Monsieur Verdoux (1947) on heikompaa Chaplinin tuotantoa. Elokuvan rytmi ontuu pahasti ja välillä pintaan purskahtava yhteiskunnallisuus ei toimi. Silti muutamista kohdista kuitenkin huomaa että Chaplinilla on slapstickin tekemisen taito vielä visusti tallessa. Erittäin epätasainen elokuva. * * * Brute Force (1947) oli napakka noir-henkinen vankilaelokuva. Paikoitellen aika oli ajanut pahasti elokuvan ohi, mutta synkät vankilakuvat, Miklos Roszan musiikki, Hume Cronynin sadistinen vanginvartija ja muutavat hitchcockmaisen jännittävät kohtaukset pelastavat tilanteen. * * * * The Woodsman (2004) Tämä elokuva yllätti hieman "nurkan takaa", en etukäteen elokuvasta tiennyt muuta kuin että vakavaa draamaa oli tarjolla. Woodsman käsittelee arkaa aihetta turhia moralisoimatta ja yksinkertaistamatta. Pari kohtausta oli harvinaisen tuskallisia katseltavia (hyvällä tavalla). Kevin Bacon liekeissä * * * * ½ Hulk (2003) Aikamoista tuubaa on Ang Leekin onnistunut sylkemään ulos. Elokuvaan on väkisin yritetty ympätä sarjakuvamaisuutta leikkauspöydällä erilaisilla "jaettu ruutu"-kikkailuilla joka vain häiritsee. Mutta kai se oli pakko sillä elokuvan ilmeestä ei muuten tule mieleen sarjakuva vaan lähinnä televisiosarja. Sam Elliot on aina hyvä. Kyllä tämän kuitenkin katsoi, vaikka vähän kiemurrellen * * The Spiral Staircase (1946) Tämä epätavalliseen aikaan sijoittuva noir (1900-luvun alku?) oli ristiriitainen tapaus. Toisaalta kuvaus ja tunnelma myrskyn keskellä olevassa kartanossa oli parasta ikinä, mutta draama ja tapahtumat eivät ikinä oikein heränneet henkiin ja elokuva tuntui tylsältä. * * ½ Vanishing Point (1971) 70-luku, avoin maantie, kaahausta, Dodge Challenger R/T, hippejä, rokkia, takaa-ajoja, nihilismiä, moottorin murinaa, alaston nainen moottoripyörän satulassa. Mitä muuta voisi illan viihdeleffalta toivoa? * * * *
"Etelä-Koreaa" toimintaa: 2009 Lost Memories (Lee Si-Myung, 2002) Leffa alkaa ryskyen ja hieman pelkäsin että luvassa on 2 tuntia päätöntä tulitaistelua. No, Korealaisiin elokuviin voi näköjään aina luottaa ja alkurytinät osoittautuivat pelkäksi pohjustukseksi. Jälkimmäinen puolisko oli selvästi parempi kun homma lopulta lähti käyntiin ja monien asioiden merkitys valkeni ahaa-elämyksinä. Todella huikeaa oli meno paikoitellen, leuka meinasi pudota lattialle kun Korealaiset näyttivät miten toiminta ja taide yhdistetään. Musiikki oli uljasta läpi leffan, yksinkertaista toki mutta visuaalisuutta tehokkaasti tukevaa. Täysosumasta ei ole kuitenkaan kyse, paikoitellen homma meni hieman yli. 4+ / 5 :thumbsup:
The Ladykillers (2004) - Tökerösti liikkeelle lähtevä komedia, josta on vaikea löytää mitään sitä "Coenin veljesten tyyliä" joka on leimannut heidän tuotannon suurinta osaa. Loppua kohden parani kun mustahuumori nosti päätään. Tom Hanksin ja J.K. Simmonsin hauskat roolisuoritukset antavat sen verran plussaa, että tälle voi antaa 2 (ehkä jopa 2.5) tähteä viidestä.
Viikolla katsottu monta leffaa, joista yksi The Wool Cap <-arvostelu Suosittelen ... Muuta viikon aikana katsottua: Kolme väriä Sininen - Kieslowskin ranskaväritrilogian aloittava osa piti otteessaan alusta loppuun eikä nyt mitenkään erityisemmin rasittanut aivojani. Pääosan neiti oli kaunis ja osasi myös näytellä. Jotain pientä jäi puuttumaan, kuten joku jossain oli maininnut ettei sitä yksinäisyyden tunnetta ole saatu mukaan. Näinhän se hieman on, mutta kuitenkin kruunaan tämän trilogian parhaimmaksi ja ehdottomaksi mestariteokseksi ***** Kolme väriä Valkoinen - Ei napannut, vaikka erinomainen tämäkin oli. Tämä oli näistä kolmesta mielestäni sekavin, sillä en oikein loppua kohden välillä tajunnut missä mennään. Pieni viittaus siniseen löytyi alkupuolelta ja pari muuta pikkuseikkaa, mutta siihen se sitten taisi jäädä. Odotin vielä jotain muutakin, sillä siihen olisi ollut aihetta. Välillä tuntui kuin olisi katsonut Aki Kaurismäen elokuvaa. *** Kolme väriä Punainen - Hyvä päätös, jossa odotin parempaa yhteentörmäystä edellisten kanssa. Tarina ja hahmot olivat hyviä ja Veronikan kaksoiselämässäkin näytellyt naishenkilö oli hyvä valinta rooliin. Kuitenkaan ei ihan täydellisentuntuinen **** Hyvin tyytyväinen olen värien ostoon. Ekstratkin mielenkiintoisia, etenkin ne Kieslowskin osiot missä selittää joiden kohtauksen tarkoitusta (kuten sinisen sokeripala). Silverado - Lawrence Kasdanin yllättävän mielenkiintoinen jenkkiwestern, jonka luulin olevan puhdasta komediaa. Kuitenkin se tarjosi tätä vain alkupuolella, kunnes lennosta muuttui totiseksi Kasdanmaiseksi leffaksi, mikä tietenkin vain positiivinen asia. Välillä tarina laahasi ja välillä putosi kärryiltä, mutta ei se mitäään. Yllättävän synkkä tekele ja yksi parhaista jenkkiwesterneistä pitkään aikaan kliseineen kaikkineen (hyviäkin ideoita mukana). **** Days of Heaven - Erittäin hyvä esimerkki visuaalisesti komeasta kuvauksesta, mutta elokuva muuten tarinaltaan melko köyhä ja mitäänsanomaton. Kerran katso ja toinen katselukerta vain oppiakseen jotain tunnelman luomisesta mahtavin luontokuvaotoksin. *** The Hitcher - Lattea kauhutoiminta-jännäri, jossa oli omat hyvät hetkensä ja omat typerät hetkensä. Kertahupia, mutta seisoo hyllyssä Hauerin takia. Toisen levyn bonukset nopeasti tsekattuna mielenkiintoisia, vaikka ei tekstejä löydykkään. Etenkin ohjaajan China Lake - lyhäri, jossa samanhenkistä Hitcher-psyko menoa oli ihan mielenkiintoinen ja olisi voinut olla pitempikin. Tuon lyhärin päähenkilö olisi pärjännyt hyvin Rutgerin roolissa. ** 'nuff said
Katselin viimeksi Ong-Bakin Aloitetaan ensin huonoilla puolilla. Näyttelijät olivat aika paskoja. Ylinäyttelyä tapahtui usein. Lisäksi tarina oli kyllä kliseistäkin kliseisempi, mutta nämä kaksi asiaa eivät paljon haitanneet sillä ei tällaiselta elokuvalta näitä asioita oikein osaa vaatia kun pääosassakin on Tony Jaa. En nyt tarkoita sitä että Jaa on huono näyttelijä, päinvastoin, hänhän oli elokuvan parhaimmistoa tässä asiassa. Ja myös muissakin asioissa... Jaan iskusarjat nimittäin olivat todellista herkkua silmille. Tappelukohtauksien (joita elokuvassa on paljon) ohjauksessa oli onnistuttu todella hyvin, ja varsinkin elokuvan takaa-ajokohtaus jossa Jaa pakenee jengiläisiä on hienoa katsottavaa. On nautinnollista katsoa pitkästä aikaa elokuvaa jossa ei ole tappelukohtauksissa käytetty tietokone-efektejä, stunttimiehiä, vaijereita tai yleensä mitään apuvälineitä. En ole oikein thainyrkkeily-ekspertti mutta kyynärpää-ja polvi-iskut olivat kyllä hienon näköisiä ja en muista niitä oikein kovin monessa elokuvassa nähneeni. Elokuva näyttää paljon paremmalta kuin Matrix ym pelleilyt. Iskut todella tuntuvat luissa ja ytimissä, paitsi parissa kohtaa missä jälkiäänitys on vähän epäonnistunutta ja kuulostaa että Jaa mäiskisi paremminkin meloneita eikä vastustajia, mutta muuten ääniraita toimii moitteettomasti ja subbarikin herää ihan mukavasti eloon. Lisäksi hienoimpien iskujen näyttäminen hidastettuna 2-3 kertaa on toimiva ratkaisu. Kaikenkaikkiaan taidokaasti toteutettua toimintaa. Nautinnollista katsottavaa, ja olihan siinä huumoriakin 4½/5
Star Wars:Episode 1 - The Phantom Menace Pitkästä aikaa tuli katsottua TPM kokonaisuudessaan. Tarkoitus olisi katsoa lyhyen ajan sisään kaikki episodit kronologisessa järjestyksessä. Tämä 1. episodi on miltei kaikilla osa-alueilla originaalitrilogian erikoistehosteita lukuunottamatta sarjan huonoin. Itse tarina orjan pääsemisestä syrjäiseltä planeetalta ison maailmankaikkeuden pariin on ihan hyvä ja sopii loogisesti selitykseksi elokuvasarjan jatkotapahtumille. Kokonaisuutta pilaa mm. se kun sekaan on tungettu kakka- ja pieruhuumoria sekä liikaa älyrajoitteisia pellehahmoja jne. Dialogikin on toisin paikoin liian jäykkää vaikka jedit ovatkin elokuvan kuvitteellisessa maailmassa protokollaan sidottuja henkilöitä. Elokuvan tarpeiston suhteen ei olla oltu kaikin osin riittävän innovatiivisia. Osoittaa lievää mielikuvituksen puutetta kun avaruudessa kaukaisessa galaksissa matkatavaroita kuljetetaan moottoripyörän sivu- ja perälaukuissa ja Nubian -merkkisen avaruusaluksen sisällä on ruotsinlaivoiltakin tuttuja pelastuslauttakapseleita. Siltä nuo ainakin kovasti näyttävät. DVD:llä kuvassa esiintyy aika runsaasti filmimateriaalista siirtyneitä roskia ja valopisteitä mitä pidän aika erikoisena noin teknologiaorientoituneessa elokuvassa. Ääniraita on erinomainen. CGI -osastolla ei mielestäni ole ongelmia vaikka joissakin piireissä elokuvan tietokonetehosteita on haukuttu epäaidon näköisiksi. Suomennoksissa välillä häiritsee kun Padmé on aina kirjoitettu Padmi, mutta se nyt on pikkujuttu. TPM on tarinaltaan ihan hyvä SW:n aloitus, mutta toteutus paikoin ontuu. Seuraavaksi on sitten AOTC:n vuoro...TPM ***/***** Lopuksi hauskahko triviakysymys: Mikä yhdistävä tekijä löytyy SW -roolihahmojen kapteeni Panakan ja Wedge Antillesin taustalta? Spoiler Molempien näyttelijät kinastelevat lääkäreinä Holby City -sairaalalasarjassa
Wall Street - Yksi niistä Stonen elokuvista jonka olen onnistunut aina missaamaan. Eipä aiheuttanut kamalia hurraa-huutoja. Kasaritunnelma oli vahva, joka automaattisesti nosti tämän elokuvan arvosanaa Kaipa sitä pitäisi olla hieman enemmän perillä Wall Streetin slangista, niin olisi voinut saada kiksejä enemmän luvuista mitä ladeltiin konekiväärimäisellä vauhdilla. Michael Douglas oli erittäin hyvä roolissaan. Myös Isä Sheen toi elokuvaan mukavaa tunnelmaa.
The Constant Gardener. Cidade de Deusilla maailmanmaineeseen nousseen Fernando Meirellesin ohjaama The Constant Gardener (Uskollinen puutarhuri) on yllättävän rauhallinen ja taiteellinen kuvaus lääkeyhtiöiden harrastamasta riistosta Afrikassa. Ralph Fiennes suoriutuu vaikeasta pääosasta brittidiplomaattina hyvin (tosin minulle Fiennes on aina ja ikuisesti Amon Göth) mutta suurin huomio kiinnitty aina yhtä ihanaan Rachel Weisziin. Oscar meni ainakin tämän perusteella oikeaan osoitteeseen. Meirellesin ohjaustyö on melko maalailevaa ja elokuva eteneekin hidastempoisesti. Suuri osa ajasta käytetään upeiden maisempien kuvaukseen afrikkalaistaustaisen musiikin siivittämänä. Pohjimmiltaan elokuva on kuitenkin poliittinen rakkausdraama ( ). Suosittelen katsomaan jos yhtään tuntee vetoa aihetta (tai Weiszia) kohtaan eikä hidastempoisuus pelota. 4/5.
A Sokurov: Mother and Son (1997) Verkkaan etenevä tuokiosarja kiehtovan impressionistisessa ja dynaamisessa maalaismaisemassa kertoen rakkaudesta, ystävyydestä, kuolemasta ja menetyksestä Tarkovskin hengessä. Arvosanaa joutuisin todennäköisesti nostamaan teknisesti paremman julkaisun myötä jonka tämä teos ehdottamasti ansaitsisi - katsoin KinoVideon kiekon. 5-/5
Seagal-laatua katselin Under Siege Seagal pistää kaikkensa peliin tässä jännittävässä laivalle sijoittuvassa toimintaleffassa. Juonenkäänteet ovat aika ennalta-arvaamattomia ja Seagalin iskut tuhoisia. You're in the Navy, remember? It's not a job, it's an adventure! Elokuvana 2½/5 Seagal-elokuvana 4½/5 Katsoin myös Sideways Hienosti ohjattu ja käsikirjoitettu elokuva kahden erilaisen ystävyksen viikosta viinitarhoilla ennen kuin toinen heistä menee naimisiin. Elokuvan näyttelijät ovat omaksuneet roolinsa erinomaisesti ja elokuva lipuukin yllättävän nopeasti alusta loppuun ilman oikeastaan yhtään heikompaa kohtaa. 5-/5
Interview with the Vampire: The Vampire Chronicles (1994) tuli katseltua varmaan kolmatta kertaa. Onhan se hyvä vampyyritarina ja hienosti tehtyelokuva. Loppu nyt on kuraa, ja mä olisin kyllä osannut lopettaa leffan paremmin! Näyttelijöistä Brad Pitt saa ihan kelvollisen arvosanan suorituksestaan samoin kuin Kirsten Dunst (no joo, 12 -vuotias kakara se tässä vielä on, että sen kun muistaa). Tom Cruise on Tom Cruice torahampailla. Ei tästä kauheasti pahaa ole sanottavana, mutta ei tämä toki samaa tasoa ole kuin Neil Jordanin edellinen leffa (The Crying Game). Mitä mä siihen vertailen.. kun genrekin on aivan eri! Arvosana... Mitä mää antaisin... 4/5?
Nochnoy Dozor *** Tulipa tämäkin viimein nähtyä, eikä se nyt ihan täysin vakuuttanut. Ehkä hieman liian sekavaa ja hidastempoista tarinankuljetusta lukuunottamatta ihan siedettävää sci-fiä kuitenkin. The Aristocrats *** Tältä leffalta odotin ehdottomasti enemmän kuin sain. Vitsi ei siis ollut hauska, vaikka jotkut kerrontatavat kyllä hieman suupieliä liikuttelivatkin. Pidin erityisesti miimikosta. Ihan mielenkiintoinen dokkari kuitenkin. Ocean's Eleven **** Katselinpa tämänkin sitten toista kertaa, ja hyvin toimii edelleen. Ainut purnaamisen aihe edelleen Julia Roberts, jota en vain voi sietää. Plussaa ennen kaikkea Pittille, joka vetää roolinsa tyylillä. Human Traffic **** Mainio trippi brittien klubi-skeneen. Itseäni ei kyseinen meninki varsinaisesti kiinnosta, mutta tämä leffa toimii hauskana ja ennen kaikkea huumettoman tutustumisena noihin meininkeihin. Lisäksi pistää sellaisen mukavan viikonloppuviban päälle (miksiköhän katsoin tämän maanantaina?). Niin, ja Danny Dyer on loistava.
Argh, kovana klubi-skenettäjänä en oo ikinä voinut sietää tätä kammotusta... joskin kyllä se melkoisen hyvän kuvan antaa brittien meiningistä tolla saralla, ja varmasti uppoaa lontoon essokiksuttajiin yhtä hyvin kuin DJ Teston seuraava juustohitti. Ei ole pahemmin tästäkään aiheesta hyviä leffoja tehty, mieleen tulee lähinnä ihan ok, joskaan ei täysin ongelmaton Groove sekä aiheen historiaa liippaava 24h party people Aiheeseen: Tuli vihdoin katsottua pientä kehumista osakseen saanut huumekyttäsynkistely Narc kun kerta kaupanpäällisiksi heru DVDkaupoilta... OK pätkä oli kyseessä, ei aivan sitä perus kyttäactionia vaan muistutti aika paljon esimerkiksi Shield -sarjaa. Ray Liotta ja Jason Patric ovat aika päteviä rooleissaan, muista näyttelijöistä ei oikein jäänyt mitään käteen. Juoni oli suht perus. Ihan tyylikkäästi oli tarina rakennettu, mutta loppuratkaisu on vähän liian arvattava ja kokonaisuuskaan ei kässärissä tahdo pysyä hanskassa vaan lopussa meinaa tulla vähän tylsää. Tekniikkapuoli on kyllä kondiksessa: värimaailmat, taustamusat ja mm. käsivaralta kuvaaminen ovat melko perinteisiä tehokeinoja mut mikäs siinä jos toimii. ***/*****
Juu, kyllähän tuo meininki kiinnosti vielä pari vuotta sitten minuakin, ja musiikki on varsin tuttua huttua. Kyllä tuo vastaa aika tarkkaan mun käsitystä brittien klubbailusta.
Katseet Ikkunassa A.k.a Facing Windows A.k.a Finestra di fronte (2003)' Joskus pätkittäin näkemäni leffa katseltu nyt kokonaisuudessaan. Hyvä idea muistinsa menettäneestä vanhuksesta, joka tulee hetkellisesti asumaan erään perheen asuntoon samalla kun hän näkee flashbäkkejä menneisyydestään. Kuitenkin leffa oli suhteellisen mitäänsanomaton, vaikka muutama kohtaus oli hienosti tehty. Mitään tämä leffa ei opettanut ja herätti hieman inhoa. Ohjaaja näemmä ohjannut paljon Brokeback Mountaineita ja olihan tässäkin tietyssä muodossa Brokebäkkiä mukana, mutta ei se mitään... Parempaa leffaa odotin sen perusteella mitä olin ennestään nähnyt. *** Hard Boiled (John Woo) Mukiinmenevä leffa, jossa kylläkin jo kivaa toistoa. Kuitenkin tyylillä tehty ja loppua kohden paranee. DVD julkaisu oli naurettava. R3 versio, jossa kuvanlaatu suhteellisen heikko ja DTS-raita, joka todella ala-arvoinen. Samassa paketissa vielä erikseen 2x DD 5.1 + 1xstereo joten ei mikään ihme ettei DTS pauku. Toinen naurettava tekijä on kansikuva, joka tietenkin kuvaa elokuvan loppupuolen tapahtumia kun päähenkilöllä on vauva kainalossa, mutta se vauva ei ole samaa vaan joku epämääräinen möhkäle! Ei parasta HonkkiWoota, muttei huonokaan tekele **** Once a Thief (Woo) Tämä oli taas liian viihdeleffa, jossa kaiken lisäksi liian yksinkertainen rooli. Kerran katsoo.. Hieman alkoi jo naurattaa samojen näyttelijöiden olemassaolo kuin aiemmissa Woon leffoissa. **
Lentävien tikarien talo Katsoin leffan toista kertaa. Elokuvan jokainen kohtaus on kuin maalaus - visuaalisesti upeaa katsottavaa. Ja onhan se rakkaustarinakin . . . :weep:
Jooh, kyllä Barry Lyndonin upea visuaalisuus on kuin käytetty vessapaperi tähän verrattuna <3 Ja ne tikarit ja taistelut ja kaikki on kans niinku HIENOJA.
Onhan saman ohjaajan tuotannosta nähtynä myös Hero? Pidän itse tätä visuaalisesti ehkä vieläkin komeampana teoksena. Ja kyllä tästäkin rakkaustarinan saa aikaiseksi. :love:
Hero löytyy myös hyllystä kuten myös Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ym. uusia kiinalaisia, korealaisia ja japanilaisia "historiallisia", wuxia ym. alueen lajityyppejä. Olin tänään melkein ostamassa Thaimaalaista "Kun Pan"-leffaa, onko kellään kommenttia leffasta, eli onko laatupätkä? Tikareissa katsoin tällä kertaa erityisesti kuvallista toteutusta, joka on häikäisevä . Pitääkin katsoa Hero, kun edellisestä kerrasta on ~ vuosi.
The Diary of Anne Frank Ihan hyvin onnistunut filmatisointi tämä oli. Hieman häiritsi Annen näyttelijän selvä yli-ikäisyys ja ehkä hieman turha kehystarina. Ja taitaa olla niin ettei tämänkaltainen tarina ole parhaimmillaan elokuvan muodossa. Mutta muutenhan tämä oli oikein hyvää työtä. Näyttelijät onnistuivat erinomaisesti ja yleinen toivottomuuskin oli ihan onnistuneesti kuvattu. 3½/5 The Bridge Over River Kwai Toisenkin kerran katsottuna mitä parhainta viihdettä. Tunnelma ja tarinan rakenne on oikein hyvä, juonen jakaantuessa alun jälkeen kahteen osaan yhdistyen taas lopussa. Näyttelijöistä Alec Guinness on omassa kastissaan, aivan mielettömän vakuuttava ja karismaattinen suoritus. 5/5 The Constant Gardener Tämä oli oikeastaan vielä parempi kuin uskalsin odottaa ja samalla oikein malliesimerkki onnistuneesta poliittisesta draamajännäristä. Alussa hyvin hämärä tapaus aukenee pikkuhiljaa sekä katsojalle että päähenkilölle ja samalla tempaa mukaansa. Rachel Weiszin kohdalla oscar meni ihan oikeaan osoitteeseen ja enkä Fiennesinkään juurikaan parempi muista koskaan olleen. Ohjaajan tyyli ei paljoa City of Godista ollut muuttunut ja ihan hyvä niin, sillä komean näköinen elokuva oli. 4½/5