Léon (1994) International version Ihan sanattomaksi veti. Jos tästä ei tykkää niin on ittessä vika. Viihdyttävä ja loistavasti näytelty(Reno,Oldman & Portman...!) 5/5. Land of the Dead (2005) Ihan sanattomaksi veti. Jos tästä ei tykkää niin on ittessä vika. Viihdyttävä ja loistavasti näytelty. 5/5 The Usual Suspects (1995) Ihan sanattomaksi veti. Jos tästä ei tykkää niin on ittessä vika. Viihdyttävä ja loistavasti näytelty. 5/5 Where Eagles Dare (1968) Ihan sanattomaksi veti. Jos tästä ei tykkää niin on ittessä vika. Viihdyttävä ja loistavasti näytelty. 5/5 Phenomena (1985) Ihan sanattomaksi veti. Jos tästä ei tykkää niin on ittessä vika. Viihdyttävä ja loistavasti näytelty. 5/5 Flesh & Blood (1985) Ihan sanattomaksi veti. Jos tästä ei tykkää niin on ittessä vika. Viihdyttävä ja loistavasti näytelty. 5/5
The Descent (2005) Viime yönä tuli katsottua, ja oli kyllä tunnelmallisin kauhuilu pitkään aikaan. Tosin viime aikoina on lähinnä tullut katsottua semmoisia kauhun mestariteoksia kuten Ring kakkonen ja Skeleton Key. Hahmot pohjustettiin ihan riittävän hyvin ja oli ihan draamailujakin mukana sopivina annoksina. Pimeyttä ja ääniä käytettiin myös hyvin tunnelman luomiseen. Välillä leffa meni aika goreiluksi, mutta ei nyt mitenkään yli missään vaiheessa. Ehdottomasti vuoden paras kauhupätkä tähän mennessä. No ei nii hirbrr. 4/5
Sympathy for Lady Vengeance Cdwow tämän kantoi kotiin ja pakkohan uutta tykkiä (Optoma H27) oli jollain testattava, ja Lady saikin tämän kunnian. Tyylikäs elokuva, ovelia leikkauksia, ihan ok juoni, ja mustaa huumoria. Juoni ei ehkä niin yllättävä kuin oldboyn, mutta kokonaisuutena pidin. 4 / 5
Iron Will Tämä Disneyn siirapista ja marmeladista puristettu ongelmajätös tuli katsottua puolipakolla, kun systeri oli mennyt äiteelle moisen ostamaan Joululahjaksi. Tarina oli sinänsä perinteinen ja hyväksi havaittu: nuorukaisen kasvutarina miehen saappaisiin astumiseksi höystettynä äksönillä. Toteutus olikin sitten Disneyn takuulaatua - elokuva alkoi etoa jo kahden minuutin kohdalla. Ainoa positiivinen seikka oli ajoittain kohtuu jylhät maisemat, joissa tarina eteni (tai siis junnasi paikallaan). Elokuva on todellakin nimensä mukainen: vain ja ainoastaan rautaisen tahdon omistavat tämän pystyvät ilman pakkohoitoon joutumista katsomaan. Teknisesti ok. Piristeenä espanjankielinen ääniraita, joka hymyilytti hivenen. -(negatiivinen)*****/+(positiivinen)*****
Fantastic Four *** Ehkäpä vuoden yllättäjä. Mitään en odottanut mutta osoittautui viihdyttäväksi ja hauskaksi. Oikein kevyt katseltava, eikä elokuva yrittäny olla enempää kuin viihdepläjäys. Isoin miinus tulee pahiksesta, jonka motiivit ja hahmon logiikka oli täyttä kuraa. Sama homma tosin vaivaa uutta Batmaniakin mutta kuten sekin, niin kokonaisuus oli positiivinen. Hitchikers Guide To The Galaxy * Aivan uskomatonta kuraa. Vuoden toiseksi huonoin elokuva, joka ei ole paljon. Tarina ja sen kuljetus on todella heikkoa. Paikasta paikkaan hyppiminen ja yleinen sähellys oli lähinna ärsyttävää. Alussa sitä nyt vielä sieti mutta liika on liikaa. Elokuvassa oleva presidentti oli ehkä kaikkien aikojen ärsyttävin hahmo ja teki mieli paiskata telkkari ikkunasta pihalle joka kerta, kun herra sattui tulemaan ruutuun. Elokuvan ainoa positiivinen seikka oli legendaarisen Alan Rickmanin äänellä varustettu robotti, jolla oli kirkkaasti ne hauskimmat vitsit.
Reservoir Dogs Korkkasin Tarantino-boxin ja ei ilmeisestikään hassumpi avausvalinta. Henkilöt esiteltiin rooleissaan hienosti, mutta mielestäni juoni olisi voinut olla paljon syvempi. Soundtrackista pidin erityisesti. 4 / 5 The Village Shyamalanin tekosia. Ei The Sixth Sensen veroinen, mutta Signsia ja Unbreakablea parempi. Säikyttely jäi lopulta aika pinnalliseksi, sillä psykologista jännitettä ei juurikaan saatu mukaan. Joku voisi sanoa tätä kauhuksi, mutta itse pidän Kylän genrenä ennemminkin jännitystä. Ja vilahtihan se itse ohjaajakin siellä. 3 / 5
Narnia Joskus kultaisen 80-luvun lopulla tv:stä tuli narnia minisara(?) johon jäin täysin koukkuun. Nyt fiilikset katossa menin katsomaan tätä uutta pätkää. Elokuva oli minulle pienoinen pettymys, varmaankin odotukset olivat liian katossa. En osaa sanoa tuon enenpää mikä leffassa mätti. kauniista maisemista 3/5 Reservoir Dogs Häpeäksi täytyy tunnustaa että en ole tätä teosta aikaisenmin katsonut. Nyt sain otettua itseäni niskasta kiinni. Hyvä elokuva, tuttua Tarantinoa. En haluasi joutua mr.Blondin mustalle listalle, sen verran rankasta hepusta kyse . Erikois maininta musiikeista. 4/5
Saints And Soldiers Kyseinen leffa ollut jo n. vuoden verran hyllyssä, mutta ei ole vain tullut katsottua. Nyt sitten katsoin. Täytyy kyllä sanoa, että oli hyvä leffa, vaikkakin hieman ennalta-arvattava. Näyttelijät pääosin meikäläiselle tuntemattomia, mutta kyllä täytyy sanoa, että hyvin suoriutuivat rooleissaan. /
Grizzly Man Dokumentti. Kaveri viettänyt hiukan aikaa karhujen parissa ja tietäähän sen miten siinä käy. Ei oikein uponnut meikäläiseen. Jotenkin tuo tyyppi (itse kuvannut materiaalin) vaikutti hiukan lapselliselta. Jutteli karhuille kuin pienille lapsille. Lisänä tietysti dramatisoidut jenkkityyliset haastattelut. Ei kiitos. The Comedians Of Comedy Toinen pettymys, "Follow five comedians as they tour the States.". Tuo kuvaus pitää paikkansa sillä komedia oli aika kaukana tästä dokumentista. Varsinkin ihmettelin pätkiä joissa näytettiin kun kaverit esiintyivät. Niissä oli aika huonoa materiaalia. Enemmän tuli naurettua jutuille mitä sattui "off stage". Täytyy tunnustaa että itseäni nukutti pirusti ja nukahdin 20min ennen loppua. Täytyy ehkä joskus katsoa tuo loppuun. Pretty Persuasion Aika hyvä teinielokuva :thumbsup: En ole pistänyt merkille Evan Rachel Woodia, mutta tässä leffassa hän veti roolinsa erittäin hyvin. Yhdyn IMDB:ssä olevaan kommenttiin: "It is a little slow in the beginning, but it gets better and better as it goes on. It keeps you glued to it. It's called a dark comedy, and some parts are humorous, and others are deviously sadistically funny, but most of the film is powerfully dramatic. But the whole film in a nut shell, and the whole mindset of the character Kimberly (Evan Rachel Wood) is darkly sadistically humorous." Antaisin 7.5/10. Seiska leffasta ja 0.5 "teinilisää" (harvat teinileffat jaksavat kiinnostaa). The Baxter Toinen yllättäjä. Yllättävän hauska komedia, pääosin pääosan vetäjän toimesta. Dawson Creekissä ollut Michelle Williams vetää hyvän roolin. Itse asiassa täytyy sanoa että eukko on tehnyt monta pientä mutta hyvää roolia tuon teinisarjan jälkeen. Pojoja 7/10.
Liberty Stands Still (2002) Paljon parempi elokuva kuin osasin odottaa kuulopuheiden ja IMDB:n arvosanan perusteella. Aika tavalla muistutti Phone Boothia, kuitenkin niin että tässä oli enemmän toimintaa ja vähemmän psykologista jännitettä kuin PB:ssä. Sopivan mittainen eikä siten juurikaan junnannut paikoillaan. Viimeisin elokuva Linda Fiorentinon näyttelijäuralla? Aika pitkään ollut poissa näkyvistä. Wesley Snipes ihan kohtuullinen suorituksessaan. Ei mikään mestariteos mutta kyllä tuon kerran katsoi ihan mielellään. Arvioni: ***/*****.
Robin Hood: Prince of Thieves Olin aikaisemmin nähnyt tämän teeveestä joskus 10+ vuotta sitten ja muistikuvat olivat positiiviset, mutta uusintakatselu tuotti nyt lievän pettymyksen. Dialogi oli hieman väkinäistä, mutta suurin miinus oli Alan Rickmanin esittämä Nottinghamin sheriffi. Itse Rickmanin roolisuorituksessa ei mitään moitittavaa ollut, mutta hahmo häilyi ärsyttävästi vakavan ja koomisen välillä aivan kuin tekijät eivät olisi osanneet päättää mitä haluavat. 2½/5
Tullut katsottua nippu Yôji Yamadan elokuvia ja hämmästelen miehen kykyä ohjata sujuvaa draamaa/komediaa. Tarinat ovat pieniä eivätkä sinänsä ole mitään maata mullistavaa, mutta miten hän saakin aina näyttelijöistään niin paljon irti. En näitä elokuvia sen enempää osaa analysoida kunhan nyt jotain näistä kirjoitan. Gakko - A Class To Remember 1993. Kertomus iltakoulun yhdestä eri-ikäisistä koostuvasta opiskelijaluokasta joilla jokaisella on oma taakka kannettavanaan ja silti yrittävät läpäistä koulunsa. Komediaa sekä draamaa samassa paketissa hyvin kirjoitettuna ja ohjattuna. 4/5 Kinema to Tenchi - Final Take 1986. Tässä elokuvassa Yôjin komedia/draama ohjaajakyvyt kyllä loistavat. Hyvin rytmitetty elokuva sijoittuen 1930 luvun Japaniin kertoen sen kauden elokuvien teosta ja erään sivuosanäyttelijättären kasvamisesta vaativaan pääosarooliin. 5-/5. Haruka naru yama no yobigoe - A Distant Cry From Spring 1980. Ajattelin ensin, että tämä olisi pelkkä "Pieni talo preerialla" -draama, mutta onneksi tarina muuttu synkemmäksi loppupuolella. Ei parhaimmasta päästä, mutta ihan ok. Jäin lopuksi kyllä miettimään elokuvan lopussa olevaa viittausta tuohon alempana olevaan The Yellow Handkerchief elokuvaan. Oliko tarkoituksellinen vaiko sattuma. 3,5/5 Shiawase no kiiroi hankachi - The Yellow Handkerchief 1977. Yôjia parhaimmillaan. Road movie kolmesta toisilleen tuntemattomasta, jotka eri sattumien kautta päätyvät samaan autoon. 4,5/5 Harakara - The Village 1975. Pienen kylän nuorisokerho kerää rahaa kasaan saadakseen kiertelevät näyttelijät pitämään shownsa, josta kylä ei ole koskaan kuullutkaan. Ainoastaan esiintyjien edustaja on sanonut, että show on rahojensa väärti. 4-/5 Kokyô - Home From The Sea 1972. Tämä on hyvä esimerkkielokuva siitä, miksi pidän ohjaajan töistä niin paljon. Tarina sijoittuu johonkin huitsin nevadaan juuri ja juuri sinnittelevää työmaakiviä wanhalla puulaivalla roudaavaan yrittäjäpariskuntaan, joka alkaa vähitellen tajuamaan, että tarttis tehdä jotain muuta tai konkurssi tulee, kun isot laivat vievät parhaat keikat. Tarkoittaen pariskunnalle siis muuttoa idyllisestä paikasta kaupunkiin ja duunariksi ryhtymistä. Pieni tarina, mutta hyvin kerrottu ja näyttelijät osaavat hommansa. 4+/5.
Tässä viime päivinä katsottua: Platoon Oliver Stonen loistava sotakuvaus, joka ansaitsi kyllä oscarinsa. Silti pidän Apocalypse Now:ta vieläkin parempana. Kuitenkin, yksi parhaita vietnamin sotaelokuvia. 4½/5 Black Hawk Down Muistelin tätä "ihan hyväksi" sotaelokuvaksi, mutta tulipahan ostettua dvd ja tämähän oli parempi elokuva kuin muistinkaan! Audiovisuaalisesti todella upeaa työtä, mutta elokuva nappaa kyllä mukaansa muutenkin. Todella toimiva viihdepaketti ja yksi viime vuosien parhaita sotaelokuvia. Erityismaininta vielä elokuvan musiikeille... 4½/5. The Godfather Aivan yhtä loistava elokuva kuin edellisilläkin katsomiskerroilla. Todella hienoa näyttelijäntyötä ja upea tarina. Klassikko jolle ei voi antaa kuin täydet pisteet. 5/5
Eka Orson Welles leffa pitkään aikaan, The Stranger (Muukalainen katoaa) tuli katsottua. Otteessaan pitävä jännäri vuodelta 1946, jossa Welles itse esittää Amerikkaan paennutta natsirikollista. 3/5 Batman Begins yllätti positiivisesti. Menoa ja meininkiä riitti koko leffan ajaksi. 4/5
Win a date with Tad Hamilton Nuorisokomediaa. Ihan viihdyttävä silti. Lopussa leffa lässähti pahasti, kuten genreen kuuluu. 3/5 Stuck on You Farrellyn veljekset jatkavat tutulla linjalla. Ei kuitenkaan suurempaa valittamista. 3/5 The Day After Tomorrow Hohhoijaa... :sleep: 2/5 Infernal Affairs Tämä se vaan paranee kerta kerran jälkeen. 4,5/5 Gangs of New York Olin kuullut tästä paljon negatiivistä kritiikkiä. En voi kuitenkaan valittaa. Hyvä leffa. Alun katutappelu oli varsin hienoa katsottavaa. 4/5 Sympathy for Lady Vengeance Ei mielestäni yltänyt Oldboyn tasolle. Loppuratkaisu oli kyllä varsin poikkeava. Hyvässä mielessä. 4/5
Life Aquatic with Steve Zissou (2004) ½ Paikoittain huvittavia kohtauksia, mutta kokonaisuutena erittäin vaisu leffa. Työlästä katseltavaa. Isältä pojalle (2004) Voimakas dokumentti isän ja pojan suhteesta. Suositeltavaa katseltavaa isänpäiväksi. Herätti kyllä ajatuksia ja jäi vahvuutensa takia mieleen. Kaasua, komisario Palmu (1961) ½ Viihdyttävä, jännittävä ja hauska. Toinen Palmu elokuva (eka Fennadalle) oli riemuisa agenttijännäri. Paljon kuuluisia näyttilijöitä nuorena. Jännitystä riitti loppuun saakka. Varokaa, levyn mukana tuleva Ohjaaja esittelee elokuvan -lyhäri spoilaa murhaajan! Tästä syystä pitää olla varovainen muidenkin Palmu levyjen extrojen kanssa. Pariisilaissolmio "Kaasua" levyn mukana ollut elokuva. Komisario Palmu hengessä tehty ihmissuhdedraama, jossa keski-ikäinen mies alkaa katselemaan vieraisiin pöytiin. Kässärin voisi aivan hyvin kuvata uudelleen nyt vuonna 2006 ja silti elokuva olisi tuore.
Unelmien Sielunmessu Kaivoin alelaarista, katsoin ja yllätyin. Positiivisesti. Tykkäsin. Oli sopivan karu, aito ja sisälsi "kivan" sanoman. Sen siitä saa. Näyttelijöistä ei pahaa sanottavaa, se äiti oli kyllä kaikista pahimman/parhaimman näköinen. Pahaa teki. Ne "nopeutukset" olivat ehdottomasti leffan parhaita kohtia ja musiikki natsasi. 4½/5 näillä näppäimillä.
Spirit: Stallion of the Cimarron En tiedä mitä päässä liikui kun tällaisen menin katsomaan. Animaatio oli ihan mukiin menevää, mutta se juoni... Tarina villinlännen läpi kulkevasta orista kaikkine orjuus teemoineen ja hevos sankareineen. Kill me now and get it done allready. Kai tämä on hevoshulluille seitsemäs taivas. :OI -/5
Koska opiskelijan vuodenvaihde on lähes tyhjää täynnä, niin elokuvia on tullut katsottu. Ja vielä melkoinen sarja klassikoita. Big Trouble (2002) - Kohelluskomedia. Ei tätä katsellessa tylsistymään päässyt, mutta elokuvanautintona tätä ei voi pitää. Muutamat hyvät naurut. 2 / 5 Marple: The Murder at the Vicarage (2004) (TV) - Rehellinen englantilainen dekkarielokuva Christien malliin. Tämä oli ensimmäinen Marple-elokuva, mutta nähdyn perusteella voisin kyllä antaa Geraldine McEwanille pääroolissa vähintään hyvän arvosanan. Elokuva antaa puoleksitoistatunniksi aivosoluille verryttelyä, ja silmät lepäävät englantilaisissa maalaismaisemissa. 3 / 5 McLintock! (1963) - John Wayne näyttelee karjaparoni George Washington McLintockia, joka tappelee vaimostaan ja tyttärestään sekä taistelee maanvaltaajia vastaan. Mainio komedia-western. Parhaita kohtauksia on joukkotappelu, jossa suurin osa tappelijoista käy kierimässä mutalammessa. Wayne vetää roolinsa rutiininomaisesti, ja kyllähän mieheltä karismaa löytyy tällaisen leikkisän miehen esittämiseen. Erittäin viihdyttävä elokuva. 4- / 5 Dogville (2003) - Kansainvälistä tuotantoa esimerkilliseen malliin. Ensimmäiset puoli tuntia lavasteet tuntuivat oudoilta, mutta pikku hiljaa niiden tuoman sävyn elokuvaan alkoi hyväksyä. Lopulta ihan hyvä ratkaisu. Tällaista se ajojahti sitten pahimmillaan on. Trierin hieno ohjaus ihmisyyden merkityksestä. Yksi plussa tulee siitä, että näin lopultakin Lauren Bacallin 2000-luvun elokuvassa. 4+ / 5 L'Âge d'or (1930) - Buñuelin surrealistinen kuusikymmentäminuuttinen. Aki Kaurismäki listasi jossain kyselyssä tämän maailman parhaaksi elokuvaksi (ja sekös nostaa kiinnostusta). Korkeamman analyysin jätän asiantuntijoille, mutta pätkä kyllä sisälsi lukemattomia absurdeja kohtauksia, joille ei osannut muuta kuin nauraa. Loppukohtausta Jeesuksineen voisi pitää jonkinlaisena esinäytöksenä Brianin elämälle. 3½ / 5 Los Olvidados (1950) - Toinen saman herran elokuva. Buñuel teki elokuvia urallaan useammassa maassa, ja tällä kertaa liikutaan Mexico Cityn slummeissa. Sujuva nuorisokuvaus, jossa pääsevät esiin sekä toverihenki että raadollisuus. Jälkimmäinen myös aikuisten taholta (äiti hylkää poikansa). 3½ / 5 Les Quatre cents coups (1959) - Klassikkosarja jatkuu. Kyse on lapsista ja lapsuudesta myös tässä elokuvassa, ja Truffautin ollessa kyseessä filmi sijoittuu Pariisiin. Pääosassa myöhemmällä iällä Aki Kaurismäenkin elokuvissa esiintynyt Jean-Pierre Léaud. Spoiler Muutamat kuvat syöpyvät mieleen: kaltoin kohdeltu Antoine katsomassa mustamaijan kaltereiden takaa, sekä kaunis loppukohtaus rannalla. Kuten Los Olvidadosissa, myös tässä vanhemmat hylkäävät lapsensa. Ja tällä kertaa allekirjoittaneenkin sydäntä riipaisi todella. 4+ / 5 Germania anno zero (1948) - Yksi osa Rossellinin sotatrilogiasta. Mieleenpainuva kuvaus raunioina olevasta Berliinistä sodan jälkeen. Itse katsoin italiankielisen (dubatun) version. Gramofonista kuuluva Hitlerin puhe raunioiden keskellä on varmaankin elokuvahistorian parhaita oivalluksia ohjaajalta. Ja mikä yhteensattuma: tässäkin pääosassa on lapsi. Elokuva keskittyy yhden perheen arkeen talouspulan keskellä. 4½ / 5 Shoulder Arms (1918) - Tämä oli niitä Chaplinin lyhäreitä jotka halusin nähdä. Ohjaaja halusi sijoittaa kulkurin myös meneillään olleisiin taisteluihin Euroopassa, ja tuloksena oli (useiden tahojen vastustuksesta huolimatta) klassikko. Vihollista ei kuvata tässä hirviöksi (kuten propagandassa jo tässä sodassa tehtiin), vaan vastapäisestä juoksuhaudasta löytyy lähinnä samanlaisia koheltajia kuin omastakin. Sota voi olla hauskaa, jos sitä katsoo kulkurin silmin. 4- / 5 Sunrise: A Song of Two Humans (1927) - Murnaun kaunis kuvaus anteeksiannosta ja rakkaudesta miehen ja vaimon välillä. Elokuva on kaunis kuin mikä, ja kamera-ajot ovat 20-luvun huomioonottaen vallankumouksellisen taidokkaita. Mykkäelokuvan juhlaahan tämä on. Janet Gaynor näyttelee hienosti herkkää vaimoa, ja hän saikin elokuvasta naispääosa-Oscarin. Omalla listalla kepittää kyllä Faustin, mutta Nosferatun karmivuus taitaa kyllä mennä jonkin verran edelle. 4 / 5