Toki näyttäytyy, Spoiler valokuvassa elokuvan alussa Itse tässä pidin juuri siitä ratkaisusta, että elokuva sijoittuu melkein täysin yhteen asuntoon Ropen ja Rear Window'n tapaan.
Lupaus (2005) - Pitkästä aikaa tuli käytyä elokuvateatterissa. Elokuva on tehty yhteistyössä Lottaliiton kanssa, mikä näkyy paikoitellen hieman liioiteltunakin suitsutuksena. Sinällään hienoa, että sotaa kuvataan eri kannoilta (tässäkin tärkeässä roolissa ovat sotahevoset). Vaikka romanssi voi olla ihan hyvin osa sotaelokuvaa, niin tässä homma pyörii ehkä liikaa niitten ympärillä. Lienee kuitenkin paras lottaelokuva tähän mennessä (voittaa Fennadan Rintamalotan vuodelta 1956). 2½ / 5 The Informer (1935) - John Fordin elokuva Irlannin vapautusliikkeestä. Gypo Nolan (Victor McLaglen) ilmiantaa kaverinsa murhasta 20 punnan vuoksi. McLaglen näyttelee todella hienosti tätä kaverit pettävää, mutta loppujen lopuksi vilpittömän oloista, viinaan menevää kaveria. Irlannin sumussa on tunnelmaa. 4- / 5 Terminator 3: Rise of the Machines (2003) - 109 minuuttia tehosteita. Viihdyttävä suurella rahalla tehty pläjäys, joka nyt (ei ehkä yllättäen) ei pääse juonellisesti samalle tasolle kuin edeltäjänsä. Loppu oli kyllä tyylikäs. 3- / 5 Something to Live For (1952) - George Stevensia myöhäisillan ratoksi. Ray Milland tekee samantyyppisen alkoholistin roolin, kuin seitsemää vuotta aiemmin Wilderin Lost Weekendissa. Juoni ei ole sinällään ihmeellinen, mutta pääpari, Milland ja Joan Fontaine, ovat suhteellisen karismaattisia näyttelijöitä. 2½ / 5 On the Waterfront (1954) - Tämän katsottuaan ymmärsi vasta Marlon Brandon suuruuden näyttelijänä. Terry Malloy joutuu kamppailemaan ammattiyhdistyksen pomojen ja poliisin välisellä vyöhykkeellä. Brando näyttelee tämän itsensä kanssa painia käyvän miehen roolia todella mahtavasti, ja Karl Malden sataman pappina on se hyvä mies, joka ajaa oikeudenmukaisuutta maailmaan. Ja on niin vaikea uskoa, että tässä viatonta tyttöä esittävä Eva Marie Saint teki viisi vuotta myöhemmin roolin Hitchcockin elokuvassa laskelmoivana naisena. Mutta Brandon show tämä on. 5- / 5 The Long Kiss Goodnight (1996) - Rennya on haukuttu ehkä liian paljon. Mies osaa kyllä tehdä viihdyttäviä elokuvia. Hyvää on varsinkin dialogi Geena Davisin ja Samuel L. Jacksonin välillä. Kieli poskessa tehtyä rymistelyähän tämä on: Davisin esittämän Samanthan taiteilu kotiäidin ja agentin välillä menisi muuten jo vähän liian pitkälle. Tämän voisi ehkä katsoa toiseenkin kertaan. 3+ / 5
Pulp Fiction Niin, paljon tätä on hehkutettu ja näkyyhän tämä olevan korkealla myös IMDb:n TOP-listoilla. Mutta mikä tässä on se hienous? Hyviä keskusteluja (ehkä liiankin venytettyjä) ja kohtauksia ja näyttelijäsuorituksia oli kyllä, mutta odotin jotain erityistä. En anna tässä vaiheessa arvosanaa, koska odotan että toisella katselukerralla löydän tästä jonkun syyn siihen, miksi tätä pidetään niin loistavana leffana. Nimimerkillä epäileväinen.
Tässä lähiaikoina on ollut suhteellisen pitkä poikkeuksellisen kieroutuneiden ja utopististen elokuvien putki. Eilen ja tänään nautin DVD:ltä kaksi tällaista erittäin hyvää teosta. Midnight in the Garden of Good and Evil Vaikka Lady Chablis olikin yksi hirveimpiä näkyjä, joihin olen ikinä eläessäni törmännyt, pystyin katsomaan elokuvan loppuun asti nautinnolla (mutta miten joku voi olla noin ruma!?). Aika odottamaton ohjaus Clint Eastwoodilta ja täytyy todeta, että menee kyllä kärkikastiin Birdin rinnalle, vaikkei ihan Perfect Worldiin ja Unforgiveniin yllä. Kevin Spaceyn roolisuoritus vie voiton hahmona, jonka "ylinäyttely" jättää katsojan jatkuvasti hämäränpeittoon siitä, mitä sällin mielessä oikeasti liikkuu. 4/5 Wild at Heart Asetelma on melkein "Blue Velvet kohtaa Natural Born Killersin". Perus David Lynchiä, joka osaa tehdä uudelleen ja uudelleen katsojaa täydellisesti hämmentäviä ja puistattavia teoksia, mutta joka kerta uudella tavalla. Nicolas Cage esitti jälleen sitä samaa roolia, jota minä niin rakastan. Elokuva saa muutamaan otteeseen aikaan todella huonon olon ja silloin tällöin naurattaa mielettömästi. Spoiler Willem Dafoen kuolinkohtaus sai nauramaan ja ihmettelemään heti perään, että mikä siinä nauratti Mielestäni parempi kuin Blue Velvet (jota tosin en ole katsonut kuin yhden kerran ja silloinkin ihanana PaScana) 4/5
Casino - Pitkästä aikaa uusintakatselussa ja oli niin loistava kuin muistinkin. Olisi voinut kirjoittaa tästä myös "Paras Elokuva.." threadiin, mutta ei kehtaa. Kertojaääni ei ole koskaan toiminut näin hyvin elokuvassa (tai varmasti on mutta ei sitä nyt tällä hetkellä muista). Kameratyöskentely on kaunista. Scorsesen pettämätön korva oikealla musiikille toimi kuin junan vessa. Sharon Stone oli oikeasti vakuuttava roolissaan. Joe Pesci ei pettänyt. Robert DeNiro rooli oli traaginen. Parempi kuin Goodfellas? Ehdottomasti! The Aviator - Toinen Scorsese heti perään. Taisin olla hieman vielä Casinon jälkiorgasmeissa, kun tämä ei niinkään kolahtanut. Howard Hughes on mielenkiintoinen hahmo ja oikeastaan koko elokuvan ajan odotin sitä isoa käännettä, että milloin mies sekoaa. Leonardosta en osaa sanoa pahaa sanaa, hieno rooli .. sääli tosiaan että elokuva oli vain ok.
No itse ainakin löysin ko. leffasta paljonkin erityistä. Tosin se varmaan johtui siitä, etten tiennyt elokuvan juonesta, jne, yhtään mitään, enkä odottanut mitään erityistä. Se vaan iski sillon kun nyrkkeilijän känninen kyynärpää (ja se on kova isku, kokemuksesta voin kertoa ). Lähinnä dialogin, juonenkulun ja tarinan rakenteen puolesta. Yllätyksellinen elokuva mielestäni.
Danny the dog: Elokuva oli ihan katsottava mutta alkoi puuduttamaan. Näytteliät olivat hyviä samoin tunnelma mutta tapahtuma paikka ei jotenkin ollut uskottava minusta. Parempi olisi ollut pimeät slummi kujat. Elokuvaan yritettiin luoda syvyyttä jossa ei minusta onnistuttu tarpeeksi hyvin. Ihan jämptiä menoa kevyellä tunnelmalla maustettuna /5
Office Space - Joka katselukerralla tämä vain tuntuu läheisemmältä. Jotkin tilanteet toimistolle on jopa kivuliaan tuttuja. Jennifer Anistonkaan ei onnistu ärsyttämään tässä. DVD:n suomitekstit olivat "vaihteeksi" kovin tönköt.
THE CHRONICLES OF RIDDICK - Pitch Blackin jälkeen tietenkin täytyi katsoa tämä. Ihan komeaa katseltavaa, mutta siihen se jää. Visuaalinen anti on upeaa, mutta käsikirjoitus samaa tasoa kuin edellisessäkin osassa - heikko siis. Diesel ei edelleenkään osaa näytellä, mutta Riddickin roolissa se on vain hyväksi. Kaikkiaan en varsinaisesti jää odottamaan seuraavaa osaa... 2-/5
Nelonen tarjosi minullekkin Terminaattori trilogian joten: The Termiantor Trilogian paras juoni, mutta tehosteet olivat sitten vähän vähemmän loistokkaat. 4/5 The Terminator 2 Trilogian paras tehosteet suhteessa juoneen, eli tehosteita oli mukavasti ja ne olivat kohtuu komeita, juonta kuitenkaan unohtamatta. Elokuvan alkuminuutit aiheuttivat kyllä karmahduksia varsinkin juonikuvion paljastaminen: Spoiler Hei ne lähetti toisen terminaattorin mua tappamaan Hoh hoijaa, kuullosti niin jatko-osa juonelta kuin olla voi... 4-/5 The Terminator 3 Trilogian ehdottomasti huonoin elokuva. Tehosteet olivat kehittyneet niin paljon, etti yhtäläisyyttä sarjan aikaiseempiin osiin syntynyt. Lisäksi terminaattorien tarina jäi etäiseksi. Tehosteilla prassailtiin jo liikaa eikä kunnon tunnelmaa saavutettu. Ja se juoni hoh hoh Spoiler Hei ne lähetti kolmannen terminaattorin mua tappamaan 3+/5
Katsoin minäkin tämän. Näyttivät ihan anamorfisena! Sen verran erikoinen tapaus ettei tiedä miten pitäisi arvioida. Propagandatyyliin tehty kooste P-liiton synnystä oli uskomattoman hyvin tehty. Leuka tippui lattialle. Toisaalta osa leffasta oli suoraansanoen "kämästä". Sinitaustaa vasten kuvatut "sisäkohtaukset" komentosilloilla todella tökerön näköisiä mutta avaruuskohtaukset räjähtelevine aluksineen paikoitellen todella vakuuttavia joskaan eivät renderöinniltään/fotorealismiltaan 2000-lukua edustakaan. Ihan kelpo huumoria ja kummeli-tyylistä sekoilua joka sai homman toimimaan ja leffan jaksoi hyvin kerran läpi katsoa. Musiikkipuolikin oli hyvin hoidettu. Käsikirjoitus olisi voinut olla kekseliäämpikin kun kerran näin paljon satsataan visuaaliseenkin puoleen. Ihan älytöntä olisi kyseistä leffaa kehua mutta vaivaa on nähty ja siitä hatunnosto. 1/5
Ice Age Katsottiin muksujen kanssa sairastelun lomassa tämä viihdyttä piirroskomedia. Mielestäni kaikin puolin onnistunut paketti. Juonella ei elokuvassa pahemmin mässäillä vaan hauskoilla ja omalaatuisilla hahmoilla ja hervottomilla hetkillä. Disney-tyyppistä nyyh, nyyhtä on myös ängetty joukkoon, mutta ei liiallisissa määrin. Ääni ja kuva hyvää tasoa ja kaikin puolin suosittelujen arvoinen leffa. ****/****** :thumbsup:
Collateral Damage. Eipä iskenyt oikein. Oikea sana kuvaamaan tätä olisi varmaankin "tylsä". Juoni ei kiinnostanut oikein missään vaiheessa eikä toimintakaan ollut mitenkään hyvää tai näyttävää. Arnoldin takia tämä tulikin lähinnä katsottua. Kyllä tämän parissa se parituntinen meni ilman ongelmia mutta toistamiseen tätä tuskin koskaan katson. Tusinatekele, 2/5.
USA:n jääkiekkojoukkueen menestyksestä vuoden 1980 Olympialaisissa kertovan Miraclen katsoin toiseen kertaan kun tuli omaan hyllyyn hommattua. Todella hieno jääkiekkoelokuva ja Slapshotin ohella ainoa aiheesta tehty pätevä leffa. DVD:llä oleva dokumentinpätkä vielä lisäsi elokuvan arvostusta lisää kun näytettiin kuinka tarkkaan tilanteet koreografioitiin vastaamaan todellisia pelejä ja kuinka upealla kamerankäytöllä päästiin pelin keskelle. Myös castille täytyy antaa tunnustusta, koska melkein kaikki leffassa näytelleet pelaajat (ilmeisesti kaikki muut paitsi Eddie Cahillin näyttelemä maalivahti) olivat kiekkoilijoita joilla ei ollut aikaisempaa näyttelykokemusta. Pisteitä tälle voisi antaa vaikka 4-/5
La Meglio gioventù (2003) Noniin, tulipas vietettyä italialaisen kaverin kanssa pitkä leffailta. Tämä leffa kesti kuusi tuntia, mutta siltikin lopussa harmitti että joko se nyt loppui... Mitään turhaa roskaa leffassa ei ollut pätkääkään, kuten esim. PJ:n King Kongissa josta olisi hyvinkin ainakin pari tuntia voinut leikellä pois. Ehkä siinä parin tunnin jälkeen oli hieman tylsää, mutta kun toinen akti siinä kolmen tunnin kohdalla lähti käyntiin oli leffa loppuun asti aivan loistokamaa. Tarina kertoo kahden veljeksen tarinan aikavälillä 1966-2003 sekä siinä samassa Italian historian tärkeimpiä tapahtumia siltä ajalta(tai näin mulle ainakin kerrottiin..). Koskettava tarina, silmät kostuivat useammassakin kohtaa. Viimeisen ~tunnin istuin liimattuna penkkiin ja leffan loputtua tuli todella haikea olo... Kuvauksesta sen verran että hurjan määrän kauniita maisemia olivat saaneet yhteen elokuvaan mahdutettua. Leffassa oltiin muuten Norjan vuonojakin kyyläämässä! Lähikuvat kasvoista olivat jotenkin kyllä aika omia lemppareita, en tiedä mikä niissä kiehtoi. Yhdessä kohtauksessa junassa istuvan naisen mustista laseista näkyvät ratakiskot+pientare jäivät erityisesti mieleen, hienosti toteutettu! Kuvausta kuvaa hyvin leffan taglineksikin sopiva lause, "tutto é bello", kaikki on kaunista. Musapuolikin toimi, Queeniä ja muuta kivaa löytyi. Harmi etten löytänyt leffan soundtrackia mistään Näyttelystä tai mistään muustakaan en löydä mitään moitittavaa, joten kyllä tämä menee italiaanoleffojen suosikkilistani kärkipäähän. Ekan katsomiskerran jälkeisillä fiiliksellä pistetään :thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup:½/5 + Kalza suosittelee -leima. ps. Pääosan esittäjä Luigi Lo Cascio muuten taitaa olla nyt jossain Oscar-ehdokkaana olevassa leffassakin, whoa!
DOOM R1 Kokonaisuus: Epäonnistunut teos, joka ei mässäile liiemmin edes hyvällä äänimaailmalla, turha ostos joka kaduttaa ainakin itseäni. Leffalle: */***** Lätylle: ***/***** Kirjoitin hieman "arvostelua" tuonne dvd-leffat palstalle.
Kung Pow: Enter the Fist - Steve Oedekerkin ohjaama, kirjoittama ja näyttelemä hassuttelu elokuva toisen elokuvan sisällä, tai miten sen nyt voisi sanoa. Elokuva on kuvattu (mixattu) 70-lukulaisen kung-fu elokuvan päälle, ja näin ollen Steve Oedekerk on periaatteessa ainoa öh.. uusi näyttelijä (taisi siinä muutama muukin olla ?). Ainakin omaperäinen elokuva kerrassaan, ja Matrix-tyylillä taisteleva lehmäkin oli ihan ok luomus. Äänet tosin ärsyttivät aika lailla (kauheaa kimitystä), ja eikä niitä naurunpyrähdyksiäkään niin kovin monta kertaa tullut. Peukalot kehiin taas! 1/5 I Spy - 60-lukulaiseen tv-sarjaan perustuva buddy-kohellus tähtinä alan taitajat Eddie Murphy sekä Owen Wilson. Eddie Murphy alan taitajana tarkoitan hänen 80-luvun hittejä kuten 48 Hours ja Beverly Hills Cop, Wilson on taas pikkuhiljaa todistanut olevansa uusi buddy-elokuvien tähti (Shanghai Noon etc..). Onhan se jo kauan ollut tiedossa, ettei Murphy enää ole samassa vanhassa vedossa, eikä Wilsonkaan pärjää yhtään esim. Nick Noltelle saatika sitten Mel Gibsonille. Vaikka tuskin tästä elokuvasta haettiinkaan samanlaista hittiä kuin edellä mainittujen tähtien vastaavat (48 Hrs, Tappava Ase), oli se kuitenkin ihan nautittava, sietänee ehkä toisenkin katselukerran. 2/5 Lemony Snicket's A Series of Unfortunate Events - Tim Burtonmaisen kaunis synkähkö fantasiaelokuva juuri minun makuuni. Sarjoja paljon ohjaillut Brad Silberling tekee loistavaa ohjaustyötä, ja lapsinäyttelijät sekä Jim Carrey olivat mahtavia rooleissaan. Elokuvan aiheesta en muuta tiennyt kuin, että perustuu lastenkirjaan/kirjoihin (?), joten aika kuutamolla leffaa alettiin katsomaan. Jo ensimmäisillä kohtauksilla leffa sai otteen minusta. Fantasiamaailma oli luotu hyvin, efektit toimivat ja pientä toimintaa ja tietysti komediaa löytyi. Kreivi Olafin rooli oli kuin tehty Jim Carreylle (ainakin leffasta sai sellaisen kuvan, kirjassa voi olla erityyppinen), mutta kai roolissa olisi mahdollisesti myös Johnny Deppikin käynyt. 4/5
Se7en Aina yhtä mainio ja tuntuu vain paranevan katselukertojen lisääntyessä, niinkuin hyvän leffan täytyykin tehdä. Loppu on niin ikimuistettava ja ylimääräisiä sydämenlyöntejä aiheuttava ettei mitään rajaa. Kohtauksen näyttelijäsuoritukset, dialogi ja tietenkin asetelmat ovat piirtyneet ansaitusti leffahistoriaan. Täydellinen jännäri. 5/5 ........................ Fistfull of Dollars Dollari-trilogia on mielestäni siinä mielessä jännä, että osat paranevat numerojärjestyksen mukaan. Fistfull of Dollars on omalle lajityypilleen äärimmäisen tärkeä teos, joka antoi länkkäreille melkoisen tuuppauksen etiäpäin. Eastwood ja Leone nousivat maailman tietoisuuteen. Kaksi seuraajaa ovat hivenen parempia, mutta on tämäkin pätkä erittäin nautittavaa katsottavaa. Jo äänimaailma sitoo penkkiin tehokkaasti sen 1 h 36 minuutin ajaksi. 4/5
Fred Niblo: The Mysterious Lady *** Näyttävästi toteutettu, keskinkertaisella juonella varustettu Garboilu. William Wellman: A Star Is Born ***½ Janet Gaynor esittää Hollywoodiin saapuvaa neitosta, joka onnistuu murtautumaan elokuvatähteyteen ja menee siinä sivussa naimisiin tähtinäyttelijän kanssa. Ongelmia syntyy, kun Gaynorin esittämä neitokainen alkaa menestyä miestään paremmin. Aiheesta olisi saanut enemmänkin irti. Tod Browning: Freaks **** Oli huomattavasti parempi kuin muistin. Muuten ehkä jopa viiden tähden kamaa, mutta Baclanovan ja hänen miesystävänsä näytteleminen oli aika lailla häiritsevän yliampuvaa monin paikoin. John Ford: The Informer **** Kauanhan tätäkin tuli odoteltua, eikä tarvinnut pettyä. Tarina oli vahva ja miljöö vaikuttava, mutta näyttelijät "hieman" ylidramaattisia. Tim Burton: Charlie and the Chocolate Factory **** Hyvän fiiliksen elokuva, jossa ärsyttävät pennut saavat ansionsa mukaan. Henry King: Tol'able David ***** Yllättävän vähälle huomiolle jäänyt mykkäpätkä, joka tulee saamaan osakseen vielä lukuisia katselukertoja. Richard Barthelmess ja Ernest Torrence olivat rooleissaan erinomaisia, Torrencen pahansuopa kulkuri oli juuri niin vastenmielinen kuin pitikin. Lopussa ei onneksi sorruttu lällyilyyn. Maisemaotokset toivat mieleen Griffithin hienot maalaisdraamat. E. A. Dupont: Variete (vhs) **** Teknisesti vielä hienommin toteutettu kuin Murnaun Viimeinen mies, mutta tarina ei ole aivan samaa tasoa. Emil Janningsin näyttelyä on aina ilo katsella. Lisäksi Lahden Sibeliustalolla 21. päivä esitetty Potemkin oli todella hieno kokemus.