Milloinhan viimeksi olen kirjoittanut tänne jotain...heh Viimeksi katsomani leffa on Rankka viikonloppu, The Long Weekend. Olipahan sangen hauska komedia, jossa näytteli itselle uusia kasvoja...ei jaksa ottaa selvää näyttelijöistä. Se yksi on näytellyt roswell sarjassa. Hih. Leffa on sopivassa tasapainossa pierukakka - huumoria ja alastomuutta. Mikäs tällaista aivotnollaanleffaa viikonloppuna katsellessa. On sitä paljon vähemmän naurunpyrähdyksiä komedoita katsellessa tullut kuin tätä tekelettä katsellessa. Suosittelen.
The Wind (1928) Victor Sjöströmin mykkäelokuva. Kertoo tarinan naisesta, joka taistelee sekä luonnon myllerryksiä että mielenterveytensä menettämistä vastaan. Sopiva elokuva katsottavaksi näin kovien pakkasen aikana - elokuvassakin luonnonvoimat saavat suuren osan. Lettyn (Lillian Gish) mielenterveys on mennä sekä kylmät miehet että jatkuvan tuulen takia. Mukana on hienosti toteutettuja unijaksoja sekä kauhua ilmentäviä kohtauksia, jotka on toteutettu aikaansa nähden hienosti. Vieläkin laajempaa juonta olisin kaivannut. Elokuvan loppu onkin erittäin sentimentaalinen ja mieleenpainuva. Se jättää hyvän mielen katsojalle. :thumbsup: Onnenpeli (1965) Risto Jarvan suomalainen mukaelma Fellinin 8½:sta. Selvää samankaltaisuutta on näillä kahdella elokuvalla huomattavissa; molemmissa päähenkilö on makeaa elämää viettävä lehtimies, joka pyörittää kahta naista vuorotellen. Vaalea nainen (uskomattoman kaunis Eija Pokkinen) saa päähenkilön sekaisin ja alkaa matka 60-luvun Helsingissä. Helsinki vuonna 1965 näyttää olevan vielä rakenteilla, elokuvaa voisi aivan hyvin käyttää Helsinki dokumenttinä, kuvauspaikkoina on Suomen linna, Korkeasaari, Kauppatori... Myös suomalainen desing ja kulttuuri on elokuvassa edustettuna. Marimekon kankaita on helppo huomata sekä muutamat tupakkamerkit saavat näkyvyyttä. Reipas, mielenkiintoinen ja hieman kokeileva kotimainen elokuva. Spoiler Pitkästi tarinaa Onnenpelistä
Neloselta kekiviikkona tullut dokumenttileffa Madonnasta (I'm Going to Tell You a Secret). Vahvisti käsitystä maailman cooleimmasta tyypistä. Myös lapset tuntui olevan mainioita persoonia, tytär ihan äitinsä näköinen, Madden manttelinperijä? Uskovaisesta maanviljelijäperheestä megatähdeksi.
House on Haunted Hill (1959) - Vincent Pricen tähdittämä camp-klassikko. Kummitusten vainoama talo tarjoaa useammankin säikäytyksen, mutta ei mitään kekseliäämpää. Elisha Cook Jr. tekee ehkä parhaimman roolin hermostuneena talon kutsuvieraana. Mustaa huumoria riittää. 2+ / 5 Night of the Living Dead (1968) - Toinen klassinen kauhuelokuva. Reilulla sadalla tuhannella taalalla ollaan saatu ihan kelpo zombi-pläjäys aikaan. Judith O'Dea hysteerisena naisena ärsyttää kyllä siinä määrin, että tuntuu melkein lohdulliselta, kun saapaskukkulan asukkaat pääsevät häneen käsiksi. Loppu on aika persoonallinen. 3 / 5 Casablanca (1942) - Tuli laitettua levy uusintakatseluun parin vuoden jälkeen, ja ihan aiheesta. Alku tuntuu edelleen vähän väljältä, mutta siinä vaiheessa kun Ingrid Bergman saapuu ravintolaan, tietää katsovansa legendaarista elokuvaa. Marseljeesi-kohtaus ravintolassa (ja Bergmanin kasvot) nostaa kerta kerran jälkeen karvat pystyyn. Bogart näyttelee taas kerran maailmasta viis välittävää tyyppiä, joka joutuu lopulta tekemään ihan oikeita valintojakin. 5- / 5 Körkarlen (1921) - Victor Sjöström tiesi länsinaapurissa jo 20-luvulla, kuinka elokuvia tehdään. Ohjaaja näyttelee tässä erinomaisesti pääosaa, David Holmia, jolla näyttää olevan piru olkapäällään käskemässä. Juoni kuulostaa jo niin legendaariselta, että pakko tämä oli katsoa - ja en pettynyt. Tehosteet ovat ajankohtaan suhteuttaen varsin vaikuttavia. 4 / 5 Lady in the Lake (1947) - Philip Marlowe seikkailee murhamysteerissä, ja katsoja seuraa tapahtumia hänen silmiensä läpi. Bogartin Dark Passage peittoaa tämän 10-0. Pääosaa (ääntä) näyttelevä Robert Montgomery - joka myös ohjasi elokuvan - näkyy parissa kuvassa peilin heijastamana. Sinänsä kyllä raikas tuulahdus noir-genreen. 2½ / 5 Fanfan la Tulipe (1952) - Vauhdikas ranskalainen seikkailuelokuva 1700-luvun maisemissa. Tuo varhaiset Hollywoodin seikkailuelokuvat mieleen miekkataisteluineen. Kannatti tämä katsoa ihan Gérard Philipen takia. 3- / 5 The Terminator (1984) - Nelosen Terminator-sarjaa on tullut katsastettua, ja vanhoja muistoja verestettyä. Tässä Arnold on vielä pahiksena, mutta teräksenkovaa juonta pehmentää Linda Hamiltonin ja tulevaisuudentulokkaan välinen romanssi. Aitoa kasarimeininkiä. 4- / 5 Terminator 2: Judgment Day (1991) - Kuten Kummisedässä, niin tässäkin trilogiassa kakkososa on yllättäen ensimmäistä parempi. Rahaa on käytetty, ja se näkyy tehosteissa. Schwarzenegger on ihan sympaattinen tulevaisuuden robottina, joka ymmärtää lopulta myös ihmisyyden päälle. Oli lähes yllätys, että Robert Patrick T-1000:na olikin ihan näyttelijä tästä maailmasta Kympin arvoista työtä häneltä! 4 / 5 The Woman in the Window (1945) - Edward G. Robinson on ollut jo pitkään suosikkinäyttelijöitä noireissa. Äijä osaa näytellä sekä viatonta vanhaa äijää (tässä professoria), että kohtalokasta tappajaa. Spoiler Loppu (kaikki olikin unta) on kyllä pettymys, ja aika tylsä ratkaisu Langilta. Vaikka muuten elokuva mielestäni voittaa Scarlet Streetin, niin siinä oli kyllä karumpi loppu. 4 / 5 Out of the Past (1947) - Tämä oli kyllä pettymys. Tosin osan siitä voi vierittää Oy Sinebrychoff Ab:lle Mitchum on ihan oikeasti hyvä näyttelijä, ja kova jätkä noireissa, mutta tässä oli minun mielestäni tylsä juoni. Jännitys ei oikein missään kohdassa kehittynyt äärimmilleen. Loppu oli kyllä terävä. 2½ / 5
Wedding Crashers, joka oli kyllä melkoista huttua alusta loppuun. Paljon turhaa puhetta, mesoamista ja epähauskoja kohtauksia. Tuskin koskaan tulen katsomaan uudestaan, ellei joku kehu tämän elokuvan ääniraitaa 5.1 äänillä. Itse en voinut asiaa tarkistaa - vaikka DVD:ltä elokuvan katselinkin - sillä katselin leffan kaverin kanssa, hänen televisiostaan ilman 5.1 ääniä. Mutta tuskin tämän tyylisessä elokuvassa edes hyvät äänet olisivat. Oli Will Ferrellkin päässyt mukaan "hauskuuttamaan" yleisöä, mutta eipä onnistunut häneltä se yhtään paremmin kuin Wilsonilta tai Vaughnilta. Annetaan nyt säälistä 1½/5 koska kyllä tämä nyt hymyilytti, ja olihan tämä parempi kuin monet muut amerikkalaiset komediat. Sekään nyt ei kuitenkaan ole paljon mitään. Love Actually. Kyllä tämä elokuva näköjään toimii oli sitten kesä, talvi tai joulu. Jaksoi viihdyttää toistamiseen ja itseasiassa pidin toisella kerralla elokuvasta jo huomattavasti enemmän. Voisi ottaa tavaksi katsoa tämä elokuva aina ennen joulua, nyt kun tämä vihdoin ja viimein koristaa DVD kokoelmaani. 4½/5 vain siksi, koska en tiedä, toimiiko enää kolmatta tai useampaa kertaa. Jos toimii, sitten on täydet pisteet ansainnut.
OT, mutta kuten joku sanoikin tuolla aiemmin, näitä elokuvia ei taida löytyä Gigantista. Mistäs te noita Sjöströmeitä katselette, onko dvd saatavilla jostain?
Corpse Bride (2005) Huh, olipas kiva leffa. En ollut tutustunut pahemmin ennakkoon tähän, tiesin vain että joku animaationtapainen on tulossa. Burton onnistui luomaan jälleen hienon maailman ja visuaalista kikkailua riitti. Elävien maailma oli aika melankolisen ja värittömän tuntuinen, mutta kuolleitten puolella olikin sitten kunnon väri-ilottelut tiedossa. En myöskään odottanut näin musikaalimaista tuotosta, mutta pääosin laulettu dialogikin toimi ihan hienosti. Kappaleet olivat välillä aika mitäänsanomattomia, mutta pääosin ajoivat asiansa. Tunnelmalliset pianokohtaukset olivat omia lemppareita, niissä oli sitä jotain... Ilman niitä leffa olisi ollut paljon köyhempi. Tarina oli aika perussettiä, mutta kuitenkin näin lyhyelle(jotain 75 min?) leffalle ihan sopiva ja toimiva. Dialogi oli hauskaa ja sieltä löytyi muutamia hyviä viittauksia muihinkin leffoihin jotka pistivät hymyilyttämään. Muutenkin koko leffan ajan oli jotain pientä hassunhauskaa käynnissä, vähän väliä sai naureskella niitä. Tyylikkäästä koirasta tulee ainakin bonuspisteet Burtonin visuaalinen tyyli onnistuu aina vaan miellyttämään ja musikaalien ystävänä tämän leffan yleinenkin tyyli oli mieleen. Ei mikään niin ihmeellinen tai erikoinen leffa, mutta siltikin jäi erittäin positiivinen jälkifiilis ja DVD-julkaisua odotellaan jo! :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: +/5
Onneksi kaikki ei kato samoja leffoja, eikö niin? hmv: Amerikan Gigantista saa kaikenlaista :thumbsup:
[offtopic]Jos Gigantti olisi Suomen vastine Amazonille, olisi sielä varmasti tarjolla oikeaa asiakaspalvelua, mahdollisesti joskus jopa jokunen alekiekko hyllyssä ja listoilla vähemmän vittuuntuneita asiakkaita.[/offtopic]:thumbsup:
Tuli syötyä pizza ja katsottua Nuija ja Tosinuija. Siinä on kyllä aivan huippu roskakomedia. Juuri jonkun pizzan kanssa katsottavaksi vallan mainio, kun ei tarvitse aivan niin tarkkaavaisena seurata. 4/5
Woody Allen: Manhattan (1979) Kolahti omaan makuun todella hyvin. Gordon Willisin upean maisemalliset New York -tallennukset ja paikoittain sopivan viipyilevä leikkaus luovat eheän rakkaustarinan. Tähän yhdistettynä Allenin konekivääridialogi ja sopivan musta huumori, niin... Woodyhan todella on varsinainen mielipiteidenjakaja elokuvamaailmassa, mutta itse voin tämän ja Annie Hallin nähtyäni allekirjoittautua "pitäjien" joukkoon... ½
Kevin Costnerin Open Range tuli äsken katseltua toistamiseen. Täytyy kyllä sanoa että mies osaa westernien tekemisen. Visuaalisesti upea elokuva ja tarinakin nappaa todella hyvin mukaansa ja mikä tärkeintä; myös elokuvan henkilöhahmoista oikeasti välittää. Elokuvan lopputaistelu ei pääse myöskään pettämään vaan onkin yksi hienoimpia tässä genressä. Näin hyvää elokuvaa olisi voinut katsoa jopa pitempäänkin kuin sen 2h 10min mitä se kestää. 4½/5
Pakko sanoa eriävä mielipide. Minusta ne hahmot olivat yhdentekeviä ja juoni heikko. Niin, minä en juurikaan pidä westerneistä genrenä, ja ennakkoaseneeni vaikuttaa näiä leffoja tsekatessa. TUon kun muistaa, niin Open Rangen kohdalla oli sama ongelma kuin monessa muussakin länkkärissä; hahmoissa ei ollut syvyyttä. Juoni oli yhtä pitkä ja monimutkainen kuin oopperoissa (eli mahtuu puolelle A4:lle). Helpoa katsottavaa tämä leffa oli ja maisemat todella upeat. Loppu oli hieno, kuten Hynkel jo kertoikin. Hyvin tehty leffa, mutta ei uponnut minuun. Sanotaanko että 2/5... Jos westernit uppoaa, niin kyllä tämä varmasti kannattaa tsekata.
Indiana Jones - Raiders of the Lost Ark Tulipa hieman fiilisteltyä vanhan ajan seikkailun parissa. Enemmän olisi kaivannut elokuvaan ansoja, jippoja, löytyjä jne. THX-remasteroitu kuva ja ääni oli kohtalaista, vaikkakaan ei mitään "wau" ilmiöitä tarjonnutkaan. Harrison Fordille täydet pisteet hienosta Indy roolista. 3/5 Spoiler Lopun sulamiskuolemat ovat äärimmäisen hienoja, (kohta jossa natsit avaavat arkin) ... wau sai hieman naureskella.
Nimenomaan! Olen vaan sisäisesti naureskellut itselleni, että miten paska leffamaku sitä itsellään onkaan