen katsonut leffan jo 3 kertaa, ja tulen katsomaan vielä monesti. Vaikka elokuva on pääasiassa komedia, se onnistuu myös koskettamaan omalla tavallaan. Suosittelen lämmöllä, vaikka monille tiedossa voi olla yksi tylsimpiä parituntisia ikinä. Brother (imdb) Takeshi Kitano -elokuva. On siis sanomattakin selvää että aseet puhuvat ja sen myötä ihmiset vähemmän. Joe Hisaishin musiikit ovat taas aivan loistavat niiden totunnaiseen tapaan. Elokuva on hyvä, ja uskollinen Kitanon tyylille, mutta ei kuitenkaan yllä ihan Kitano-filmien kärkeen. Ehdottomasti katsomisen arvoinen silti. Eternal Sunshine Of The Spotless Mind (imdb) Rakkaus, läheisyys ja kaipaus. Jim Carrey tekee hyvän suorituksen, joka poikkeaa hänen tavanomaisesta naamanvääntelystään. Mukava nähdä että hän pystyy muuhunkin. Tykkäsin tästä leffasta kovasti, ja toisella katselukerralla elokuvaa oli helpompi ymmärtää, vaikka se oli ensimmäiselläkin kerralla loistava. En voi kuin suositella kovasti. The Shawshank Redemption (imdb) Kaikkien aikojen paras vankila-leffa. Nähty pari kertaa, mutta viime kerrasta oli niin kauan että oli pakko hankkia lätty ja katsoa heti. Olihan se pirun hyvä. Eipä siihen paljoa tarvitse lisätä; niille jotka eivät ole vielä nähneet: hopi hopi! Kill Bill II (imdb) Vähemmän mättöä kuin ykkösessä, mutta edelleen tyyliä täynnä! Todella viihdyttävä, hyvät musiikit kuten Tarantinolla aina. Reservoir Dogs (imdb) Outoa etten ollut nähnyt tätä aiemmin. Perhanan hyvä se oli kyllä. Tarantino ei petä. Jackie Brown (imdb) Hyvä tämäkin, vaikka eteni leffan alkupuolella vähän hitaanpuoleisesti. Ehkä se oli välttämätöntä, loppua valmistellessa. Bad Santa (imdb) Loistavaa huumoria, varsinkin pukin asenne! Tämä tulee varmasti katsottua vielä monta kertaa... Traffic (imdb) Huumeleffa. Hyvä sellainen, joskin pitkäveteinen paikoin. Valoitusta ja ambient -taustamusiikkia käytetty hyvin, mikä tekee elokuvasta 'erilaisen'. (Huomaa että laiskuus iski kirjoittaessa ) Samppa:Käytetään noita värejä vain tarkoituksenmukaisesti, ei koko tekstin koristeluun.
Tämä oli kyllä pettymys, ehkä odotukset vaan oli liian korkealla kun tuon aiheen kuuli ensi kerran. BB kyllä kiroili, veti viinaa ja sätkää miehen lailla, mutta jotain siitä puuttui. Ei lähelläkään herran parhaita suorituksia. Tosin en ole vielä nähnyt kuin sen teatteriversion, jospa unratedissa olisi sitten vielä jotain lisäarvoa...
Kyseessä on joko siniveritekstinen tai erikoisuudentavoittelija. Ja sitten elokuviin: Pitkään olen pantannut paljon kehuja saanutta Roberto Benignin leffaa La vita è bella (Kaunis elämä). Anttilasta kun halvalla sai, niin pakko se oli ostaa... Voi kiesus. 1½/5, ja alla perusteluja. Spoiler Alku oli mukavaa veijaritarinaa, mutta vankileirille siirryttäessä meinas itku tulla. Ei sillä, että elokuva olisi ollut niin koskettava, vaan koska se oli niin paska!!! Mä en tajua, mistä ne 3 Oscaria on annettu, mutta eiköhän se taas ole juutalaisten kärsimys joka takaa pystit tekijöille. En vähättele tai halua mitenkään mitätöidä keskitysleirillä koettuja kauheuksia, mutta tämä elokuva oli Disney-versio sodasta ja keskityleirin kauheuksista. Tuo ½ pistettä tulee leffan alusta. John Fordin ohjaama The Searchers (Etsijät). Muistikuvan mukaan tämä oli hyvä länkkäri, ja aivan innoissani keräsin alekorista kotiin. Se oli virhe! Katsoin ja ihmettelen nyt, että miten tämä elokuva voi saada esim. IMDB:ssa niin korkeat pisteet? Henkilöhahmot oli paperinohuita, John Waynea lukuunottamatta kauheaa ylinäyttelmistä, Wayne alinäytteli, mutta se on ok, etsintään käytettyjen vuosien kuluminen kävi ilmi pelkästään roolihahmojen puheesta, 50-luvun amerikkalainen maailmankuva loisti todella puhtaasti, mitään uskottavia motiiveja näille vaelteluille tai inkkarien touhuille ei ollut... 1½/5 Paul W.S. Anderson ohjaama Alien Vs. Predator oli ihan sitä itseään, siis mieletöntä räiskintää, CGI:tä ja jatko-osien mahdollisuutta mitä odotin ja mitä halusin. Syvällistä juonta tai merkittävyyttä on turha hakea, mutta hyvin tehty pläjäys se oli juurikin kelvollinen rankan viihdeillan jälkeisen alkuiltapäivän ratoksi. En suosittele kuitenkaan oikeiden elokuvien faneille. 3/5. Ja ennenkuin kukaan ehtii puuttumaan, antamani pisteet eivät ole trollausta. Sekä La vita è bella että The Searchers ovat yleisesti kehuttuja elokuvia, mutta kummassakin on liikaa tappelevien Predatorin ja Alienin mentäviä aukkoja. AVP leffasta kukaan ei odotakaan mitään ihmeellistä, ja se toimii mainiosti ajankuluna, jollaiseksi se on tarkoitettukin. AVP lunasti odotukset, mutta ei ylittänyt niitä, siitä 3/5. Kaksi ensinmainittua oli todella alle odotuksien joten 1½ tulee yksittäisistä hyvistä jutuista.
Revolver ** Todella heikko verrattuna Ritchien aikaisempiin gansterileffoihin. Hieman enemmän asiaa leffan omassa ketjussa.
Pakkohan tähän on puuttua, onneksi pääsen ekana: Ymmärrän kyllä, että tälläinen voi olla hieman erikoinen lähestymistapa aiheeseen. Mut hienoa siinä elokuvassa on mm. se, että siinä ei juuri sodita. Eihän Italia muutenkaan voi hirveesti kehua sotahistoriallaan. Minusta kun Kauniiseen elämään pääsee mukaan niin elokuva on mitä nautittavin ja hienoin kokemus. Oscarit tulivat ehkä hieman siitä syystä että elokuva oli niin omaperäinen. Eihän elokuvien hyvyyttä muutenkaan voida oscareilla mitata - ajattele esim. Chaplin, Scorsese ja Hitchcock. Ekaksi, kerrohan missä se on ollu alekorissa? Jos halvalla myyt, niin laita privaa. IMDB:ssä on korkeat numerot, koska elokuva on kuitenkin ollut niin suuressa osassa vaikuttaessaan saman lajityypin elokuviin. Aikasempina vuosikymmeninä on ollut luonnollisesti hieman erilainen katsontatapa ja IMDB:ssä vanhoja länkkäreitä arvioivat ovat todennäköisesti juuri lännen elokuvia muutenkin katsovia.
House of Flying Daggers Hieno elokuva. Visuaalisesti todella kaunista katseltavaa ja ääniraitakin varsin laadukas. Juoni jäi odotettua köyhemmäksi, vaikka sisälsikin muutaman yllättävän käänteen. Taisteluthan ovat tällaisten leffojen suola. Niissä tässä leffassa oli onnistuttu. Toisten mielestä mentiin varmaankin hieman liian pitkälle, mutta allekirjoittaneen silmissä tämä näytti kauniilta. Genrensä parhaimmistoa. 4/5
Tuli kanssa eilen yöllä katseltua ja täytyy kyllä yhtyä Niilesin mietteisiin. Hieno ja koskettava elokuva. Erillaisesta lähestymistavasta huolimatta elokuva on yhtä koskettava ja tunteita herättävä kuin vaikkapa Schindlerin lista.
Näin on. Pazzea suosittelen vaan säilyttämään levyn (eihän siinä omaisuuksia ole kiinni) ja katsomaan jonkin ajan päästä uudelleen, kyllä se vielä saattaa avautua. Anna edes mahdollisuus.
Tänään tuli pyörähdettyä Tampereen elokuvateattereissa. Ensin kävin Plevnassa katsastamassa Broken Flowersin. Kovia kehuja on elokuva saanut ja odotukset olivat ehkä liiankin korkeat, sillä ei leffa aivan lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Paljon parempi oli kuin Lost in Translation, johon tätä on verrattu, ja joka oli mielestäni lähinnä äärimmäisen tylsä. Broken Flowersissa oli monta hienoa ja hauskaa hetkeä ja Bill Murray on todella vakuuttava roolissaan (kuten aina) ja olihan se naapurin kaverikin hauska tyyppi, mutta kokonaisuutena elokuva jätti tyhjän olon ja lopputekstien aikana huomasin ihmetteleväni "tässäkö tämä nyt oli?" Pisteissä 2.5/5 Päivän toinen leffa oli kehuttu komedia The 40-Year Old Virgin Koskikeskuksen CineAtlaksessa. Steve Carell tekee totutun hauskan ja ilmeikkään roolin päähenkilönä ja Paul Rudd on aina hyvä tyyppi. Myös uudet tuttavuudet Romany Malco ja Seth Rogen tekivät hyvän vaikutuksen. Perinteiseksi komediaksi ihmeen pitkä elokuva kantaa hyvin koko kestonsa ja ainahan seksi aiheena kiinnostaa. Pisteitä 4/5 Ja oli tuskaa nähdä se H&M:n ikuisuuden kestävä mainos kahteen kertaan samana päivänä.
In Her Shoes tuli katsottua ja oli kylla hyva. Hauska ja koskettava ja Diaz ja Collette olivat loistavia.
Juu 3,95 on niin vähän, että maatkoon hyllyllä Raging Bullin vierellä, että josko nuo joskus kolahtaisivat.
GOAL [imdb] Goal ei tarinaltaan tarjonnut mitään uutta. Siinä oli käytetty kaikkia urheiluleffojen kliseitä. Silti Danny Cannon sai leffan toimimaan suhteellisen hyvin. Pelitilanteet oli tehty ihan hyvin mutta kaikesta huomasi että näyttelijät eivät mitään taitureita olleet. Suurimmat miinukset tulivat juuri juonen ennalta-arvattavuudesta ja Liverpool matsista huomasi hyvin, että välillä kentällä juoksivat Hyypiä ja Gerrard ja välillä taas jotkut amatöörit jotka muistuttivat etäisesti kyseisiä pelaajia. Olisi luullut että elokuvan tekijät olisivat saaneet vastustaja joukkueiden pelaajia kuvauksiin käytettäväksi. Kaikenkaikkiaan paras jalkapalloelokuva mutta tosin lajista kertovat elokuvat eivät koskaan mitään mestariteoksia olleet. Ehkäpä elokuvan alkuperäiseksi ohjaajaksi valittu Michael Winterbottom olisi saanut juoneen jotain uutta. 3+/5
Dazed and Confused: Richard Linklater osaa tehdä mukavan oloisia elokuvia. Dialogi pelaa, jos nyt ei Before Sunset / Sunrise -tasolla, niin hyvin kuitenkin. Mielenkiintoisen elokuvasta tekee, että siinä ei käytännössä ole lainkaan tarinaa. Lukion viimeinen päivä vuonna '76 (tjsp) ja siinä se. Tapahtumat ovat juuri sitä, mitä yht'äkkiä voisikin arpoa, eli sex, drucks & rock roll on päivän ohjelmistossa hyvin edustettuina, painon ollessa huumeilla. Tähän kun vielä lisätään muutama oluttynnyri, jos jonkinlaista pikkuongelmaa ja freshmannien tervetuliaiset, alkaa elokuvan tapahtumista ne oleelliset ollakkin kerrattuna. Ongelma? No ei. Vaikka kunnon tarina, tai edes jonkinlainen, olisi varmasti ollut ihan kiva niin kyllä minä viihdyin erinomaisen hyvin sen noin 1h 40min, mitä Dazed and Confused kesti. Tunnelma on 'oikeanlainen' koko elokuvan, suurempi draamailu jäteen seuraaville elokuville ja pääpaino on biletyksessä. Mukana on jokseenkin hirvittävä kasa 'päähenkilöitä', noin kymmenen bilettäjän edesottamuksia seurataan enemmän tai vähemmän tarkasti. Näyttelijäpuolen tunnetuimmat nimet, Milla Jovovich ja Matthew McConaughey, tekevät muun castingin mukana varsin pätevät roolisuoritukset. Castingin alhainen keski-ikä kuitenkin perinteiseen tapaan näkyy myös tavanomaisina roolisuorituksina. 4- / 5 Dead Poets Society: No niin, cane, lueppas totuus niin ei sitten tarvi ihmetellä: Dead Poets Society on luokkaan 'ihan hyvä, ei millään lailla erikoinen, perusdraama' -tippuva elokuva. Robin Williamsin johtama sisäoppilaitoksen eliittioppilasryhmä päättää polkaista käyntiin vanhan tradition, josta ei vähemmän yllättäen sitten seuraa pelkästään hyviä asioita. Tarina on kaikin puolin hyvin peruskauraa, eikä tarjoa oikeastaan yhtään yllätystä. Eipä sillä, en sitä kyllä tällaiselta elokuvalta vaadikkaan, mutta tuo tarinan kaavamaisuus valitettavasti heijaustui myös muualle. Dead Poets Societysta ei oikein tahdo saada otetta, se on 'vain elokuva', ei yhtään enempää. Näyttelijäporukasta Robin Williams vähemmän yllättäen nousee jokseenkin omalle tasolleen, ollen onnistuneesti yhtä aikaa sekä motivoiva, hauska että tarvittaessa vakava. Kravattipukuinen eliittinuorisosta muutama nousee lähinnä henkilö ylitse muiden, vaikka näyttelijäsuoritukset ovatkin järjestään vähän persoonattomia. Ethan Hawke tosin väläyttelee tulevasta aina silloin. Mitäs muuta, niin, loppuratkaisu oli onnistunut, ja kaikin puolin toimiva. Sinällään Dead Poets Societyssa ei ole mitään suurempaa vikaa, sen perusidea on hyvä, toteutus varsin perushyvä sekin mutta tarinan tavanomaisuus ja elokuvan nimenä olevan kerhon tietty naurettavuus ja yleinen hengettömyys eivät nosta arvosanaa tämän korkeammalle. 3+ / 5
Being John Malkovich - Ensimmäistä kertaa tuli tämäkin, ehkäpä jopa kieliposkella tehty, satu katsottua. Loistavia näyttelijöitä sekä henkilöhahmoja sisältävä leffa ei kuitenkaan kunnolla kolahtanut. Vaatii varmasti toisen katselukerran, vaikka juonen kyllä ymmärsin (?). 2½/5 The Score - Frank Ozin ohjaama rikoselokuva loistavilla näyttelijöillä (R. De Niro, E. Norton, M. Brando, A. Bassett) taisi jäädä ilmestymisvuonnaan aika vähäiselle huomiolle, koska elokuvasta kuulin vasta vähän ennen sen katsomista . Oli kuitenkin ihan katsottava, mutta ehkä liian ennalta-arvattavissa, Spoiler eihän se ryöstö voi mennä ihan nappiin, käännekohdan käännekohtia luvassa. 2½/5 The Dukes of Hazzard - Imdb:ssä mahtavat 4.5/10 tähteä saanut leffa tuli teatterissa katsottua. Minähän en sitä alkuperäistä sarjaa koskaan ole nähnyt, joten en tiedä mitä rajoja rikottiin jotta 4.5 ansaittiin. Mielestäni ihan ok pätkä, mutta ei ehkä 9€ leffalipun arvoinen. Jessica Simpsonkaan ei ärsyttänyt, oikeastaan häntä oli ihan mukava katsella. Voisi olla hyvä treffileffa, mutta ei kyllä nosta suuria tunteita vastapelurissa . 2/5
Rounders - Ässä hihassa Löytyi alelaarista, vihdoin. Näyttelijäsuoritukset kauttaaltaan hyviä, etenkin Malkovichin rooli on upea, vaikka ei kauaa ruudussa näykään. Musiikista tykkäsin, siitäkin plussaa. Ensimmäistä kertaa tajusin oikeastaan kaiken (lähinnä pelejä tarkoitan), sillä esim. ekalla kerralla en edes tiennyt mikä on Hold 'Em. Paras pokerileffa, minkä olen nähnyt. 4½/5 Lämäri Wanhaa lätkäklassikkoa. Muistin, että olisi ollut paljon hauskempi. Pienoinen pettymys. Nauraa sai parissa kohdassa ihan kunnolla, mutta ei niin hersyvä kuin silloin joskus. 3/5
Viikolla on tullut tutustuttua seuraaviin... Charlie: The Life and Art of Charles Chaplin (2003) - Ei ole varsinaisesti elokuva, mutta laitetaan tänne kumminkin. Hieno parituntinen dokumentti, jossa nykyiset elokuvantekijät ja mestarin lähipiiri kertovat suhteestaan Chapliniin ja hänen elokuviinsa. Elokuvien analysointi on mielenkiintoista, ja mieli tekisi alkaa keräillä varsinkin lyhytelokuvatuotantoa hieman tarkemmin. 4 / 5 Flying Padre (1951) - Kömpelön oloinen Kubrickin varhaisohjaus. Pappi lentelee Uudessa Meksikossa pitkin seurakuntaansa. Kesto 9 min. Tulipahan tuokin nähtyä. 2- / 5 White Heat (1949) - James Cagney teki hienon gangsterielokuvan vielä 50-luvun vaihteessakin. Monen vaiheen kautta filmi kehittyy lopulta jännittäväksi rosvot keikalla -elokuvaksi. Kuten leffan taglinekin sen sanoo: "Pick up the pieces folks, Jimmy's in action again!" 4 / 5 The Big Heat (1953) - Tuli samalla katsottua sitten toinenkin Hehku. Rikosetsivä Dave Bannionin suorittama tutkinta kehittyy hieman henkilökohtaisempaan suuntaan. Pääosassa todella uskottavan suorituksen tekevä Glenn Ford. Kohtalokkaita naisia riittää katsojalle valita tässä harvinaisen brutaaleja kohtauksia sisältävässä noirissa. 4½ / 5
Interrogation (Przesluchanie) (Ryszard Bugajski, 1982) Tämä leffa kiellettiin Puolassa valmistuttuaan. Vuonna 1990 se lopulta nähtiin Cannesissa ohjaajan salakuljetettua esityskopion ja palkintoja ropisi. Rankkaa leffaa siis odotin ja eihän tämä mikään viihde-elokuva olekaan. Mistään maailmaa mullistavasta ei kuitenkaan ole kysymys. Krystyna Janda tekee upean roolityön. Jos pitää Schindlerin Listasta niin sitten pitää myös tästä. 4/5 The Interpreter (Sydney Pollack, 2005) Tyylillä on herra Pollack tämän ohjannut. Jännitys ei ehkä pysy yllä ihan koko ajan ja vaikuttaisi siltä että elokuvaa voisi ehkä lyhentää n. 10-15 minuuttia. Ääniraita on esimerkillisen harkiten kasattu tehokkaaksi ja miellyttäväksi. Nicole Kidman ja Sean Penn ovat rooleihinsa sopivia ja hoitavat homman kotiin. Kidmannin ruotsiaksentti on hauskaa kuunneltavaa. Hyvä mutta ei huikea. 4/5
Samaa mieltä: kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa. Vaatii kyllä vähän ennakkoluulottomuutta, mutta jos ei ole liian kyyninen, niin palkitsee varmasti katsojansa, koska aihe on universaali. Fysiikan lakeja tosin rikottiin jatkuvasti, mutta realistisuutta ei kannata odottaakaan. Juonessa oli ehkä muutama yllätyskäänne liikaa.