Mulholland Drive ***** Viimeinkin tuli tämäkin katsottua. Ei hemmetti että osaa pitää otteessaan alusta loppuun. Jotenkin ei osaa sanoa mitään järkevää. Pitää vaan ihmetellä huuli pyöreenä ja osoittaa kunnioitusta.
Meri sisälläni *** Kaksi tuntia kestävä vakava draama, josta suurin osa tapahtuu yhdessä huoneessa. Kuulostaa tylsältä ja sitä se onkin. Kestoa on yksinkertaisesti aivan liikaa. Elokuva teema on toki hieno ja herättää ajatuksia. Javier Bardem on pääosassa loistava ja ohjaajana yksi Espanjasta parhaista. Silti tämä teos ei osu aivan maaliinsa. Madagasgar ** Taas uusi kiva tietokoneilla tehty animaatio lapsille. Menee oikeastaan samaan sarjaan kun kolme viimeisintäkin mitä olen nähny. Hain tarina, Robotit ja tämä ovat kaikki hyvin persoonattomia ja luottavat täysin turvalliseksi havaittuun kaavaan. Voisi edes vähän yrittää jotain persoonallista. Elokuva sisälsi muutaman "shrekmäisen" tunnetusta elokuvasta kopioidun kohtaksen, mutta ne tuntuivat melkoisen päälleliimatuilta eivätkä olleet mitenkään huvittavia. Muutamat hyvät vitsit sentään löytyivät ja pingviinit olivat loistavia sivuhahmoja, mutta siinä se kaikki. Yölento ** Pitkästä aikaa ihan positiiviset arviot saanut Wes Craven -elokuva ei saanut itseäni oikein syttymään. Tämä tuntui aivan tv-elokuvasta todella lyhyestä kestostaan (1h 15min ilman lopputekstejä) ja budjetin ilmeisestä pienuudesta johtuen. Tarina alkaa kyllä ihan mukavasti ja pienimuotoinen trilleri toimii. Alamäkeä tasollisesti mennää tarinan edetessä ja pohja saavutetaan kun elokuvan ratkaisu tapahtuu. Loppu on kyllä huonoudessaan jo melkoinen saavutus. Pahis on sentään ihan pätevä näyttelijä mutta eiköhän Wes Craven ole jo nähty ja nykyiset elokuvat huonoiksi havaittu.
Jatketaan Lynchillä. Wild At Heart tuli katsottua (tämäkin jo varmaan neljättä kertaa) ja täytyy sanoa, että tässä on leffa joka paranee kerta kerralta. Sitäpaitsi ihan ihmeellinen Lynch, sillä tän juonen tajuaa ja jopa ymmärtää näiden tyyppien motiiivit, musat toimii ja paljon muita positiivisia kommetteja. Ennen en pitänyt, mutta nykyään kyllä. 4½/5. Sitten tuli tsekattua (tämäkin oli varmaan 4. kerta) Oliver Stonen JFK, joka on myös paranee, mitä useammin katsoo. On noi salaliittoteoriat vaan mukavia... Kohtuullisen nimekäs näyttelijäkaarti tässä elokuvassa esiintyy, ja mukaan on tietysti livahtanut ala-aste ikäisen tytön kokoinen nyrkkisankari, henkilökohtainen inhokkini "pieni-pieni mies Joy Pesci". Heittääpä kaveri tällä kertaa vähän tavallisuudesta poikkeavan roolin (ei hakkaa ketään tuulimylly taktiikallaan), mutta pitäähän sen kimittää korkealta normaali uhkailusatsinsa. En muuten ole tätä ukkoa kaivannut elokuviin. Muiden roolisuoritukset on ihan asiallisia. Pikkuisen pitkä tämä leffan on, ja ihan vähän vaan kyllästytti siinä 2½ tunnin kohdalla. Eli 4/5 Niin, Seinfeldistä tämän katsomiseen sain idean
No joo, tulihan toi National Treassure katseltua jonkin aikaa sitten, ja kyllä se ihan viihteenä meni, kun ei liikoja odotellutkaan. Sopivaa krapulaviihdettä, aivot narikkaan jne. Voisin antaa jopa 2,5/5 sopivassa mielentilassa katsottuna. Hanaa ei ole tullut nähtyä, ja en varmaan näekään, jos nyt ei joskus tule vahingossa telkkarista tule katsottua tjsp. Ja vielä jotain topicin aiheeseen liittyen. Sen to Chihiro no kamikakushi (Spirited Away): 5/5 Ensimmäinen Miyazakin animaatio mikä tuli katsottua, ja ennakko-odotukset olivat aika matalalla, koska en yleensä pidä kyseisestä tyylilajista. Alun epäluuloista päästyäni törmäsin kuitenkin todella kauniisti piirrettyyn elokuvaan, jossa myös tarina oli kohdallaan. Harmittavasti ainakin Monoke Hime meni nyt ostoslistalle, vaikka ajattelin pitää pienen ostolakon dvd:itten suhteen. En tiedä onko kyse ainoastaan Miyazakin tuotannosta, vai onko tullut arvioitua koko anime/manga etc. genre väärin. Ja Hitchcock.. Rear Window: 5/5 Ei jaksa enää edes perustella. Taas tuli tylsiä arvosanoja.
Aika kovat pisteet, mutta varmaan noin. Itsekin olen pitänyt Alien versus Predatorista, vaikka sillä ei ole minkäänlaisia elokuvllisia ansioita. Mielentila ratkaisee! Katselin (tämäkin varmaan 10 kerta) Alan Parkerin ohjaaman Pink Floyd The Wall -terapiaelokuvan http://www.imdb.com/title/tt0084503/. Musiikki on hienoa, kuvitus sopii Pink Floydille. Juoni taas on niin paska, että ei voi kuin itkeä. Kyllä se on rankkaa, kun on paljon rahaa, ihmiset tykkää musiikista ja tulee konsertteihin... Kun ei ole oikeita ongelmia, niin pitää keksiä traumoja menneisyydestä. Olihan se kamalaa, kun isi kuoli sodassa. Olihan se kamalaa, kun koulussa opettaja sanoi rumasti, eikä kannustanut. Onhan se kamalaa, kun on ylisuojelevainen äiti. Onhan se kamalaa, kun naisen kanssa ei mene hyvin. Pinkillä on niin vaikeaa, kun on suosittu ja ihmiset asettaa odotuksia. Mielenrauhakin järkkyy ja suosion myötä en voi elää tavallista elämää! Pitää rakentaa muuri oman itsensä ja muiden väliin... Tämä on loistava elokuva, jos antaa musiikin vaan soida (tällä levyllä on muuten ohjeet kaiuttimien asentamisesta ja siihen tarvitaan desipelimittari, joka varmaan löytyy jokaisesta kodista) ja katselee erittäin hienoja kuvia. Jos juonta alkaa miettimään, niin itku tulee. Arvosanana 5/5, jos ei keskity juoneen ja sen typeryyteen. Jos katsoo elokuvan juonellisena kokonaisuutena niin 1/5.
Harry Potter and the Philosopher's Stone - Tämänkin leffan näin pari vuotta ilmestymisensä jälkeen. Ihmettelin sitä ennen, että mitä hittoa kaikki jauhaa jostain Harry Potterista. Lapset ymmärsin, mutta että aikuisetkin ovat ihan hulluna johonkin kirjasarjaan. Just joo. No meni se pari vuotta, kun sitten kerran kipeänä olleessani ajattelin katsoa leffan, ja ainoa mitä oli tarjolla oli tämä Harry Potter ja viisasten kivi, huoh!. Tätä siis ajattelin ennen leffaa, mutta en enää sen jälkeen kun katsoin sen ensimmäisen kerran, toisen kerran, kolmannen kerran... Ensimmäinen Potter elokuva koukutti ja kybällä. J.K. Rowling loi fantasiaa, taidetta, jonka Chris Columbus onnistui siirtämään valkokankaille tunnelman ollessa tarunomainen. Hahmot oli mitä mielenkiintoisimpia, näyttelijätyö onnistui loistavasti (nuorempia näyttelijöitä pitää ymmärtää), ja John Williamsin säveltämä tunnusmusiikki tunkeutui ruumiiseen samalla tavalla kuin muinoin Tähtien Sodan tunnarit. Kirja on vielä lukematta, joten sen tunnelmasta en tarkemmin tiedä, mutta uskoisin, että Steven Kloves on onnistunut siirtämään tärkeimmät käsikirjoitukseen. Mahtava! mutta ehkä hieman purkkamainen.. 3+/5 Harry Potter and the Chamber of Secrets - Chris Columbus jatkoi ohjaajan hommia toisessa Harry Potter filmatisoinnissa, samoin käsikirjoittaja Steven Kloves. Nyt oli vuorossa Harryn toinen vuosi Hogwardissa, jossa Harry tapaa uusia mielenkiintoisia henkilöitä, tietenkin vanhoja hahmoja unohtamatta. Lisää salaisuuksia selviää ja jännitys saa jatkoa. Vaikka tässä kakkososassakin seikkailu on päätähuimaava, ei se kuitenkaan iskenyt samoin kuten ensimmäinen osa. Syy siihen yksinkertaisesti on se, että ensimmäinen osa loi lähtemättömän vaikutuksen Potterin maailmaan tai jotain sinne päin. Purkkamaisuus jatkuu vielä tässäkin osassa. Mahtava kuitenkin 3/5 Harry Potter and the Prisoner of Azkaban - Chris Columbus antoi pestinsä Alfonso Cuarónille ja muutos oli matka positiiviseempaan suuntaan. käsikirjoittaja Steven Kloves hoiti hommansa jälleen kerran alkuperäistä tarinaa kaunistaen. Tuloksena visuaalisesti kaunista katsottavaa ja elokuvan uusi synkkä vivahde toi todella paljon lisää hohtoa peliin. Jälleen kerran Harry tapaa uusia hahmoja, mainittakoon uuden pimeyden voimilta suojautumisen opettajan Professori Lupinin sekä Sirius Blackin, jota esittää mahtava Gary Oldman. Harry ystävineen tutustuu myös ankeuttajiin, ei niin mukaviin tyyppeihin. Elokuvan synkkä tunnelma ilmeni myös Harry tunteissa. Mitä vanhemmaksi Harry koko saagassa tulee, sitä enemmän hän ajattelee vanhempiensa kuolemaa ja siihen johtaneita tapahtumia. Viha ja arven kipu kasvavat, kuten yleisesti teini-iässä. Purkkamaisuudesta ollaan päästy eroon, tätä rataa pitäisi seuraavissakin jatkaa. Loistava! 4/5 Harry Potter and the Goblet of Fire - Arvostelu täällä.
Tuota .... hirveä kasa kehumista, bonuksena leffa on "mahtava" ja sitten vain 3+? No on sitä itsekin tullut jotain katottua, pistetään viime kertaiseen tapaan haja-ajatuksilla: Wonder Boys Michael Douglas oli oikein hyvä. Tobey Maguire oli perushyvä mutta ei erikoinen, Katie Holmes oli söpö, ja ihan siedettävä. Robert Downey Jr. oli erinomainen vakiroolissaan. Tarina mielenkiintoinen, eteni sujuvasti ja erityisesti koko tarinan sijoittaminen lyhyelle aikajaksolle oli toimiva ratkaisu. Kirjoittamisen ongelmien puntarointi ja siinä samalla monien "sivujuonien" kuljetus oli oikein hyvin toteutettu. Olisi saanut kuitenkin sisältää enemmän tunneta. Mainitaan vielä että odotin täysin erilaista elokuvaa. 4- Reality Bites Hyväntuulinen elokuva, jota jostain syystä komediana mainostetaan. Olihan siinä vitsiäkin mukana mutta kyllä tämä silti draama oli. Elokuvan alussa kerronta ei oikein toimi kaikessa sekavuudessaan. Sitten se puoli kasaa itsensä ja säilyykin varsin toimivana. Näyttelijät riittävän hyviä, Ethan Hawke on hyvä, ja Winona Ryder pääasiassa hyvä, ollen siinä sivussa myös söpö. Tarina oli kiinnostava, joskaan siitä ei ehkä ihan kaikkea saatu irti. Hiukan heikosta lopusta huolimatta kuitenkin oikein mainio ja hyväntuulinen pikkudraamailu. 4- Leon (teattericut) Tuli pitkästä aikaa katseltua kun tuli hommattua uudelleen hyllyyn sen jälkeen kun pitkästä versiosta tuli hankiuduttua eroon. Ja ketähän tämäkin kiinnosti. Gary Oldman on mainio, kuten myös Jean Reno. Portman on hyvä, joskin pikkutytön taidot jäivät välillä kesken muutamissa kohtauksissa. Kiinnostava tarina, joka keskivaiheilla kuitenkin hieman laahaa. Lopun rymistely helvetin hienoa katsottavaa. Upea theme, mutta sen sijaan muutamat muut musiikkivalinnat ovat pikemminkin jostain romanttisesta komediasta, mikä ei oikein ollut hyvä juttu. Toimintadraamojen laatupäätä tämä silti oli, joskaan ei niin hyvä kuin muistin. Pitäisiköhän se pidempi versio vielä tarkistaa. 4 The Breakfast Club Keskustelua alusta loppuun. Ja sehän on hyvä juttu. Simppeli idea, pääosin toimivaa kerrontaa. Muutamat väliosamaiset sähellys-koosteet vähän rikkovat tunnelmaa, vaikka osa niistäkin ihan toimivia on. Mielenkiintoiset hahmot, mielenkiintoiset tapahtumat ja hyvin kirjoitettua dialogia. Lopun vaativimmissa kohtaukissa näyttelijöiltä loppuu vähän lahjat kesken, mutta ihan riittävän hyvää tasoa silti. Oikein mukava pikkudraamailu komediasävytyksellä tämäkin, siis. 4 House of Sand & Fog Alkaa oikein synkkänä, mutta valitettavasti paketti ei pysy yhtä vahvana loppuun asti. Erityisesti aivan viimeisiä hetkiä edeltävät tapahtumat ovat vähän turhia, eivätkä eritoten sovi elokuvan yleiseen tunnelmaan. Ben Kingsley ja Jennifer Connelly ovat molemmat pääosissa vallan loistavia. Tunnelma parhaimillaan oikein hyvä. Muutamia oikein hyvin epätoivoa kuvastavia kohtauksia. 4- Higher Learning Kaipaa hieman tasaisempaa castingia ja pätevämpää kerrontaa. Rasismitarina sinällään mielenkiintoine, mutta tarina ei kaikinpuolin oikein toimi. Mukana on monenlaista tarinaa ja niitä yritetään lopussa hieman turhasti sitoa yhteen. Näyttelijöistä mieleen jäi Laurence Fishburne, joka oli oikein hyvä roolissaan. Ei kuitenkaan huono elokuva, ei vain niin hyvä kuin olisi voinut olla. 3- eXistenZ Vähän outo pelielokuva, joka veti kuitenkin tunnelmaltaan hyvin mukaan. Nippu älyttömyyksiä sun muita virityksiä ja Spoiler lopun halpamaisuus oli mitä oli mutta jostain syystä kuitenkin tykkäsin ratkaisusta kovasti ja noinkin halpa temppu toimi mielestäni hyvin. Näyttelijät riittävän hyviä, tunnelma mukavan synkkä ja kerronta on toimivaa. eXistenZia on mukava katsoa, vaikka se ei mikään elämää suurempi elokuva olekaan. 4-
KING KONG Siis voi taivas taas mikä leffa.. Ehkä tämmöinen juonikin on toiminut kun alkuperäinen on tehty kun ihmiset on vain halunnut nähdä ison apinan.. mutta voi taivas.. Leffa alku oli paras mutta sitten kuitenkin tapahtumat menivät kuin Aku Ankassa.. (Lähetkö laivaan tunnin päästä toiselle puolelle maapalloa ilman vaatteita jne kuvaamaan elokuvaa? Saat tonnin jos laiva lähtee heti satamasta? Poliisia karkuun jne.. Ihan ku ois Aku Ankasta tapahtumia lukenut) Sit itse laivamatka saarelle oli leffan paras osa.. Sit ollaan saarella ja tapahtuu minutissa enemmän asioita kuin keskiverto Action elokuvassa ja mitä sitten?!?! Vittu koko leffa muuttuu ekana Jurassic Parkiksi ja senjälkeen Starship Troopperssiksi. Ja osa erikoisefekteistä oli rumia kuin Glottiksen naama. No ollaankin jo apinan kera matkalla kohti New Yorkkia.. leffan loppu oli taas sitten Gotzillaa. Mitä jäi käteen? Ok, Se blondi akka (Naomi Watts panisin) ni veti roolinsa hyvin ja sai vähän tunnettakin, ainakin pöksyihin. Muuten aika mitäänsanomatonta, ei kyllä sentään ihan sontaakaan näyttely ollut. Elokuva olisi pitänyt olla noin 2h lyhyempi.. Nyt se oli täynnä kohtauksia jotka kestivät 10 min vaikka olisi pitäny kestää 30 sekuntia. King Kong tanssii jäällä niin leffa meinas muuttua joksikin jääbaletti esitykseksi tai CGI mainokseksi. Ja sillo ku king kong tappeli niiden jurassic parkista karanneiden dinojen kanssa ni ihanku ois kattonu jotaa tietokone animaatiota.. ja sama "heitän akan kädestä toiseen ja just pelastan dinon suulta" kohtauksia tuli vissii 324 putkeen. jaa a 1,5/5
Olet oikeassa siinä mielessä, että arvosana on pieni verrattuna kehumisiin, ja mietinkin tätä asiaa aika kauan arvosanaa antaessani. Ensimmäisen katselukerran jälkeen leffan kybätti ja kovaa, siis 5 tähteä olisi tullut, mutta nyt kun on leffan nähnyt muutaman kerran + että on nähnyt uudemmat Potterit, jotka olivat vieläkin parempia, oli pakko miettiä arvosanaa uudestaan. Myös se vaikuttaa, etten kaikkia Potter kirjoja ole lukenut... Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa arvosteluasteikkoon seuraavasti: elokuvana 4, mutta Potterina 3+. Uusimman Potterin olen nähnyt nyt vain kerran, ja samalla tavalla vaikutti kuin eka muinoin, mutta en uskaltanut antaa huumassa 5 tähteä. Uusin oli kuitenkin parempi kuin Prisoner of Azkaban. Siitä johtui arvosana 4+. Muutenkin arvosanat muuttuu mielen mukaan, tänään 5, huomenna 3.. vai olenko ainoa tässä suhteessa ?
Riemukupla: Tankki täyteen (2005) Hohhoijaa mitä roskaa. Lasten elokuva, mutta mielestäni se ei saisi olla tekosyy tehdä huonoja elokuvia. Muutamia hauskoja kohtia on seassa, mutta kokonaisuutena aivan liian arvattava elokuva. Parasta tässä on, että ei ikinä tarvitse katsoa uudestaan.
Team America: World Police - Pikkuisen parempi kuin ensimmäisellä kerralla, ei siltikään mikään kuoliaaksinaurattaja. Hauskinta oli Hollywood-tähtien karut kohtalot. Annie Hall - Woody Allenin parhaana pidetty oli juuri sellainen kuin muistinkin. Herttainen tarina suhteesta ja tyypillistä Allenmaista neuroottista höpötystä. Neuroottiinen höpötys olikin suurin ongelma koko elokuvassa. Sitä tarjottiin niin sarjatulimaiseen tahtiin, että ei yhtä juttua saanut kelattua kun jo toinen ja kolmas huumoriheitto oli tullut esiin. Antoi turhatumisen tunteen. 3/5 voisi olla sopiva pistemäärä tälle.
Good Bye Lenin! Saksalainen komedia on melkoinen oksymoroni, mutta tulee silläkin rintamalla sentään joskus onnistumisia. Myönnettävä tosin on, että draamaksihan tämäkin enemmän taipui. Mukavan lämminhenkinen tunnelma vallitsi läpi elokuvan ja tuo ostalgia oli hauskaa. Daniel Brühl oli hyvä pääroolissaan. ½ Along Came Polly (Polly tuli kuvioihin) Kepeää hömppäkomediaa, mutta ei aivan huonoimmasta päästä. Aniston oli ylättävän hyvässä vedossa ja sivuroolien Philip Seymour Hoffman ja Hank Azaria olivat riemukkaita. - Husbands and Wives (Miehiä ja vaimoja) Nerokas ihmissuhdetutkielma vahvoilla näyttelijäsuorituksilla höystettynä. Käsivarakuvauksella on saatu sivusta seuraavan dokumentoiva tunnelma ja tätä ennestäänkin vahvistaa paikoitellen sekaan leikatut päähenkilöiden haastattelupätkät. Tässä oli jälleen kerran tutun allenmaisia teräviä huomioita ja erinomaisesti toimivaa dialogia. ½
Miten sattuikin, sillä just eilen katsoin tämän (uusintakatsominen tämäkin). Tosta oksymoronista tai muista sivistysanoista niin tiedä, totean vain että leffa on hyvä. Draamaahan tämä selvästi on, tosin vahvalla humoristisella otteella ryyditettynä. Nyt ollaan Berliinin muurin murtumisen jälkimainingeissa, mutta kyseessä on tarina ihmisestä, joka haluaa suojella toista totuudelta ja julmalata maailmalta. Leffassa kuvataan hauskasti (ja varmaan osuvasti) siirtymistä kommunismista markkinatalouteen ja kuka näkee, voi katsella vaikka ajatusmaailman muutoksen lisäksi huonekalujen muutosta (IKEAA!!!!), vaatteita, autoja tai sairaalan välineitä. Peruspositiivinen elokuva, jossa uudessa nähdään mahdollisuuksia ja vain vanhat kaipaavat menneisyyden tuttuja ja turvallisia aikoja. Leffaan on upotettu myös paljon jippoja (leikkauksia, musiikkia jne.), joista elokuvan perusteoksiin perehtynyt katsoja saa oivaltamisen kokemuksia. Mä olen Samppaa lepsumpi ja pistän 4/5. Ei tämä täydellinen ole, mutta kannattaa katsoa.
Blood Simple. Kaikkein vakavin näkemäni Coen-leffa, mutta sellainen sopiva vinksahtaneisuus on jo näkyvillä. Todella sujuva ja tunnelmallinen rikostarina ja näyttelijätkin olivat hyviä, vaikkeivat McDormandia lukuunottamatta kovin tuttuja olleetkaan. 4/5 Miller's Crossing Näin vasta ekaa kertaa ja täytti kyllä kaikki odotukset. Loistavia hahmoja, mainio tarina ja hienosti kuvattu. Sellainen täydellisyyden tuntu jäi vielä seuraaviin katsomiskertoihin. 4½/5 Barton Fink Edelleenkin se kaikkein paras Coen-leffa. Täydellistä kuvausta, tunnelmaa, näyttelemistä. Hienoja ja välillä vertauskuvallisiakin yksityiskohtia koko kaunis leffa täynnä, joista oikeasti nauttii. Huumorikin toimii loistavasti. Tästä ei kerrassaan mitään valittamista. 5/5 The Hudsucker Proxy Yhä vinksahtaneempaan suuntaan mennään. Hudsucker Proxy alkaa äärimmäisen lupaavasti, mutta kun Rosalin Russelia imitoiva Jennifer Jason Leigh valtaa kuva-aikaa, niin ikävästi elokuvan teho laskee. Loppupuoli pyörii jotenkin muutenkin hieman paikallaan, vaikka varsin kiehtovia juttuja sinnekin mahtuu. Pidin kuitenkin enemmän kuin aiemmalla katselukerralla joskus aikanaan. 3½/5 Big Lebowski Big Lebowski ei ole suurimpia suosikkejani. John Goodmanin sivuhahmohan nyt on aivan hillitön eikä Bridgesin Dudekaan yhtään huono ole, mutta en jaksa tämän elokuvan joka minuutista aivan nauttia. Niitä taitaa ollakin hieman liikaa. Mutta yhtä kaikki, hauskaa komediaa. 3½/5 Duel Nyt tuli vihdoin nähtyä Spielbergin debyytti ja juuri sellainen se oli niin kuin odotinkin. Monella tavalla toi myös mieleen vanhan kunnon kasarihitin The Hitcherin, mutta kyllä tämä parempi oli. Spielbergillä oli ekstroissa miestä myöntää ettei osaisi enää ohjata yhtä hyvää elokuvaa samasta käsiksestä. 4/5 The Stranger Kerrassaan loistavat näyttelijäsuoritukset tässä erityisesti Edward G. Robinsonilta ja Orsonilta itseltään. Tarinan puolesta tämä ei sitten ollenkaan ole Wellesin parhaita eikä siksi varmaan toiminut ihan niin hyvin kuin odotin. 3/5 The Island Pyydän anteeksi etten nostanut tuota varsinaista elokuvan threadia, mutta ei mulla tästä juurikaan sanottavaa ole. Elokuva oli täsmälleen juuri sellainen kuin odotin eikä yllättänyt millään tavalla eikä ainakaan positiivisesti. 2/5 The Notebook Olipas siirappinen ja ennalta-arvattava rakkauselokuva. Outoa on että tämä siitä huolimatta jollain tasolla toimii oikein hyvin. Vanhan ajan pikkukaupunki-fiilistely oli jälleen lähes silmiä kostuttavaa eikä elokuvassa sen satatuhatta kertaa nähdyn tarinan lisäksi sen suurempaa vikaa ole. 3½/5
PTU Johnny To ohjaama elokuva poliisi joukoista jotka etsivät kollegansa kadottamaa asetta. Ei mitään ihmeempää tarjonnut. Poliisit haahuilevat kadulla ja lopuksi kohdataan vihollinen. 1½/5 Saints and Soldiers Muutama jenkkisotilas etsivät tietä omiensa joukkoon WWII aikakaudella. Tuntemattomat näyttelijät pieni budjetti. Suhteellisen toimiva kokonaisuuden ohjaaja oli pystynyt luomaan. 3½/5
Suuri Hiljaisuus - Great Silence Tuli katsottua tämäkin pätkä pitkän tauon jälkeen. Tätä spagettiwesterniä on nostettua usein Leonen dollaritrilogian rinnalle ja itsellänikin oli edellisestä katsannosta kohtuullisen hyvät muistot tästä elokuvasta (tosin ei enää). Elokuvan suurin ongelma on se että juoni on kömpelö ja koko elokuva koostuu kokoelmasta irrallisia kohtauksia, tuntuu kuin ohjaajalla ei olisi pysyneet langat käsissä ja elokuvan rytmi on kateissa. Ainostaan elokuvan viimeisen 10 minuutin aikana elokuva alkaa "kantaa" eikä katsojan tarvitse tuntea sääliä näyttelijöiden tai ohjaan puolesta. Kaikkinensa elokuva tuntuu tehdyn vain loppukohtausta varten. Näyttelijöista Kinski sortuu mielestäni ylinäyttelemiseen ja Silentin roolissa Trintignant vie mykän miehen roolinsa joten kuten läpi. Spagumaisesti muut roolit ovat koomisen puupökkelömäisiä. Kaiken kruunaa paska englanninkielinen dubbaus tai sitten vielä paskempi enkkutekstitys. Plussat nihilismi, kyynisyys Ennio Morricionen musat Kivat lumimaisemat Loppukohtaus Miinukset: juoni elokuvan rytmi kateissa ylinäytteleminen / alinäytteleminen surkea dubbaus / tekstitykset 2½/5
Hiljaiset Seinät 2 - If These Walls Could Talk 2 Hampi putosi. Laitoin sen tyynyn alle ja tämä elokuva oli ilmestynyt aamusella tilalle. Ykkösosaan ihastuneena odotukset olivat korkealla, mutta katsottuani tämän, on todettava pettyneenä, että se kuuluisa jatko-osien kirous iski nyt tähän paikkaan. Uskoin ja toivoin, että varsinkin kun HBO ja Spoiler Jarkko G on kyseessä, niin saisin laadukkaan koskettavaa ja ajattelemiseenkin innoittavaa katsottavaa lesbo elämisen iloista ja suruista. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan tilalla olikin yllättävän löperöä ja pliisua tarinaa, jossa valitettavalla tavalla hukattiin lahjakkaiden näyttelijättärien aikaa käsikirjoituksella, jolla ei uskallettu kaivautumaan mielenkiintoisen aihepiirin nurmikkoa syvemmälle. Toivottavasti siinä odotetussa kolmososassa, joka siis tunkeutuu kolmella tarinallaan miesrakkauden kiehtovaan maailmaan, olisi käsikirjoittajilla käsijarru pois päältä ja saataisiin ihanan fantsun vaikuttavaa materiaalia katseltavaksi. Uskon että niin käy ja jos käy, niin silloin tippuu toinenkin hammas.
Time Bandits ***½ Joskus nuoruusvuosina viimeksi nähneenä tarttui Anttilasta mukaan. Odotukset olivat hieman kaksijakoiset; toisaalta Gilliam ja muut Pythonit sytyttävät lähes aina, toisaalta muisti väitti ettei kyseessä ole sen kummempi leffa. Ihan hyvin onnistunut teoshan tämä oli, ei siinä mitään. Visuaalinen puoli toimi, ja varsinkin loppu oli aivan mainio. Jotain jäi puuttumaan, mutta kuuden euron leffaksi ihan onnistunut hankinta. Big Trouble in Little China ***½ Toinen nuoruudessa kummittelemaan jäänyt leffa tuli myös pomittua hyllyn. Mieleen on syöpynyt vahva kuva vanhasta kunnon Kurttu russellista heilumassa konepistooli kädessä, wife-beateri päällä ammuskelemassa demoneja (erityisesti oli mieleen jäänyt loppupään beholderi). Aika oli hieman kullannut muistoja, mutta silti aika laadukasta camp-rymistelyähän tämä. Varmaa tavaraa krapula-aamujen viihteeksi. Get Over It **½ Kun ottaa huomioon sen etten kovin usein leffoja telkkarista katsele, niin hieman ihmetyttää miksi valitsin juuri tämän... No, eipä tällaista leffaa tulisi muualta katsottua. Elokuvan ilmiselvästä naurettavuudesta huolimatta jostain kummasta syystä viihdyin koko leffan ajan yllättävän hyvin. Pakkohan se on myöntää, että jonkinlainen perversio high school -leffoihin minunkin sisälläni kytee. Ja Kirsten Dunst oli tässä aivan erityisen hehkeä. Siitä puoli tähteä :love:
Grimmin veljekset vuokrasin filmtownista. Surkea, huonoa tietokoneanimaatiota Van Helsingin tyyliin. Bourne elokuvissa loistava puunaama Matt Damon ei auta, mikään ei auta, sen verran huono leffa on. Onneksi en ostanut tätä, jotain hyvää sentään. 1/5