Charlie and the Chocolate Factory (2005) En ole ennen pahemmin välittänyt Tim Burtonin leffoista (paitsi Saksikäsi Edward) ja muutenkaan fantasia-elokuvista. Tämä kuitenkin oli mukava yllätys. Deppiltä jälleen upea roolisuoritus, penskat ja isoisä oli myös hyviä. Loistava valinta sunnuntai-iltapäivälle kun haluaa ottaa rennosti ja lepuuttaa aivoja. 4/5
Girl, Interrupted. Ei aivan niin hyvä kuin odotin mutta kuitenkin mielenkiintoinen kuvaus 60-luvun naismielisairaalasta ja sen asukeista. Parasta tässä olivat roolisuoritukset ja niistä ylitse muiden nousi odotetusti Angelina Jolien suoritus. Elokuva kärsii hieman pituudestaan, puolisen tuntia lyhyempänä tämä olisi toiminut melko varmasti paremmin. Nyt päällimmäiseksi tunteeksi jää pienoinen pettymys vaikka elokuva sinällään olikin ihan ok-tasoinen. 3-/5. Lilo & Stitch. Erinomainen perinteinen piirroselokuva. Tässä toimii kaikki. Juoni (joka usein piirroselokuvissa jää toissijaiseksi), hahmot, musiikit ja huumori. Ääninäyttelystä erityismaininta. Etenkin Ving Rhames oli vakuuttava. 5-/5.
Harry Potter and the Goblet of Fire En ole suurikaan Harry fani, mutta leffa tuli nyt sitten katsottua. Tämä on selvästi paras Potter. Alussa olin hieman pihalla, tosin en ole lukenut kirjaa (se on ky suunnitelmissa lukea). Mitähän muuta tästä voisi sanoa paitsi että tykkäsin ja kyl se taitaa näyttävyydellään saada sen 3+/5. Girl, Interrupted Tiuli myös katseltua. Mielisairaala teema on mielenkiintoinen, vaikkakin jotkut sellaiset hahmot jäivät pimentoon, joista olisin halunnut tietää enemmän mm Tuskinin hahmo. Pidin näkemästänä, vaikka mukana oli selvää täytettä. 3½/5 Lilo & Stitch Disneyn klassikoita. Tämä ei kylläkään kuulu Disneyn parhaimmistoon, mutta hieno ja koskettava perhe-teema. Elvis oli mukava lisä. 4½/5
Serenity Minä en voi käsittää Joss Whedonin suosiota. Tämä oli taas sitä samaa teinihömppää kun kaikki muutkin miehen tuotokset. Imdb:n perusteella odotukset olivat kuitenkin kohtalaisen korkealla. Juonessa ei taaskaan ollut mitään järkeä. Loppuratkaisu nyt sitoi paketin jotenkin yhteen, mutta leffan vaihtoehtotulevaisuus ei vain ole kovin uskottava. Tämä on todellakin suoraan videolle-kamaa. Ei Serenity huono ole, vain kovin keskinkertainen. Kai se on uskottava että mainstream on kaupallisesti kannattavinta. 3/5
Tuli sunnuntai-iltana katsottua. Joo. Ihan ok alku asetelma, mutta lähinnä leffasta tuli mieleen Phone Boothin, Fast and Furiousin, Vin Dieselin ja yhden leffan jonka nimeä en muista, sekoitus. Kim Basinger oli aivan kauhea rääkyvänä äitinä ja oikeastaan kaikki näyttelijät voivat hävetä itseään. Ja se Spoiler alun puhelinjuttu . Ei elämä. 2+/5
Citymarketin halvennuskorista tarttui mukaan Dune (1984) ja katsomiskokemus oli taattua David Lynchiä; sanalla sanoen outo. Sinänsä hyvää eskapismia jos ei anna tämän - anteeksi toisto - outouden häiritä. Fiilis on vähän niin kuin olisi kännissä ja neljänkymmenen asteen kuumeessa samaan aikaan. Outo fiilis. Hauskinta leffasta oli bongata muista elokuvista ja telkkarisarjoista tuttuja naamoja (mm. Kyle MacLachlan, Patrick Stewart [hiuksilla], Sean Young [Blade Runnerin Rachel] ja Sting nuorna miehenä) samoin kuin lavastuksen/puvustuksen yksityiskohtia joilla on ollut ilmiselvästi suuri vaikutus elokuvan 5th element visuaaliseen ilmeeseen. DVD oli harmittavan suttuinen, ilmeisesti digitalisointi oli tehty filmikopiosta jota oli vedetty suorana rekan perässä poikki Amerikan mantereen. Tehostetrikit (tarkoituksellisen?) kökköjä, avaruusalukset ja muut lentävät vehkeet kuin 70-luvun neukkufilmeistä. Ihmeellinen leffa, potentiaalista kulttikamaa joka jakaa mielipiteet puolesta ja vastaan. Arvosanan antaminen mahdotonta, tämä leffa on tähtien ulottumattomissa. Ylä- vai alapuolella, jokainen päättäköön itse. Star Wreck: In the Pirkinning Olin äijien kanssa pelaamassa lukemattomia eriä 8-palloa johon liittyy luonnollisesti lukemattomia ruukkuja olutta. Tässä yhteydessä eräs poolin jäsen muisti että hänellä on kotonaan mainittu DVD ja minulla taas on kotiteatteri joten koko kööri kutsutti itsensä katsomaan leffaa luokseni. Koska olimme varustautuneet asianmukaisesti riittävällä määrällä olutta ja noutopizzaa sekä tukevalla nousuhumalalla, elokuvakokemuksesta muodostui loistava. Vastaavilla reunaehdoilla ehdottomasti suositeltava elokuva. 4/5
Godzilla 1998. Ostin elokuvan lähinnä hyvän äänimaailman toivossa, mutta lähinnä sain vain subbarin kummallista kuminaa. Kohtalaiset tehosteet, vauhdikas meno ja Jean Reno tuovat elokuvalle muutaman pisteen. 2/5.
Jep oli kyllä varsinaista tuubaa *viiltelee ranteita auki* Pitäisi kyllä vähä enemmän alkaa tarkkaileen ikärajasuosituksia..
The Kid (1921) Nykyajan kanssa samalla viivalla Chaplinin tuotannossa. Lähes täydellinen elokuva, kaikki toimii. Elokuva jossa itku ja nauru tulevat vuorotellen. Neljäs katsomiskerta ja vieläkin toimii yhtä vaikuttavana kuin ensimmäisellä katsomisella. Mies joka ei osannut sanoa ei (1975) Jarvan aikaisemmin tuntematon kotimainen. Hyvä elokuva aamupäivään, jolloin ei ole kiirettä minnekään. Hauskoja kohelluksia ja rooleja. Häiritsi aika paljon kuvan aijoittainen haalistuminen, välillä värit olivat värikkäät ja jossakin vaiheessa taas haalistuneet. Suomalaista meininkiä 70-luvulta. Ei tarvitse ihan heti etsiä uusintakatsomiseen. Tuntematon sotilas (1955) Paras kotimainen elokuva. Joka Itsenäisyyspäivän vakiokalustoon kuuluvat Tuntematon ja Linnan juhlat. Jällen kerran hienoja hetkiä oli äärimmäisen mukavaa seurata, välillä sai itkeä ja nauraa. Elokuvan alku jäi ylläolevan elokuvan takia näkemättä, mutta ei haitaa koska melkein osaan jo Tuntemattoman vuorosanat ulkoa. :hitme: Sons of Katie Elder (1965) ½ Tämä John Waynen tusinalänkkäri ei jotenkin vaan iskenyt. Tuntui että saman on jo nähnyt paljon paremminkin tehtynä ja hienommin koristeltuna. Elokuvassa luotettiin ehkä liikaa Waynen karismaan. Spoiler Ampumakohtaus sillan alta oli silti hieno. Play it Again, Sam (1972) Hauska peruskomedia. Allen mokaili huono-onnisena poikamiehenä. Casablancan parodiointi on melkein pyhän häväistystä. Hauskoja kohtauksia, mutta en tuli heti katsomaan uudestaan.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi tuli ensin katsottua aivan karmea kuraa eli The Librarian: Quest for the Spear. Kyseessä mikä lie tv-elokuva varustettuina järkyn huonoilla efekteillä ja näyttelijätyöllä. Loppukahinoissa sai hymyn huulille kohtaus, jossa soi hieman muunneltu versio Kill Billin soundtrackilta tutusta Tomoyasu Hotein Battle without honor or humanity-biisistä. Illemmalla soittimeen löysi tiensä FotR:in pidempi versio ja aamupäivän huonot elokuvakokemukset olivat huono muisto vain... Hieno elokuva edelleen, ei siitä mihinkään pääse. 4 / 5
Tuntematon sotilas (1955) Se oikea Tuntematon. Katsoin viimeksi armeijassa kaksi ja puoli vuotta sitten. Linnan rakentamat hahmot ovat kympin arvoisia, ja Laineen elokuvaan on löydetty juuri oikeat näyttelijät. Esimerkiksi Reino Tolvanen luo standardin karjalaisuudelle. Arkistomateriaali tuo elokuvaan aitouden tuntua. Kyllä tähän ohjaukseen Puupää-rahat kannattikin Filmiteollisuudessa käyttää. 4½ / 5 Faust (1926) Nosferatun jälkeen halusin viipymättä nähdä tämän, ja nyt se onnistui. Ei yllä ihan yhtä ylhäälle omalla listallani. Loppu ja alku ovat rautaa, mutta keskellä elokuvaa tapahtumat laahaavat jotenkin liikaa. Kuitenkin hieno elokuva hyvän ja pahan taistelusta, ja visuaalinen elämys. 4- / 5 Heist (2001) Gene Hackman jaksaa vielä yli 70-vuotiaanakin. Juoni sisältää sen verran monta käännettä, että mielenkiinto säilyy yllä. Hackmanilla riittää karismaa, sanokoon kuka mitä tahansa. 3 / 5 The Green Glove (1952) Katselin muutaman elokuvan taannoin hankitusta Detective Collectionista. Tämä oli ehkä niistä huonoin, mutta menetteli silti. Glenn Ford jahtaa arvotavaraa sodanjälkeisessä Ranskassa. Ei tästä mitään suurta mysteeriä löytynyt, mutta viihdyttävä takaa-ajo kumminkin. 3- / 5 He Walked by Night (1948) Tositapahtumiin perustuva noir/mysteeri. Los Angelesin poliisi jahtaa murhaajaa. Kuvanlaatu oli yllättävän hyvä huomioon ottaen että kyseessä oli halpajulkaisu, ja että elokuva on 40-luvulta. Antaa luultavasti melko realistisen kuvan ajan tekniikasta ja poliisin metodeista. Spoiler Lopun kohtaus muistuttaa tapahtumapaikan takia Kolmatta miestä. 4 / 5 The Kennel Murder Case (1933) William Powellin näyttelemä Philo Vance näytteli ajalla useissa mysteeri-elokuvissa. Tähän 73-minuuttiseen murhamysteeriin on laitettu käänne jos toinenkin, ja tapahtumat sattuvat erittäin nopeassa tahdissa. Sherlock Holmes jää miltei toiseksi, mutta en uskalla yhden elokuvan perusteella sanoa vielä mitään. Tätä täytyy saada lisää. 4- / 5 Secret Agent (1936) Hitchcock-boksista löytyi vielä pari katsomatonta elokuvaa, ja tämä oli niistä toinen. Tykkään junakohtauksista Hitchcockin elokuvissa, ja tässäkin oli sellainen (vaikkakaan ei pitkä). Sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaan. 3 / 5
Water Boy - Juomahemmo Adam Sandler laatua. Ei nouse kuumimpaan kärkeen, mutta osaa takuu varmasti viihdyttää sen puolentoista tunnin verran. Aika ajoin kävi jopa sääliksi Sandlerin esittämää jälkeenjäänyttä Bobbyä, mutta ei aivan forrestgump- maisiin tekoihin yltänyt. Pari siirappista kohtausta, olikohan laitettu tahallaan, en tiedä. Kaiken kaikkiaan basic feel good leffa. 3/5
Herbie: Fully Loaded Kaikkea sitä tuleekin katsottua. Hirveää kuraa alusta loppuun. Uskomatonta että mainion D.E.B.S.in ohjannut Angela Robinson on lähtenyt tähän mukaan. 1/5
Dark Water Alkuperäinen Japsiversio kyseessä. Tätä kohtaan ei ollut juuri minkäänlaisia ennakko-odotuksia. No, pitää sanoa että tämä ei kolahtanut juuri ollenkaan. Juu, katselin tämän yksinäni pimeässä keskellä yötä, mutta leffa ei onnistunut pelottamaan ollenkaan (paitsi jos sattuu pelkäämään vesivahinkoja tai pikkulapsia.) Mitä pidemmälle elokuva meni, sen enemmän kiemurtelin sohvalla tylsyydessä ja odotin tekeleen loppua. Jos alkuperäinen on näin huono niin ei ihme, että remake floppasi täysin. Vaikea tästä on mitään hyvää sanottavaa keksiä. 1/5
Kahdesta ensimmäisestä Potterista näköjään jäänyt kommentit laittamatta (tai sitten en löydä niitä), joten hoidetaan nyt koko "trilogia" kerralla. Harry Potter and the Sorcerer's Stone ynnä Harry Potter and the Chamber of Secrets: Ensimmäinen Potter-elokuva oli varsin viihdyttävä. Pakollinen näin-tämä-maailma-toimii -osio oli varsin onnistunut ja aina välillä onnistutaan katsojan eteen tuomaan oikeinkin kivoja kuvia. Alkuräpellykseen käytetään varsin sopivasti aikaa ja se on kaikessa koomisuudessaan varsin hauskaa katsottavaa. Tylypahka on paikkana erittäin komea, vaikka siitä ei varsinaisesti massiivisen rakennuksen tuntu näykkään vielä ensimmäisessä osassa. Mitä sitten ensimmäisen elokuvan itse tarinaan tulee, on se vähän heppoinen. Käytännössä tämä ensimmäinen elokuva meneekin enemmän tai vähemmän kokonaan maailman esittelyyn, Harryn historian pieneen valottamiseen, uhkakuvien maalailuun ja koululaitoksen esittelyyn. Itse tarinaan ei juuri päästä käsiksi, eikä kyllä ole syytäkään: siitä tulee mieleen lähinnä ala-astepoikien seikkailu. Kakkososan tarina on kaiken kaikkiaan ehkäpä hieman kunnianhimoisempi, mutta vaikka standardit eivät aivan varsinaisesti korkealla olletkaan, kokonaisuutena toinen osa alittaa avauksen lähes kaikilla mittareilla. Tarina on tylsä, siinä ei tapahdu mitään ja loppuratkaisu toimii tehokkaana unipillerinä. Tarinaan on tuotu pikkuisen huumoria lisää, valitettavasti se ei ole suunniteltu yli 12 vuotiaille. Toinen Potter onkin välillä aikamoista kuraa, mutta on sillä myös hetkensä, ohjaaja Chris Columbus saa homman aina välillä jopa toimimaan. Erikoistehosteita on pakko kommentoida, että ne ovat kahdessa ensimmäisessä Potterissa kyllä keskimäärin aikamoista kuraa. Elokuvat ovat maksaneet yksittäin 100 ja 130 miljoonaa dollaria, onkohan efektifirmalle annettu miljoona ja tupakkiaski? Jälki on ainakin hyvin epäuskottavaa, kumma ettei bluescreen näy muutamissa kohdissa taustalla. Varsinkin toinen osa keskittyy hyvin selkeästi Harryyn, kun taas ensimämisessä osassa tarjolla on laajemmalti myös muita hahmoja, ihan vain noin esittelymielessä. Malfoysta saadaan vielä tässä ensimmäisessä osassa jotain irti, kun taas muissa Pottereissa se on ollut aivan turhan ilkimyksen roolissa, jonka olisi voinut suosiolla dumpata jossain välissä. Pääosavelhokolmikosta itse Potteri on vähän ikävän onnistuu-kaikessa -hahmo, Hermionen ollessa taas se ylimielinen / ylifiksu tapaus, Weasleyn vastatessa porukan pellen roolista. Näyttelijöistä sen verran, että alusta lähtien Emma Watson (Hermione) on tästä lapsitroikasta selvästi omalla tasollaan kahdessa ensimmäisessä elokuvassa, kun taas Rubert Grint (Weasley) tarjoaa lähinnä kahta (pelästynyt / sitte se tanan irvistys) ilmettä ja tekee ne molemmat erittäin huonosti. Daniel Radcliffe varsinaisessa pääroolissa on korkeintaan kohtuullinen. Kokeneemmasta kaartista löytyykin sitten huomattavasti parempia roolisuorituksia, eikä samanlaista hapuilua nähdä missään vaiheessa. Erityisesti Alan Rickman jää mieleen. Kokonaisuutena casting jää kuitenkin tasolle "rimaa hipoen ok", runsas lapsinäyttelijäkasa ei ole oikeastaan koskaan hyvästä. Harry Potter and the Prisoner of Azkaban: Columbus vaihtoon ja joku nh-luokan Alfonso Cuarón tilalle. Ja mitä helvettiä, sehän teki oikeasti hienon seikkailuelokuvan. Aloitetaan siitä olennaisimmasta, tarinasta. Teoriassa elokuvassa ei ole niin selkeää "pääpahista" ja Voldemortkin heitetään lähes kokonaan vaihtopenkille. Tarjolla on enemmän hahmojen kehitystä, Harryn historian penkomista ja muutenkin isossa kuvassa alkaa vihdoin ja viimein näkyä liikettä. Tarinaa kuljetetaan huomattavasti sukkelammin eteenpäin, eikä missään vaiheessa pääse kyllästyttämään. Huumoria on vähennetty (mutta se vähä toimii paljon paremmin tätä nykyä) ja saaduilla pelimerkeillä on ilmeisesti ostettu tummasävyisyyttä. Tarina on kaiken kaikkiaan huomattavasti synkempi, ensimmäisen Potterin "jipii, me ollaan velhoja" -menttaliteetti on jo aika kaukana. Toisin kuin edeltäjänsä, kolmas Potter on visuaalisista tykistystä niin lähes järjestään upeiden efektien kuin erityisesti kamerankäytön osalta. Aimo harppauksen eteenpäin ottanut lavastus (varsinkin kun mennään ulkoilmaa haistelemaan) on havaittavissa kaikkialla. Potter-look on kuitenkin edelleen tallella, sitä on vain viety huomattavasti synkempään suuntaan. Ja joku on ilmeisesti vihdoin ja viimein muistanut maksaa CGI-firmankin rahat, mukana on nippu todella upeita otoksia. Sen sijaan mukana ei ole oikeastaan yhtään köh köh -luokan efektiä. Sitten näyttelijöihin. En tiedä ovatko nämä naamat kahdessa vuodessa kehittyneet näin paljon vai onko tämä Cuarón velho lapsien kanssa, mutta tulos on järkyttävä. Hyvällä tavalla. Sillä ei ole niin väliä, miten mies on eron saanut aikaan, mutta herranjumala, nehän osaa näytellä. Radcliffe nousee täysin uudelle tasolle, tulkiten angstaavaa ja välillä jopa yllättävän julmaa Harrya varsin mukiinmenevästi. Rupert Grint Weasleyna ei enää ärsytä juuri lainkaan, ilmeisesti ohjaaja on uhannut parin kilometrin juoksulenkillä per se-hirveä-irvistys. Weasleyn roolikin jää tosin hieman pienemmäksi, kun taas Emma Watsonin Hermionelle annetaan eniten tilaa. Tässä kolmannessa osassa alkaa selvästi näkyä, että tästä lapsitriosa Watson on juuri se, jolle helpoiten voi jatkossakin löytyä päteviä rooleja, sehän nimittäin osaa näytellä. Vanha kaarti nyt on ollut varsin pätevää aikaisemminkin, joten siltä osin homma pysyy kasassa. Gary Oldman ei ole aivan huippuvireessä Sirius Blackina. Kolmas osa on kaiken kaikkiaan hieno elokuva, joka on komeaa katseltavaa ja jossa on iso nippu todella komeita ja erittäin muistettavia kohtauksia. Myös tarina ja hahmonkehitys ottavat ison askeleen edellisiin Pottereihin nähden. Spoilaa kaikkia kolmea: Spoiler Toivon mukaan nelososassa ollaan jo päästy eroon tästä lopun vakiokäänteestä "pahat eivät olekkaan pahoja, hyvät eivät olekkaan hyviä". Se on toistunut enemmän tai vähemmän jokaisessa Potterissa ja alkoi kolmannella kerralla tuntua pahalta toistolta. ...and the Sorcerer's Stone: 3- / 5 ...and the Chamber of Secrets: 2+ / 5 ...and the Prisoner of Azkaban: 4 / 5
Paljon on tullut katseltua viime aikoina. Ensinnä käsitellään Batmanit. Batman. 5/5. Täydellinen sarjakuvaleffa joka tavoittaa juuri oikean tunnelman. Kyllä se Burton vaan osaa. Batman Returns. 4½/5. Täydellinen, mutta ei räjäytä tajuntaa niinkuin ensimmäinen. Ja Burton osaa edelleen... Batman Forever. 4/5. Uudistunut tulkinta, hyvä sellaisenaan mutta ei tämäkään pärjää ensimmäiselle osalle. Joel Schumacher osaa, jos tahtoo. Batman & Robin. 2/5. Huono. Uma saa pisteet, kun on niin kaunis nainen. Liikaa värejä, liikaa huumoria. Arska ei osaa näytellä edes kylmää ja tunteetonta jäämiestä. Joel Schumacher ei ilmeisesti tahtonut osata, joten tämän kökön jälkeen tauko oli enemmän kuin paikallaan. Batman Begins. 4½/5. Tauko teki hyvää ja Christopher Nolan näyttää myös osaavan. Paluu ekojen Batukoiden maailmaan on ihan fiksu veto. Tosin, Nolanin leffat ei yleensä ole kestäneet aikaa / useita katsomisia, joten saas nähdä miten Batukan käy.
Michael Ciminon 1978 ohjaama The Deer hunter http://www.imdb.com/title/tt0077416/ on erikoinen elokuva. Ensinnäkin se on pitkä kuin nälkävuosi, eikä asiaa helpota että kerronta on hidasta ja välillä erittäin tylsää. Toiseksi elokuvaa mainostetaan sotaleffana, ja sotaa näytetään noin 2 minuuttia... Noista ennakkoasetelmista huolimatta, aivan erinomainen raina. 5/5 napsahtaa välittömästi tästä järkäleestä, jota ei kannata ihan joka vuosi katsoa. Tihrustin tämän nyt läpi varmaan neljännen kerran, eikä ne paljon mainostetut rulettikohtaukset enää säväytä (en spoilaa, sillä kai kaikki on tämän kannen / julisteen nähneet), mutta joka kerta elokuvassa tulee esiin uusia, mielekkäitä kohtia. Eikä tuo lähes 3 tunnin pituus mitään tarkoita, alku on hidastempoista, mutta pian siihen kerrontaan tottuu ja sitten elokuva onkin jo ohi. Kannattaa katsoa, ainkin niiden joilta tämä on vielä näkemättä. Muut eivät tarvinne minostusta. Robert Zemeckis puolestaan ohjasi 1994 Forrest Gumpin http://www.imdb.com/title/tt0109830/, ja hassua kyllä siinä näytetään enenmmän Vietnamin sotaa kuin Kauriinmetsästäjässä. Forest Gump on mielestäni täydellinen leffa. Tarina on hieno, ohjaus/leikkaus/musiikki/näyttelijäntyö/ja ihan kaikki toimii. Kiva, että että tehdään (joskus viime vuosisadalla TEHTIIN) hyviä elokuvia. 5/5 tästä kiltin ja onnekkaan miehen kiltistä tarinasta! Ei kaiken tarvi aina olla niin ahdistavaa ja synkkää.
Niin mielelläni antaisin hyvät pisteet myös Kari Väänäsen (esikois?)ohjaukselle Klassikko http://www.imdb.com/title/tt0246005/, mutta en pysty... Tarina on loistava, kuten kaikki Hotakaisensa lukeneet tietävät. Mutta niinkuin yleensä käy, kirja ei taitu elokuvaksi. Jotain jää pois, ja tässä tapauksessa on jäänyt liikaa. Elokuva on myös jotenkin sekava, sillä mukaan on tyylikeinoksi yritetty tunkea kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kyllä tämän katsoo, ja varmasti osuu paremmin niille, jotka eivät kirjaa ole lukeneet... 3/5, sillä ei tämä nyt mikään huono ollut. Sam Raimin The Evil Dead http://www.imdb.com/title/tt0083907/ vuodelta 1981 on leffa vuodelta 1981, eli liikaa on vettä virrannut Aura-joessa ja verta kauhuleffoissa sen tekemisen jälkeen. Jotenkin innostuin siitä Hooperin moottorisaha-rainasta ja mielikuvittelin ja muistelin että tämäkin olisi hyvä. No, ei sitten ollut kestänyt aikaa kovinkaa hyvin. Kulttileffa, kuriositeetti, ihan hauska splätteri, tyhmääkin tyhmempi "juoni"... 2/5. The Wicker Man http://www.imdb.com/title/tt0070917/ taitaa olla Robin "tuskin sukua Oliverille" Hardyn ainoa kunnon ohjaustyö, eikä huono olekaan. Yli 30-vuotta vanha leffa voisi hyvinkin olla vaikka tältä vuodelta (no on ne vaatteet nyt tietysti...), ja silti elokuva olisi vieläkin omalla tavallaan nerokas. Katsojaa johdetaan näkemään tapahtumat päähenkilön silmin, ja kivoja pikku yllätyksiä tuleekin matkaalle. Hienosti toteutettu ja hyvä mysteeri. Ei tämä mikään kauhuleffa ole, jos joku teille sellaisen ajatuksen on päähän saanut ujutettua... Kolme kertaa tämän olen nyt parin kuukauden aikana katsonut ja pisteitä se saa 4/5! Christopher Lee on muuten hyvä tässä leffassa ja kun tarkistin tuota Hardyn ohjaustilannetta, niin huomasin että kaverukset tekevät taas yhteistyötä ja ensi vuonna näkee päivänvalon Cowboys for Christ. Kivaa, odotten sitä.
3 viestiä peräkkäin? Edit nappula on kätevä, mutta sen käyttö ei tosin kasvata postausmäärää samalla tavalla kuin tuo tapa.