Hauru no ugoku shiro aka Howl's Moving Castle **** Howl's Moving Castle on Miyazakin tuorein ja myös näyttävin elokuva, jossa perinteinen animaatio ja nykyajan tekniikka yhdistyvät saumattomasti. Elokuva on yhtä taianomainen kuin muutkin Miyazakin elokuvat ja hahmot ovat viimeisen päälle loistavia, musiikeista puhumattakaan. Jos tulin parin edellisen Miyazaki elokuvan kohdalla huomauttaneeksi hieman köykäisestä juonesta niin tässä oli sitten juonta niidenkin edestä. Punainen lanka oli valitettavasti välillä hieman hukassa ja elokuva tarvitseekin pikaisen uusinta katselun. Logiikan saa heittää kyllä tässä elokuvassa roskakoriin ja tarinakin etenee välillä hieman nopeasti. Tunne puollakin oli hieman viileämpää. Kuitenkin kyseessä on erittäin hieno elokuva.
Hustle & Flow (2005) Vaikka en crunk räpistä pahemmin perusta niin leffa oli positiivinen yllätys, jopa hivenen parempi kuin 8 Mile. Erikoismaininta Craig Brewerin ohjaustyöstä. Kaverissa on potentiaalia ja hänestä varmasti tullaan kuulemaan lisää. 3+/5
Nyt oli vuorossa tuutin täydeltä kasaria :thumbsup: The Wraith (Kosto rajan takaa) - B-luokan scifikaahailu vuodelta 1986. Juonellisesti samantapainen kuin The Crow, mutta yhtä tyhjänpäiväinen kuin The fast and the furious. Näyttelijäkaartista mainittakoon Charlie Sheen rajan tuolta puolen saapuvana kostajana, Nick Cassavetes coolina pahiksena sekä Randy Quaid tiukkana Sheriffi Loomisina. The Wraithin ajama Turbo Interceptor (täh ?) auto oli kieltämättä ihan makea, vaikka tosin niiiiiiiin tehdyn näköinen. 1/5 (aivot nukahtivat) National Lampoon's Vacation (Faijalla homma hanskassa) - Aivan mahtava Harold Ramisin ohjaama National Lampoon kulttikomedia vuodelta 1983. Chevy Chasen näyttelemä Griswold perheen isä päättää viedä perheensä lomalle WallyWorld huvipuistoon. Lentämällä pääsisi nopeasti, mutta isä Griswold haluaa näyttää perheelleensä kilometrikaupalle asfalttia sekä Amerikan nähtävyyksiä, joten matkaan mennään farmariautolla. Matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, eikä Chevy Chasen kaltaiselle komiikkamestarille voi olla nauramatta. Vielä kerran, aivan mahtava! 5/5 (aivot väsyneenä) Missing in Action (Suoraa toimintaa) - Col. James Braddock on vähintään yhtä kova jätkä kuin John McClane, ja Chuck Norris vähintään yhtä kova äijä kuin Bruce Willis, mutta luonnenäyttelijän lahjakkuuksia on Willisilla hitusen enemmän. Suoraa toimintaa lukeutuu samaan kastiin kuin Steve Seagalin, VanDammen ja Dolph Lungrenin 80-luvun hittielokuvat, mutta jotain klassikonomaista Norrisin tähdittämissä on enemmän. Näistä elokuvista tosin ei kannata suurempaa juonta/tarkoitusta etsiä, pääasia on mahtava äijä fiilis ja rymisevä toiminta, sekä tässä tapauksessa kasa ruumiita. Norrisin näyttelemä Braddock on Vietnamin veteraani, joka jäi vangiksi sotaleiriin, mutta onnistui paeta. Myöhemmin hän kuitenkin palaa Vietnamiin aikomuksena pelastaa muut jenkki MIA vangit. Jotain poliittistakin sanomaa elokuvasta löytyi, mutta blaah . Tässä listassa päätyy naurettavan helposti toiseksi. 3½/5 (aivot narikassa)
Tuli vihdoin hankittua Todd Solondzin Happiness hyllyynkin. Eihän tämä tietenkään niin paljoa säväyttänyt kun sillon joskus yläasteikäisenä(?) kun isin kanssa tuli käytyä teatterissa katsomassa (oli muuten melkoisen vaivaantunut kotimatka sen jälkeen.) Meininki on silti loistavan raadollista, vaikka ihan Solondzin uusimman, Palindromesin, tasolle ei päästäkään. Pikimusta huumori ja tabuaiheiden huoleton käsittely on ihailtavan hallittua eikä tästä tullut sellaista oloa, että shokeeraavuus olisi jotenkin itseisarvo. Näyttelijät natsaavat rooleihin hienosti, pidän tätä edelleen esimerkiksi Philip Seymour Hoffmanin parhaimpana suorituksena ja alussa vilahtanut Jon Lovitz on juuri niin hyvä kuin odottaa voisi. Ihmetyttää vain että minkälaiset vanhemmat antavat lapsensa tuollaisiin rooleihin kuin nämä pari tässä elokuvassa... Happinessin jälkeinen olotila oli jonkinlainen ahdistuksen ja myötähäpeän sekoitus, ja hämmennys valtaa mielen kun miettii että pitäisikö niille "vitseille" nyt nauraa ollenkaan... vai itkeä? 5 / 5
Eilen tuli katsottua PITCH BLACK. Siinä avaruusaluksen putoaminen tuntemattomalle planeetalle käynnistää selviytymistaistelun. Ei mikään ihmeellinen avaruus-kauhuilu, mutta pitihän tuo vikaista ennen Chronicles of Riddickiä. Parissa kohtaa käsikirjoitus jopa yllätti, ja tunnelma oli saatu aika mukavan painostavaksi. Myös maisemat ja lavastus olivat melko hyvää työtä. Näyttelijät suoriutuivat osistaan välttävästi, Vin Diesel suorastaan yllättävän hyvin . Pari katsomiskertaa leffa voi kestää. 2,5/5
Russel Crowe:n nyrkkeilypätkä Cinderella Man tuli eilen katsottua ja pakko sanoa,että olen todella vakuuttunut.Mitään kovia ennakko-odotuksia ei leffaa kohden ollut joten lähdin niin sanotusti puhtaalta pöydältä.Muutaman arvostelun olin lukenut joissa elokuva sai aika keskinkertaiset pisteet.Myös James J.Braddock:in tarina oli minulle tuntematon joten en edes tiennyt miten leffa päättyy.No,olin positiivisesti yllättynyt heti alkuminuuteilta vaikka kyllähän Crowe on yleensä jonkinlainen laaduntae tänä päivänä.Tarina oli erittäin koskettava ja taisipa silmätkin kostua parissa kohtaa.Tälläiset tosielämän henkilöihin pohjautuvat tarinat tuntuvat purevan minuun aika hyvin(vrt.Kaunis mieli,Blow jne.).Elokuva todisti lievät epäilyni tosiksi,Russel Crowe on tämän hetken paras miesnäyttelijä maailmassa! 5/5
Football Factory Suht keskinkertainen jalkapallohuligaaneista kertova pätkä. Ihan viihdyttävä kuitenkin, ja kyllähän sen kerran katsoi. Elokuvan takaa löytyy GTA:n pelaajille tuttu yhtiö, Rockstar Games. Elokuvantekijät olivat mitä ilmeisemmin yrittäneet ottaa vaikutteita Lock, Stock & Two Smoking Barrelsista ja Snatchista siinä onnistumatta. 3/5 Shaun of the Dead Yllättävän hauska zombikomedia. Viittauksia oli mm. Night of the Living Deadiin joka hymyilytti. Myös englantilaisista tavoista oli tehty pilaa hauskalla tavalla (mm. zombeja pakoon pubiin). Kaikenkaikkiaan oikein hauska leffa jonka katsoo uudestaankin. 4+/5
Lost in Translation Ehkä vähän yliarvostettu, enkä ymmärrä niitä jotka luokittelevat tämän komediaksi. Näyttää ja kuulostaa varsin hyvältä, mutta eipä tämä juonellisesti vakuuta millään tavalla. Murray ja Johansson suoriutuvat erinomaisesti eikä leffaa ole väkisin pitkitetty. Erilainen. 3+ / 5
Just Like Heaven Odotin surkeaa tuotosta, mutta piru vie tämähän oli oikein hauska pätkä :thumbsup: Reese ei ole meikäläisen listalla ollut ikinä mikään kummoinen näyttelijä, mutta tähän hän sopi erittäin hyvin. Hauska pätkä jossa romantiikka jäi vähemmälle. Ei siis mikään ghost-tyylinen pätkä jossa joku haamu ilmestyy tyypille ja hempeä musiikki soi. Sopii siis hyvin myös tosimiehille The Legend Of Zorro Alun 15min riittivät tätä paskaa. Voi jeesus zorro tekee suurempia ilmalentoja kuin mikään x-menissä esiintynyt ukko tai muu supersankari. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Ferris Bueller's Day Off Ilmestyessään tämä oli kova juttu, nyt 20v myöhemmin ei oikein iskenyt. Doom Köyhän miehen action-scifiä. Ei napannut. Corpse Bride Eipä oikein iskenyt tämäkään. Pidän erittäin paljon Burtonin leffoista, mutta tämä jäi vähän vaisuksi. Ehkä odotin jotain samaa kuin Beetlejuice.
Die Blechtrommel aka Peltirumpu (1979) Kovat oli odotukset, kun leffan katsomisen aloitin. Olin kuullun sen verran "mukavaa" juttua elokuvasta. Joka suhteeltaan viihdyttävää katsottavaa ja kannattava ostos (10,90 Jürgeniltä). Muutamat sirkuskohtaukset puuduttivat, mutta hyvin pian päästiin taas jatkamaan juonellisesti. Juuri tuo 1920-40 luvut on muutenkin Puolan historiassa mielenkiintoisimmat, ne oli kuvattu mielenkiintoisesti "lapsen" näkökulmasta. Loppujen lopuksi; paikoin aika härskihän elokuva on, mutta positiivisessä mielessä erilainen ja omaperäinen. Vodkaa, Komisario Palmu (1969) ½ Kaksi aikaisempaa Palmu elokuvaa hiljattain katsoneena en voi kun hämmästellä, miksi tälläinen vielä tehtiin. Monessa suhteessa tämä Palmu -elokuva ei toimi edeltäjiensä tavoin. Tässä Palmu (Joel Rinne) ja muut näyttelijät ovat jo selkeästi iäkkäitä, Palmu jopa eläkkeellä, eivätkä ole enää henkilöinä yhtä kiinnostavia tai erikoisia kuin aikaisemmin. Elokuva on selvästi tehty "lämmitellen" vanhaa hyväksi koettua ideaa, eikä se ole juoneltaankaan yhtä monisyinen kuin 60-luvun alussa. Jännitys on tästä elokuvassa olematonta, mysteeri paljastuu jo tunnin paikkeilla, jolloin loppuaika on pelkkää Palmu -elokuvien hautaamista. Mielestäni tämä ei tee kunniaa muutoin niin loistavalle elokuvasarjalle.
Elokuvan "Vodkaa, komisario Palmu" käsikirjoitus oli Matti Kassilan ja Georg Korkmanin, eikä edellisten käsikirjoituksista (tai kahden ekan kohdalla alkuperäisromaanista vastanneella) Waltarilla ollut enää mitään tekemistä viimeisen leffan kanssa. Saatan kirjoitella puppua, mutta muistelisin, että koska elokuvien välillä oli pitkä aika, näyttelijöiden ja koko työryhmän välinen "taika" oli kadonnut. Alunperian neljäs Palmu piti tehdä jo aiemmin, mutta se jäi sitten tekmättä (oliskohan ollu joku näyttelijälakko tai vastaavaa). Neljäs kuitenkin tehtiin, ja koska ei oikein uskottu päästävän alkuperäiseen tyyliin, tehtiin komediallinen versio. Kassilan elämänkerrasta tuosta löytyy juttua...
Kaikki oli muuten totta, paitsi Waltari oli kirjottanu Palmuja kolme (unohdit varmaan Komisario Palmun erehdyksen, jonka SF-filmi teki). Kyllä se näyttelijälakko oli siinä välissä, sen aikana oli käsikirjotettu Hyvästi, Komisario Palmu, joka jäi kuitenkin käyttämättä. Näin sanottiin Palmu boxin extroissa. Mut tuo viimeinen oli kuitenkin turha ajateltuna Palmuja kokonaisuutena.
En unohtanut, mutta oli vähän huonosti muotoiltu. Komisario Palmun erehdys pohjautuu saman nimiseen romaaniin ja Kaasua, Komisario Palmu pohjautuu romaaniin Kuka murhasi rouva Skrofin (eka Palmu -romaani). Tähdet kertovat Komisario Palmu oli käsitääkseni "tilaustyö", eli Kassila tuon viimeisimmän Waltarin kirjoittaman Palmu-seikkailun pyysi. Sekin on ilmeisesti julkaistu romaanina, mutta en muista kumman se Waltari kirjoitti aluksi käsikirjoituksen vai romaani. Eli alkuperäisromaania ei ollut Tähdet kertovat -leffassa... Juu, pitkä Matti Kassila opiskeltuna ja syventävät Palmuista.
The Island. Michael Bayn uusin elokuvataiteen merkkiteos tuli katseltua. Elokuvan voisi jakaa kahteen puoliskoon: alkupuolisko oli erinomaista lämmittelyä ja tulevaisuusvision kuvaamista. Jälkimmäinen puolisko taasen täyspainoista toimintaa. Näyttäviä toimintakohtauksia riittikin vaikka muille jakaa (ei niitä kuitenkaan liikaa ollut) mutta hieman olisin kaivannnut lisäpituutta muille alueille. Hahmot jäivät odotetusti hieman ohuiksi mutta tämä ei kuitenkaan päässyt sen kummemmin häiritsemään. Kokonaisuutena kuitenkin melko onnistunut scifi-toiminta ja samalla Bayn paras elokuva. 3½/5.
Fun with Dick and Jane (eli todella tökerösti suomennettu Taalat taskuun, Dick & Jane) tuli tänään katsastettua ja yllätyin positiivisesti. Pari Conanissa nähtyä pätkää eivät juurikaan säväyttäneet ja lähinnä Jim Carreyn takia lähdin leffaa katsomaan mutta elokuva olikin tasaisen laadukas viritys ja Carrey jaksaa edelleen naurattaa toilailuillaan. Paras Carreyn komedia sitten Liar Liarin (Trumania ja Sunshinea ei kai voi luokitella komedioiksi?). Ja pisteitä helposti 4/5 ja sukkana ostoslistalle kunhan levyllä on saatavilla.
Coppola boxi alkaa olla lopuillaan ja tänään katsottiin Cotton Club. Hyvä raina, omat odotukset vaan oli liian korkealla, joten pettymys tuli. Selkeä juoni (ei kuitenkaan ihan palikkaosastoa), hyvät musiikit, hienot puvut ja lavasteet. Silti, joku puuttui... En tiedä vielä, nukun, käyn äänestämässä ja mietin josko sitten keksisin. 4/5 nyt, 1 lähtee siitä, että odotin enemmän.
Dial M for Murder (1954) ½ Alfred Hitchcockin Täydellinen rikos on ensimmäinen yhteensä kolmesta elokuvasta, jossa Hitchin ohjauksessa näyttelee kaunis Grace Kelly. Tämä elokuva on näistä kolmesta kuitenkin se heikoin vaikka hyvä elokuvana onkin. Tarinan lopun voi arvata puolentunnin jälkeen, kuitenkin Hitchcockin luoma jännitys on sen verran kiinnostavaa, että odottaa elokuvan ratkaisua katsoen mielellään loppuun. Hieman elokuvassa häiritsi se, että tapahtumapaikkana on lähes 90 %:sti päähenkilöiden huoneisto, jotenkin vaihtelevuutta ja tilaa olisi tullut lisää uusilla paikoilla. Taitaa muuten olla ainoita Hitchcock elokuvia, jossa en huomannut ohjaajan vilahtavan. Meniköhän ohi vai eikö hän todellakaan näyttäydy?
Star Wreck: In the Pirkinning. Aivan ensimmäiseksi täytyy mainita, että nostan hattua kavereille tämän kokonluokan elokuvan tekemisestä. Valitettavasti se ei tarkoita, että tämä olisi millään tasolla hyvä. Parodioinnit olivat suurimmaksi osaksi ala-arvoisia ja näyttelijät lähes kauttaaltaan surkeita (tosin tässäkin on otettava huomioon tekijäporukka). Tehosteet olivat tämän selkeästi parasta antia ja ne olivatkin budjetin huomioon ottaen varsin onnistuneita. Elokuvaa vaivaa myös paha epätasaisuus. Ensimmäinen puolisko oli niin huono, että katsominen meinasi jäädä jo kesken. Loppupuolella meno sentään hieman parani ja muutama vitsi sai aikaan jopa pientä hymyä. Amatöörien taidonnäytteenä 4½/5, elokuvana 1½/5.
Dawn of the Dead (1978) Tarjosi sitä samaa kuin Night of the Living Dead mutta suuremmassa mittakaavassa. Kyllähän tuota katsoi ja muutama hyvä kohtauskin oli mutta ei tämä silti mihinkään hurraa-huutoihin anna aihetta. 2½/5