Eilen vasta kävin katsomassa tämän. Päällimmäisenä tunteena elokuvasta jäi ehkä pienoinen pettymys. Jotenkin liian perus elämänkertaelokuva. Luulisin että Cashin tarina on hyvin monelle ihmiselle jotakuinkin selvä eli olisin toivonut enemmän uskallusta elokuvalliseen kerrontaan. Ja muutenkin Cashin "synkkyys ja tuska" jäi elokuvassa pintaraapaisuksi. Toimivaa elokuvassa oli Cashin ja Junen suhteen kuvaus,(kumppanuus, ystävyys, arvostus ja tietysti rakkaus), sekä konserttiosuudet varsinkin Folsom-osuus toimi hemmetin hyvin. En tiedä, ehkä elokuva olisi toiminut paremmin ilman kovia ennakko-odotuksia mutta jotain olisin toivonut elokuvaan lisää, ehkä enemmän sitä kuuluisaa tunnetta ja uskallusta. Kouluasteikolla 7-/10, näyttelijätyö oli ammattitaitoista mutta ei sykähdyttävää
Tuli vihdoin katsottua tämä. Kyseessä on mielestäni melko perinteisiä polkuja kulkeva elämänkertaelokuva hyvin toteutettuna ja erinomaisilla näyttelijöillä varustettuna. Joaquin Phoenix on Johnny Cash ääntä ja olemusta myöten mutta vähintäänkin yhtä upean roolin tekee Reese Witherspoon June Carterina. Elokuvan parasta antia ovatkin näiden kahden yhteiset hetket lavalla. Myös muut näyttelijät ovat hyviä vaikkeivat aivan samalla tavalla pääsekään loistamaan. Elokuva on kaikin puolin hyvin toimiva paketti eikä yleensä elämänkertaelokuvia vaivaava liiallinen pituus ole päässyt tätä pilaamaan. Hieno elokuva. 4½/5.
Hieno elokuva. Tätä katsoessa viihtyi, mitä samaa ei voinut sanoa maanantaina nähdystä Doomista. Viimeksi Sin city jätti näin positiiviset fiilarit katsomisen jälkeen. :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: /5
Hieman se oli pintaraapaisu Cashin elämän suhteen, mutta tyytyväinen oli muuten täysin. Toisaalta olisiko kovin syväluotaava leffa ollut mahdollista toteuttaakkaan? Phoenix oli mielestäni täysin uskottava Cashina. Musiikkiosiot toimivat aivan kympillä ja Joaquin oli omaksunut upeasti Cashin laulumaneereja. Pidin suuresti, viihdyttävä elokuva kaikin puolin. Toisaalta tunsin oloni hieman pettyneeksi.
Tyypillinen elämänkerta elokuva Walk the Line loppuenlopuksi oli. Turhan paljon tuli Ray leffasta mieleen. Silti Cashin tarina oli hyvin kerrottu. Phoenix Suoriutui roolistaan erinomaisesti ja Witherspoonkin oli yllättävän hyvä Carterina. 4/5
Walk the Line onnistui siinä, missä Ray epäonnistui. Hahmo oli kiinnostava ja sympatiaakin jotenkin herui, vaikkea mikään enkeli Johnny ollut. Tarina eteni mukavaa vauhtia ja liikaa, ainakaan tällä katselukerralla, ei episodimaisuus häirinnyt. Kaiken kukkuraksi elokuva sai aikaan sen että tekee mieli kuunnella Cashin musiikkia. Etuna kai oli että en paljoakaan Cashia ole nähnyt ja kuullut, siksi olikin helppo unohtaa että ruudulla oli todella vain Joaquin. Yllättävän hyvin se Reese Witherspoonkin hoiti hommansa ja onnistui olemaan jopa enemmän kuin viehättävä. Loppu oli liian hätäinen. Poistettu arvosana kun kerta vittu kaikki haukkuu chatissa :Grr: :Grr:
Tykkäsin kyllä. Kokonaisuus toimi, mielenkiinto ei päässyt herpaantumaan missään vaiheessa ja erikoiskunniamaininta kuuluu näyttelijöille, varsinkin pääparille, erinomaisista suorituksista - laulu mukaanlukien.
.. Juu laulusta plussaa. Luulin että laulavat itse jossain kohdissa, mutta että kaikissa! Se oli yllätys.
Itse en pitänyt isää mitenkään paskiaisena tai ainakaan huonona ihmisenä. Spoiler Tuo alkuaikojen paskamaisuushan johtui käsittääkseni alkoholismista, mistä hän pääsi irti. Ja kyllähän Johnnykin osasi sen päihteiden väärinkäytön ja siitä koituvat ongelmat ja ehkä isä tästä koki turhautumista, ja kun ei välttämättä mikään tunteensa näyttävä ja ''kuunteleva'' ollut, niin se purkautui esim. traktorista avautumisena. Lisäksi, jos itse on tehnyt elantonsa eteen hommia, ja Johnny tienaa miljoonia laulelemalla lauluja ja kuluttaa sitten rahat lähinnä huumeisiin tuhoten mm. perheensä, niin ehkä tuota asennetta voi ymmärtää. Loppu oli kuitenkin lohduttava ja ainakin itselle jäi kuva, että välit olivat loppuelämässä varmasti hyvät, jos kumpikin tunnusti hiljaisesti virheensä. Ja tämähän perustui pelkkään leffaan, todellisesta elämästä en tiedä mitään. Mutta oli kyllä hyvä leffa, ennen katsomista pelotti hieman, että keskitytäänkö vain rakkaustarinaan ja aikalailla keskityttiinkin, mutta mikäs siinä, kun homma toimii loistavasti. Pääosakaksikko veti melkeinpä täydellisesti.
Ihan hieno elokuva oli, jos nyt ei mitään mullistavaa tai tässä ketjussa jo sanomatonta tarjonnut. Phoenix ja Witherspoon olivat niin hyviä laulajia/esiintyjiä, että saisivat tehdä Spinal Tapit ja lähteä ihan oikeasti keikoille. :thumbsup: Muutenkin tekivät kyllä erinomaiset roolit. Ehkäpä tämän joskus uudestaankin katsoo. Annetaan nyt vaikka 4-/5.
Phoenix onkin ilmoittanut lopettavansa näyttelemisen ja keskittyvänsä aluillaan olevaan musiikkiuraansa.
Vähän jatkuu nyt offtopic, mutta nyt on saatu ensimmäiset näytteet Phoenixin musiikkiurasta. loistelias flow tipahti lavalta
Toisella foorumilla olivat täysin vakuuttuneita siitä että tässä tehdään kieli poskella jonkunlaista piladokumenttia. Joko kyse on siitä tai herralla on ullakko pahasti sekaisin. Ensimmäistä teoriaa tukee sekä Phoenixin että kuvaajan (velipoika) vaikeudet pokerinaaman pitämisessä. Tämä olisi kyllä aplodien arvoinen veto, muussa tapauksessa vähän säälittää vaikka ei suosikkinäyttelijöihin lukeudu.
Jossainhan oli virallistakin juttua juuri, että tästä Joaquinin musiikkiurasta tehdään samalla dokkaria.
Jostain syystä tuli vasta nyt katsottua, mutta täytyy sanoa että oli todella hyvä. Jopa parempi kuin aika korkealle arvottamani Ray. Toisaalta Cash on muusikkonakin lähempänä sydäntä, joten kai tämä sitten ihan looginen valinta on. Lienee sanomattakin selvää että pääosaparille sataa glooriaa tältäkin suunnalta; Phoenix oli todella vaikuttava ja Witherspoon yleisestä olemuksestaan poikkeavasti (tuo etelän hetelmä -meininki vaan tänne uppoaa) varsin ehana. Muut aikakauden muusikot olivat hauskoja sivuhahmoja, ja hienoa oli että elokuvan roolituksessa oli käytetty monia oikeita muusikoita. Sen enempiä turisematta tämä saa lähes täydet pojot.
BD:ltä tuli tämäkin nyt vasta katseltua. Joaquin Phoenix veti tosiaan aika loistavan suorituksen eikä Reese Witherspooninkaan tarvitse yhtään häpeillä. Elokuvallisesti mentiin kuitenkin vähän liiankin varmaan päälle, joten mitään suurempia tunteita tämä ei missään vaiheessa herättäny, vaikka Cashin musiikkikin hyvin allekirjoittaneeseen uppoaa. Laatuleffa joka tapauksessa. ****