Hö! Lisukkeiden järjestyksellä ei ole merkitystä, koska päälimmäiseksi laitetaan tietenkin toinen leipäpala!
Pitääkö tässä vielä opettaa plazalaisille kuinka leipä oikea oppisesti syödään Eihän leipää pidetä sormilla päältä ja alta kiinni vaan hennosti leivän sivuilta eli kuoresta kiinni pitäen :naminami: Tehdäänkö seuraavaksi uusi polli, että syötkö leivän keskustan ensin ja sitten vasta reunat vai jättääkö huonohampaisimmat kuoret syömättä
Ei nykyisillä juuston hinnoilla voi kaksinkertaista juustomäärää käyttää kerralla. Toisaalta se myös pilaa balanssin kinkun, juuston, leivän ja muiden täytteiden välillä, jolloin kaikkia pitäisi laittaa kaksin verroin. Silloin tietenkin voisi syödä vain puoli leipää, mutta mitä tehdä toiselle puoliskolle...
Jos juuston laittaa päälimmäiseksi, se levittää purtaessa paineen ja muut lisukkeet tippuvat sivuilta. Mulla taitaa olla tylsät hampaat. Pyrin myös yleensä pitämään maut erillään, mutta salaatinlehti sopii kyllä aina alimmaiseksi. Lopuksi nypitään ja nuollaan välistä pursonneet lisukkeet sylistä, pöydältä ja lattialta.
Ei, ei... Tuohan on varmin keino tehdä leivästä mauton. On vaikea arvoida miksi "sandwichit" on niin mauttomia. Onko päällysteiden (välikkeiden) suhde suhteessa leipään niin radikaalisti erilainen? En usko, koska sen pitäisi tasaantua kun iskee väliin vaan tupla-annoksen täytettä mutta eihän se todellakaan niin mene. Täytyy tänään tehdä sellainen leipä, että pistää päällekkäin kaksi normaalia leipää, mutta ei vastakkain vaan samoin päin. Ehkä se maistuukin joltain.
Leipä - Voi - Juusto - Leikkele - Salaatti - Vihannes* Salaatilta pitää vääntää niskat nurin, jotta vihannekset pysyvät sen päällä. Minkä tahansa vaiheen tuosta voi jättää pois, mutta järjestys aina sama! * Leivän tapauksessa tähän ei kuulu salaatit.
Leipä - Voi - Juusto - Leikkele - Salaatti - Vihannes kaadetaan blenderiin, kansi päälle ja surrurrurrur. Sitten leipä juodaan. Ei saatana, pilalle menee makuelämys näin, mutta terveellisempää nesteleipä kyllä on. Hyötyaineita imeytyy elimistöön nopeammin ja enemmän. Etenkin jos on erilaisia rehuja ja ituja sun muuta terveysmömmöä leivän joukossa, leivän juominen on nopein ja terveellisin tapa "syödä" leipä. Tuli juominen mieleen, kun tänään heitin tyhmyyksissäni banaanin sekoittimeen, ja maitoa ja proteiinipulveria myös, ja tein niistä vaahtomaista juomaa. Ei erityisen hyvää olliut, banaani maistuu paljon paremmalta kun sitä saa PURRA. Jatkossa viipaloin banaaninpalasia jo sekoitettuun proteiinipirtelöön, sellainen maistuu paremmalta. Ja nyt siis puhun hitaasti imeytyvästä proteiinista, jota käytin. Nopeisiin proteiineihin ei tietenkään saa sekoittaa sitten yhtikäs mitään muuta kuin pelkkää vettä. .
Ensin kinkku/ metvursti/ salami tms. Sen päälle juusto, siihen päälle voi sitten halutessaan pistää kurkkua, kananmunaa, tomaattia tms. Tosin lämpimissä voileivissä se juusto jätetään viimeiseksi.
1) (Ruis)leipäviipale alimmaksi, 2) maksamakkaraviipaleet leivälle (viipaleet eivät saa mennä toistensa päälle), 3) juustoviipaleet peittämään KOKO PINTA, ei saa jättää yhtään leipää näkyviin edes reunoille. Juustoviipaleet saavat mennä limittäin toistensa päälle. Ylävastus-sähkögrillissä kuumennetaan jokunen minuutti, kunnes juusto pehmenee/sulaa/ruskehtuu paikoin. Otetaan tuotteet ulos grillistä ja annetaan jäähtyä muutama minuutti ja aletaan mussuttaa. Jopa huonelämpöiseksi voi antaa jäähtyä, maku on silti erinomainen. Keskellä olevat maksamakkaraviipaleet pysyvät polttavan kuumana pitkään senkin jälkeen kun pintajuusto on jälleen jähmeytynyt. Pitää malttaa odottaa ja aloittaa syöminen leivän reunoilta, jättäen leivän kuuma keskikohta viimeiseksi. Järjestyksellä on funktionaalinen merkitys, jota ei saa rikkoa. Esim. jos leivän panee päällimmäiseksi tai leipää pilkottaa grillivastuksen näkyvillä, se hiiltyy pilalle. Jos maksamakkaran panee päällimmäiseksi, se sulaa ja valuu liukasta juustokalvoa pitkin grillin lattialle, eikä juusto silti ehdi sulaa oikeaoppisesti. Vain ja ainoastaan mainitsemani valmistusmetodi toimii noiden kolmen tuotteen yhdistelmässä. Useita vuosikymmeniä olen metoidia viilannut, siinä ei ole mitään parannettavaa. Ainoa hienosäätö on se, että juustoviipaleet leikataan tai asetellaan millimetrin murto-osien tarkkuudella leivän reunan kohdalle. Ettei leipää jää näkyviin, eikä toisaalta juusto silti ylitä reunaa (reunan ylittävä juustoa sulaa ja valuu alas). JOS grillin alemmalla ritilätasolla lämmitetään samalla jotain muuta sapuskaa (vaikkapa vihanneksia), jolla on leveä lautanen allaan, silloin saa antaa yläritilän leipien juustosulan valua leivän reunan ylitse maustamaan allaolevia ruokia. .
Jos maksamakkara laittaa leivälle, niin ehdottomasti vasta grillauksen jälkeen! Aivan mahtavaa kun rapea leipä ja kylmä maksamakkara..:king:
Maksamakkara on eri otus kuumana ja kylmänä. En taida keksiä muuta syötävää, joka niin radikaalisti muuttaisi olemustaan ja makuaan. Jäätelökin on tunnistettavasti jäätelön makuista vaikka sen joisi nesteenä. Lihapulla on suht sama kapine kylmänä ja kuumana. Maksamakkara taas muuttuu rajusti, sen maku suorastaan vyöryy nenään ja muhkeutuu kuumennuksessa. Maksamakkara osittain nesteytyy, puruvastus katoaa, tulee hammastahnamainen fiilis pureskeltaessa. Osittain sulanut maksamakkara toimii leivän kostukkeena; levitteenä, ei enää leikkeleenä. Puhun siis Herkkumaksamakkarasta, valmistaja taitaa olla HK. Kylmänä maksamakkara sopii näkkileivän kanssa mainiosti. Mutta en tykkää kylmänä juuston kanssa maksamakkaraa sekoittaa. Vain kuumennettuna syntyy mystinen kokonaisuus (leipä+maksamakkara+juusto), joka vie jalat alta. Ensikertalainen saattaa jopa pyörtyä löytäessään tämän uuden maun. Pitää olla tarkkana kuumennusajan kanssa (myös uunissa voi kuumentaa, mutta grilli on nopein), ettei maksamakkara kokonaan nesteydy ja valu leivän läpi. Makkaraviipaleiden pitää olla puoliksi nesteenä ja puoliksi kiinteänä. Viipaleen reunaosat levinneet laajemmalle ja laskeutuneet, viipaleen keskiosa yhä koholla osin kiinteässä olomuodossa. Juustopinnan pitää näyttää kumpuilevalta, aaltoilevalta. Kannattaa etsiä itse raja, että montako maksamakkaraviipaletta ja miten paksuja viipaleita suhteessa leipään ja juustoon. Suosittelen tekemään useita leipiä, jokaisessa eri määrä maksamakkaraa. Vaikkapa 7...10 mm paksuilla viipaleilla aloitetaan: 1 viipale yhteen leipään, 2 viipaletta seuraavaan leipään jne. Juustoa aina leivän koko pinta-ala täyteen. Juustoviipalekerrosta ei kannata paksuntaa, yksi kerros riittää. Edam tai Emmental, eri juustoja kokeillaan ja löydetään omaan makuun parhaiten sopiva. Kevytjuustot eivät oikein toimi, ne muistaakseni vain hiiltyvät. Kätevää on koko uunipellillinen täyttää neliskulmaisilla paahtoleipäviipaleilla, sitten viipaloida maksamakkaraa leipien keskelle 1...4 viipaletta per leipä, EI leipien rajakohtiin. Ja pinnoittaa juustoraasteella koko leipäalue umpeen, raastetta myydään pussitavarana. Leivinpaperia uunipellillä kannattaa pitää, ettei pelti likaannu. Paiston jälkeen voi heti kuumana repiä leivän irti muista, tai kylmennyttyä leikata veitsellä saumat auki. Kuumaa leipää ei saa panna lautaselle jäähtymään, koska leivän alapinta kastuu kondenssikosteudesta. Annetaan kaikkien leipien jäähtyä uunipellin tai grilliritilän päällä. Vasta hetki ennen syömistä otetaan leipä lautaselle. Jäähtynyt kiinteytynyt leipä tosin pysyy sormissakin, mutta jos osa tavarasta on vielä kuumaa ja nestemäistä, lautasta kannattaa käyttää, muuten leipä voi romahtaa imploosioon eli taipua notkolle ja tippua lattialle. .
Ilmankos tämä palsta on täynnä outoja mielipiteitä. Suurin osa laittaa väärin. Tietysti ensin juusto, sitten kinkku. Toisinpäin tuntuisi aika raa-alta. Kinkku olisi silloin suorassa yhteydessä leipään! Tämä tuntuu ääliömäiseltä ja sivistymättömältä. Juusto toimii alustana ja antaa leivälle perusmaun jota tukemaan voi sitten laitella kinkkuja, tämän päälle sitten mahdolliset kurkut, kananmunat jne. Joskushan tulee syötyä leipää vain pelkän juuston kera, mutta vain hätätilassa pelkällä kinkulla. Toisaalta tässä on se mahdollisuus, että voi laittaa kinkku-juusto -patterin ja sitten kääntää sen leivän päällä jolloin lopputulos on silti oikea. Tämä tietysti vaikeutuu mitä enemmän muita lisäosia on pelissä mukana.
Öh, siis juustoviipaleet tulevat tietenkin aina päällimmäiseksi, ja kaikki muu siihen leivän ja juuston väliin. Esim sämpylän tapauksessa tietysti se toinen puolisko siitä sämpylästä tulee sitten vielä juuston päälle.
Sekä että -metodia juustolla käytän dieetillä nyt ollessani. Järjestys alimmasta alkaen lueteltuna: Ruisleipäviipale (Karppinen) Oivariinia viitisen grammaa (EI tasakalvona vaan klöntteinä, jotta leipää jää näkyville) Mausteripottelu, oreganoa tai pizzamaustetta tai mitä huvittaa (hileet imevät tomaattimehua ja mausteen maku tehostuu) 2 tomaattiviipaletta (keskipieni tomaatti viilletään neljään viipaleeseen kahta leipäpalaa varten) Juustoviipaleita noin 25 g (esim. Liiterin kookkaat Emmental-viipaleet puolitettuina neliöiksi) Kalkkunafileviipaleita noin 47 tai 62,5 g eli 3 tai 4 viipaleen nippu (Huhtahyvät 250 g paketissa 16 viipaletta) Juustoviipaleita noin 25 g (tämä voi olla parempaakin juustoa, esim. MustaleimaEmmentalia, joka myydään pikkuisina viipaleina tai kapeana palana, liian pieninä alatuentaa varten) Järjestyksen on pakko olla nimenomaan tasan tuo (jos minä olen syötävääni rakentamassa). Esim. jos tomaatti on jossain muualla, sen neste valuu liukasta pintaa pitkin lattialle ja syliin jne. Leivän päällä ollessaan tomaattineste imeytyy leipäpalaseen. Eri variaatiot kalkkunaleikkeleen ja juuston sijoittelussa olen kokeillut, paras on tuo hampurilaismetodi. Juusto on "jäykkä neliö", se antaa tukevan alustan pyöreille kalkkunasiivuille ja yläpinnan juustoneliöstä on mukavampi pitää kiinni kuin niljakkaasta kalkkunasta, jossa voi olla bakteereja. Kädet pysyvät puhtaampana kun järjestystäni noudattaa, ei ala sormet haista likaiselle kalkkunalle. Maussa ja purutuntumassa on suuria eroja riippuen mihin väliin mitkäkin aineet sulloo. Maku+pureskeluasioista voi aina olla eri mieltä, mutta järjestykseni on funktionaalisuuden ja syömiselämyksen hyvä kompromissi. En ole uskaltanut kokeilla juuston ja kalkkunan vuorottelua siivu kerrallaan. Silloin ei pureskellessa aisti mitään, kaikki olisi mautonta muhennosta. On parempi että purressa huomaa milloin jauhaa juustoa ja milloin kalkkunaa ja milloin leipää ja tomaattia. Ainevahvuuden pitää olla reilu. Ja tosiaan (Karppinen-) leipäpala tomaatteineen on aivan liian pieni pinta-alaltaan kannattelemaan pyöreitä leikkeleitä tai edes isoja neliömäisiä, siksi jämäkkä paksu juustokerros leivän päälle tarvitaan tukirakenteeksi, jonka päälle voi lätkiä mitä mieleen juolahtaa. Jämäkkä juustokannake syntyy kun Liiterin isoja viipaleita ottaa kolmen viipaleen klöntin pois pakkauksestaan ja katkaisee klöntin kahtia kahta leipää varten. Kotimaiset juustoviipaleet ovat ikävän pienikokoisia, niistä ei saa rakennettua tukevia tukirakennelmia. Paras ja kallein alatuki syntyy tietysti jos ostaa isona klimppinä myytävää MustaleimaEmmentalia ja veitsellä leikkaa siitä 5...10 mm paksun jättiviipaleen. Ihan sama mitä juustoja tai leikkeitä tai salaatteja leipäänsä sulloo, luennoin lähinnä vain käyttämästäni leivän rakentamismenetelmästä, jolla saa "sidottua paikalleen" niljakkaatkin lisukkeet sinne juustokerrosten VÄLIIN. Lisädataa Karppauksen suhteen: Spoiler Kaksi mainittua leipäviipaletta kyseisine lisukkeineen (yhteensä 7 kalkkunaviipaleella) mainituin grammamäärin ja 75 g tomaatilla tuottaa nämä kalorimäärät: 625 kcal Proteiinia / Rasvaa / HHydraatteja: 52,3 / 41,2 / 11,192 Jotta syödyn rasvan laatu ja määrä tulisi paremmaksi, vedetään kitusiin 11 g mieluisaa nesteöljyä lusikan avulla (ei kannata kastella leipää mössöksi), vaikkapa Filos Athinolia -oliiviöljyä. Sen jälkeen arvot ovat: 724 kcal Proteiinia / Rasvaa / HHydraatteja: 52,3 / 52,2 / 11,192 Kaksi viikkoa olen tällaista päivittäin kiskonut lärviin. Paitsi että lihapullapäivinä leipää ei syödä. 2 päivänä viikossa käytän 120 g Kreikkalaisia LihaPalleroita eli 3,5 palleroa päivässä. 240 g palleropaketti kahdelle päivälle jakaen.