Pistetään nyt muutama viimeksi katsomani leffa. Hitchcock osastoa: Vertigo: 4,5/5 Uppoaa minulle, taitavaa ja tuttua juonenkuljetusta mestarin tapaan, myös James Stewartin näyttelijäntyö on hienoa. North by Nortwest: 5-/5 Ei niin tyypillistä Hichcockia, hieman viihteellisempää tuotantoa ja suoraviivaisempaa menoa, mutta minä todellakin pidän kyseisestä tuotoksesta. Teos on vielä saatu DVD:lle hienosti, kohtuullisen hyvällä värimaailmalla, sekä äänillä. Gary Grant tuo mukavaa huumoria esittämääsä pääosaan, ja Eve Marie Saint/Grant henkilökemiat toimivat mielestäni mukavasti. Tällä kertaa pidin enemmän, kuin Vertigosta. Jonain muuna päivänä voisi olla toisinpäin. Sitten muuta, kuin Alfredia. The Big Sleep: 5/5 En voi antaa vähempää. Jonkinlaisena Chandler "fanina" en keksi äkkiseltään miten voisi tehdä paremman filmatisoinnin kyseisestä klassikkodekkarista. Bogart on kuin tehty esittämään kyynistä Marlovea, myös Bacallin näyttelijätyö onnistuu mainiosti. The Sting: 4/5 Juoneltaan ja näyttelijäsuorituksiltaan kelpo viihdettä. Ei ehkä kaikkien Oscareidensa arvoinen, mutta silti todella viihdyttävää ajanvietettä ja Redfordin + Newmanin hyvää näyttelijäntyötä. Piristävä elokuva, josta jää hyvä mieli. Open Range: 3,5/5 Eeppisten länkkäreitten ystäville. Varsinkin Costner yllätti roolisuorituksellaan positiivisesti, koska en ole mikään suuri Costner fani, ja tämän takia myöskään ennakko-odotukset eivät olleet mitenkään liian korkealla. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä länkkäri, joka ansaitsee varmasti vielä uusintakatselun. Serenity: 5/5 Hmmh. Olen kai kohtuullisena Firefly-fanina jäävi kirjoittamaan mitään. Elokuva oli hyvää jatkoa liian aikaisin lopetetulle sarjalle. Saw: 4-/5 Lopulta muistin katsoa jo pitkän aikaa hyllyssä lojuneen leffan. Lajityypissään todella hyvä. Olisi vaatinut hieman parempaa keskittymistä, kuin mihin kykenin katsomishetkellä, ja arvosana voi vielä nousta uudella katsomisella. En ymmärrä ihan kaikkea hypeä mitä leffasta on kuullut, ehkä odotin sen perusteella vähän liikaa. Platoon: 4,5/5 Stonen hieno ja koruton Vietnam-kuvaus jota parempia ei montaa löydy. Ehkäpä ainoastaan Apocalypse Now voittaa tämän kyseisestä aiheesta tehdyissä elokuvissa. One Flew over the Cocoo's Nest: 5/5 Hyvästä kirjasta saatu aikaan lähes täydellinen elokuva, jossa Nicholson loistaa pääroolissa. Amerikan ihmemaan mielisairaaloiden menneiden vuosien raadollisutta koskettavasti, ja välillä jopa hauskasti, kuvaava traaginen elokuva, josta en löydä mitään pahaa sanottavaa, sekä Formanin paras ohjaustyö. Tämän lisäksi tullut vielä katseltua DVD:ltä Deadwood 1. kausi, jolle antaisin kategoriassa TV-sarjat 5/5 pistettä, sekä jokunen jakso Lostin 1. kautta. Myös Lost vaikuttaa ihan kiinnostavalta, mutta ei voi vielä oikein antaa pisteitä. Tuli vähän tylsän hyviä arvosanoja, pitäisi kai katsella huonoja leffoja välillä. Nämä on tosiaan tullut katseltua tässä ihan muutaman päivän sisällä kaikki, luultavasti vielä pari unohtuikin. Vastaus kysymykseen How?/Why?/WTF: Olin sairaslomalla muutaman päivän, ja makailin flunssassa sohvalla katselemassa leffoja, kun ei muutakaan jaksanut tehdä.
No joo, ei sitä kipeänä kannata muuta katsoakaan. Ei nuo arvosana oikeasti ihmetytä, kun katsoo noita nimiä. Laajenna tajuntaasi ja katso joku huono elokuva kuten National Treasure tai Hanaa!... Jälkimmäistä aloin tänään katsomaan, mutta ei pystynyt. Vaimokkeen pikkusiskon jätkäkaveri toi tuon meille kun on kuulemma jotenkin hyvä... En voi arvostella, sillä en katsonut kuin 25 minuuttia, menin saunaan. Oikeasti paska elokuva!
Scarface 1932 -Tästä leffasta en ollut tiennytkään ennen kuin se tuli 'remake'n bonuslevyllä puheenaiheeksi. Siis aivan loistava elokuva ikäisekseen ja todella paljon on jäljitelty tapahtumia tuohon tunnetumpaan De Palman arpinaamaan, mikä taas vähentää sen arvostusta ja paljon. Loppuräiskinnät tietenkin olisi voineet olla vähän tapahtumarikkaampia, mutta menee se näinkin... ikäisekseen. Hitusen parempi kuin De Palman ohjaama 'remake', vaikka se on nykyaikaistettu todella hyvin. ***** Nobody's Fool 1994 -Edelleen yksi Paul Newmanin parhaimmista taidonnäytteistä. Mukavahenkinen draamakomedia runsaalla dialogilla. Harmittava puoli on pienoinen lyhyys, sillä leffa olisi voinut olla jo tavallista pitemmästä kestosta vielä pitempi. Leffatykki.comista ei näyttänyt löytyvän tämän arvostelua joten laitoin arvostelun vetämään. Toivottavasti julkaisevat. Tämän leffan tulen tästä lähtien katsomaan joka joulun lähettyvillä ja kenties muinakin pyhinä. Ja myös silloin kun masentaa ja piristystä kaipaa ***** Streets of Fire 1984 -Tuli ostettua tietämättä yhtään millainen leffa on. No se oli huono. Ainoastaan pysyy hyllyssä musiikkien takia. Loistavia kappaleita sisältävä leffa. Selvästi näkee että leffa on aiottu tehdä jonkinsortin trilogiaksi. Sen verran huonosti leffa loppuu. Vaikea sanoa ketkä tästä sitten tykkää. Tunnelmaltaan mahtava, mutta näyttelijät eivät saa kohtalaiseen tarinaan syvyyttä. Kestoltaan melko lyhyt ja suurin osa menee musiikin parissa. Lopputaistelut melkoinen pettymys. ** Paljon on tullut muitakin leffoja parin viikon aikana nähtyä (mm. Southern Comfort, Boyz n' the Hood) Mutten näistä jaksa kirjoittaa. *** tähden arvoisia leffoja.
Terminator 3 Pirteä toimintapläjäys. Ei vedä vertoja edellisten osiensa legendaarisuudelle, mutta pidin tästä silti paljon. Rehellistä ja hyvin toteutettua toimintaa on paljon ja terminaattorit ovat tietysti elokuvatapaus sinänsä. Vaikka tämä ei juonellisesti suuria tarjoakaan, on loppu silti hyvä. 3½/5 Edit: arvosana unohtui
Musa Nätti aasialainen elokuva. Elokuvaan pitää todella keskittyä, mutta mielestäni se on sen arvoista.* Musiikit olivat myös todella nätit. Välistä elokuva kävi pitkästyttäväksi, mutta pitemmänpäälle se kannattaa kuitenkin kestää. 4-/5 Minority Report Ideasta olisi saanut irti vaikka mitä ja Cruise tekee hyvän roolin poliisina. Leffasta päälimmäiseksi mieleen jäi kuitenkin sekavuus. Odotin enmmän ja sain vähän 3-/5 Spy Game Pidin elokuvan takaumakerronnasta. Robert Redford ja Brad Pitt oli hyvä parivaljakko.*Silloin joskus leffa ei iskenyt, mutta toisella kerralla elokuva upposi jo paremmin.* 3½/5
Carl Th. Dreyer: Mikaël **** Dreyeriä saksalaisittain höystettynä. Benjamin Christensen esittää kuuluisaa taiteilijaa Zoretia, joka menettää muusansa Mikaelin kreivittärelle. Mikael palaa Zoretin luo ainoastaan silloin, kun haluaa hyötyä tästä taloudellisesti ja ajaa taiteilijan uran alamäkeen. Hienosti kuvattu (Karl Freund, Rudolph Maté), lavastettu (Hugo Häring) sekä näytelty (varsinkin Christensen). Käsikirjoitus olisi voinut olla hieman tiiviimpi ja turhan oloisen rinnakkaistarinan olisi voinut hyvin jättää pois. Yevgeni Bauer: Sumerki zhenskoi dushi **** Venäläisen elokuvan pioneerin kuuluisin teos kertoo rikkaan perheen tyttärestä, joka ympäröivästä glamourista huolimatta tuntee sympatiaa köyhälistöä kohtaan. Hyväntekeväisyystyötä harjoittaessaan häntä kohtaa tragedia, joka tulee vaikuttamaan koko hänen loppuelämäänsä. Synkkä tarina on erittäin tiivis ja hillitysti toteutettu, varsinkin lopetus on erinomainen. Yevgeni Bauer: Posle smerti *** Tässä Bauerin elokuvassa nainen rakastuu mieheen, joka ei kuitenkaan tunne samoin. Tapahtuneen seurauksena nainen tappaa itsensä, eikä mies pääse tapahtuneen aiheuttamasta syyllisyydestä irti. Tarina ei ole niin vahva kuin edellisessä, mutta tekninen toteutus huomattavasti kehittyneempää - varsinkin kolmeminuuttinen kamera-ajo on kiehtova (onhan kyseessä kuitenkin vuosi 1915). Jacques Demy: Les Parapluies de Cherbourg *** Hienoinen pettymys, mutta kokonaisuutena ihan ok. Tarinan ensimmäinen ja viimeinen kolmannes olivat onnistuneita, keskiosa puolestaa hivenen tyhjän oloinen. Musiikki oli hyvää, mutta kaikki lauletut dialogit eivät omasta mielestäni täysin toimineet. Howard Hawks: Scarface ***** Kaikkien aikojen paras gangsterielokuva. Vauhdikas, hauska ja toiminnantäyteinen. George Raft on roolissaan loistava, mutta päteviä ovat muutkin. Tämän elokuvan kohdalla ei ole jälkeäkään varhaisten äänielokuvien kankeudesta.
Taalat taskuun, Dick ja Jane Ei vakuuttanut, mutta pitihän se "jostain" syystä mennä katsomaan. Ei kuitenkaan ollut niin huono, kuin ennakkoon ajattelin. Pari hauskaa kohtaa ei pelastanut onttoa juonta. 2+/5 Edes musiikki ei ollut odotetulla tasolla.
Alejandro Jodorowsky: El Topo Tuli sitten lauantain katsottua tälläinen "taidepläjäys". Alkuun tuntui ettei koko leffa lähde käyntiin, kyllähän tämän sitten jaksoi katsoa kun alun sekava haahuilu sai edes jonkunnäköisen juonen taustalleen. Leffa oli kyllä yksi sekopäisimmistä jonka olen nähnyt, mutta ei se tee tästä millään hyvää pätkää. Leffana antaisin yhden tähtösen, mutta useat sekopäiset kohtaukset ja leffan järjenvastaiset juonenkäänteet olivat sen verran koomisia ja järjettömiä että annetaan niistä viekä toinen tähtönen, osittain säälistä ja osittain camp-henkisyydestä. 2 / 5 -- JP
Amerikkalaiset teinit. Appurushîdo (Appleseed) Mitäpä tästä sanoisi, ei ollut ehkä ihan minun makuuni, mutta tulipahan nyt tämäkin katsottua. Onneksi en paljoa tältä leffalta odottanut, joten en voi sanoa pettyneeni, ehkä tämä oli jopa hieman odotettua parempi. Ehkä vaatii toisen katselukerran auetakseen, mutta se tulee varmaan vasta vuoden tai parin kuluttua. 2.5/5
Ja minä vaikken olekaan amerikkalainen tai teini!!! Mulla on joku perverssi suhde näihin sarjakuvaleffoihin. Ei se sais vaikuttaa että kakarana luki paljon sarjakuvia, sillä nää on oikeasti ihan p*koja leffoja. Niin tai näin, mä tykkään. Hulk on ainoa, johon en lämmennyt. Vi*tu, kaappi-threadiin tääkin olis pitäny laittaa, vaikka aika avoimesti tästä olen jo kertonutkin.
Enpä minäkään Daredevil-DVD:täni ole vielä polttanut Tosin mieltymykseni sarjakuviin selittänee tämän mielenhäiriön... Niitä leffoja: Walk the Line ***** Ihan käsittämättömän hieno leffa. Olen aina pitänyt Cashin musasta, ja siitä tässä todellakin oli kyse, nimittäin Joaquin Phoenix on todella paneutunut hommaan. Kuulostaa nimittäin ihan vanhalta viskisiepolta laulaessaan Fear and Loathing in Las Vegas ***½ Tuli nyt sitten tämäkin aukko sivistyksessä täytettyä. Kaverin hehkutuksen jälkeen jätti kyllä vähän tyhjäksi. Depp on hyvä jotkuinkin aina, mutta muuten... Enpä tiiä. Pitänee katsoa toistamiseen n. parin promillen kännissä. Lords of Dogtown ***½ Ihan mielettömän kiehtovaa ajankuvaa. Heath Ledgerin suorituksesta pidin oikein paljon, muuten näyttelijätyö aika latteaa. Hauskoja olivat ne lukuisat cameot...
Tulipunainen kyyhkynen (1961) ½ Suomalaisittain harvinainen teos, Hitchcock -elokuvia ja filmnoiria sekoittava elokuva. Matti Kassilan Komisario Palmujen välissä ohjaama leffa, joka on juoneltaan erittäin mielenkiintoinen. Tauno Palo tekee elämänsä viimeisen elokuvaesiintymisen tohtori Aitamaana, joka lähtee varjostamaan vaimoaan ja löytää tämän murhattuna. Mukana on siis taka-ajoja, murhamysteeriä, ihastumista ja oivallista loppua. Enemmän olisin toivonut näkeväni Liana Kaarinaa, mutta ei aina voi voittaa. Ei passaa spoilata enempää! Suosittelen! DVDkotelo
Munich. Onnistunut kuvaus kostosta ja sen aiheuttamasta väkivällän kierteestä. Harvinaisen raaka Spielbergin elokuvaksi, luotien osumat yms. näytetään yksityiskohtaisesti ja realistisen oloisesti. Näyttelijöistä päällimmäisenä jäivät mieleen Eric Bana ja "se uusi Bond" eli Daniel Craig. Kuvaukseltaan tästä tuli hyvin mieleen 70-luvun poliisielokuvat ja jännärit. Erittäin hyvin toteutettu elokuva mutta hieman olisi voitu tiivistää tarinaa. Yli 2 h 45 min oli tälle hieman liikaa ja etenkin keskivaiheilla homma alkoi olla vähän laahaavaa. Tämä onkin toisaalta elokuvan ainut miinus. 4+/5.
Ehdotus: Olisiko parempi että uusista elokuvista kirjoittaisi niille tarkoitettuihin threadeihin (esim: munchen & walk the line). Näin syntyisi keskustelua kenties enemmän ko. elokuvista. Turhiksi jää nuo omat threadit, kun tänne vain kirjoitetaan pieni analyysi ja kun tässä ketjussa ei edes mielipiteiden vaihtoa harjoiteta.
Jarkon kanssa samaa mieltä. Keskustelua syntyy / syntyisi paljon paremmin elokuvien omissa threadeissa. Eikä tämä koske ainoastaan uutuuselokuvia, vaan miksei vanhempiakin elokuvia, joista threadit jo Elokuvat-puolella ennestään löytyvät. Tämä threadi sopii paremmin sellaisten elokuvien kommentointiin, joista threadeja ei ennestään löydy.
Kannatan kaikkea, mikä lisää keskustelua elokuvista! Ja pikkupoliiseille toivomus, että ei sitten liikaa isällistä ohjausta "käyttäkää söötsiä", jos joku taliaivo kirjoittaa tähän threadiin arvostelun 2001 elokussa keskustelun alla olleesta leffasta. Kaikkea ei löydä, muista, jaksa jne...
Lone Wolf McQuade (1983) Suosikkileffani penskana yli kaiken. Nyt reilun 10 vuoden jälkeen viime näkemästä oli aika verestää kultaisia muistoja. Texas Ranger J.J. McQuade on viileyden esikuva: kaveri tykkää ammuskella takapihallaan ilman paitaa, nukkuu parhaan ystävänsä palkintotilaisuudessa, pitää lemmikkinä sutta, roikkuu liikkuvan auton konepellillä kuin vettä vaan, maasturi käy nitrolla, jääkaapista löytyy pelkkää olutta jne. Yksinäinen susi saa parikseen nuoren vellihousun ja yhtäkkiä sitä sitten ollaankin keskellä varastetuiden automaattiaseiden salakuljetushässäkkää. Nostalgiapaukkuna teki kyllä tehtävänsä ja aiheutti kylmiä väreitä useaan otteeseen. Erikoismaininta Francesco De Masin spaghetti westernmäisestä scoresta, joka oli itseasiassa leffan parasta antia. Pieniä vivahduksia Morriconen "Man with a Harmonica":sta oli havaittavissa, mutta menkööt tribuutin piikkiin. Norris-asteikolla: :king: :king: / 5 Ainiin, leffan co-pahis on... Spoiler kääpiö. Mitä helvettiä? Nykyinen suosikkileffani on muuten Once Upon a Time in the West, josta Man with a Harmonicakin on. Sattumaa? Alitajuntaan jäänyt pysyvät arvet.
Lost Highway (1997) Ei jumalauta että oli hyvä leffa, kyllä se Lynch vaan osaa. ...piinaava\häiriintynyt tunnelma...outo....loistava soundtrack...loistava näyttelijä kaarti. Kaikillehan tämä ei varmana uppoa. Leffa minun makuuni. 5/5