Tässä on hieno leffa, josta voi suoraan sanoa, että näitä ei enää tehdä. Lähimmäksi taitaa päästä Pollackin oma Interpreter. Tuo leffa kuuluu omalle suosikkilistalle jo pelkästään siitä syystä, että siihen on taltioitu varmasti hienoimmat näkymät WTC:stä, joita elokuvissa koskaaen ehdittiin näkemään. Muutama sydämen lyönti jää edelleen väliin, kun näkee ne kaikessa komeudessaan. Näkymät WTC:n sisältä toimistosta ovat jollain tapaa hyytäviä.
Pitää tähän väliin pistää ketjun aloittaja pisteet. Omasta mielestäni yksi mielenkiintoisimpia ketjuja palstalla. Täältä saa aina uusia innostuksia ja jaksaa taas seuraavanakin päivänä kaivaa jonkuin leffan hyllyköstä. Jurassic Park Kun leffa aikanaa tuli teattereihin olivat efektit sitä luokkaa että silmiä kirveli. Aika on jättänyt elokuvaan kuitenkin jälkensä, mutta silti tuo 2h vierähti ihan sujuvasti. DTS-äänimaailma oli hyvä yksi parhaista pitkään aikaan 3½/5
Silverado: Vanhoille hollywood-westerneille kumartava leffa, josta löytyy kaikki ne tarivttavat ainekset hyvän westernin tekoon. Näyttelijäkaarti on kohtuullisen nimekäs ja ennen kaikkea osaava, tunnelmaltaan kevyt ja paikoin huumoripainotteinen. Erityismaininta Bruce Broughtonin musiikeille, jotka todellakin tavoittavat sen 50-lukulaisen westernin tunnelman. Kokonaisuudessaan toimiva western, jonka parissa aika vierähtää mukavasti. 3½/5 Golden Years: Hyi hemmetti. Taas näitä Kingin filmatisointeja. Ne ei kyllä juuri koskaan onnistu. Kaikista puuttuu se tunnelma ja edes jonkinlainen ulottuvuus. Hahmoja ja tapahtumia vain sekotetaan keskenään ja toivotaan hyvää lopputulosta. Ideakin oli kuin suoraan jostain 50-luvun halpistuotantoscifistelystä ja toteutus Ed Wood -tasoa (ohjaaja, ei leffa). Ei tätä kyllä viitsi kenelläkään suositella. 1½/5 Willow: Mitä tähän voi sanoa, Ron Howardin paras. Mies antaa vision ja leikkimielisyyden viedä mennessään, eikä yritä tehdä mitään elämää suurempaa vetistelydraamaa. Tunnelmaltaan varsin hilpeä ja feel-good -leffa, joka ei välttämättä kaikille toimi, mutta fantasiahörhöille kylläkin. Yhtäläisyydet LotR:in kanssa ovat kyllä huvittavan samanlaiset, nyt kun tarkkailee ensin Willow'ta ja sen jälkeen LotR-trilogiaa. 4-/5 Life of Brian: Pythonien huumori on taattua laatua. Verbaliikalla leikittelevä leffa, joka perustuu dialogiin ja päättömyyteen rautaisella otteella. Läpi elokuvan saa naureskella Brianin edesottamuksile ja itsensä löytämiselle. Koko Python-ryhmältä jälleen hienoa mukautumista lukuisiin eri hahmoihin. Tämän tyyppistä huumoria ei enää tehdä, mikä on varsin valitettavaa, nykyään olla pelkällä Steve Stifler -tyylisellä pissakakka-linjalla. Life of Brian on MP-ryhmän toiseksi parast tuotos. 4+/5 The Kid Brother: Palataan komedian alkujuurille. Lloyd näyttää miten homma voidaan tehdä niin hyvin, että se vetoaa katsojiin yli vuosikymmenten. Useimmat muistavat Lloydin vain Saftey Last -elokuvasta, mutta Kid Brother toimii aivan yhtä loistavasti. Komediaa sen puhtaimmassa muodossa. Ajalta, jolloin naurun saamiseen vaadittiin taitoa ja loisteliasta elekieltä. Romanttispainotteinen komediawestern olisi kai lähimpinä kuvaamaan tätä taidonnäytettä. 5/5 A Chump at Oxford: Laurel ja Hardy sotkevat itsensä eliittiyliopiston ilmapiiriin. Ohukainen & Paksukainen -komediaa jaksaa aina katsoa. Miehet pystyvät tuomaan komedian varsin vilpittömänä kankaalle ja ovat pitäneet laadukasta linjaa läpi uriensa. Komedia on tosin usein varsin identtistä, mutta tilanteiden ja tapahtumapaikkojen avulla siitä saadaan pieniä nyansseja irti, aina uudelleen ja uudella tavalla. Elokvua ei aivan Laurel&Hardyn kärkikolmikkoon pääse enää, mutta silti se on varsin viihdyttävä ja mukaansatempaava kohellusseikkauli, jossa Laurel pääsee esittämään perinteistä poikkeavaa roolia aina välillä. 4/5
Red Eye. Tunnelmallinen ja tehokas jännäri. Rachel McAdams ja Cillian Murphy vetävät erinomaiset roolit, etenkin jälkimmäinen. Juoni on ehkä hieman ennalta-arvattava mutta toteutus on ensiluokkaista. Tarinaa ei turhaan venytetä vaan elokuva lähtee heti käyntiin ja jännitystä riittää loppumetreille saakka. 4/5.
Kill Bill Vol.1 Eipä tässä viitsi hirmuisesti hehkuttaa, vaikka yksi parhaimmista leffoista onkin. Kaikki toimii ja leffan päätösrepliikki ja välittömästi sen jälkeen alkava biisi toimii todella upeasti... :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: / :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup:
The brothers Grimm 3/5 Jos pitää Van Hellsingistä ja ylipäätään fantasia elokuvista kannattaa tämä käydä katsomassa SW:Ep3 5/5 (Fani pisteet):love:
Tuli katsottua Kill Bill Vol.2 ja eihän se edelleenkään yltänyt ykkösen tasolle, :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: / :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: on aika lähellä... Billin suoritus jäi päällimmäisenä tästä mieleen ja Pam Mei oli edelleen yhtä ärsyttävä kuin aikaisemmallakin katselukerralla
Tässä jotain mitä tullu kateltua. L.A. Confidential: Toinen kerta, kun katsoin tämän mestariteoksen. Vaikka juoni oli sopivan kimurantti, parhaiten mieleen jäivät loistavat näyttelijäsuoritukset ja ajan tunnelma. Kuitenkin se puolikas tähti uupuu jostain, vaikea sanoa mistä. 4½/5 Dogville: Karu lavastus ja ennalta tiedetty pitkä kesto sai hieman miettimään seuraavien tuntien viihtyvyyttä, mutta elokuvahan oli loistava. Lavastus tosiaan hoiti oman osansa ja oli rohkea mutta toimiva ratkaisu. Mainiot näyttelijäsuoritukset ja juoni eteni verkkaisesti mutta varman oloisesti. Lopun jenkkikuvat ehkä olisi voinnut jättää väliin. 4½ 28 päivää: Keskiviikkona tulikin kova paikka, kun piti valita Sandra Bullockin romanttisen komedian ja draamakomedian tjsp välillä. Tuli kateltua tämä ihan Buscemin sivuroolin takia. Melko turha tekele, välillä perinteisen elokuvan mukavaa lämpöä, mutta kaavamainen ja tökerö viritys. Buscemista puolikas, etenkin miehen ensimmäinen kohtaus oli toimiva. 2½/5 Station Agent: Huomiotta jäännyt elokuva, joka on keränyt hyviä arvosteluja. Elokuvamakuni on koko ajan siirtynyt enemmän ihmisläheiseen draamaan (en olisi ikinä uskonut), johon tämä kino osasi hyvin iskeä. Ehkä turhan alleviivaava, mutta kokonaisuudeltaan lämminhenkinen ja hyvin rakennettu elokuva, jossa ei tapahdu juuri mitään, mutta saa elämän näyttämään elämisen arvoiselta. 4½/5
Wu jian dao 3 (Infernal Affairs 3). Melko onnistunut päätös hienolle trilogialle. Lievä sekavuus tätä vaivaa mutta sen voi osittain pistää sen piikkiin, että edellisten osien katsomisesta on liian pitkä aika. Lopetuksesta iso plussa. 3½/5.
Daredevil: Director's Cut oli ihan positiivinen yllätys. Muutaman lukemani arvostelun sisältämät kehut eivät kyllä olleet täysin perättömiä. Tarinan kannalta melko merkityksettömiä kohtauksia, jotka studio oli välttämättä halunnut alkuperäiseen teatteriversioon, oli jätetty pois. Lisätyt uudet kohtaukset syvensivät mukavasti tarinaa. Osa saattaa mennä hieman ohi, ellei tunne sarjakuvaa. DC:ssa on myös enemmän toimintaa: jenkeissä rated R. En tosin ihan heti keksi minkä takia. Leffasta jää edelleen hieman sekava olo, vaikka DC toimiikin kokonaisuutena selkeästi aikaisemmin näkemääni teatteriversiota paremmin. Tappelut ovat ihan kelpo tavaraa ja visuaalinen puoli on hyvin hanskassa. Selkeästi aikaisempaa tummempi leffa. 3½/5
Nämä olen nähtyn kuluvan viikon aikana: House of Wax (2005) + Spoiler +Paris Hilton seivästetään, kunnolla, tosin häntä ei kiduteta tarpeeksi +Elisha Cuthbert saa turpaansa, tosin ei tarpeeksi lujaa +vaha voi kuullostaa hyvältä idealta... - - ...mutta ei ainakaan tässä elokuvassa sitä ole - kauhua ei ole - komediamaisuus - näyttelijät - juoni - tehosteet - loppuratkaisu (jutun eräänlainen aukijättöidea oli typerä) 0,5/5 Monster-in-Law (2005) + + Jane Fondan ylinäyttely + Jane Fondan hahmon ilkeys + no Jane Fonda - - Michael Vartanin näyttely (kuin Steven Seagalia katsoisi) - Jennifer Lopezin näyttely (tarviiko sitä muka verrata johonkin??) - ei niinku mitään uutta juonessa - komedia ei toimi kuin todella harvoin - väkinäismäinen loppu, joskin odotettavissa oleva 1,5/5 A History of Violence (2005) + + David Cronenberg + Maria Bello (aika nätti :love: ) + Juoni toimii paikoitellen loistavasti + väkivalta tuntuu ja näyttää hyvältä + ei tylsistyttänyt niinkuin edellä mainitut tekivät - - Viggo Mortensen (ei tästä tyypistä Spoiler säälimätöntä tappajaa saa tekemälläkään) - loppu laskee pisteitä, vaikka aika luontevalta tuntuikin 4/5 Land of the Dead (2005) + + George A. Romero on palannut + verta, verta, verta + ruuminosia, irtojäseniä, suolenpätkiä - - näyttelijätyö ei ole kovin kaksista - Dennis Hopperin hahmosta ei saatu oikein mitään irti - juoni heikohko, mutta joo, tämähän on zombie -leffa - eikö tämä kaikki ole jo nähty aiemminkin? 2/5
To Kill A Mockingbird Tuli sitten viimein tämä klassikko tsekattua. Enpä olisi kyllä uskonut että nousee ihan omien suosikkieni joukkoon. Ehdottomasti useiden katselukertojen arvoinen. Tehdään +/- Plussat: +lapsinäyttelijät, jotka eivät ärsyttäneet +näyttelijät noin yleensä +tapahtumapaikka oli todella hyvä +nopeasti etenevä kerronta +oikeussalikohtaus kokonaisuudessaan +tunnelma +tuomion julistaminen oikeussalissa, jännitys tiivistyy Miinukset: -elokuvan loppu tuntui vähän pitkitetyltä ja oudolta Eipä oikein jäänyt muuta moitittavaa. 5/5 I could shoot all the blue jays I wanted - if I could hit 'em; but to remember it was a sin to kill a mockingbird. Well, I reckon because mockingbirds don't do anything but make music for us to enjoy.
King in New York (1957) ½ Chaplinin vanhoillapäivillä tekemä komedia. Ihan hauska, mutta osalta myös tylsä. Chaplinin viimeinen näyttelytyö. Gold Rush (1925) Katsomani versio oli vuoden 1925 alkuperäinen, pidempi, mykkä versio joka on MK2:n DVD paketin extrana. Tämä elokuva oli samalla korkealla tasolla Chaplinin uudelleen leikkaaman kanssa. Pidemmässä mentiin parissa kohdassa hieman pidemmälle ja näin juonesta tuli jopa syvemmälle etenevä. Tässä mykässä versiossa ei ollut Chaplinin puhetta eikä hänen säveltämäänsä musiikkia, vaan koko elokuvan ajan (96min) musiikki oli pianomusaa, jossa tuttuja kappaleita tuli vuorenpeikkojen tanssista Auld Lang Syneen. Kultakuume kuuluu ehdottomasti joukkoon parhaita 1900-luvun elokuvia.
Starsky & Hutch Ihan kelpo lauantai-illan viihdettä 70-luvun hengessä. Plussaksi voidaan laskea, ettei ollut liikaa yliyritystä johon tuoreemmat komediat ovat yleensä kompastuneet. Eri kokoisia julkkis-cameoita oli taas Stillerin leffojen tyyliin tarjolla useita, 3/5.
The Lord of the Rings: The Return of the Kingin SEE tuli katsastettua. Viimeksi olen elokuvan nähnyt elokuvateatterissa, jolloin se tuntui joltain elämääkin suuremmalta teokselta, mutta nyt uudelleenkatselun jälkeen joutui toteamaan, ettei tämä nyt niin mullistava ollutkaan. Hyvä vielä tänäkin päivänä, mutta pari vuotta oli jo ehtinyt kultaamaan muistoja. Eeppiset taistelukohtaukset olivat luonnollisesti upeaa katseltavaa ja onhan tämä minusta trilogian paras osa. Pidennetty versio n. 4 tunnin kestossaan oli ajallisesti melkoinen paketti, mutta toisaalta pidennetyt/lisätyt kohtaukset olivat ihan mukavia. IMDB:n sijoitus (#3) ihmetyttää kyllä, ei tämä nyt niiiin loistava ollut. 4/5
My Summer of Love: Teinityttörakkausdraama englannista. Ihan pätevä kaiken kaikkiaan, mutta olisi voinut vetää paremminkin mukaansa, nyt jätti vähän loppupeleissä vähän mitäänsanomattoman olon. Pääosatyttö ei ollut mikään hirveän hyvä, tämä toinen tyttö sen sijaan oli sekä huomattavasti kauniinmpi, että myös jonkin verran parempi näyttelijä. Tarina oli hyvin perinteinen tämän genren edustajalle, mitä nyt loppu-20-minuuttia oli vähän yllätys, vaikka jotain tuon tyyppistä kyllä osasikin odottaa. 3½ / 5 Lord of the Rings: Return of the King: Extended Edition: Tuli mulkaistua tämä järkyttävän pitkä paketti ensimmäistä kertaa sitten teatterikierroksen. Parempi tämä oli kuin teatteripainos, loppu ei enää tuntunut niin pitkältä kuin teatterin penkeillä istuttaessa, mutta olisi se silti saanut olla selkeästi lyhyempi. Lisäksi loppukuviin ei oltu saatu lainkaan tunnetta mukaan, mikä kyllä noin muutenkin vaivasi vähän kokonaisuutena koko Kuninkaan paluuta. Teknisesti toki helvetin hieno ja cgi-tehosteen vertaansa vailla, hahmot nyt eivät ole ikinä olleet näiden leffojen vahvuuksista suurin ja näyttelijäsuoritukset olivat parhaimmillaankin vain ok-tasoa. Hobitti -kvartetti ärsytti paikka paikoin kovastikin, ja erityisesti Frodo & Sam -osuudet olivat elokuvan selkeästi heikointa antia. Kokonaisuutena Aragornin seurueen liikkeiden seirailu oli huomattavasti kiintosaimpaa, vaikka siitäkin katosi paras terä elokuvan kuluessa. Legolas & Gimli -huumoria oli syystäkin vähennetty, mutta vieläkin sitä olisi voinut karsia. Minas Thirithin -taistelu ja elokuvan ensimmäinen 1½ noin muuten vain olivat paras osaamista. Thirithin taistelu ei kuitenkaan oikein pärjää Two Towersin vastineelleen, jossa oli paremman tunnelman lisäksi oikeaa epätoivon tuntua. EE:n lisäykset huomasin yllättävänkin hyvin, ottaen huomioon, että teatterileikkauksen katsomisesta on aika paljon aikaa. Muutamia oikeinkin hyviä kohtauksia oli mukana, mutta valitettavasti sitten taas leikkauspöytä ei ole toiminut toisin päin: paljon oli sellaisia kohtauksia, jotka olisi voinut lyhentää (Frodo tuijotti varmaan 25 minuuttia) tai poistaa kokonaan. Nyt kun on kaikki EE:t katottu, niin heitetään nyt tällaiset arvosanat: Fellowship: 4½ Two Towers: 4+ Return of the King: 3½
Stephen T. Kay: Boogeyman * Kaikin puolin tylsä ja typerä elokuva, jota kenenkään ei kannata katsoa. Michael Curtiz: Sea Hawk **** Errol Flynnin tähdittämä lennokas meriseikkailu, jossa ei tylsää hetkeä ole. D. W. Griffith: The Greatest Question ** Tuntemattomampaa ja heikompaa Griffithiä. Nuori tyttö näkee murhan ja vuosien päästä pestautuu sattumoisin murhaajien taloon kotiapulaiseksi. Tarina on kauttaaltaan heikko, eikä edes Lillian Gish onnistu pelastamaan elokuvaa. Clarence Brown: Anna Karenina *** M-G-M:n hengetön Tolstoi-filmatisointi. Perheensä jättävän naisen ja nuoren upseerin romanssi ei ota tulta alleen missään vaiheessa. Garbo on pätevä roolissaan, samoin hänen aviomiestään näyttelevä Basil Rathbone, sen sijaan Fredric March upseerin roolissa on melkoisen eleetön. Michael Curtiz & William Keighley: The Adventures of Robin Hood **** Yksi lapsuuden suosikeista. Errol Flynn näyttelee Robin Hoodia, Olivia de Havilland Marian-neitoa. Näyttävä, vauhdikas, hauska - todellinen vanhan ajan seikkailuelokuva. Carl Th. Dreyer: Gertrud ***** Dreyerin viimeinen elokuva, teatterinäytelmän pohjalta valmistunut Gertrud on kertomus keski-ikäisestä naisesta, joka jättää aviomiehensä saadakseen kaipaamaansa rakkautta elämäänsä. Dreyerin mestariteos on erittäin hidastempoinen, mutta ei missään nimessä tylsä. Paljon pitkiä vuoropuheluita ja vielä pidempiä kohtauksia.