Batman *** Tim Burtonin tyylikäs sarjakuvafilmatisointi, missä Jack Nicholsson varastaa koko shown. Danny Elfmanin musiikki miellyttää korvaa, mutta juoni jää valitettavasti tuoreen Catwomanin tasolle. Eikä loppu kahinoissakaan ole oikein mitään potkua. Batman Returns ****½ Batmanin jatko-osa onkin sitten jo aivan eri tasoa. Burton on selvästi kehittynyt ohjaajana ja hänen visionsa pääsevät tässä paremmin esille. Elfmanin musiikit ovat luultavasti parasta mitä mies on saanut aikaiseksi. Audiovisuaalisesti siis napakymppi. Keatonin tulkitsema Batman on paljon mielenkiintoisempi ja ihastuttava Michelle Pfeiffer on täydellinen kissanaisena (Halle Berry saa hävetä silmät päästään). Danny De Viton Pingviini on monta kertaa parempi pahis kuin Nicholssonin Jokeri. Tämä on paras sarjakuvaleffa tähän mennessä. (Sin Cityä en ole vielä nähnyt)
Wedding Crashers (2005) 3½/5 komediana, juuri sopivaa kieli poskella menoa, viihdyttävä paketti kaikenkaikkiaan. Owen Wilson on aina samanlainen (ja aika pitkälle myös Vince Vaughn), mutta se ei häirinnyt tässä, molemmat istuivat rooleihinsa hyvin. Ja C. Walken sivuosassa ei ainakaan heikentänyt lopputulosta.
Eilen tuli hommattua ja katsottua pitkästä aikaa aikamme paras länkkäri The Good The Bad & The Ugly. Se on vaan niin halvatutun hyvä että ei kulu katsomallakaan,vielä kun kerkiäis ne ekstrat kattoa niin hyvä olis.:naminami:
Back to the Future Katoin leffaa vain toisella silmällä, mutta tykkäsin siitä silti jotenkin. Se tempaisi mukaansa ja sai jäämään katseen lukkiutumaan ruutun, jota tuollaiset "katson kun ei muutakaan tule"-leffat harvoin saa aikaan. Christopher Lloyd näytti samalata kuin tämän tyyppisten leffojen proffat näyttävät. Eokuvan jatko-osia ja tulevia perjantaita jään odottamaan sellaisella 3½/5 pohjalta. Reservoir Dogs Tarantinoa, mutta ei kuitenkaan sitä parasta. Leffaan pitää selvästikkin keskittyä, jota en täysin tehnyt. Idea on loistava ja leffa menee uudestaan katseluun paremmalla keskittymisellä. 3/5 arvosana tulee varmasti vielä kohoamaan kun saan katsoa sen ilman häiriötä (lue isää).
Open Range Tälläisiä elokuvia tehdään nykyään aivan liian vähän. Sitten Armottoman en ole nauttinut western-elokuvasta tällä tavalla. Hiljalleen rakentuva ja mukavan rauhallinen Open Range todellakin on lännenelokuvista pitävälle erittäin suositeltava pätkä. Erityismaininta täytyy antaa realistisilta tuntuville tulitaisteluille, joissa huteja paukutellaan ajan tyylille uskollisesti runsaasti. Nipottamista leffan musiikista, sillä siltä osastolta juuri mitään ei jää mieleen. 4/5
Seinfeldin kausiboxien parissa viivähti yli viikko, joten on noiden elokuvien katsominen jäänyt viime aikoina vähiin. No, nyt on boxit tsekattu ja pari elokuvaa sen lisäksi. Ensin tuli laitettua koneeseen ehkä neljännen kerran Gattaca http://www.imdb.com/title/tt0119177/. On se hyvä. Kliininen ja julma tulevaisuudenkuva, jossa ihmisyydellä ja inhimillisyydellä kuitenkin on sijansa. Eikä se haittaa, että naispääosassa on Uma Thurman, vaikka kyllä niitä naisiakin on ajateltu kun miespääosaa esittää Ethan Hawke. Minen ole mikään suuri scifi-fani, mutta tämä leffa kolahtaa kerta toisensa jälkeen. 5/5, ehdottomasti. Harmi että Niccolin seuraava leffa S1m0ne oli aika turha tekele, Lord of Wordia en ole vielä nähnyt. Kun nelonen sen esitti, niin meilläkin katsottiin Mel Gibsonin tähdittämä Patriot http://www.imdb.com/title/tt0187393/. Ei siinä mitään, hyvää viihdettä, mutta ei sen enempää tai vähmpää. Leffassa on väkivaltaa ja tunteita, eli siinä on sitten materiaalia pariskunnalle... Minua häiritsi eniten yhtäläisyydet Braveheartin kanssa. No, kerran kun on hyvä setti keksitty, niin siinä sitä voi sitten tehdä saman yhä uudelleen ja uudelleen. Kerran katsottava vihdepläjäys... 3/5
Star Trek TOS: Season 1 - Sokko-ostos paras ostos, ainakin tässä tapauksessa. Tätä katsoessa meni aika monta tuntia, mutta kyllästymisestä ei ole tietoa. Koko kauden ne "ei niin hohdokkaat jaksot" voi laskea yhden käden sormilla (huonoin ehdottomasti Mudd's Women). Tahatonta komiikkaa sarjassa on (mm. varmasti koko universumin huonoimmat turvamiehet), mutta senkin vain antaa anteeksi. Kerrassaan loistavaa viihdettä ja innolla odotan 2. kauden aloittamista. Quiz Show - Robert Redfordin ohjaama draama tv-visan nurjasta puolesta. John Turturro säteilee nörttinä Herbie Stempelinä ja Ralph Fiennes saa varmasti naiset kosteiksi. Villistä Pohjolasta tuttu Rob Morrow valitettavasti hieman ärsyttää, paksuine aksentteineen. Maltillinen kerronta oli minun mieleen. Ethan Hawken cameon missaa, jos ei ole tarkka.
Saw Ylisokeeraava leffa, jossa turhan paljon vaikutteita Sevenistä. Visuaalisesti varsin hienosti toteutettu ja juonikin kulkee kohtalaisen tasaisesti, joskaan kässäri ei mitään ihmeellisempiä hienouksia tarjoa vaan aika perinteistä nykyhetken ja aiemmin tapahtuneen välillä tapahtuvaa tarinan vientiä läpi elokuvan. Näyttelijäsuoritukset ovat tasapaksua eikä kukaan sillä sektorilla tyhjennä pajatsoa. Kokonaisuutena ihan katseltava leffa joka tapauksessa, 3+/5. Shade Varsin hyvät perusainekset omaava elokuva, joka kuitenkin sortuu liian moneen kliseeseen. Myös muutamat täysin juonesta irralliset kohtaukset ihmetyttivät. Näyttelijöistä vakuuttavimman suorituksen tekee pokerimaailman Al Caponea näyttelevä Sly Stallone, jonka rooli on kuitenkin melko pieni. Ihan mukavaa lauantai-illan viihdettä muutamine korttitemppuineen, eikä katselunautinto ainakaan heikkene parista neuvoa-antavasta leffan aikana, 3-/5.
Hmph, viime aikoina tullut katsottua vähän sitä sun tätä mutta myös jokunen elokuva. Pistetään ihan haja-ajatuksilla: Quills: Erityisesti Geofrey Rush ja Kate Winslet loistavat, mutta myös muu casting toimii erinomaisesti. Tarina erityisen mielenkiintoinen ja se on myös oikein sulavasti kerrottu. Lopussa kuitenkin muutamia ratkaisuja joihin en ollut ihan tyytyväinen. Visuaalisesti komea. Yllättävän hauska, ollen kuitenkin samalla puhdas draama. Käsittelee aikakauden tekopyhyyttä ja yleistä ilmapiiriä mainiosti. Mainitaan vielä kerran näyttelijäsuoritukset ja kiinnostavat hahmot. 4½ Wild Things: Heikosti kerrottu tarina sisälti pikkuisen liian monta u-käännöstä omaan makuuni. Nimekkäätkin näyttelijät alisuorittivat ja parhaatkin roolisuoritukset olivat ainoastaan heikompaa keskitasoa. Ei käytännössä lainkaan tunnelmaa. Uima-allaskohtaus toimi silti. Neve Campbell oli varsin sexy. Billy Murray oli ihan hauska, hahmo toimi. Elokuva ei napannut missään vaiheessa mukaansa. En minä tällaisista tykkää. 2½ Fast Times at Ridgemont High: Oikein rento tunnelma. Olin tosin antanut itselleni ymmärtää, että tämä olisi jonkinlainen Sean Penn -show, mutta eipä tuo nyt haitaksikaan ollut että tarjolla oli jotain muuta. Riittävän hyvän näytelty. Oikein hauska, olematta silti sen suurempaa tarinaa sisältämätön komedia ala American Pie (joista kyllä myös tykkään). Käsitelty hyvin lukiota. Nippukaupalla mielenkiintoisia hahmoja ja loistavia kohtauksia. Hyvä soundtrack ja kohtauksissa tuntui soivan aina oikea kappale. Dialogi toimi. Ei kuitenkaan mikään elämää suurempi elokuva, vaan samaa sarjaa Dazed and Confusedin sekä American Graffitin kanssa. 4- Interstate 60: Täysin erilainen kuin odotin. Nippukaupalla mainioita roolihahmoja, erityisesti Gary Oldmanin hahmo on vallaton. Näyttelijät ovat ihan hyviä kaikki, muutamat loistoroolit mutta myös muutama vähän keskinkertainen roolisuoritus, joista oleellisempana pääosanaama James Marsden (X-Menin Cyclops). Huumori toimivaa, ja roadtrip-formaatista oli saatu sen parhaat puolet aika hyvin irti. Ainoastaan lakimieskaupunki-osio oli vähän heikompi, kun taas eritoten "asiakas"-osio oli vallan mainio. 4- Go: Hyvä. Jälleen kerran erinomaista dialogia ja toimivaa huumoria. Varsin keskinkertaiset, mutta silti riittävät näyttelijäsuoritukset. Katie Holmes oli oikein söpö. Tarinankerrontaformaatti oli oikein mainio, vaikka viimeiseksi olikin valitettavasti jätetty tarinan heikoin kolmannes. Sen sijaan 1 ja 2 osa toimivat vallan mainiosti. Elokuvasta jäi oikein hyvä fiilis. Näitä lisää. 4 Jacket: Oikein mielenkiintoinen idea, keskinkertaisella toteutuksella. Ensimmäinen puolisko erittäin vahvaa kerrontaa yhdistettynä tyylikkääseen visuaalisuuteen. Viimeisellä kolmanneksella sujuva kerronta jää johonkin ja tilalle tulee karmea nippu norsun mentäviä juoniaukkoja. Lopun happy ending ei toimi oikein mitenkään päin, kuten eivät jossain määrin myöskään Irak-takaumat. Näyttelijät ihan hyviä rooleissaan kaikki. Komeaa katseltavaa. Keira Knightley. 3 Finding Neverland: Hienosti näytelty, Depp vetää kerrankin suht normaalin ihmisen roolin. Winslet on myös hyvä. Kerrottu erittäin sujuvasti ilman sen suurempia kompastuskiviä. Välillä hauska, mutta osaa olla myös oikein koskettava. Tyylikästä katseltavaa. Vahva perusdraama, mutta ei kuitenkaan sitten juuri enempää. 4
Jali ja Suklaatehdas, helkkarin hyvälaatuinen kuva, ihan hyvät äänet DD5.1:seksi. Leffana erikoinen muttei aivan huonokaan.
Sin City - Frank Miller ja Robert Rodriguez yhdistivät voimansa ja taidetta syntyi yhdessä sykäyksessä. Tässä elokuvassa kaikki toimi, visuaalisuus oli jotain sanoin kuvaamatonta, näyttelijät juuri oikeita valintoja, ei mitään huonoa, paitsi se, että koko ajan janoaa vaan lisää elokuvaa. Jatko-osat ovat tulossa, mutta odotus on samanlaista kuin muinoin Kill Bill Vol.2.sen kanssa. Mahtava! 4½/5 Brewster's Millions - Aina yhtä kiva teema, rahankulutus, oli aiheena tässä Walter Hillin ohjaamassa kasarikomediassa. Richard Pryorin esittämä Montgomery Brewster saa kuulla, että hänen rikas setänsä on menehtynyt ja saa täten perinnöksi hulppeat 300 milj.$, mutta jotka saadakseen hänen täytyy kuluttaa 30 milj.$ 30 päivässä. John Candy esittää Brewsterin ystävää, joka on mukana toilailemassa ympäri New Yorkia, mutta täysin tietämätön edellämainitusta ehdosta. Elokuva ei ole Walter Hillin parhaimpia ohjauksia, mutta loistavat koomikot pitivät elokuvan pystyssä. 2/5 Walk the line - Johnny Cashista kertovan elokuvan arvostelu täällä.
Vuokrasin pilan päiten Steven Seagalin tekeleen nimeltä Submerged. Leffa oli todella kehno, vaikka mitään muuta en siltä odottanutkaan. K18-merkintäkin oli ilmeisesti katu-uskottavuuden takia. Pöhöttynyt ja kurttuinen Seagal ei oikein vakuuttanut, mutta jotenkin äijä jaksaa tehdä näitä Ö-luokan pätkiä kuin liukuhihnalta vuodesta toiseen. :hitme: Tositapahtumiin perustuva skeittileffa Lords Of Dogtown ei sekään toiminut. Kannattaa mieluummin katsoa Dogtown & Z-Boys, Stacy Peraltan oikea dokkari samasta aiheesta.
Te kun olette viisaita, niin voisko joku kertoa että miksi minä ostan näitä Asian Vision leffoja? No varmaan siksi, että onpa sitten kiva yrittää päästä niistä eroon, kuten tästä eilen katsotusta Fulltime Killeristä http://www.imdb.com/title/tt0286635/. En väitä, että elokuva olisi ollut huono, mutta en sitä hyväksikään sano. Pakko se on myöntää länsimaisen hapatuksen vaikutus aivoihini, sillä mulle ei vaan uppoa tuo itämainen tapa tehdä elokuvaa. Komeita actionkohtauksia, visuaalisuutta, ihmeellinen juoni (no sanotaanko että alkuasetelma oli vähän erikoinen), jne. Joku tykkää, mutta minä en. Tästäkin leffasta oli lukenut positiivisia arvioita, ja kun joku leffa piti ottaa mukaan kaupasta, niin otin sitten tämän... Arvosana? En sano mitään, sillä ei nää oo mun leffoja. Tunsin itseni huijatuksi, kun kaikki Coppola-boxin leffat eivät olleetkaan herran itsensä ohjaamia vaan osa oli miehen tuottamia. Tuosta johtuen Caleb Deschanelin vuonna 1982 ohjaama The Escape Artist http://www.imdb.com/title/tt0083900/ jäi odotelemaan katsomistaan. Ihan turhaan. Ei kyseessä ole mikään maailmanhistorian suurteos, mutta ei ollenkaan niin huono kuin esim IMDB:n arvosana 5,8 antaisi olettaa. Pieni ja hyvin kerrottu tarina aika tuntemattomalta ohjaajalta (no ukko on ohjannut pari elokuvaa ja muutamia jaksoja Twin Peaksia ja Law&Orderia), mutta kuvaajana tämä herra lieneekin leipänsä ansainnut. Odotukset oli nollassa, joten koin positiivisen yllätyksen. Arvosana? Lykätään varovaisesti 3/5. Vielä on Coppla-boxista katsomatta One from the Heart, jossa näyttelee tässäkin rainassa ollut Gomez Addams (jonka osa ihmisistä varmaan tuntee nimellä Raul Julia).
Poimintoja viime aikoina katsotuista: L' Albero degli zoccoli (1978) - Tämäniltainen elokuva-arkiston filmi oli Ermanno Olmin Puukenkäpuu. Elokuva sisältää kerrassaan uskomattoman upeaa kuvausta italialaisen maalaisväestön elämästä sata vuotta taaksepäin. Eritoten ihmisten uskonnollisuus ja taikauskoisuus on hienosti esitetty. Tätä (186 min!) katsoessa teki monta kertaa mieli kääntyä katoliseksi... Bachin musiikki kruunaa koko setin. Pystyy kertomaan enemmän silloisesta elämästä kuin paras olemassaoleva kirja voisi. 5- / 5 Minority Report (2002) - Tom Cruise tulevaisuuden pyörteissä. Itse asiassa en olisi uskonut, että voisin viihtyä näin teknisesti sliipatun elokuvan parissa. Tajusin vasta viime hetkillä, että se vanha äijä on Max von Sydow (vaikka olevinaan olen jopa pieni fani). :hitme: 3+ / 5 Fänrik Ståls sägner (1926) - Ruotsalaisen John W. Bruniuksen versio Runebergin teoksesta. Kiitos TV1:lle esittämisestä (vaikkakin kahteen osaan jakamista olisi voinut pituudesta huolimatta miettiä uudestaan!) Ei sisällä mitään elämää suurempaa kuvallista kikkailua. Kekseliäästi sävelletty musiikki sai pysymään telkkarin ääressä. 2+ / 5 The Roaring Twenties (1939) - Cagney pyörittää viinabisnestä, ja Bogart säestää taustahahmona. Tämä kaksikko, jos mikä, on uskottava, mitä tulee jäyhän rikollisen esittämiseen. En laskisi tätä kyllä ihan Warnerin gangsterikokoelman kärkeen. 3 / 5 Laitakaupungin valot (2006) - Vartija Koistinen ja hänen pulmansa: yksinäisyys. Kaurismäen kuvakielestä on tämän (ja edellisen pitkän elokuvan) myötä karissut viimeinenkin turha rihkama, ja äärimmäinen pelkistävyys on tullut pääosiin. Vanha iskelmä ja iskevä rokki säestävät mainiosti seikkailuja kylmässä, urbaanissa viidakossa. Tämän elokuvan nähtyään tuskin kovin moni potkaisee ensimmäistä vastaantulevaa syrjäytynyttä ihmistä koiville. 3½ / 5 Se sei vivo spara (1967) - Jotenkin oli vähän turhan sadistinen ja kyyninen omaan makuun. En ole paljoa spaguja loppujen lopuksi katsonutkaan (Leonen elokuvien ja Grande Silenzion lisäksi), joten yhtäkkiä tämä oli aikamoinen kulttuurishokki. Päähenkilössä on nähtävissä pahan lisäksi hyvääkin. 2 / 5 Vamos a matar, compañeros (1970) - Tämä toimii jo paremmin, kun mukana on aimo annos komediallisia elementtejä. Kun El Vasco ampuu valokuvaajaa, niin katsomo repesi täydellisesti. Paljon viihdyttävämpi elokuva, kuin edellinen. Morriconelta mukana on yksi tunnari, joka soi koko ajan, mutta se toimii. 3 / 5 Un condamné à mort s'est échappé ou Le vent souffle où il veut (1956) - Bressonia tuli katsottua pari elokuvaa. Tästä filmistä puhuttaessa tulee varmaan tulevaisuudessa (mistähän syystä?) käytettyä suomenkielistä nimeä, joka kuuluu: Kuolemaantuomittu on karannut. Elokuva kertoo Ranskassa natsimiehityksen aikana vangituista vastarintaliikkeen miehistä. Katsoja kiinnittää huomion ohjaajan kuvaamien yksityiskohtien suureen määrään vankilapaon valmistelussa. Esim. sellin oven murtamista saatetaan näyttää usean minuutin ajan. 3+ / 5 Pickpocket (1959) - Aki Kaurismäki on selvä Bressonin perillinen, ja tästä elokuvasta se näkyy selvästi. Taskuja tyhjentelevä Michel tuo ajatusmaailmaltaan mieleen monet Akin elokuvien sankarit (ja muutenkin elokuvan käsikirjoitus muistuttaa jossain määrin Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta). Tässä tuo ohjaajan tavaramerkiksi kutsuttu pelkistävyys tulee minun mielestäni paremmin esille, kuin yllä mainitsemassani elokuvassa. 4 / 5
Nid de guêpes - Ranskalainen versio Assault on Precinct 13 elokuvasta. Poliisiasema on vaihtunut varastoksi, mutta muuten tarina on lähes identtinen. Elokuvan on ohjannut Florent Emilio Siri, joka nähtävästi sai tunnustusta mainutusta elokuvasta, koska hänen seuraava elokuvansa oli Bruce Willisin tähdittämä Hostage. Tarina on siis muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta lähes sama kuin Hyökkäyspoliisiasemalle 13, joka on mahtava elokuva (alkuperäinen versio), nyt kyseessä on kuitenkin remake hiukan hiottuna. Näyttelijät ovat Ranskan huippupäästä Samy Naceri, Nadia Farès, Sami Bouajila.. ja elokuva olikin ihan mukiin menevä juuri näyttelijätyön vuoksi, mutta remakena se ei oikein napannut. Komeita toimintakohtauksia riitti, mutta ei. 2/5 (vielä on kuitenkin näkemättä vuoden 2005 aito Assault on Precinct 13 remake) Man on Fire - Tony Scott ja Denzel Washington yhdistivät voimansa toistamiseen tässä mahtavassa toimintatrillerissä. Jo parivaljakon ensimmäinen yhteistyö Crimson Tide oli sen verran tykki, että oli tämäkin nähtävä. Nyt on kuitenkin kyseessä payback/vigilante-tyyppinen elokuva, jotka ovat minun lempiaiheitani. Denzel Washington on aina ollut lempinäyttelijöitäni, pidän eritoten hänen poliisiaiheisista leffoistaan. Tony Scott ohjaajana takaa muhkeat actionit, Dakota Fanning vakuuttaa nousevana lapsitähtenä ja äijät Christopher Walken ja Mickey Rourke takaavat laadun. Viihdyttävä ja visuaalisesti kaunista katsottavaa! 4/5 (Deja Vu:ta odotellessa) The Hunted - William Friedkin, joka eleli kulta-aikaansa 70 - ja 80-luvuilla, ohjasi vuonna 2003 tämän hiukan rambohtavan takaa-ajo toimintatrillerin. Pääosissa loistavat Tommy Lee Jones ja Benicio Del Toro, jotka eivät kuitenkaan ihan parhaimmassa vedossa ole, mainittakoon sitten itse ohjaajaa. Teemana elokuvassa on "mestari ja oppipoika", jossa oppipoika (Del Toro) on The Hunted one. Ei huono, mutta ei parasta Friedkinia. 3/5
Kaiken muun lisäksi saan vielä kerettiläisen maineen, kun kerron että koneeseen eksyi Hitchcockin Vertigo http://www.imdb.com/title/tt0052357/ vuodelta 1958, enkä pyörtynyt ihastuksesta. Toista kertaa tuon katsoin, samalla tsekkasin läpi levyllä olevan dokumentin ja kuuntelin puolella korvalla kommenttiraitaakin melkein loppuun, mutta kun ei iske niin ei iske. Ymmärrän kun älykkäämmät on vakuuttaneet, että elkuvassa on paljon hienoa ja onhan se varsinkin elokuvan ikä huomioon ottaen teknisesti hieno. Elokuva sisältää hienoja kohtauksia, tarkkaan mietittyä ja perusteltua tarinankerrontaa, hyviä teknisiä kikkoja... Kaikkea mistä Hitsi-uskovainen pitää, mutta mulla nyt vaan on melkoinen kynnys tuon ohjaajan suhteen. Myönnän miehen suuruuden, muutenkin kuin vatsan ympäryksellä mitattuna, mutta ei noissa mitään oikeasti järisyttävää ole. Samat hommat olisi tehnyt joku toinen, ukkeli vaan sattui syntymään tarpeeksi aikaisin. Juu, jos olet muuten äijän leffoista pitänyt, niin sitä samaa kamaa on tarjolla. Muka jotenkin henkilökohtaisin elokuva... Ööö, 3/5. Saa väittää vastaan. Chaplinin The Kid http://www.imdb.com/title/tt0012349/ oli juuri sellainen, kuin KLASSIKON pitääkin olla. Katsoin elokuvan kaksi kertaa putkeen, nauroin, liikutuin (mä mitään itkeny), elin mukana, naureskelin 85 vuotta vanhoille meikeille ja olin vakuuttunut. Tarina on simppeli, Kulkuri toimii juuri niinkuin pitää eli korvaa osaamattomuutensa kekselijäisyydellä ja rakkaudella, ihmisten motiivit toiminnalleen on vähän hataria, se pikkupoika oli loistava (varmasti Chaplin on näyellyt kaiken pojalle eteen, ja tämä sitten imitoi Kulkuria...) Toimii ja viihdyttää 5/5 edestä, ehdottomasti.
Kasvattelen postausmäärääni ja lisään siten guru-statustani... Että siinä kommentti kaikille joiden mielestä olisi pitänyt editoida edellistä viestiä... Madagascar http://www.imdb.com/title/tt0351283/ tuli sitten tänään katsottua, kun mä jotenkin tykkään noista tietokoneanimaatioista. Ja paljastan heti, että tykkään kyllä monesta muusta tietokoneanimaatiosta enemmän kuin tästä. Hienosti tehty, hauskoja hahmoja, sopivan lyhyt, jne. Mutta ei vaan toimi meikäläiselle niin kuin pitäisi. En mä tiedä mikä tästä puuttuu, mutta sanoisin että kyseessä oli lasten elokuva, jossa oli tarpeeksi aineksia pitämään aikuisetkin elokuvan ääressä. Elokuvasta puuttui parhaimman "lastenelokuvan" Monster Inc:in huumori (siinä siis tieto ja kokemus auttaa ymmärtämään vitsejä, sillä viittauksia muihin elokuviin jne. on todella paljon, mutta nuo vitsit toimivat myös ilman tietoa viittauksesta). Tarina on simppeli, aika siloiteltu... No on tämä noin 24 kertaa parempi kuin edellinen hip-hop-kala-tekele Hain Tarina. Että siitä pitää palkita... 3½/5. Joo, kyllä ne pingviinit ja apinat tän pelastaa.
Pari hienoa mykkäelokuvaa: Sunrise: A Song of Two Humans (1927) Couldn't she get drowned? Mestariteos. F.W. Murnaun Auringonnousu on äärimmäisen runollinen, tunteellinen, kaunis sekä mieleenpainuva elokuvana. Se nousi melkein ensikatsomisella allekirjoittaneen TOP20-listalle. Tarinassa on aviopari sekä viettelijätär (kaupunkilaistyttö), joiden välille tapahtumat keskittyvät. Jo puolentunnin katsomisen jälkeen kynnet meinaavat olla sormista loppu, sen verran jännittävä venekohtaus on. Elokuvan aikana esiintyvä tunnekirjo on muutoinkin erinomaisen laaja. Alun surumielisestä (toisaalta se on iloakin) tunnelmasta päästään erittäin iloiseen tunnelmaan ja taas loppupuolella palataan hetkeksi lähes pohjalle surussa, josta taas elokuva saadaan lopetettua iloinen toivonkipinä päällimmäisenä. Tarina etenee välillä hitaanpuoleisesti, mutta monella pikkuisella hitaalla kohdalla on merkitys tarinan kannalta. Elokuvassa oli eräs surrealistinen kohtaus (possun pakomatka), jotka jäi minulta ymmärtämättä. Se tuntui jotenkin olevan tarinan kannalta turha, tosin se mukavasti kevensi tunnelmaa ja toi huumoria hieman lisää. Suosittelen elokuvanystäville, jotka haluavat nähdä tunnelmallisen ja herkän runollisesti toteutetun elokuvan. Flesh and the Devil (1926) Onko ystävyys rakkautta voimakkaampaa? Onko herrasmiehillä ollenkaan omaatuntoa? Näitä kysymyksiä nosti minulle esiin Clarence Brownin ohjaama Flesh and the Devil, joka samalla esitteli minulle ensimmäisen kerran häikäisevän kauniin Greta Garbon. Tässä elokuvassa Garbo näyttelee jumalaista, hienostunutta naista, joka on naisen muodossa lihallisuutensa saanut piru - viettelijätär, jolle rakkaus on peliä. Pääosissa on myös kaverukset (John Gilbert ja Lars Hanson), joiden kohtalona on rakastua samaan naiseen. Alussa toinen miehistä ihastuu naiseen (Garbo), joutuu rakkautensa vuoksi pois hänen luotaan ja palattuaan menettää hänet. Seuraa mielenkiintoinen rakkaustarina, jossa viettelijätär sompailee kummankin kanssa. Elokuva oli selvästi Auringonnousua suoremmin kerrottu. Tämä taas aiheutti sen, että elokuva oli tavanomaisempi eikä noussut niin mielenkiintoiseksi kuin Auringonnousu. Tarinassa on kuitenkin paljon tunteisiin vetoavia kohtauksia, rakastumista ja menettämistä, jotka melkein saivat pisarat tulemaan silmistä.
Munich (Steven Spielberg, 2005) Harvoinpa Spielbergin elokuva tuntuu pitkältä mutta tämä tuntui. Onneksi leffa on alusta loppuun mestarillinen joten pituus ei haitannut. Tyly tekele, teatterista poistuu hiljentyneenä ja hämmentyneenä. Ei sitä paljon usko ihmiskunnan hyvyyteen tällaisen jälkeen. Leffa siirtää katsojan täysin 70-luvulle kolmeksi tunniksi. Kaikki toimi, mistään ei ole valittamista. 5/5 Kinopalatsi ykkösen esitystekniikka ei vakuuttanut. Subbari murisi omiaan ja kuva oli epätarkka. En ole ykkössalista koskaan pitänyt, kakkossali on suosikkini.
Koyaanisqatsi Jotain erikoista odotinkin ja taatusti erikoista sainkin. Upeaa kuvausta, täydellistä musiikkia liki puolentoistatunnin ajan. Sen suurempaa juonta Koyaanisqatsi ei tarjoile, vaikkakin pistää kyllä ajattelemaan hienojen kuvien vyöryessä ruudulle. Todellinen taideoteos. Ainoastaan lievä ylipitkittely jäi vaivaamaan, vaikkei leffa nytkään täysin edes sitä puoltatoistatuntia täytä, jossain vaiheessa rupesi hieman toistamaan itseään ja jopa puuduttamaan. Isolta kankaalta katosttuna pääsisi varmasti täysiin oikeuksiinsa. Hienohko teos silti.