X-files uusintana kesästä 2005 alkaen SubTV:llä

Itse meinasin kirjoittaa aiempaan viestiini, että muistaakseni kaudet 1-4 oli rautaa ja voisi jättää katsomisen siihenkin, kun en ollut varma kohta 10 vuoden vanhan katsomiskokemuksen kyseessä ollessa, että notkahtiko taso jo vitoskaudelle. Nuo huumorijaksot saattaisi viitata siihen. Yleensähän niitä alkaa tulemaan näissä pitkissä sarjoissa siinä vaiheessa, kun alkaa pajatso olemaan muuten tyhjempi.

Pitääkin ottaa sarja sinirauskulta katseluun vaikkapa syksyllä, niin saa verestettyä muistiaan.

 

Tämä sarja kyllä hyötyy intensiivisestä ja keskittyneestä seuraamisesta. Seurasin sarjaa aikoinaan 90-luvulla aika löperösti jakso sieltä toinen täältä ja se mytologian ja motw-meiningin vaihtelu oli melkoisen sekavaa. Kaiken lisäksi oma "sietokyky" kaikelle ällöttävälle oli tuohon aikaan aika olematon, joten sarja näyttäytyi turhan "rankalta" omaan silmään. Sarja iski vasta vuosituhannen vaihteessa, kun Suomessa esitettiin 6. kautta ja katsoin telkusta jaksoa Dreamland II. Yhtäkkiä vaan päässä napsahti ja sanoin itselleni, että tämähän on ihan älyttömän laadukas sarja. Liikaa olin kiinnittänyt huomiota siihen, mitä näytetään ja liian vähän siihen, miten näytetään. Pari vuotta myöhemmin alkoi saamaan sarjaa sikakalliilla DVD-formaatissa ja minähän sarjasta innostuneena aloin niitä hankkimaan. Taisi olla niin, että Suomen telkussa esitettiin 9. kautta kun sain ensimmäisen kauden DVD-boksina käsiini ja sarjaa tuli katsottua sekaisin telkusta ja DVD-ltä.

No niin on! Luonnonlahjakkuus. Ensimmäisillä kausilla Duchovny ja Andersson ovat tasapäisempiä näyttelijöinä (ja ensimmäisen kauden eka puolisko ylipäätään on roolien hakemista ja siten vähän pökkelöä, joskin sympaattista sellaista). Duchovny oli tässä vaiheessa jo kokeneempi näyttelijä kun taas Anderssonille X-Files oli uusi kokemus TV-puolelta niin, että alkuun hänelle oli vaikeaa ihan sen seikan kanssa, että kohtauksia ei tietenkään kuvata kronologisesti, vaan sen mukana mikä on tuotannollisesti järkevintä. Sarjan kausien edetessä Andersson pyyhkii kokemuksen kertyessä Duchovnystä ohi. Tämä ei ole minusta Duchovnyn huonoutta, vaan Andersonin huikeaa hyvyyttä. Duchovny on vähän omalaatuinen näyttelijä, karismaattinen älykkö.

Sarja alkaa Mulder-keskeisenä, mutta muuntuu edetessään Scully-keskeiseksi. Yhtenä syynä tähän on Andersonin raskaus, joka "hyödynnettiin" toisen kauden alussa tavalla, joka liitti Scullyn hahmon vahvasti mukaan mytologiaan.

Vince Gilligania ei voi sanoa sarjassa pääjehuksi, mutta kyllä hänellä oli merkittävä rooli siinä ja filuja tekemällä hän sen rautaisen ammattitaitonsa/kokemuksensa hankki, jolla sitten myöhemmin Breaking Bad ja Better Call Saul syntyivät.

Minusta on mukavaa vaihtelua juurikin nähdä vakavia ja komediallisia jaksoja vuoron perään. Sarjan ensimmäinen huumorijakso on toisen kauden 20. jakso Humbug.

Myöhempien kausien huonous on lähinnä korvien välissä. Eivät ne minustakaan ole aivan yhtä mahtavia kuin sarja parhaimmillaan, mutta kaukana mistään huonosta. Se, että ei kuvata enää Vancouverissa poistaa sarjasta alkukausien estetiikan, mutta se myös toi uusia mahdollisuuksia kuvauspaikkojen suhteen. Kameran käyttö, linssit, Mark Snown musiikit jne. ovat samaa taattua laatua kuin ennenkin, ellei jopa parempia. Komedia-jaksojen lisääntyminen ei ole huonoutta, vaan erilaisuutta. Sarjan kaudet 2 ja 4 erityisesti ovat niin synkkää meininkiä, että vastapainoksi on ihan mukava olla 7. kauden kaltaisia "kevennyksiä". 7. kauden yleisesti inhottu jakso Fight Club toki kuuluu sarjan heikompaan kastiin, mutta avoimin mielin katsottuna se on hyvää viihdettä pöhköydessään. Voiko avoimella mielellä sanoa, että se on huonompi kuin vaikka ensimmäisen kauden jakso "Space " ? Tämä sarja on paljon enemmän kuin alkukausien mytologia tai vancouverin metsät, joissa moni tuntuu jumittavan sarjaa arvioidessaan.

Joo, harmittavan vähän on sarjaan saatu jatkoa 2. leffan jälkeen, vain 16 jaksoa ja GA:n ilmoitus oli melkoinen tappoisku. Ei mahda mitään. Sen kanssa eletään, mitä on ja kaiken tämän Blu-ray:nä omistan, joten tyytyväinen tässä pitäisi olla. Onhan tässäkin elokuvineen päivineen n. 10 000 minuuttia filuja.

 

Ite sanoisin, että kausista 10 ja 11 ne katsottavimmat eli parhaat jaksot ovat juuri ne komediapätkät eli "Mulder and Scully meet the Were-Monster" ja "The Lost Art of the Forehead Sweat." Mytologia-jaksot ja muu huttu onkin niissä sitten melkoisen heikkoa.

 

Suurin heikkous sarjassa on sen jaksokeskeisyys eli taustalle jätetty mytologia/päätarina. Suurin vahvuus näyttelijöiden lisäksi alkutunnari.

 

Kenties Carterilla meni aina vähän pupu pöksyyn ja ratkaisut oli "eiku se menikin näin" ja jokaista eteenpäin vievää askelta kohden otettiin kaksi askelta taaksepäin. Tarinakokonaisuutta ei koskaan kovin pitkälle mietitty ja aina oltiin alisteisia myös säännöllisille monster of the week -juonille. Kunpa vain oltaisiin joskus saatu sellainen kokonaan jatkuvajuoninen alieneiden kolonisaatioon keskittynyt kausi, joka olisi kunnolla heittänyt kuperkeikkaa ja ravistellut status quota.

Muuten sarjan ehdoton vahvuus on pääparin lisäksi se monipuolisuus, kokeellisuus, tuotantoarvot, kuvaus ja ohjaus. Kuin lyhytelokuvia katselisi, etenkin kun ottaa huomioon milloin sarjaa tehtiin. Ei tällaista oltu aiemmin telkkarissa nähty.

 

Kyllä näissä vanhoissa sarjoissa aina lopulta ärsytti se että alienit oli käytännössä ihmisiä ja ihmisten näköisiä. Laiskaa.

 

Niin laiska alien, että ihan selällään makaa puolinukuksissa...

 

Pitkälti näistä syistä rankkaan filut suosikkisarjojeni listalla jaetulle ykköstilalle alkuperäisen Doctor Who-sarjan kanssa (joka taas ansaitsee arvostuksensa aikalailla muista syistä ).

 

Oletko tosissasi?

 

Trololoo. Kyllä paljon ärsyttävempää olisi ollut keskinkertaiset cgit tai nuket. Nythän noiden humanoidien todellinen olemus jäi vain arvailujen varaan ja hyvä niin.
Mustaksi värjäytyvät silmät oli loistava keksintö rahan säästämiseen, kun se lisäksi tarjosi niin hyytävää tunnelmaa näille muukalaisille. En nyt tosin muista olivatko ne mustasulmäiset vain muukalaisten haltuunottamia ihmisiä vai alusta asti naamioiksi suunniteltuja, mutta siitä huolimatta toimi.

Ihan jo se että muukalaisia ei näennäisesti voi erottaa ihmisistä on aika tärkeä osa sarjan salaliittoja sisältänyttä juonta, joten mitä siitäkään olisi tullut että muukalaiset erottaa kumipuvustaan tv-lähetyksestäkin?

 

En tiedä mitä olisi tullut, en nyt ala käsikirjoitusta uusiksi miettimään, mutta kun sen tiesi että ihmisen näköisiä alieneita käytettiin aina budjettisyistä. Eikä tämä koske pelkästään X-Filesia. Otetaan nyt toinen esimerkki vaikka Battlestar Galactica. Nykyään koetaan trollaamiseksi jos on eri mieltä kuin joku toinen.

 

No eikös Battlestar Galacticakin ole oikein malliesimerkki siitä että sarja on 100/0 parempi kun humanoidit ovat vain ihmisen näköisiä? Mutta kait tämä sitten on täysin makuasia, joka tosin vahvasti vaikuttaa siihen millaista tarinaa voidaan kertoa.

 

Jos kohtaamme muukalaisia ulkoavaruudesta niin mielestäsi on uskottavinta että he ovat täysin ihmisen näköisiä tai ovat solauttautuneet ihmisten joukkoon ihmisen näköisinä? David Icken liskosalaliitot tukevat kyllä tätä näkemystä.

X-Files ei myöskään koskaan antanut kunnolla selityksiä yhtään mihinkään, koska varmaan mitään isoa tarinaa ei koskaan edes ollut, vaan tarinaa kirjoitettiin sitä mukaa kun uusia kausia lyötiin lukkoon. Tämä on monen sarjan ongelma, että niitä ei pystytä viemään kunnialla loppuun. Malliesimerkki Game of Thrones.

 

Ei kyse ole uskottavuudesta tai tieteeseen pohjautuvasta totuudenmukaisuudesta, vaan puhtaasti siitä miltä pohjalta jänniä käsikirjoituksia pystyy mihinkin mediaan tekemään. Elokuvissa ihmishumanoidit ovat paljon helpompi ratkaisu koska jännite saadaan maaliin parissa tunnissa ja rahaakin sijoitetaan kertaluokkaa enemmän parin tunnin "jaksoon"

Kyllä, The X-Files harmillisesti kärsii pioneeriasemestaan siirtymässä moderneihin televisio-ohjelmiin. Yritystä hyvään jatkuvaan juoneen oli, mutta jostain syystä ei uskallettu alusta lähtien ajaa jotain juonikuviota täysillä. Toisaalta onhan tähän suunnitelemattomuuden ansaan uudemmatkin ajaneet, kuten nyt tuo Game of Thrones ja Lost, joten ei se vain vanhempien sarjojen ongelma tosiaan ole.

 

Chris Carter olisi ollut hullu, jos hän olisi hahmotellut 200 jaksoa pitkän juonenkulun 90-luvun alussa. Mitään takeita ei ollut siitä, että Fox ostaa sarjan pilotin perusteella, tai että sarja jatkuisi puolta kautta kauemmin. Pitää muistaa, että filuilla meni hetki saada viidakkorummun kautta hypeä. Chris Carter toki uskoi itseensä ja projektiin, mutta ei se riitä. Muidenkin pitää innostua ja tämän sarjan kohdalla innostuikin.

Sitäpaitsi filujen juoni saa minusta aivan liikaa paskaa niskaansa. Ei se lopulta ole niin "ailahteleva" kuin väitetään. Tämä sarja ei väännä kaikkea rautalangasta ja samalla on edellä aikaansa faktanjälkeisessä maailmankuvassaan, jossa on monia totuuksia sen mukaan, keneltä kysytään. Varastiko Biden presidentinvaalit? Vastaus riippuu keneltä kysyy. Tämä on minusta filuissa kiehtovaa. Mihin voi katsojana luottaa? Miten informaatio pitää tulkita? 9. kauden tuplapäätösjakso The Truth käy periaatteessa sarjan pitkän juonen läpi. Ei se nyt ole yhtä koherentti kuin vaikka Breaking Badissä, mutta on siinä minusta tarpeeksi jatkumoa ja järkeä.

 

Juoni meni viimeistään ”super soldiers” kohdalla niin älyttömäksi, ettei siitä oikein jaksanut enää edes kiinnostua. Loput jaksot tuli katsottua väkisin.

 

No omapahan on ollut valintasi. Itse en kyllä kovin paljon katsele sarjoja "väkisin" jos ei nappaa*, enkä myöskään kirjoittele paljoa kyseisten sarjojen ketjuihin netissä, mutta sinua kyllä näyttää kiinnostavan tästä sarjasta urputtaminen...

* Esimerkkinä vaikka Walking Dead: Kaveri (dystopia-fani) hypetti, joten katsoin muutaman jakson ja totesin itselleni umpitylsäksi. Sen koommin en ole katsonut, enkä myöskään kirjoittele netissä ympäriinsä, kuinka tylsä sarja tuo on minusta. Tätä ei lasketa, koska se on vain esimerkki siitä, miten toimin niiden sarjojen kohdalla, jotka eivät minua nappaa.

 

No X-Files oli silloin joskus nuorena suosikkisarjani. Loput kaudet jäivät silloin aikanaan katsomatta ja sittemmin kun ne myöhemmin katsoi niin pettymys oli kova.

 

Ok, mutta tätä on ollut kyllä vaikea arvata tavastasi, jolla sarjasta täällä kirjoitat. Sarjalla on ainakin ollut siis merkitystä elämässäsi ja se on antanut sinulle sisältöä elämään. Moniko sarja on kyennyt samaan, eli olla jossain vaiheessa elämääsi suosikkisi?

No jos odottaa, että "loput kaudet" ovat identtistä menoa ensimmäisiin nähden, niin varmasti pettyy. Jos taas katsoo avoimin mielin ymmärtäen, että ne "loput" kaudet ovat enemmän vuosituhannen vaihteen tuotoksia, eikä mitään ysärikamaa, niin ehkä niistä jotain hyvää löytää... ...filut uudistui. Sinä ilmeisesti jumitat vuodessa 1995 ja tuskastelet tilannetta syyttäen sarjaa, vaikka voisi katsoa peiliin ja arvioida omaa suhtautumistaan asioihin. Kamppailet selvästi omien sisäisten ristiriitaisten tunteiden kanssa ja jotta voit kieltää noiden ristiriitojen olemassaolon, ulkoistat ne esim. tämän sarjan haukkumiseksi. Tätä samaa näkee netissä jatkuvasti: Se ja se bändi mukamas teki parhaat albuminsa uran alussa ja sen jälkeen on ollut höttöä. Star Wars Prequel-trilogia on mukamas skeidaa ja alkuperäiset on kuulemma ainoita oikeita (tosin Disneyn Star Wars on saanut osan porukasta arvostamaan prequel-trilogiaa ) jne. Jos ei pidä mieltään avoimena, niin huomaa vähän kaiken kohdalla tekevänsä näin.

Tämä ei tarkoita sitä, että ne filujen "loput kaudet" olisivat jotain jumalallista täydellisyyttä ilman mitään vikaa. Minustakin ekat 5 kautta ovat vahvempi paketti kuin vikat 4 kautta, mutta X-Files on jaksojen hyvyyden suhteen erittäin epätasainen sarja, joten "loppujen kausien" parhaat jaksot pyyhkivät pöytää alkupään kausien heikoimmilla jaksoilla (toki myös toisinpäin). Tuskin sinustakaan ensimmäisen kauden jaksot "Space" ja "Miracle Man" pärjäävät 9. kauden jaksoille "Trust No 1" ja "Release", vai?

Uudet minikaudet 10 ja 11 ovat muuten minusta tasalaatuisempia. Niissä ei ole minulle yhtään viiden tähden huippujaksoa, mutta ei myöskään yhden tähden kalkkunaa. Kaikki on 2-4 tähteä minulle.

 

Jo käsiteltykin, mutta totta kai oli hyvin vaikea ennustaa sarjasta pari sataa jaksoa kestävää. Saatikka kuka olisi pystynyt kirjoittamaan niin pitkän juonikaaren. Se olisi ihan käsittämättömän rankka suoritus perinteisessä 24 jakson kausiformaatissa.

Minusta siis tämä välillä kuljetetaan juonikaarta ja välillä on MOTW-jaksoja oli verrattain hyvinkin toimiva konsepti.

MOTW-jaksoilla on sarjassa tärkeä sijansa. Sarjan yksi suora innoittajahan oli The Night Stalker, joka oli MOTW-formaattinen sarja. Kun ajatellaan näiden sarjojen ajallista eroa, niin se oli noin parikymmentä vuotta. Alkaisiko nyt sitten olla korkea aika kunnolliselle sarjalle, minkä innoittajana on X-Files.