Niin, Pazzelassa katsellaan kasareita oikein urakalla ja tämä on vielä tuoreessa muistissa. Olen siis elokuvan nähnyt jo joskus aikoinaan ja silloin se oli ihan hyvä. Tuo muistikuva päässäni leffa pääsi uusintakierrokselle kotiteatteriini. Ja nyt: Kamalaa huttua. Kaikessa karmeudessaan tämä on puhdas ja varoittava esimerkki huonosta kasaritoiminnasta. Nimekkäitä ja hyviin suorituksiin kykeneviä näyttelijöitä ja mahdollisuuksia antava juoni, silti... tuskaisa kokemus. 1½/5, vaikka en tiedä miksi annan tuon ½ pistettä. Onneksi näitä ei enää tehdä.
Täällähän ei pitäisi alkaa kyselemään, mutta miksi vain 1½/5 ? ei se todellakaan noin huono ollut. Mikä mielestäsi on hyvää kasaria? Gibsonhan on yksi kasarielokuvian ikoneista, ei hänen leffat voi huttua olla. Mutta makunsa on kullakin, mutta jaa kanssani tieto hyvästä kasarista, niin mietin että onko itselläni taso liian korkealla tms
Menee vähän OT:ksi, mutta niin se on mun kanssa aina Ensin kysyn, että miksi annoit 3/5, jos pidit sitä hyvänä kasarileffana. Onko niin, että paraskin kasari on vain 3/5? Kasareihin tutustuminen kannattaa aloittaa näistä (ja kysy Mohoneyltä lisäapuja, hän se Plazan virallinen kasarimies on!!!): Scarface, Outsiders, The Thing, The Untouchables, 9½ Weeks (muistaakseni), Action Jackson (tästä voi moni olla eri mieltä, mutta tää on loistava leffa), An Officer and Gentleman (siis tää jos jonkun naisen kanssa katsot, oletan sun olevan mies), Beverly Hills Cop I,II ja III, Back To The Future I, II ja yllättäen III, Blue Velvet (tää on kyllä vaan hyvä leffa, ei pelkästään kasari), Coming to America, Dirty Dancing (itse en ole katsonut kertaakaan kokonaan, mutta nainen asunnossani tuijottaa tätä kavereidensa kanssa vähän väliä), Drugstore Cowboy, Eating Raoul, Escape from New York, Rocky I, II, III, IV, V (En muista milloin mikin on tehty, mutta noi jos mitkä on kasareita)... Melkein mikä tahansa Syltty, Arska, Tomppa Cruisen aluaikojen leffat, American Gigolo, Porky's, Stripes, Rumble Fish, Innerspace, Ghostbusters I ja II, Tootsie, WarGames, Risky Business, Splash, Spies Like us, Three men and A Baby, 48 hours (+ jatko-osa), Poliisiopisto (+turhat jatko-osat) ja kermana pohjalla STREETS OF FIRE! Joku osaa varmaan tehdä paremman listan, mutta noi tuli nyt mielee hyvistä tai oleellisista KASAREISTA. Suomalaisista kannattaa tsekata Lauri Törhösen Insiders. Siinä on vaan niin paska leffa, että toista saa hakea. Parhaiten kasarileffan tunnistaa siitä, että musiikki on totaalisen perseestä (synaa ja sähkörumpuja) ja se soi joka välissa s*tan kovaa. Päähenkilöillä on takatukat ja pikkutakit. Neonvaloja, palkkatasoon nähden liian korkea elintaso, elokuvissa näytetään naaraspuoleisten henkilöiden maitorauhasia (vaikka ne eivät kuuluisikaan juoneen) jne...
Listaa lisäksi ehdottomasti molemmat Fletchit ryyditettyinä Harold Faltermeyerin loistavalla "synaa ja sähkörumpuja"-musiikilla.
Die Hard - 80-luvun lopulla räjähti, Johnit McTiernan ja McClane olivat kaikkien huulilla, ja ei syyttä, imdb:n 8.0/10 ja top 250: #158 listasijoitus ovat oikeutettuja. Bruce Willis tekee totaalisen läpimurtonsa tähtitaivaalle, ja sana äijä saa uuden merkityksen -> sankariksi nousee everyday Joe. Alan Rickman hoitaa hommansa Kalkarosmaisena pahiksena. Näitä lisää (tai no ei oikeastaan, se olisi filmin tuhlausta, sillä tämä hoitaa hommansa). 5/5 Eikös 3/5 tähteä ole ihan hyvä leffa ? huippu leffa on 4/5, ja huippu hyvä leffa 5/5 ? Taisin mainita epäselvästi sen, että hyvä kasari on myös hyvä leffa . Ja siis melkein kaikki noista listaamistasi kasareista olen nähnyt, ja niistä esim; Scarface, The Thing, The Untouchables, Escape from New York, Rocky I sekä Rambo I, 48 hrs, Spies Like us sekä Fletchit ja Where the buffalo roam, ovat mahtavia, mahtavia elokuvia, jotkut täydet 5/5, muut lähellä sitä.. Ja häpeäkseni, en edes ajatellut noita kun kirjoitin TS:n arvostelua, enkä ajatellut noita kun kysyin sinun mielipidettä hyvästä kasarista.. Taisin hassulla tavalla otaksua, että kasarilla tarkoitettiin Miami Vice henkisiä kyttäleffoja, no läheltä liippasi, mutta unohdin kaikki nuo mestariteokset, jotka on tehty kultaisella 80-luvulla.. Eli minun mokani, ja Tequila Sunrise on Miami Vice -kasarikategoria asteikolla sekä perusasteikolla edelleen 3/5
20,000 Leagues Under the Sea (1954) Jules Vernen kirjaan perustuva, vanha kunnon seikkailuelokuva, josta moni nykyinen pikselimössötehtailija voisi ottaa oppia. Puolivuosisataa vanhat tehosteet toimivat hienosti. Kirk Douglas ja James Mason hoitavat pääroolit mainiosti. Myös Peter Lorre tekee sympaattisen roolin uskollisena palvelijana. Tämän parissa parituntinen vierähti huomaamatta. ****½
UHF (1989) UHF on "Weird Al" Yankovicin tähdittämä komedia George Newman -nimisestä pikkuluuserista, joka saa sedältään nuhruisen tv-aseman hoidettavakseen. Juonentyngästä huolimatta elokuva on sketsimäinen, sisältäen lukuisia elokuvalainauksia. Oman osansa saavat mm. Indiana Jones, Gandhi ja Rambo. Myös Dire Straits -yhtyeen Money for Nothing -video saa kyytiä. Huteja ja hittejä tule tasaiseen tahtiin, mutta kaiken kaikkiaan elokuvasta jää positiivinen jälkimaku. Talkkari-tv-tähtenä sekoilee Seinfeldistä tuttu Michael Richards ja sihteerinä/tv-toimittajana Fran Drescher. Hill Street Bluesin Jesus, Trinidad Silva, esittää viimeiseksi jäänneessä roolissaan hillittömän Raul's Wild Kingdom -ohjelman juontajaa ("Badgers? Badgers!? We don't need no stinking badgers!") ***
"The Cave" Kauhurymistelyä vuoriston syvyyksissä. Elokuva jaksoi kantaa sen 15-20min ja tuntui paikoitellen jopa hyvältä, mutta lopulta leffa olikin aika syvältä. Oikeastaan leffan hupi oli siinä, että arvaili missä järjestyksessä päähenkilöt kuolivat ja miten. Paikoitellen leffa muistutti (yllätys yllätys) alienia joskaan ei noussut lähellekään sitä tasoa. *½ "Crash" Los Angelesiin sijoittuva elokuva joka kertoo rasismin eri muodoista ja seuraamuksista. Päähenkilöt elävät omaa elämäänsä, mutta joissain kohdin heidän polkunsa kohtaavat erilaisin seurauksin. Paikoitellen pistää miettimään vaikkakin omasta mielestä toteutus ei ollut aivan onnistunut. Omituisia musiikkivalintoja tehty tähän elokuvaan. **½ "Eternal Sunshine of the Spotless Mind" Hienoa nähdä Jim Carry vakavassa roolissa ja tekeekin sen vielä onnistuneesti. Poissa olivat naamanvääntelyt sekä vitsailut. Roolisuoritukset olivat erinomaisia, mutta elokuva itse oli mielestäni...no hieman pitkästyttävä. Emäntä tuntui pitävän kylläkin erittäin paljon. **- "Hostage" Elokuva yllätti positiivisesti. Kovanaama Willis ei ollut tällä kertaa aivan ennalta arvattavassa roolissa (mielipide kysymys tietenkin). Elokuva kertoo kun kolme nuorta pikkurötöstelijää päätti ryöstää rikkaan perheen talon, mutta tilanne lähteekin menemään koko ajan huonompaan suuntaan. Aihe sivuaa The Negotiator elokuvaa, muttei liikaa. Juoni jaksoi kantaa koko elokuvan ajan. Pitkästä aikaa ihan "ok" action pätkä. ***½
Tämän vuoden aikana katosomistani leffoista huonoimman palkinnnon saa Around the World in 80 Days http://www.imdb.com/title/tt0327437/. Tässä ei ollut mitään hyvää. Ärsyttävästi huonompaan suuntaan muutettu alkuperäistarinaa, no sen annan anteeksi, sillä Michael Andersonin vuonna 1956 ohjaamassa Around the World in Eighty Days -leffaversiossa http://www.imdb.com/title/tt0048960/ seurattiin Vernen tarinaa ihan kiitettävän tarkasti. Jos maailmanympärimatkaamista haluaa nähdä, niin katsokaa mielummin se, tekin jotka ette voi sietää vanhoja elokuvia. Tai menkää teatteriin katsomaan näytelmäversio. Ohjaaja Frank Coracin vastuulleha tämä eilen katsomani tuuba jää, mutta enpä ihmettele jälkeä kun tarkistin mitä äijä on aiemmin ohjannut (The Waterboy ja The Wedding Singer). Ihmeellinen tyylivaihdosten sekamelska, tai ehkä se oli se tämän laatutyön tyyli... Rahaa oli varmasti saatu uppoamaan rekkalastillinen, sillä kyllähän tässä hienoja juttuja oli mutta ne viehättävät vain kaunista kuorta diggailevaa. Jackie Chan näyttää sympaattiselta kaverilta, mutta ne feikkitappelut ei uppoa kehenkään täysjärkeiseen yli 10 vuotiaaseen. Kyseinen mies näyttelijälistalla saa minut yleensäkin jättämään leffan väliin, sillä tasaisen varmaa pashaa on ollut tarjolla. Steve Cooganin esittämä Phileas Fogg oli vaisu, paras kolmikosta kuitenkin. Tämäkin mies on tehnyt muualla paljon parempaa työtä. Cécile De France, onko toi nimi varastettu joltain pornotähtöseltä, oli surkea ilmestys niin näyttelijänä kuin valkokankaan kaunistuksenakin. Pazzen tuomio tälle tuuballe on 0/5. Muistan pikkupoikana diggailleeni Bud Spenceriä ja Terence Hilliä, sekä nauraneeni katketakseni heidän elokuviensa vakiokalustoon kuuluville tappelukohtauksille. Jos noista pitää, niin tämä on varmaan täydellinen leffa. Arvosana pikkupojille ja ääliökohelluksen ystäville 5/5.
Sabata Ihan mukiinmenevä spagetti, joka sisältää aikalailla jo nähtyjä kliseitä. Lee Van Cleef pitää rimaa korkealla, mutta kyllä leffa olisi ollut yhtä pätevä vaikka pääosissa olisi ollut joku toinen westerntähti. Selvästi piristävin roolihahmo oli Banjo ja etenkin sen näyttelijä. Miinusta tuo tietenkin heikko dubbaus (banjonsoitto kohtauksetkin olivat näköjään dubattu, kun olivat vähän liiankin melodisia) ja koko leffan pienoinen tahattoman koominen nopeutus. Kyllä tämän toistamiseenkin katsoo ihan vaan mielenkiintoisten, vaikkakin niin pinnallisten hahmojen takia (Banjo, AlleyCat) ***
The Day After (1983) 2/5 Neuvostoliitto valloittaa Länsi-Berliinin ja maailmanlaajuinen selkkaus on valmis. Tällä kertää asioita ei saada ratkottua puhumalla vaan ydinsotahan siitä syttyy. Leffassa kuvataan muutaman tavallisen amerikkalaisen perheen ja ihmisen kohtaloita kriisin keskellä, ennen ja jälkeen h-hetken. Aiheen ympärille olisi saatu varmasti rakennettua ihan kivakin elokuva mutta tämä sortuu sentimentaalisuuteen ja aivan turhanpäiväiseen patsasteluun. Plussaa ainoastaan kohtauksesta, jossa jenkit ampuvat mannertenväliset ohjukset matkaan ja kansa tuijottaa kaduilla epäuskoisena, että "ei voi olla totta". Loppuarvosana: Typerä asioita alleviivaava roska-opetus-elokuva. The Mechanic (1972) 3½/5 Charles Bronsonin tähdittämä mukava toiminta-elokuva mekaanikosta, palkkatappajasta. Hyvää toimintaa ja 70-luvun fiilistelyä, ilman mitään turhia moraalisaarnoja. Bronson sopii päärooliin palkkamurhaajaksi kuin nenä päähän. Avanti! (1972) 2½/5 Billy Wilderin komedia, jossa yllätys,yllätys pääroolissa on Jack Lemmon. Jack Lemmon Näyttelee Wendell Armbruster Junioria, joka tulee noutamaan isänsä ruumiin Italiasta amerikkaan haudattavaksi. Reissulla tietysti sattuu kaiken näköisiä kommervenkkejä ja hassuja sattumuksia. Valitettavasti tämä elokuva ei pääse lähellekkään Wilderin klassikoiden tasoa, vaan on täysin keskinkertainen ja mitäänsanomaton tekele. Sääli, sillä leffan alku antaa lupauksia hyvästä elokuvasta, mutta tämän jälkeen taso laskee välille huono - keskinkertainen. -- JP
Eilen kannoin selkä vääränä Anttilasta Akira Kurosawan leffoja, ja koska Sergio Leonen Per un pugno di dollari vuodelta 1964 oli kivasti muistissa, niin päätin aloittaa Akira-urakan elokuvasta Yojimbo - onnensoturi. Kurosawahan teki elokuvansa vuonna 1961 ja Leone rakastui tuohon mestariteokseen ja teki oman, valjumman versionsa kolme vuotta myöhemmin. (Niin, herneet pois nenästä, Leonenkin versio on hyvä elokuva, mutta auttamattoman surkea tekele kun se suhteutetaan Kurosawan Yojimboon tai Leonen itsensä seuraaviin elokuviin). Yojimbon tarina on yksinkertainen. Hyväsydämminen pahis tulee kylään, jossa tappelee kaksi rosvosakkia. Päähenkilö palloillee noiden joukkioiden välillä, sotkee ja sokoittaa ja usuttaa lopuksi joukot tappelemaan keskenään. Ratkaisua en kerron, mutta sitten tuleekin jo lopputekstit. ... ja jatko-osa!!! Kerroinpas. Eli ei mitään elämää suurempaa ole tarjolla, on vain hieno ja toimiva elokuva! Hauska juttu muuten, tarpeeksi kun on taas Kurosawaa katsellut, niin olen oikein alkanut pitää siitä jaappaanialaisten tavasta möykätä ja ylinäytellä. Roolien yliampuvuus ikäänkuin kuuluu tällaisiin "samurai" leffoihin. Ai niin, viimeisellä tuomiolla Yojimbo saa 4½/5. Tämä puolikkaan menetys johtuu vain siitä, että kun olin just tsekannu sen Leonen, niin koko leffa tuntui liian tutulta. No, nyt kun katsottu nuo kaksi, niin seuraavalla viikolla saatte lapset kuulla mielipiteeni elokuvasta The Last Man Standing - Viimeisellä miehellä seisoo! Tuo on saman aiheen kierrätys vuodelta 1996 Epäilen, että pisteet on silloin tiukalla.
DIRTY HARRY Loistava leffa. Voittaa French Connectionin 6-0. Harry on mr.badass ja voittaa nykypäivän 24 jackit ja mitä muita näitä john mclaneja on. Harry ampuu kaikkia magnumilla naamaan.
Suden Aika Tulipa tämä hommattua Anttilan alekorista, kun juoni tuntui kiinnostavalta ja pari kehuvaa arviota olin lukenut... No, en tiedä miksi, mutta melko hengetön leffa oli. Ei siis minkäänlaista kiinnostavuusastetta. En tiedä onko tämä jotain taidetta olevinaan, mutta helvetin huonoa sellaista. Olisi sitä loppua nyt voinut vähän enemmän selittää. 1/5
Sky Captain and the World of Tomorrow (2004) Kuten on jo muutamaan kertaan tullut mainittua, en jaksa hirveästi innostua elokuvista, joissa cgi peittää alleen tarinan ja näyttelijät. Odotukset eivät siis olleet korkealla tämän tuotoksen kohdalla, ja näin elokuva onnistuikin yllättämään positiivisesti. Sky Captainin pääosan vie sen visuaalinen ulkoasu. Utuisella kuvalla ja vähäeleisellä värimaailmalla ei tällä kertaa ole pyritty realistisuuteen ja tätä voi pitää onnistuneena ratkaisuna. Juoni ja hahmot ovat silkkaa sarjakuvaa, vaikka tämä ei käsittääkseni perustukaan mihinkään olemassa olevaan lehteen tai albumiin. Jude Law ja Gwyneth Paltrow eivät suoranaisesti loista, mutta tekevät riittävän hyvää jälkeä. Angelina Jolien rooli on varsin pieni, mistä ylimääräinen puolikas. Laurence Olivierin esiintyminen elokuvan pahiksena on aika hauska idea, vaikka tuollaiset "haudanryöstöt" eivät varmaankaan kaikkia miellytä. Sky Captainin visuaalinen maailma vei sen verran tehokkaasti mennessään, että elokuvalle varattu popcorn-pussi unohtui kaappiin. ***½
Vähän on ollut, kiitos erinäisten tv-sarjaboxien, heikkoa tuo elokuvien katsominen mutta koitetaan nyt jotain kaapia: Heathers: Aloitetaan tuoreimmalla. Alkaa ihan mielenkiintoisesti, mutta mitä pidemmälle etenee, sitä typerämmäksi muuttuu. Kyllähän sen nyt ymmärtää että tämä ei mikään peruselokuva ole, mutta vähän vähempikin idioottimaisuuksien määrä olisi kyllä itselleni riittänyt. Winona Ryderin johdolla casting oli parhaimmallaankin vain kohtuullinen. Elokuvan toinen puolisko oli jo aikamoista tuskaa paikka paikoin, kun hommasta puuttui niin vitsit, draama kuin yrityskin. Spoiler odotin jo pian alun jälkeen, että lopussa olisi tullut joku "rakas päiväkirja, valitettavasti toiveeni eivät voi koskaan toteutua jne." 2- Edward Scissorhands: Toinen Winona pätkä heti perään, ja huomattavasti parempi sellainen. Deppia varmaan pitäisi kehua, mutta kyllä tuon roolin olisi lähes kuka tahansa vetänyt yhtä hyvin. Elokuvan maailma komea, värimaailma sopi elokuvaan kuin nakutettu. Tunnettakin oli mukana. Visuaalisesti paikka paikoin todella hieno. Käsitteli arkoja aiheita hienosti, tehden pointtinsa selväksi, mutta ei kuitenkaan alleviivannut sitä. Aikuisten satu. 4 Big Chill: Vaikka tietyt jääkarhut epäilivätkin tämän pätkän sopivuutta näille silmille niin kyseessä oli kuin olikin hieno elokuva. Hyvin näytelty. Roppakaupalla mielenkiintoisia ja hauskoja hahmoja, joista erityisesti Berengerin, Goldblumin, Hurtin ja Klinen hahmot olivat oikein mukavia. Sellaista kaveriporukkaa ei varmasti löydykään että jokainen ei löytäisi samaistuttavaa henkilöä. Vaikka hahmoja oli paljon, homma pysyi hyvin kassa. Henkilöiden esittely loistavaa, vähällä dialogilla (jos ollenkaan) hahmot esiteltiin paremmin kuin monessa elokuvassa koko kestonsa aikana. Monet keskustelukohtaukset upeita ja täynnä ihania yksityiskohtia. Ystävyyden ylistyslaulu. 4+ Leaving Las Vegas: Ei hullumpi, mutta ei mikään elämää suurempikaan. Hyvin näytelty Cagen osalta, vastanäyttelijä ei sitten ollutkaan hänen tasollaan. Alkoholismista on kovin vähän kokemusta, mutta uskoisin että kyseessä oli aika tarkka kuvaus. Ainakin se oli varsin uskottava. Ei valitettavasti onnistunut aiheuttamaan juuri minkäänlaisia tunteita. Kärsi lievästä tylsyydestä, vaikka tapahtumaa sinällään riittikin. 3 Smoke Hyvä, mutta ei ehkä ihan niin hyvä kuin toivoin. Parhaillaan kuitenkin oikeinkin maistuva teos. Keitel ja Hurt loistavat rooleissaa, eikä muussakaan castingissa ole vikaa. Hieno loppu. Tarinassa olisi voinut olla vähän trimmaamisen varaa, vähän liikaa on hapuilua ilmassa. 3½ Life as a House: Laatudraamaa. Alku antaa odottaa "iloisempaa" elokuvaa, mutta iloittelu jää kuitenkin sivuseikaksi elokuvan edetessä. Mikään itkuvirsi kyseessä ei kuitenkaan ole, vaan hymykin napsahti pari kertaa kasvoille. Tarina on kiiinnostava, sitä on mielenkiintoinen seurata ja kantaa loppuun asti. Niin ja on se koskettavakin. Hahmoista valtaosa erittäin toimivia. Näyttelijät loistavat lähes järjestään, vakuuttavaa työskentelyä. Tällä angstauksella Hayden Christensenkin taisi sittemmin katastrofiksi muuttuneen Star Wars -keikkansa ansaita. Ja ai niin, Jena Malone on aika helluunen. 4 Red Eye: arvostelu Dawson's Creek - Season 1: No eihän se ole elokuva, mutta pistetään silti mukaan. Sarja joka nöyryytti katsojaansa tuossa viikon verran. Näyttely on parhaimmillaankin ok-luokkaa, draamakohtaukset menevät aivan liian täysin yli, hyvätkin ideat saadaan vähän ryssittyä ajoittain jne. Dialogi on ylianalysoivaa, mutta silti ihan toimivaa. Hahmot ovat valitettavasti kuitenkin suht kiinnostavia, ja vaikka välillä vähän ärsyttävätkin, tekevät sen kuitenkin suht positiivisessa mielessä. Koko tuotantokaudella ei varmasti ole kuin neljännes sellaisia jaksoja joista voi sanoa "parempi kuin keskiverto", mutta jostain syystä tähän kuitenkin taisin vähän koukuttua, ja nyt on mennyt jokunen päivä tapellessa itsensä kanssa "Season 2 - tilatakko vaiko eikö tilata?". Sarja ei sinällään ole seuraamisen arvoinen tasonsa vuoksi, mutta jokin Dawsonin jengin elämässä kuitenkin kiinnostaa (taitaa mennä nimellä Lost-syndrooma). Niin ja onhan siinä Katie Holmes, vaikka mikään erityisen laadukas näyttelijätär olekaan. 3-
Striking Distance (1993) Edellisen elokuvan aikana syömättä jäänyt popcorn-pussi alkoi kiusata puolen yön aikaan niin, että oli ihan pakko katsoa vielä yksi elokuva. Piti siis valita raina, jonka katsominen ei häiriintyisi suolapalleroitten mutustelusta, ja mikäs sen parempi, kuin Bruce Willis esittämässä menneisyyden riivaamaa, alkoholisoitunutta poliisia. Jokikyttä on rutiininomaisesti tehty yhdistelmä toimintaa ja sarjamurhamysteeriä. Willis on luonnollisesti roolissaan kuin kotonaan ja tuolloin vielä nuorehko Sarah Jessica Parker on ihan miellyttävää silmänruokaa. Elokuvassa kaahaillaan, veneillään, ammuskellaan ja mätkitään turpaan juuri sen verran, että toimintaelokuvien ystävät pysyvät hereillä. Lopussa sitten paljastetaan suuri mysteeri, jonka rutinoituneet katsojat ovat arvanneet jo elokuvan ensimmäisen vartin aikana. Popcornit meni ja nyt janottaa. **½
Kaksi Etelä-Korealaista kauhuelokuvaa: The Doll Master (Inhyeongsa) (Yong-ki Jeong, 2004) Miltä nukesta tuntuu kun lapsi heittää sen pois? Tämä kysymystä pohditaan melko onnistuneesti tässä leffassa. Nukethan voivat olla pelottavia. Elokuvassa on kummallinen "amerikkalainen" tunnelma eikä se lukeudu Aasialaisen kauhuelokuvan kermaan. Huono se ei kuitenkaan missään tapauksessa ole. 3+/5 The Ghost (Ryeong) (Tae-kyeong Kim, 2004) Hyvän käsikirjoituksen pohjalle tehty kauhuleffa. Hiusten nostatus on yllättävän paljon säikäyttelyyn perustuvaa mutta millekään "kissa hyppää syliin"-tasolle ei sentään vajota. 4-/5
Tigerland Yllätti positiivisesti. Erilainen sotaleffa, jossa oli uusia näkökulmia. Jäi kuitenkin jollain tavalla tyngäksi ja ehkä vähän typeräksi. :thumbsup: :thumbsup: